Kaupunki vs. lande. Mitä hyviä ja huonoja puolia on kaupungilla tai maalla asumisessa?

Olisipa noloa asua maalla.

Vierailija kirjoitti:

Maalla, usein turvallisempi kasvuympäristö lapselle. Pienet päiväkodit ja koulut, opettajat tuntee kaikki ja kylä kasvattaa. Vähemmän kiusaamista. Ei tartte iltaisin pelätä että joku ryöstää tai raiskaa. Ei jengejä joita varsinkin pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan. Leppoisempi meininki, omaa pihaa, kasvimaa, kalaan ja metsään ei pitkä matka.

Miinuksena välimatkat ja palvelut joita ei ole niin paljoa mutta loppupelissä ne ei ainakaan itselle ole ongelma. En istu kahviloissa ja ravintoloissa vaikka niitä olisi.

Itse tykkään asua mieluummin maalla kuin kaupungissa ja molempia kokeiltu.

Tämä ei kyllä voisi olla kauempana omista kokemuksista. Kasvoin maalla, ja kävin noin 70 oppilaan koulua jossa oli yhdistetyt luokat. Kiusaamista tapahtui paljon, ja sitä painettiin enemmän villaisella kuin myöhemmin isolla yläasteella. Jos jonkun isoa sisarusta oli kiusattu, kiusaaminen saatettiin ulottaa myös pikkusisarukseen ihan vain periaatteen vuoksi, kun kaikki olivat samoissa tiloissa koko ajan. Kun oppilaita oli niin vähän, kiusaamista oli vaikeampaa päästä pakoon. Ja kun luokalla oli vain kourallinen oppilaita, niin jos heidän keskuudestaan ei löytynyt kavereita, niin sitten oli aika yksin. Omalla luokallani oli viisi tyttöä itseni mukaanlukien, joista kahden kanssa minulla ei ollut mitään yhteistä, sillä heidän perheensä kuuluivat herätysliikkeisiin, ja se väritti heidän koko elämäänsä. Minua vuotta vanhempia tyttöjä puolestaan oli vain kaksi koko koulussa. Yksi opettaja opetti kaikki aineet, ja jos jouduit hänen silmätikukseen, elämä oli aika kurjaa. Minkäänlaista valinnaisuutta kielten yms. suhteen ei ollut, joten saimme huonommat eväät. Liikuntatunneilla ja käsitöissä meillä oli usein luokat 3.-6. samalla tunnilla, ja voin sanoa, että kun nuorimmat olivat 9 v. ja vanhimmat 13 v. niin syntyy aikamoisia ristiriitoja.

Kylä ei todellakaan kasvattanut, vaan lähinnä siellä korostuivat kaikenlaiset ristiriidat ja kaunat. Ei siellä ollut mitään Katson maalaismaisemaa-henkistä yhteisöllisyyttä, vaan lähinnä kytättiin toisia ja juoruiltiin. 

Nimim. Syntynyt maalla, 18-vuotiaana nostin kytkintä 

Vierailija kirjoitti:

Olisipa noloa asua maalla.

Noloa ajatella, että maalla asuminen olisi noloa.

Maaseudulla on paras asua . Lähellä isompia teitä kuitenkin.

Maalla asuu iäkkäämpää väestöä, nuoriakin muuttaa kykyisin maalle tosin. Viisaimpia heistä.

Maalla meidän kadulla on vain kolme taloa. Talomme on reilu 200 neliötä omalla puolenhehtaarin tontilla joka on pelkkää nurmea ja jonka ajan päältäajettavalla leikkurilla välillä olutta nauttien. Meillä on myös pihasauna jossa voi huoletta käydä alasti ilman että naapurit häiriintyy. Sauna on kivasti metsän reunassa johon myös meidän tontti rajoittuu. Meillä maalla myös ala sekä yläkoulu on noin reilun sadanmetrin päässä, myös hiihtoladut sekä jääkaukalot sekä asukkaille tarkoitettu laavu on alle 200 metrin päässä. Lähin kauppa on kilometrinpäässä samoin uusi talkoovoimin rakennettu kota,torilava, sekä uudet hienot myyntikojut. Myös marjamaat löytyvät heti alle kilometrinpäästä samoin lakkasuot josta saa lakkoja omiin tarpeisiin. Myös upeat polut sekä useat hiekkatiet tarjoavat hienot puitteet maastopyöräilyyn. Ja laskettelukeskus on reilun 10 km päässä. On vielä paljon mitä varmasti unohdin kertoa maalla asumisen puolista. Ainiin, naapurin traktoria saa lainata jos tarvitsee. Avaimet on virtalukossa. Mietitte varmaan missä tällainen onnela sijaitsee. Täällä pohjois-karjalassa päin mutta ei siitä enempää. En halua tänne ylimääräisiä ihmisiä.

