Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten isoäiti on itsekäs
28.07.2022 |
Vanhemmalla sisaruksellani on ollut lapsia jo jonkin aikaa, nyt tulossa minullekin. Äitini, eli lasten isoäiti ei ole osallistunut vanhemman sisarukseni lasten elämään millään tavalla.
Hän on suhtautunut sisarukseni puolisoon negatiivisesti, suhtautui lasten syntymään negatiivisesti ja nyt valittaa, kun ei ole missään roolissa heidän elämässään. Hän ei ole asiassa lainkaan oma-aloitteinen, vaan jossain ihmeellisessä marttyyriroolissa, itkien vain omaa puutettaan, tarjoamatta mitään etua tai iloa sisarukselle tai lapsille. Verrattuna muihin isovanhempiin, jotka hyysäävät, lahjovat, reagoivat innostuneena kuviin, järjestävät vauvajuhlia, kyselevät kuulumisia, kutsuvat kylään ja hoitoon itse.
Nyt omana raskausaikana hän ei ole huomioinut minua millään tavalla. Olen pari kertaa hänelle jostakin huolista puhunut, jolloin on kuunnellut. Hän sanoo kokevansa olevansa enemmän minun lapseni isoäiti, mutta minusta ei tunnu yhtään siltä. Ihan yksin puolison kanssa olen raskaudessa ollut. Jo ennen raskautta hän on elänyt vuosia täysin individualistisesti ottamatta huomioon ketään muita päätöksissään, muutellut sinne tänne, jne. Olimme pitkään välit poikkikin, enkä hyväksy hänen arvomaailmaansa ja käytöstään suhteessa läheisiinsä. Hän kuitenkin ilmeisesti kuvittelee, että lapsi on hänen käytettävissään.
Itse taas kallistun enemmän samalle linjalle kuin isosisarukseni, eli en haluaisi häntä rooliin lasteni elämissä, enkä oikeastaan omassanikaan. Hän on arvaamaton ja itsekäs, ei hoivaa tai välitä. Minua inhottaa myös se, miten hän on jo ylentänyt itseänsä isoäidiksi ilman mitään isoäidillistä toimintaa.
Herääkö tästä mitään ajatuksia?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö Suomen kaikkien mummojen lopettaa lastenlasten hoito kokonaan? Siitä saa vain haukkuja.
Otetaan tilaa omalle elämälle, normaali vierailu pari kertaa vuodessa riittää, varataan kivaa tekemistä itsellemme ja ystävillemme, olemme sen, hitto vieköön, ansainneet.
Kun tämän palstan tyttärien ja miniöiden kirjoituksia lueskelee, niin kyllä pitäisi lopettaa.
Sekin tympii kun nykyään lapset tehdään niin vanhana, sitten ollaan vailla että 70-80 -vuotiaat jaksavat ottaa lapsia viikonloppuina ja iltoina, hitto, en jaksa.
Jos teette lapset vanhana varustautukaa siihen, että ostatte hoitoa tai hoidatte itse kunnes ovat koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiosi on jo antanut suuren osan elämästään teille, miksi nyt pitäsisi vielä olla antamassa? Milloin saa itse?
Sä se tässä olet itsekäs myös.
Ei siitä lasta voi laittaa maksumieheksi.
Maksumieheksi? Minä ainakin haluan, että lapset kasvattavat ja hoitavat lapsensa itse. En ole pyytänyt tekemään niin monta lasta, että väsyvät taakkansa alle. Minä itse huolehdin ehkäisystä ja teimme lapsia sen verran minkä jaksoimme itse hoitaa. Ärsyttää kun koko ajan kysellään, että milloin voi mummulle tulla. Olen liki 70 v, en jaksa montaa alle nelivuotiaasta hoitaa.
Niin. Pilata lapsen psyyke mummoa hyysäämällä.
