Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaksi vai kolme lasta, kiire
28.07.2022 |
Olemme tosi lapsirakkaita ja meillä on hyvät koulutukset ja ammatit. Asumme tiukasti, Helsingissä, mutta erinomaisella alueella.
Meitä on siunattu maailman ihanimmilla 2,5v pojalla ja 0,5v tytöllä ja mietimme kolmatta lasta, kun olen jo 40.
Plussat:
Lapsille seuraa ja tukea toisistaan kun kuolemme
Meille seuraa ja tukea lapsista kun olemme vanhoja
Lapset voivat olla ihastuttavia ja fiksuja persoonia, jos ovat henkisesti terveitä ja onnistumme kasvattamaan
Paljon perhejuhlia, synttäreitä yms mitä rakastamme!
Yhteisöllisyys, oma yhteisö ja laajempi perhe. Meillä halu ja ymmärrys auttaa heitä läsnäolemalla, omat vanhempamme kuolleet ja osa täysin välinpitämättömiä
Kaksi lasta silti, jos yksi esim kuolisi tapaturmaisesti, mikä on tietysti tragedia
Miinukset:
Voiko kolmatta ihanaa lasta vain tulla? Mitä jos on sairas vakavasti?
Perintöä vain oma omistusasuntomme, yksi kaksio Helsingistä, kunnollinen mökki ja joitakin sijoituksia, riittääkö tämä kolmelle..? Kahdelle jäisi edes jotakin turvaa.
Rahallinen turva kahdelle paljon parempi, jos toinen vanhempi sairastuu syöpään. Toisaalta Suomessa mahdollisuus työskennellä nuorenakin, ja ilmainen koulutus !
Mitä jos lapset eivät tule yhtään toimeen, ja vain riitelevät? Tai jopa vihaavat toisiaan, kuten jotkut sisarukset🥺 Tai mitä jos yksi kolmesta jää ulkopuoliseksi?
Mitä jos emme pysty tarjoamaan matkoja, puhelimia, harrastuksia kolmelle mitä pystyisi hankkimaan kahdelle? Asunnon vaihto on se isoin haaste, pysyä hyvällä alueella.
Viime aikoina joka ainoa tapaamani nainen on painottanut oman siskon merkitystä aikuisena. Miehet eivät pidä kunnolla yhteyttä. Suoraan sanoiksi puettuna, haluaisin, että tyttärelläni olisi sisko. Jos on poika (odotettu myös!) niin pyrimme kasvattamaan yhteyttä pitäväksi.
Kahta pystymme viemään harrastuksiin Helsingissä ilman isovanhempien apua.
Pelkään sitä, että kun univaje tasaantuu tämän pienemmän jälkeen (meidän 2v nukkuu jo täysiä öitä) niin kadumme ettemme yrittäneet kolmatta lasta.
Pelkään että vaurastumme (meillä hyväpalkkaiset työt, mutta myös erittäin isot lainat) niin kadumme sitä ettemme yrittäneet. Jos olemmekin jaksavia ja varakkaita myöhemmin, ja pieni lapsiluku harmittaa?
Asiallisia vastauksia kiitos! 🙏
Asialla on kiire, ikäni takia. Lisäksi toivoisin, että lasten aiheuttama poissaolo työstä tapahtuu kerralla. Lisäksi toivoisin lapsille pientä, 2v ikäeroa. Minulla on oman veljeni kanssa 7v ikäero, ja se on aivan liikaa, meille ei syntynyt yhteyttä 😓
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa niin erikoiselta persoonalta, että taitaa olla trolli. Toisaalta ihan yhtä erikoisia perusteluja on vastaajillakin. Niin kuin esimerkiksi tuo, että kolmatta lasta varten pitää vaihtaa auto. Ai jaa? No tuohan se onkin hyvä syy päättää ihmiselämästä, suuntaan tai toiseen. Autokuumeisen kannattaa varmaan lisääntyä, niin saa hyvän syyn hankkia uuden auton...
Olen itsekin ollut samassa tilanteessa. Meille syntyi kolmas lapsi, kun olin 40-vuotias. Päätös oli lopulta yksinkertainen: lasta kannattaa yrittää, jos ehdottomasti sellaisen haluaa. Ja sitten jos haluaa, pistetään autot, talot, matkailutottumukset ja muut uusiksi tarvittavalla tavalla. Jos ei ole rahaa isompaan autoon, opetellaan kulkemaan julkisilla. Tai sitten jos nykyiset autot ja hotellihuoneet sun muut tuntuvat ehdottoman tärkeiltä, todetaan että ei sitä lasta nähtävästi halutakaan.
Kannattaa myös varautua ajatukseen, että elämä on arvoituksellista. Voi olla että koko länsimainen elintasomme on kymmenen vuoden päästä muisto vain. Sitten voi harmittaa, jos teki päätöksen hölmöillä perusteilla, kumpi päätös sitten olikaan.
Ai ensin lisääntymään ja sit opetellaan kulkemaan julkisilla? 😂😄 sullahan aivan todella viisaat perustelut on. Ap miettii oikeasti asiaa.
Jos ei ole rahaa autoon, niin sitten täytyy alkaa kulkea julkisilla. Mutta jos on tehnyt lapsen, se täytyy ruokkia ja vaatettaa 18-vuotiaaksi.
Voi olla, että 10 vuoden päästä ei sinulla eikä minulla ole varaa kulkea autolla, ei niillä, jotka tekivät kolmannen lapsen, eikä niillä, jotka autonsa koon perusteella jättivät lapsiluvun kahteen.
Niin että todellakin se kysymys ei ole, että mahtuuko autoon kolmatta lasta. Se kysymys on, että oletko valmis asettamaan vielä kolmannenkin lapsen itsesi edelle, mitä ikinä maailmassa tapahtuu.
