Kaupunki vs. lande. Mitä hyviä ja huonoja puolia on kaupungilla tai maalla asumisessa?

on n 3 3 k 3 r 1 !

Maalla on vaan ihan parasta asua. Olen paljasjalkainen Stadin kasvatti, mutta muutin ihan umpimetsään pian 31v täytettyäni vuonna 2005, enkä ole kaivannut takaisin sekuntiakaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut Hki tai lähiympäristössä 20 v.

Pari v sitten muutettiin ns maalaiskaupunkiin jonka tosin sanotaan olevan muuttovoittoinen, edistyksellinen, vetovoimainen yliopistokaupunki.

Mitä sitten olen havainnut?

Täällä on elämäntahti tosi paljon verkkaisempi kuin Hki, niin töissä kuin muutenkin. Siinä on puolensa. Ei se ainainen kiire, ruuhka ja meteli ole hyväksi kenellekään. Mutta jopa kaupan kassat on niin hitaita ja verkkasia, että monesti tekisi mieli kysyä, että etkö tosiaankaan voi laittaa vaihdetta vähän isommalle kun jonossa on 10 asiakasta ja tahti ei nopeudu yhtään, tai tarvitsetko apua jotta päästään tästä hikoilemasta.

Muutenkin ihmiset kulkee kaupungilla verkkaisesti, olen se joka ohittelee kokoajan muut jalkoihin jääjät. (en siis ole vieläkään päässyt Hki kiireisestä rytmistä eroon, tosin nopeus on myös persoonani). 

Toinen asia jossa olen joutunut muuttumaan (luovuttamaan) on laittautuminen ja korkokenkien käyttö. 

Olen sellaisessa työssä, että joudun pukeutumaan korrektisti business lookiin. Olen tottunut siihen että töihin laittaudutaan edes vähän, niin meillä pääkonttorilla suurin osa teki, on jakkupuku tms siisti asu, hiukset huoliteltuna ja käytin aina sisätiloissa kenkiä jossa edes jonkunmoinen korko. Kun käytiin kaupungilla myös talvikengissä on yleensä edes vähän korkoa. Ja muutenkin tykkään siitä että pukeudun naisellisesti enkä ikinä lähtisi töihin ulkoiluasussa ja tapaisi asiakkaita terveyssandaaleissa kollegepusero päällä toimistolla. 

Menin täällä töihin kuten ennenkin ja huomasin 10 minuutissa että ei hemmetti, olen täysin ylipukeutunut. Teki mieli paeta. Sain pitkiä katseita ja niistä moni ei ehkä ollut ihaileva, vaan pikemminkin ainakin naiset katsoi nokkavarttaan pitkin ja eräs vanhempi täti-ihminen sanoikin minulle, että " täällä voit olla ihan rennosti, ei tänne tarvitse sieltä Helsingistä hienostelemaan tulla, me ollaan täällä ihan tavallisia ihmisiä."

No nyt kuljen matalissa kengissä farkut jalassa. Toppakenkiin en kuitenkaan vieläkään suostu pukeutumaan kaupungille lähtiessäni :-) Olen huvittuneena katsellut paikallista kaupunkikuvaa, ja naureskellut, että ihan kun oisin jonnekin 90 luvun puoliväliin tipahtanut. Ja bongaan heti jos joku on yhtään tyylikkäämmin laittautunut ja huomaan kuinka ihmiset tuijottaa kaikkea erilaista, ihan kääntyvät siis katsomaan.

En ole ihan varma totunko tähän koskaan, vaikka täällä on kyllä muuten varsin mukava asua upeissa järvimaisemissa.

Tätä näkee välillä. Itselle oli järkytys käydä viime kesänä Särkänniemessä. Meillä helsinkiläisillä oli siististi päällä, parempaa mekkoa ja etenkin ehjää. Lapsilla hiuksissa lettinauhaa ja rusettia. Kontrasti muualta maasta tulleisiin oli iso. Tultiin isolle kylälle sellaisissa tamineissa, joilla ei edes kesämökillä luulisi kenenkään kehtaavan olla. Risaa, liian pientä ja kaikkialla927 kammottavia tatuointeja.

Niin Tampere! Itse olen aina kokenut Tampereen maalaiskyläksi ja junttikaupungiksi, tai niitten ihmeelliseksi sekoitukseksi. Tampereella tuntuu olevan myös Pohjois-Suomen pahimmat häiläkkää -tyypit sinne muuttaneena. Neukkujen ihannointi Tampereella on saanut jopa museon aikaiseksi.  Ja se yksinkertaisuus, monet naiset korostavat itseään sonninrenkain eri puolilla kasvoja, rumin maatiaisvaattein ja tukka on kuin pöheikkö.  Ja ne tatuoinnin kummallakin sukupuolella...huh. Näyttävät 5-vuotiaitten töherryksiltä. Suomessa ei ole yhtään todellista suurkaupunkia, mutta kyllä Helsinki on täysin eri maata kuin maalainen Tampere.

