Mitä opit kiusattuna olemisesta?

Opin sen että jokaisessa ihmisessä ei ole hyvää ja pahaa. On olemassa paljon ihmisiä joissa on pelkkää pahaa. He ovat sairaita, vaikka päällisin puolin ihan normaalin oloisia.

Sen että väkivalta lopettaa vittuilun

Vierailija kirjoitti:

Yritin uskoa siihen, että ymmärtämällä ja keskustelemalla ja aikuisten avulla kiusaaminen loppuu.

Ei loppunut, vaan paheni.

Se loppui vasta siihen, kun kuudennella luokalla satutin fyysisesti yhtä kiusaajaani niin kovasti, että hänelle oli helpompaa etsiä uusi uhri. Otin itsekin siinä pahasti turpaani, yksi montaa vastaan, mutta se toimi silti. Sain toki myös rangaistuksen ja jouduin jälki-istuntoon. Se kannatti silti, ja sen opin siitä kokemuksesta. Kusipäisinkin kiusaaja lopettaa, kun sattuu ja pelottaa tarpeeksi.

Eli taas tullaan tähän samaan asiaan: kun joku laittaa kiusaajalle rajat ja näyttää että nyt meni rajan yli, kiusaaminen loppuu. Eikä sen tarvitse olla se kiusattu joka sen tekee, se voi olla joku sivullinenkin (vanhempi, opettaja, isompi sisarus, kaveri jne). Kiusaaja hakee AINA ihmistä joka laittaa rajat hänelle. AINA! Kiusaamista on siksi niin paljon kun on liian vapaata kasvatusta.

Sen että olen roskaa eikä ketään kiinnosta vaikka kuolisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut sen, että useimmiten kiusaajalla on joku ongelma, jonka kohdistaa kiusattuun. Kiusattu on usein luonteeltaan herkkähipiäisempi, ja siten sopiva uhri kiusaajalle.

Tai kuvittelee, että kohde on heikko. Saattaa joskus tulla yllätyksenä eteen aivan jotain muuta 😈 Hahaa!

Just näin! Ai että sitä nauttii kun kiusaaja jää kiinni ja saa rangaistuksen.

43: Aika harvoin nuo rajat taitavat tosi elämässä löytyä tekijöille...

Koskelan pojat jatkoivat tuota päiväkodista amisvuosiin asti... Yhteiskunnan lainsäädännölliset rajat löytyivät silloin.

Mä en ole ollut kiusattuna koskaan koska olen sen verran kova luu, että ei pääse henkisellä tasolla kiusaamaan. Vain vakavien rikosten kohteena olo on kieltämättä häirinnyt elämää, mutta se ei ole kiusaamista se, se on vain törky rikollisten ihmisten kohteena olemista. Ällöttävät oksetukset tekemässä oksettavia rikoksia. Ja se tieyenkin vain yllättänyt kuinka monet aivan kunnollisista koulutetuista ihmisistä tekee tuollaista. Lähettävät vaan muut typerykset työmyyräksi.

Rangaistus tuleeonesti kyllä jo siitä että usein rikokset tulee julkisiksi kuitenkin, vaikka ei tekijät joudu rangaistaviksi, kun ympärillä tarpeeksi vaikutusvaltaiset rikollis pas... kiaiset.

Itse opin sen, ettei ketään saa kiusata ja sen, että hyvyyttä sitä pitää elämässä kannattaa. Myös ajatuksia siitä, että hyvyys on elämän tarkoitusta ja hyviä ihmisiä kannattaa arvostaa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Sen, että naiset ovat julmia. M27

Olen samaa mieltä vaikka olen itsekin nainen, mutta miehet yhtälailla osaavat olla julmia.

48: Olet oppinut tuosta inhimillisestä shitistä hyvin. Onnittelut siitä.

Että osa ihmisistä on ilkeitä, ja kanattaa valikoida kehen luottaa.

Vierailija kirjoitti:

43: Aika harvoin nuo rajat taitavat tosi elämässä löytyä tekijöille...

Koskelan pojat jatkoivat tuota päiväkodista amisvuosiin asti... Yhteiskunnan lainsäädännölliset rajat löytyivät silloin.

Niin juuri, kukaan ei uskalla niitä rajoja laittaa. Ei vanhemmat, opettajat, rehtorit, kaverit, työkaverit, pomot eikä kukaan muukaan. Pelkureita joka iikka. Totaalinen hylkäämisen tunne jo ekaluokkalaiselle jos kukaan ei halua auttaa kiusattua. Nämäkin kurinpidot jätetään nykyään poliisille eli kaikki saa vapaasti kiusata ja pahoinpidellä, vapaata kasvatusta ja käytöstä pahimmillaan.