Minä olen itse iäkäs mummu alle nelivuotiaille, en jaksa kuin hetken sitä menoa. Miniän mielestä minun pitäisi olla monta kertaa viikossa vahtina muksuille. Välit on viileät kun en suostu.
Olkoot!
Sellaiset, joilla omat vanhemmat ovat välittäviä ja suurinpiirtein normaalin empatiakyvyn omaavia, eivät selvästikään nyt osaa asettua ap:n asemaan. Itse tunnistan tästä täysin oman tunnekylmän vanhempani, jolle lapset ja lastenlapset ovat aina olleet vain hänen itsensä jatke ja näiden täytyisi aina vain toimia niinkuin tämä vanhempi haluaa, ja vaikka silti toimisi näin, vanhempi mitätöi ja musertaa jatkuvasti.
Ap:lle sanoisin, että jos omaa mieltäsi haluat keventää, voit äidillesi sanoa miltä sinusta tuntuu ja miten koet hänen toimintansa. Jos hän ottaa onkeensa ja muuttaa toimintaansa, hyvä. Jos ei, ei oman vanhemmankaan kanssa tarvitse olla tekemisissä jos suhde on haitallinen. Sinulle tärkeintä nyt ja myöhemmin on oma syntyvä lapsesi ja sinun oma perheesi, keskity teihin ja teidän hyvinvointiinne. Älä siirrä äitisi huonoja käyttäytymismalleja ja toimintatapoja eteenpäin, katkaise pahan olon ketju tähän sukupolveen. Voit puhua asiasta vaikka neuvolassa tai ystäville puolisosi lisäksi ja saada sieltä tukea itsellesi ja päätöksillesi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, pidä huoli teistä. Ja jos sinun ja perheesi hyvinvointi sitä vaatii, äitisi ei tarvitse olla osallisena teidän elämässänne.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen itse iäkäs mummu alle nelivuotiaille, en jaksa kuin hetken sitä menoa. Miniän mielestä minun pitäisi olla monta kertaa viikossa vahtina muksuille. Välit on viileät kun en suostu.
Olkoot!
Missä se poikasi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiosi on jo antanut suuren osan elämästään teille, miksi nyt pitäsisi vielä olla antamassa? Milloin saa itse?
Sä se tässä olet itsekäs myös.
Ei siitä lasta voi laittaa maksumieheksi.
Ap tässä on vaatimassa lisää.
Verrattuna muihin isovanhempiin, jotka hyysäävät, lahjovat, reagoivat innostuneena kuviin, järjestävät vauvajuhlia, kyselevät kuulumisia, kutsuvat kylään ja hoitoon itse.
Mielestäni on ihan normaalia, että isovanhemmat osallistuvat lahjomalla ja pitämällä huolta. Mikä heidän roolinsa sitten on?
Normaalia tuntuu nykyään olla vaatimassa kaikkea, kuten nyt ap. Suurin osa isovanhemmista varmaan auttaa pyytettömästi, mutta miksi kaikkien pitäisi?
Miksi kukin ei saa olla sellainen kuin on ja yritetään tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ap on katkaisemassa välejä, kun isovanhempi ei toimi niin kuin hän haluaa. Se jos mikä on itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset, joilla omat vanhemmat ovat välittäviä ja suurinpiirtein normaalin empatiakyvyn omaavia, eivät selvästikään nyt osaa asettua ap:n asemaan. Itse tunnistan tästä täysin oman tunnekylmän vanhempani, jolle lapset ja lastenlapset ovat aina olleet vain hänen itsensä jatke ja näiden täytyisi aina vain toimia niinkuin tämä vanhempi haluaa, ja vaikka silti toimisi näin, vanhempi mitätöi ja musertaa jatkuvasti.
