Lue keskustelun säännöt.
Väitän että ihmiset olivat onnellisempia ennen älypuhelimia
27.07.2022 |
Olen muistellut paljon aikaa ennen älypuhelimia ja keskustellut asiasta muiden ihmisten kanssa. Lopputuloksena voin todeta että ihmiset ja myös minä koin olevani onnellisempi ennen älypuhelinaikaa. Älypuhelin on etäännyttänyt monia ihmisiä toisistaan ja nyt puhun aidoista kohtaamisista, en somessa tapahtuvasta kohtaamisesta. Olen myös lukenut paljon aiheesta ja mm. parisuhteissa on paljon vähemmän nykyään yhdessä tekemistä, läsnäoloa, läheisyyttä ja seksiä. Saman ovat todenneet myös ihmiset joiden kanssa olen jutellut. Ennen käytiin kavereiden kanssa kahviloissa enemmän ja liikuttiin yhdessä. On sääli huomata ja lukea nuorten mielenterveysongelmista tänä päivänä. Olen varma että älypuhelin ja sen tuomat muutokset ovat kaiken taustalla. Ihmiset viettävät aikaa puhelimillaan ja nykynuoriso tulee kuolemaan puhelin kädessään. Todellisuus ympärillämme on muuttunut.
Kommentit (109)
Suurimman osan elämästäni olen elänyt ilman älypuhelinta. Nyt kun minulla on semmoinen ollut noin 10vuotta, niin väittäisin ettei onnelisuuteni ole tippunut pykälääkään. Ei ole niin iso asia, että vaikuttaisi onnelisuuteeni mitenkään. Montaa asiaa se on enemmänkin helpottanut. Mikäli taskutietokone saa niin suuren merkityksen, että se vie onnellisuutta, niin vika löytyy kyllä jostain muualta kuin itse laitteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä bussiaikataulujen ulkoaopettelu oli aivan mahtavaa aikaa. Tykkäsin myös kalliiden tekstarien lähettelystä verrattuna nykyajan ilmaisiin viestiohjelmiin.
Ja ennen oli kallista soittaa ulkomaanpuheluita. Nyt voi whatsapilla soitella pitkiä puheluita eikä tarvitse huolehtia laskusta. No Skypeä tuli käytettyä tietokoneella ennenkin, mutta mukavampi soitella nyt älypuhelimella mistä vaan. Kaveri siis asuu ulkomailla ja soitellaan kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu television kanssa. Saa**nan keksintöjä molemmat.
Televisio on ihan eri asia. Kaikki katsovat samaa ohjelmaa ja keskustelevat sen juonesta, henkilöistä, tapahtumista yms. yhdessä.
Älypuhelimien kanssa jokainen on omassa nurkassaan yksin kyhjöttäen.
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan lankapuhelinajasta, niin ehkä. Mutta ne kännykät oli kyllä huonoja. Paljon mukavampaa viestitellä ja vastailla sitten kun on aikaa, eikä olla koko ajan hälytysmoodissa. Puheluihin harvoin vastaan, enkä koskaan oudosta numerosta, eikä niitä kyllä paljoa tulekkaan. Tänään hyväksyin e-laskun ja muuten en ole puhelimeen koskenut. Olen myös kaveriryhmässä, jossa sovittiin että illanistujaiset ovat elokuun eka vkl ja se oli paljon helpommin sovittu kuin soittelemalla ristiin ja rastiin. Nyt asiat voi sopia käden käänteessä.
Meidän kaveriporukassa soitetaan myös ryhmäpuheluita, kun ei olla kaikki nyt samalla paikkakunnalla.
Eri
Minä olen menettänyt lapseni älypuhelimille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinta tulee käytettyä vain puheluihin ja viesteihin, kun edelleenkin käyn netissä vain tietokoneella.
Mielestäni älypuhelimet eivät ole niinkään se ongelma, vaan some. Internet tarjoaa paljon mielenkiintoista informaatiota ja älypuhelimet apuja moniin asioihin (esim. navigointi, musiikki).
Somea pidän suurempana syynä yhteiskunnan kehitykseen. Tuolla ihmiset roikkuvat pitkiä aikoja ja ihmisten ajatusmaailmat ovat muuttuneet kärkkäämmiksi. Myös vaikeiden asioiden yksinkertaistaminen kuuluu tuohon kulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, itse kyllä koen, että älypuhelin, internet, some jne helpottavat ja rikastavat omaa elämääni. Satunnaistenkin tuttujen elämää pystyy seuraamaan halutessaan ja monien sellaisten ihmisten kanssa, joita tuskin olisi livenä tapaillut, on tullut pidettyä yhteyksiä (esim vanhoja työ- ja harrstuskavereita) Toki, en istu puhelin kädessä koko ajan kuten ei miehenikään, vaan se on sellainen kiva lisä sellaisiin hetkiin kun ei ole muuta.
Vierailija kirjoitti:
Suurimman osan elämästäni olen elänyt ilman älypuhelinta. Nyt kun minulla on semmoinen ollut noin 10vuotta, niin väittäisin ettei onnelisuuteni ole tippunut pykälääkään. Ei ole niin iso asia, että vaikuttaisi onnelisuuteeni mitenkään. Montaa asiaa se on enemmänkin helpottanut. Mikäli taskutietokone saa niin suuren merkityksen, että se vie onnellisuutta, niin vika löytyy kyllä jostain muualta kuin itse laitteesta.