Tehkää kolmas. Tehtyjä lapsia harvoin katuu, (no täällä kyllä kuulee niistäkin) tekemättömiä kyllä.
Jos tulee ero, niin helpompi, jos on vain kaksi lasta ja löytää sopivan asunnon sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas on aina kolmas pyörä, joten jättäisin kahteen ja mieluummin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kolmas on aina kolmas pyörä, joten jättäisin kahteen ja mieluummin yhteen.
Höpöhöpö. Meitä oli lapsuuden perheessä kolme sisarusta ja oltiin hyvin tiivis kolmikko. Edelleen aikuisena läheisiä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmas on aina kolmas pyörä, joten jättäisin kahteen ja mieluummin yhteen.
Höpöhöpö. Meitä oli lapsuuden perheessä kolme sisarusta ja oltiin hyvin tiivis kolmikko. Edelleen aikuisena läheisiä keskenään.
Mitä sukupuolia olette? Miten usein pidätte yhteyttä? Onko ollut riitoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olette noin laskelmoivia, niin jättäkää lapsiluku kahteen. Yksikin olisi riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää kolmas. Tehtyjä lapsia harvoin katuu, (no täällä kyllä kuulee niistäkin) tekemättömiä kyllä.
Harva kahden lapsen vanhempi katuu sitä, ettei tehnyt kolmatta. Sitä jotkut katuvat, ettei tehnyt ensimmäistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää kolmas. Tehtyjä lapsia harvoin katuu, (no täällä kyllä kuulee niistäkin) tekemättömiä kyllä.
Harva kahden lapsen vanhempi katuu sitä, ettei tehnyt kolmatta. Sitä jotkut katuvat, ettei tehnyt ensimmäistäkään.
Mistä sinä tiedät että katuvatko😅🤭
Vierailija kirjoitti:
Koska olette noin laskelmoivia, niin jättäkää lapsiluku kahteen. Yksikin olisi riittänyt.
Laskelmoivia? Helsingissä hyvällä alueella on vähän pakko laskea rahat riittämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että mietit asioita ihan liikaa, kuten mahdolliset perinnöt jotka tulevat ajankohtaiseksi ehkä vasta vuosikymmenten kuluttua. Jos haluat kolme lasta pienillä ikäeroilla, silloin ne pitää tehdä kun se parhaiten onnistuu. Onko suomalaisten elämä todella tällaista, ettei mitään isoja asioita voi enää vain päättää ja tehdä, vaan kaikesta pitää tekemällä tehdä hankalaa?
Ap:llä on mun mielestä outo tapa ajatella; + ja - ajatukset
Ei lasta voi noin ajatella. Me saatiin 2 ihanaa poikaa pienellä ikäerolla ja luulin, että se on tässä ja kiva on.
Mutta sitten halusinkin 3. lapsen. En ymmärrä yhtään, mistä se haave tuli, mutta oli ihan pakko vielä saada 1 ihanuus ja kun mies sanoi, että tämäpä on hänelle hienoa, niin vielä 3. poika saatiin ja se oli ihanaa. Ilman tätä 3.lasta olisin ollut surullinen
Jouduimme muuttamaan, mutta tämä oli hyvä päätös meille
Älä ajattele liikaa, vaan teette, niinkuin hyvältä tuntuu
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että mietit asioita ihan liikaa, kuten mahdolliset perinnöt jotka tulevat ajankohtaiseksi ehkä vasta vuosikymmenten kuluttua. Jos haluat kolme lasta pienillä ikäeroilla, silloin ne pitää tehdä kun se parhaiten onnistuu. Onko suomalaisten elämä todella tällaista, ettei mitään isoja asioita voi enää vain päättää ja tehdä, vaan kaikesta pitää tekemällä tehdä hankalaa?
Vuosikymmenten?
Itse olen 40 ja kyllä perintö on ihan ajankohtainen juuri nyt kun vanhempani ovat 70.
Perintö, eli mitä pystyn lapselleni antamaan: ajokortin, ensiasunnon käsirahan, ensiasunnon, kesämökin käyttöön vai omaksi, tontin, rakennusapua. Itse en saanut mitään näistä. Joten kannattaa miettiä etukäteen
Mulla on sisko alle vuoden ikäerolla ja 7 vuotta nuorempi veli. Kyllä minä sen veljen kanssa olen aikuisiällä paljon enemmän tekemisissä kuin siskon.
Ei kannata laskea sen varaan, että lapsista olisi jonkilaista vanhuuden turvaa. Saattavat muuttaa jopa ulkomaille ja kotimaassa asuvatkin eivät välttämättä pidä juurikaan jos ollenkaan yhteyttä.
Lapset eivät myöskään välttämättä ole aikuisina seuraa toisilleen. Elävät kukin omaa elämäänsä ja siihen ei välttämättä sisarukset kuulu.
Jos yksi lapsista kuolee, niin ei kuule yhtään lohduta, että kaksi jäi jäljelle.
Tunnen kolmen lapsen äidin, jolla oli jo kolme lasta, mutta nelikymppisenä päätti hankkia vielä iltatähden. Neljäs lapsi olikin vaikeasti vammainen. Äiti ryhtyi lapsen omaishoitajaksi ja on sitä edelleen, lapsi jo parikymppinen. Lapsi tarvitsee ympärivuorokautisen seurannan ja äiti uupumiseen asti tämän haluaa itse tehdä. Äiti siis jätti työnä hoitaakseen vaikeavammaista lastaan kotona. Avioero pariskunnalle tuli jo vuosia sitten.
Alue: Aihe vapaa
Ai sinun lapsestasi? Vai puhuitko sisaruksistasi?