Kaupungissa joudut heräämään kesät talvet aikaisin aamulla johonkin meteliin. Talvella lumikoneet kolistelevat ihan kaikki hereille ja kesällä tehdään katutöitä ikkunan alla. Ne katu- ja kunnossapitotyöt ovat päättymätön ruletti; kun yksi putki, tai kaapeli, tai kadun pintarakenne saadaan uusittua niin seuraavana vuonna kaivetaan taas ja tehdään jokin uusin kunnostustyö. Yläkerroksissa asuminen ei auta, koska kadunpinta ja talojen seinät kaiuttavat sen metelin vieläkin kovempana sinne ylimpiin kerroksiin.

Vierailija kirjoitti:

Paras on kaupungissa arvo-kaupunginosassa iso asunto autohallipaikalla sekä kunnon hirsimökki rantasaunalla Saimaalla. 

Muu on tinkimistä elämänlaadusta.

Täysin samaa mieltä! Kun on järjestellyt asiansa oikein niin voi nauttia kummastakin, kaupungista ja maaseudusta, aina tilanteen mukaan. Kaupungista pääsee huvilalle moottoritietä nopeasti ja mukavasti, etenkin kun on kyse Helsingistä ja Saimaasta. Jos mökki olisi lähempänä, ei siinä ole lomailun tunnetta, sama kuin menisi takapihalle kaupunkiasunnosta. Matka on osa tunnelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa sairaala on lähellä, jos tulee hengenhätä tai pitää jonottaa leikkaukseen ja asioida sairaalassa usein. 

Leikkaukseen jonottamiseen ei vaikuta missä asuu.

Maalla on luonto ja rauha. Kaupungissa on kaikki muu paremmin, lähempänä, helpompaa ja edullisempaa.

Ikuisuusvääntö. Minulle sopii parhaiten Helsingin keskusta. Täällä on kaikki mitä tarvitsen, joten en ymmärrä miksi minun pitäisi haluta asua maalla. Olen vanha ja yksin.

Olen asunut molemmissa ja käynyt läpi kaikki asumismuodot, paitsi yhtiömuotoista erillistaloa, ja kaupungin ainoa hyvä puoli on minusta se, että likimain joka paikkaan paitsi kaupungista pois on tarpeeksi lyhyt matka mennä kävellen. Siis jos asuu keskustassa tai tarpeeksi pienessä kaupungissa.

Huonoja puolia kaupunkiasumisessa on niin paljon, etten kaikkia viitsi edes luetella. Melu- ja valosaaste häiritsivät itseäni eniten, samoin se, ettei minnekään voinut mennä törmäämättä muihin ihmisiin, ei edes okt:ssa omalle pihalle, koska naapuritalot olivat siinä vajaan 10 metrin päässä omasta.

Maalla-asumisessa aikalailla ainoa huono puoli on se, että minne tahansa muualle kuin lenkille lähtiessä tarvitsee autoa. Jos on työssäkäyvä pariskunta, autoja on melkeinpä pakko olla kaksi.

Kaupungeissa on palvelut, valvonta ja maksut. Maalla on vapaus rauha ja itse tekeminen

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuusvääntö. Minulle sopii parhaiten Helsingin keskusta. Täällä on kaikki mitä tarvitsen, joten en ymmärrä miksi minun pitäisi haluta asua maalla. Olen vanha ja yksin.

Maksatko itse asumisen suomen kalleimmalla paikalla vai joutuuko yhteiskunta maksamaan sen?

Maalla kaikki kyttäävät ja naapuri tietää asiasi sinuakin paremmin. Joka paikkaan on pitkä matka ja pitää mennä autolla, ei ole julkista liikennettä.

Maalla ei tarvitse paskoa ämpäriin sähkökatkon aikaan vaan wc toimii ihan normaalisti

Maalla oli tylsää. 

Lähellä ei ollut mitään palveluja. Joka ikisellä kauppareissulla oli varustautumisen meininki, kun piti miettiä tarkkaan mitä syödään minäkin päivänä ja montako porkkanaa ja kananmunaa tarvitaan. Jos jokin tärkeä tavara unohtui, tai jos halusi spontaanisti vaikka leipoa, mutta kaapista uupui jokin ainesosa, ei voinut lähteä hetkessä hakemaan sitä kaupasta, vaan hommaan piti periaatteessa varata puoli päivää. Lähin elintarvikekioskin tyylinen pikkukauppa oli noin 10 km päässä, kun taas hyvin varusteltuun ruokakauppaan sai ajaa 25 km. 

Kylällä ei ollut mitään harrastusmahdollisuuksia kerran viikossa tapahtuvaa miesten sählyvuoroa lukuun ottamatta. Uimahalliin, kuntosalille, kirjastoon ja valaistuille lenkkipoluille oli melkein 30 km. Nuorille ei ollut yhtään mitään tekemistä. Monet teinitytöt hankkivat itselleen täysi-ikäisen poikaystävän joka saattoi kuskata heitä autolla. Julkista liikennettä ei ollut. Lasten koulumatka saattoi olla 20 km ja lähimmän kaverin luo saattoi olla 10 km, eli he olivat täysin kyytien armoilla. 