Ap:lle sanoisin, että jos omaa mieltäsi haluat keventää, voit äidillesi sanoa miltä sinusta tuntuu ja miten koet hänen toimintansa. Jos hän ottaa onkeensa ja muuttaa toimintaansa, hyvä. Jos ei, ei oman vanhemmankaan kanssa tarvitse olla tekemisissä jos suhde on haitallinen. Sinulle tärkeintä nyt ja myöhemmin on oma syntyvä lapsesi ja sinun oma perheesi, keskity teihin ja teidän hyvinvointiinne. Älä siirrä äitisi huonoja käyttäytymismalleja ja toimintatapoja eteenpäin, katkaise pahan olon ketju tähän sukupolveen. Voit puhua asiasta vaikka neuvolassa tai ystäville puolisosi lisäksi ja saada sieltä tukea itsellesi ja päätöksillesi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, pidä huoli teistä. Ja jos sinun ja perheesi hyvinvointi sitä vaatii, äitisi ei tarvitse olla osallisena teidän elämässänne.
Neuvolassa ei tod kannata avautua. Siellä kuitenkin kuvitellaan että kaikilla on se suursuku kirsikkapuiden alla viihtymässä.
Pitää vain unohtaa. Elämässä on paskaa ekä sillä kannata aikaansa tärvätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoäitien ei ole pakko ottaa mummo-roolia, jos ei siltä tunnu. Kaikille se ei ole luontaista, ja näytteleminen on raskasta. Isoäidit ovat yksilöitä, ei mikään hoivarotu.
Ei olekaan, mutta jos ei ota roolia, ei saa nauttia tittelistäkään. Eikä ole oikeutta valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiosi on jo antanut suuren osan elämästään teille, miksi nyt pitäsisi vielä olla antamassa? Milloin saa itse?
Sä se tässä olet itsekäs myös.
Ei siitä lasta voi laittaa maksumieheksi.
Ap tässä on vaatimassa lisää.
Verrattuna muihin isovanhempiin, jotka hyysäävät, lahjovat, reagoivat innostuneena kuviin, järjestävät vauvajuhlia, kyselevät kuulumisia, kutsuvat kylään ja hoitoon itse.
Mielestäni on ihan normaalia, että isovanhemmat osallistuvat lahjomalla ja pitämällä huolta. Mikä heidän roolinsa sitten on?
Normaalia tuntuu nykyään olla vaatimassa kaikkea, kuten nyt ap. Suurin osa isovanhemmista varmaan auttaa pyytettömästi, mutta miksi kaikkien pitäisi?
Miksi kukin ei saa olla sellainen kuin on ja yritetään tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ap on katkaisemassa välejä, kun isovanhempi ei toimi niin kuin hän haluaa. Se jos mikä on itsekästä.
Nykyään ymmärretään että lasta ei kuulu alistaa mt-ongelmaisille sukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla oletuksena ja lähtökohtana, että isovanhemmat osallistuvat lastenladtensa hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö Suomen kaikkien mummojen lopettaa lastenlasten hoito kokonaan? Siitä saa vain haukkuja.
Otetaan tilaa omalle elämälle, normaali vierailu pari kertaa vuodessa riittää, varataan kivaa tekemistä itsellemme ja ystävillemme, olemme sen, hitto vieköön, ansainneet.Kun tämän palstan tyttärien ja miniöiden kirjoituksia lueskelee, niin kyllä pitäisi lopettaa.
Sekin tympii kun nykyään lapset tehdään niin vanhana, sitten ollaan vailla että 70-80 -vuotiaat jaksavat ottaa lapsia viikonloppuina ja iltoina, hitto, en jaksa.
Jos teette lapset vanhana varustautukaa siihen, että ostatte hoitoa tai hoidatte itse kunnes ovat koululaisia.