Olin enemmän tai vähemmän kiusattu koko peruskoulun, eniten yläasteella, jossa kiusaajina toimivat toiset tytöt. Jo seiskalle mennessä eräs tyttökolmikko, jonka kanssa olin ollut ala-asteen samalla luokalla, saivat uuden luokkamme muut tytöt käännettyä minua vastaan. Tärkeimmät opit:

- kaikkiin ihmisiin ei kannata luottaa

- oikeasti suurimmalla osalla ihmisistä ei usein ole mitään kiusattua vastaan, he vain pelkäävät oman asemansa puolesta ja menevät siksi kiusaajien mukaan (moni tyttö luokallamme oli kahden kesken minulle ihan mukava, kunhan kiusaajat eivät nähneet)

- rivien välistä lukeminen; on oikeasti aika helppo nähdä, johtuuko kiusaaminen kateudesta, kiusaajan surkean itsetunnon pönkittämisestä vai mistä

- jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan muutu sinua kohtaan suopeiksi, vaikka kuinka yrittäisit olla heille mukava

- "älä välitä" on ehkä typerin neuvo, jonka kiusatulle voi antaa. Sano kiusaajille mieluummin takaisin ja vastaa muutenkin samalla mitalla; se ei yleensä hirveästi pahenna tilannetta ja sillä tavalla voit säilyttää arvokkuutesi

- välttele k---päitä. Vielä lukiossakin jotkut tyypit yrittivät tehdä kiusaa, mutta koska luokkia ei ollut, oli heidän välttelemisensä helpompaa. Ja kun konflikteja sitten pari kertaa kuitenkin tuli, vastasin heille jälleen samalla mitalla.

Tuhoa vihollinen välittömästi ja täysin niin, ettei siitä ole sinulle enää koskaan haittaa.

Tämmöinen minusta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Että on ihan turha yrittää miellyttää muita tai mennä massan mukana, koska mikään ei kiusaajille kuitenkaan kelpaa ja jostain keksivät kuitenkin kiusaamisen aihetta - samalla vaivalla voi mennä omia polkujaan, kun lopputulos on kuitenkin sama.

Tämä. Opin samalla myös sen, että ikinä ei kannata rakentaa minäkuvaansa ja itsetuntoaan yksinomaan muilta tulevan palautteen varaan, koska se palaute ei aina ole puhtaalla mielellä annettua. Monesti se on vain kiusaajille tyypillistä projisointia, jonkin heikkouden vääristelyä ja paisuttelua tai omien epävarmuuksien kippaamista toisen niskaan. Ihmisiä en vihaa mutta varon päästämästä kritiikkiä liikaa ihon alle. Liian nöyrä ei oman mielenterveytensä tähden pidä olla.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat kiusaajat osaavat ikävä kyllä valita uhrikseen selvästi itseään heikomman (fyysisesti) joten neuvo että pistää kovan kovaa vastaan on aika turha- ja monesti myös niitä kiusaajia on useampi. Että ei kun nakkelemaan itseä isompia ja vahvempia vasemmalle ja oikealle. Tosi pska neuvo.

Puukko lopetti mielestäni omassa tapauksessani vainon, vaikka en mitään ehtinyt tehdä. Olin jopa syyntakeeton, mutta pelkäsin liikaa omaa vammautumistani. Vaikutti loppumiseen ja suosittelen kaikille samaa. On ihmisiä, jotka ymmärtävät vain väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ollut kiusattuna koskaan koska olen sen verran kova luu, että ei pääse henkisellä tasolla kiusaamaan. Vain vakavien rikosten kohteena olo on kieltämättä häirinnyt elämää, mutta se ei ole kiusaamista se, se on vain törky rikollisten ihmisten kohteena olemista. Ällöttävät oksetukset tekemässä oksettavia rikoksia. Ja se tieyenkin vain yllättänyt kuinka monet aivan kunnollisista koulutetuista ihmisistä tekee tuollaista. Lähettävät vaan muut typerykset työmyyräksi.

Rangaistus tuleeonesti kyllä jo siitä että usein rikokset tulee julkisiksi kuitenkin, vaikka ei tekijät joudu rangaistaviksi, kun ympärillä tarpeeksi vaikutusvaltaiset rikollis pas... kiaiset.

Sama kokemus. Netin aikakaudella voidaan alkaa laittaa nimiä esiin. Nyt se loppuu kaikilta kohteilta.

Mitä todellinen kuolemanpelko on.

Kuinka suojaton kiusattu on. Vähätelty maan matonen.

Nainen on naiselle susi.