Kaikki kyttäsivät toisiaan. Jostain 20 v. sitten kylälle talon rakentaneista puhuttiin vieläkin "sinä uuden talon perheenä". Se, että joku oli hankkinut uuden auton tai rakentanut pihalleen suihkulähteen, oli jo paikalliskandaalin paikka. Suvut saattoivat kaunailla jo ties kuinka monennessa sukupolvessa ilman että kukaan osasi sanoa miksi. Siinä jäi usein Jerry Springerit ja Forresterin perheen seikkailut kakkoseksi, kun ihmiset ottivat yhteen tiekokouksissa, vanhempainilloissa ja kylätoimikunnan kokoontumisissa. Joku saattoi kantaa vuosikausia syvää vihaa siitä, että häntä oli pyydetty leikkaamaan tonttinsa rajalta tielle kurkottautuva oksa.  Kylällä oli erittäin vaikeaa tulla tunnustetuksi omana persoonanaan, vaan kaikkea verrattiin aina sukutaustaan. Tunnetun juopon nuhteeton jälkeläinen kulki aina leima otsassaan, vaikka olisi kuinka oma elämänhallinta kunnossa. 

Maalla saattaa olla mukavaa, jos elämäntyyliin kuuluu jokin elintilaa vaativa intohimo kuten hevosharrastus tai koirien kasvatus, mutta jos elämässä ei ole mitään tällaista, siellä on ahdistavaa ja pitkäveteistä. Mekin asuimme ihan tavallisessa 80-luvun omakotitalossa joka oli keskellä ei-mitään. 

samat verot ilman palveluja maalla. ihan käsittämätöntä

Vierailija kirjoitti:

Maalla ei tarvitse paskoa ämpäriin sähkökatkon aikaan vaan wc toimii ihan normaalisti

No ei meillä ainakaan toiminut, vesipumppu yhtä lailla pimeänä kuin kaikki muutkin sähköt. Toki, jos maalla asuminen tarkoittaa tippumista ulkohuussin varaan, niin sitten tietenkin toimii, ikävä sinnekin pimeällä on laahustaa.

Jos sähköt katkeavat,kaupungissa ei saa käyttää vessaa. Kylmä tulee,kun vesi ei kierrä - naapurimaasta on kuvia,joissa kerrostalon ikkunoista sojottaa piippu.Ruokaa saa aikansa kaupasta jos liikenne jumiutuu,sekin loppuu.Rivitalo takan tai uunin kanssa olisi hyvä. Toivotaan ettei tule tällaista aikaa.

Kaupungissa:

+ palvelut on lähellä, ja palveluissa on valikoimaa. Kaupungissa voi lähteä vaikka kauppaan ilman sen suurempaa suunnittelua, vaikka työpäivän jälkeen. 

+/- Naapurisi eivät tunne sinua, etkä sinä tunne naapureitasi.

- asuminen kallista, joten asunto on sen kokoinen, että juuri ja juuri pärjätään.

- naapurit lähellä, joten pitää miettiä, kuinka kovaa ja mihin aikaan vuorokaudesta voi musisoida tai pitää muuta meteliä.

Maalla:

+ On oma rauha, puhdas ilma, luonto lähellä, ei tarvitse nähdä ihmisiä, jos ei halua.

+ Voi metelöidä häiritsemättä naapureita.

+ Mahdollisuus isoon asuntoon, koska asunnot ei maksa paljon mitään. => Etätyöt eivät kiristä muun perheen hermoja.

+ Kotona on niin paljon mahdollisuuksia tehdä asioita, mm. harrastukset, ettei ole pakottavaa tarvetta lähteä mihinkään. (paitsi kauppaan yms. asioille)

- Kun lähtee kauppaan tai muille asioille kodin ulkopuolelle pitää se suunnitella huolella, koska jo matkoihin menee paljon aikaa. Valikoimaa on vähän, paitsi jos lähtee kaupunkiin asti. Ja kaupunkiin taas on niin pitkä matka, että siihen reissuun pitää varata vähintään puoli päivää.

- Naapurisi tietävät (tai luulevat tietävänsä) sinun asiasi paremmin kuin sinä itse.

Olen tyytyväinen landelainen kaksi eri kaupunkia alle 10km sisällä, viljavat pellot, lehmiä yms. Lähellä ja hyvät metsät, silti kaikki lähellä, omassa kylässä 2 kauppa, terveysasema, apteekki, leipomo, bub koulut...

Kaupungissa tietenkin hyvin töitä tarjolla, palvelut lähellä ja julkinen liikenne. Asuminen tosin kallista ja ihmiset ahtautuneet samaan paikkaan