Sanoisin että maalla asuminen vaatii/edellyttää erilaista luonnetta kuin kaupungissa asuminen. Maalla pärjää ja viihtyy jos tykkää tehdä asioita itse eikä pelkää fyysistä tekemistä, viihtyy ulkoilmassa,, nauttii yksinkertaisista asioista, ei pelkää ihmisiä, tyytyy k-/s-marketin valikoimaan, hyväksyy sen että moneen paikkaan pitää lähteä autolla jne. 

Jos taas haluaa että kaikki palvelut ovat kivenheiton päässä kotiovelta, kukaan ei tunne kadulla, haluaa moniouolisen valikoiman kaupassa, harrastaa jotain spesiaalijuttua tms, niin varmaankin helpompi asua kaupungissa.

Itse asun maaseudulla ja en voisi kuvitella muuta vaihtoehtoa. Kaupungeissa on tullut pyörittyä turistina suht paljon, joten jonkunlaista tartuntapintaa on kaupunkielämästäkin. 

Tykkään maaseudulla vapauden tunteesta, kun on peltoa, metsää ja luontoa ympärillä, voin kävellä/pyöräillä useita kilometrejä kohtaamatta ainuttakaan ihmistä, sopivaan aikaan kauppaan mennessä ei ole edes muita asiakkaita. Ketään ei kiinnosta jos käyn parvekkeellani (okt) tupakalla, tulevaisuudessa lapset voi temmeltää pihalla miten lystää ja ne tenavat tohtii myös päästää keskustaan ilman isompaa huolenaihetta. Ja vaikka moni tuntee toisensa ja toisten asioista saatetaan puhua kylillä, niin naapurit (jotka tunnetaan!) ovat yleensä auttavaisia ja kohteliaita, puolin ja toisin.

Mikä on ero kaupungissa asumisella ja maalla asumisella? Itse asiassa tässä ei taideta puhua kaupungista tai kunnasta, jossa asuu, vaan minkälaisessa miljöössä asuu? Jos asumismuotoni oli kerrotalo, asuisin ennemmin jonkun kaupungin keskustassa kuin maalaispitäjässä, joissa myös on kerrostaloja. Tai jos asuisin esikaupunkialueella, olisi rivitaloasunto ehkä paras vaihtoehto. Tai sitten oikeasti maalla järven rannalla omakotitalossa. On paljon kysymyksiä. Kuinka pitkä matka on lähimpään kauppaan tai kouluun, tarvitaanko autoa vai pääseekö julkisilla? Missä työpaikka on? Onko jossain Tapanilassa tai Tammistossa pellon laidalla asuva kaupunkilainen vai maalainen? Entä Oulun keskustassa?

En haluaisi asua maalla, jos sillä tarkoitetaan eristäytynyttä omakotitaloa keskellä metsää, jossa ainoa vaihtoehto käydä "ihmisten ilmoilla", on oma auto ja sekin matka kestää puoli tuntia suuntaansa. En myöskään halua asua Helsingin Kalliossa kerrostaloasunnossa, pakokaasu haisee, ääniä riittää ja joskus on jopa aika levotonta. En käytä juurikaan baareja, teattereita tai muita palveluita, mutta on luksusta, jos lapset voivat kävellä kouluun ja kotiin, kaupassa voi käydä pyörällä ja metsässä voi päästää koiran välillä irti.

Helsinkiläiset on niin "ollakseen" että...

Maalla oma rauha, vapaus, tila. Ei tämä toki kovin passiiviselle ihmiselle sovi.