Ne lapset tehdään silloin, kun kokee että on resursseja heidän kanssaan pärjätä. Ennen vanhaan isovanhemmat tukivat nuoria perheellistymisessä jo 20v iästä eteenpäin, erityisesti naisia. Lasten pariutuminen ja perheellistyminen oli heille tärkeää. Nykyään elelette jotain uutta nuoruutta, ja suorastaan haluatte eroon lapsistanne, sen sijaan että tukisitte heitä kasvamaan uusiin rooleihin. Kyllä se on niin, että tämä boomer-sukupolvi on se itsekkäiden individualistien porukka ja nuoremmat eivät yksinkertaisesti uskalla lisääntyä, kun heillä ei ole tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset, joilla omat vanhemmat ovat välittäviä ja suurinpiirtein normaalin empatiakyvyn omaavia, eivät selvästikään nyt osaa asettua ap:n asemaan. Itse tunnistan tästä täysin oman tunnekylmän vanhempani, jolle lapset ja lastenlapset ovat aina olleet vain hänen itsensä jatke ja näiden täytyisi aina vain toimia niinkuin tämä vanhempi haluaa, ja vaikka silti toimisi näin, vanhempi mitätöi ja musertaa jatkuvasti.
Ap:lle sanoisin, että jos omaa mieltäsi haluat keventää, voit äidillesi sanoa miltä sinusta tuntuu ja miten koet hänen toimintansa. Jos hän ottaa onkeensa ja muuttaa toimintaansa, hyvä. Jos ei, ei oman vanhemmankaan kanssa tarvitse olla tekemisissä jos suhde on haitallinen. Sinulle tärkeintä nyt ja myöhemmin on oma syntyvä lapsesi ja sinun oma perheesi, keskity teihin ja teidän hyvinvointiinne. Älä siirrä äitisi huonoja käyttäytymismalleja ja toimintatapoja eteenpäin, katkaise pahan olon ketju tähän sukupolveen. Voit puhua asiasta vaikka neuvolassa tai ystäville puolisosi lisäksi ja saada sieltä tukea itsellesi ja päätöksillesi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, pidä huoli teistä. Ja jos sinun ja perheesi hyvinvointi sitä vaatii, äitisi ei tarvitse olla osallisena teidän elämässänne.
Neuvolassa ei tod kannata avautua. Siellä kuitenkin kuvitellaan että kaikilla on se suursuku kirsikkapuiden alla viihtymässä.
Pitää vain unohtaa. Elämässä on paskaa ekä sillä kannata aikaansa tärvätä.
Ei kuvitella. Itse olen kyllä neuvolassa kertonut avoimesti oman lapsuuteni kipukohdista ja kertonut, että en halua kasvattaa omia lapsiani samalla tavalla esim. käyttämällä henkistä väkivaltaa. Tähän olen kyllä saanut sieltä täyden tuen ja ymmärryksen.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla oletuksena ja lähtökohtana, että isovanhemmat osallistuvat lastenladtensa hoitoon.
Voi ja näin se on aina ollutkin. Äärimmäisen harva omien vanhempiensa hylkäämä nainen tai mies edes haluaa lisääntyä, sillä pelko lapsista on liian suuri. Nykyajan isovanhemmat eivät ymmärrä rooliaan tai kanna vastuutaan lapsiensa ja lastenlastensa tukijoina, vaan larppaavat jotain ikuisia keski-ikäisiä sinkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla oletuksena ja lähtökohtana, että isovanhemmat osallistuvat lastenladtensa hoitoon.
Ei siitä ole kyse vaan siitä että on tukiverkko. Joku auttaa kun tulee hätä. On edes illuusio tällaisesta.
Alue: Aihe vapaa
Maksumieheksi? Minä ainakin haluan, että lapset kasvattavat ja hoitavat lapsensa itse. En ole pyytänyt tekemään niin monta lasta, että väsyvät taakkansa alle. Minä itse huolehdin ehkäisystä ja teimme lapsia sen verran minkä jaksoimme itse hoitaa. Ärsyttää kun koko ajan kysellään, että milloin voi mummulle tulla. Olen liki 70 v, en jaksa montaa alle nelivuotiaasta hoitaa.