Samaa mieltä, itsekin jo dinosaurusikäinen. Kaikenlaisten asioiden selvittäminen ja hoitaminen on niin paljon helpompaa kuin ennen. Samoin yhteydenpito. Tietysti sen ymmärtää, että jos on koko ajan liimattuna kiinni puhelimeen, siinä on omat haittansa, mutta kuten sanoit, silloin vika on muualla kuin laitteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei muuten ole vieläkään älypuhelinta, Vain vanha GSM. ja olen tietenkin onnellinen näin älyaikaankin!
60-luvulla syntyneenä olen nyt älylaite aikana onnellisempi mitä vähemmän tarvitsee olla ihmisten kanssa tekemisissä ja kaikkien asioiden hoitaminen helpompaa. Mitään riippuvaisuutta ei sentäs ole tullut että olisi älylaite käsissä ja nokan edessä koko ajan. Säälittävää jos se menee pakkomielteiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin. Mikään ei oikeasti v*tuta niin paljon kuin se, että menet mihin tahansa, ihan joka paikassa kaikki ihmiset ympärillä ovat jatkuvasti naama kiinni puhelimessaan.
Olin lomalla Espanjassa ja pisti silmään että minä ja puolisoni oli ainoita jotka oli kaikkialla puhelin kädessä. Tehtiin retkiä missä oli paljon ihmisiä ja olimme ainoita joiden piti kokoajan kuvata muistiin loman kohokohdat.
Valtion ja korporaatioiden kehittämä hajoita-ja-hallitse -taktiikka loi nämä perkeleet erottaakseen ihmiset toisistaan. Yksinäisiä yksilöitä on hirmuhallinnon helpompi pompotella ja alistaa kuin suurempia joukkoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni älypuhelimet eivät ole niinkään se ongelma, vaan some. Internet tarjoaa paljon mielenkiintoista informaatiota ja älypuhelimet apuja moniin asioihin (esim. navigointi, musiikki).
Somea pidän suurempana syynä yhteiskunnan kehitykseen. Tuolla ihmiset roikkuvat pitkiä aikoja ja ihmisten ajatusmaailmat ovat muuttuneet kärkkäämmiksi. Myös vaikeiden asioiden yksinkertaistaminen kuuluu tuohon kulttuuriin.
Olen samaa mieltä. Fb oli kamala aikasyöppö ja lisäksi aiheutti mielipahaa ja kuormitusta monesta syystä. Oli helpottavaa päästä pois ja olla tietämätön mitä kukakin tekee tai ajattelee. Ihan liikaa liian yksityistä ja turhaa informaatiota muiden ihmisten elämästä. (Ystävät ja muut läheiset erikseen.) Lisäksi jäi pois se itsensä ja oman elämän vertailu muihin, jota teki tahtomattaan ja huomaamattaan. Ja ärsytys. Tätäkin aiheutti moni asia.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu television kanssa. Saa**nan keksintöjä molemmat.
Televisiot kädessä ei kyllä kuljeta ja istuta joka paikassa.
Se laite antaa enemmän kuin muut ihmiset.
Kyllä toi nettiporno on se pahin. Sen liian helppo saatavuus,pilaa ihmiskunnan. Töissä näen kuinka alaasteikäsetkin on ihan yleisesti jo sitä katsoneet. Pelottavaa ajatella mitä tekee tuon ikäisten aivoille.
Some on paljastunut minulle kuinka typeriä, turhamaisia ja itserakkaita ihmiset ovat todellisilta luonteiltaan. Ihmiset luulee että toisia kiinnostaa seurata somesta hänen elämäänsä aamupalasta iltapalaan. Tästö tehtiin myös tutkimus joka osoitti miten ihmisen aivojen palkitsemisjärjestelmä sekoaa täysin tykkäyksien keräämisestä.
Samaa testattiin puluilla. Aina kun he nokallaan nokkivat seinää, he saivat palkinnoksi siemeniä. Kun palkinto jätettiin pois, he menivät sekaisin ja hakkasivat seinää niin kauan että saivat uuden siemenen. Sama todettiin ihmisillä. Tykkäyksistä tulee elämänehto hinnalla millä hyvänsä. Nyt näen somesta miten se älykkääksi pitämäni koulutettu ihminen harrastaa tuota samaa nokkimista ja tekee itsestä täysin pellen muiden nähden. Nämä onnenkokemukset myös liittyvät siihen millaisena yksilö näkee päivänsä. Kun saa tykkäyksiä, elämä on juhlaa. Kun niitä ei saada, ollaan arvottomia, pahantuulisia ja turhautuneita. Nämä ei ole vain mielipiteitäni vaan tutkittua tietoa jota on saatavilla jos kiinnostaa. Suurin osa ei vaan tiedä mi tapahtuu lasten identiteetin kehittymiselle kun kasvetaan tässä ympäristössä ja siitä tulee uusi normaali.
En mä koe niin, mutta en kyllä tunne edes ketään "älypuhelinriippuvaista". Itse katson somen (Twitter, Insta) pari kertaa päivässä. Sitten tv-ohjelmat Iltapulusta, aamulla luen puhelimesta Hesarin kiinnostavat jutut. Joskus maksan laskuja, varaan aikoja jonnekin tms. Mutta en ole koko ajan puhelin kädessä enkä tunne ketään joka on. Ei edes meidän teini-ikäiset lapset ole. Toki he välillä pelaa intensiivisesti mutta paljon on aikoja jolloin tekee jotain ihan muuta. Vaikka lukevat kirjaa tai ovat ulkona kaverien kanssa pelaamassa jotain.
Sama juttu television kanssa. Saa**nan keksintöjä molemmat.