Lue keskustelun säännöt.
Väitän että ihmiset olivat onnellisempia ennen älypuhelimia
27.07.2022 |
Olen muistellut paljon aikaa ennen älypuhelimia ja keskustellut asiasta muiden ihmisten kanssa. Lopputuloksena voin todeta että ihmiset ja myös minä koin olevani onnellisempi ennen älypuhelinaikaa. Älypuhelin on etäännyttänyt monia ihmisiä toisistaan ja nyt puhun aidoista kohtaamisista, en somessa tapahtuvasta kohtaamisesta. Olen myös lukenut paljon aiheesta ja mm. parisuhteissa on paljon vähemmän nykyään yhdessä tekemistä, läsnäoloa, läheisyyttä ja seksiä. Saman ovat todenneet myös ihmiset joiden kanssa olen jutellut. Ennen käytiin kavereiden kanssa kahviloissa enemmän ja liikuttiin yhdessä. On sääli huomata ja lukea nuorten mielenterveysongelmista tänä päivänä. Olen varma että älypuhelin ja sen tuomat muutokset ovat kaiken taustalla. Ihmiset viettävät aikaa puhelimillaan ja nykynuoriso tulee kuolemaan puhelin kädessään. Todellisuus ympärillämme on muuttunut.
Kommentit (109)
Samaa tarinaa on kerrottu videopeleistä, televisiosta, kirjoista ja teatterista omina aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää: yhdessä laitteessa monta asiaa samassa. Uutiset, kartat, ruokareseptit, taskulamppu, lippujen ostaminen, kauppojen aukioloajat, kamera jne.
Huonoa: "pakko" käyttää melkein joka päivä mm. nettipankin, kaikenlaisten tunnistautumisien ja whatsappin takia. Olisi hyvin vaikeaa olla parikin päivää käyttämättä, koska heti joku huolestuisi tai ärsyyntyisi, kun ei saa tavoitettua.
Toivoisin kyllä, että älypuhelimia ei olisi keksitty. Olen 25v ja sain älypuhelimen ikäisekseni todella myöhään n. 14 tai 15 vuotiaana, joten muistan myös ajan ennen älypuhelimia. Osasin mennä nukkumaan lukien Aku Ankkaa ja nukahtamiseen ei mennyt tuntikausia.
^ tai en nyt myöhään, mutta myöhemmin kuin kaikki muut, joten se tuntui sillon että olen hyvinkin jäljessä.
Jos puhutaan lankapuhelinajasta, niin ehkä. Mutta ne kännykät oli kyllä huonoja. Paljon mukavampaa viestitellä ja vastailla sitten kun on aikaa, eikä olla koko ajan hälytysmoodissa. Puheluihin harvoin vastaan, enkä koskaan oudosta numerosta, eikä niitä kyllä paljoa tulekkaan. Tänään hyväksyin e-laskun ja muuten en ole puhelimeen koskenut. Olen myös kaveriryhmässä, jossa sovittiin että illanistujaiset ovat elokuun eka vkl ja se oli paljon helpommin sovittu kuin soittelemalla ristiin ja rastiin. Nyt asiat voi sopia käden käänteessä.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Olen eronnut kahdesta pidemmästä suhteesta ja jälkeenpäin katsottuna älypuhelin on ollut isoin syy eroihin. Valitettavasti kohdalleni on osunut kaksi ihmistä, joiden elämän suurin asia oli istua puhelin kädessä sen sijaan että olisi tehty asioita yhdessä. Silloin kun tehtiin, tärkeintä oli kuvata kaikki somea varten. Nyt mietin haluanko enää kolmatta suhdetta. Tai tiedän että haluan, mutta mistä löytää ihminen jolle puhelimen käyttö ei ole ongelma. Yleensä se paljastuu vasta siinä kohtaa kun arki tulee vastaan ja jaetaan yhteinen koti. Ihmiset tuhlaavat elämäänsä huomaamattaan.
Se ei ole välttämättä asioita pilaava asia. Media-alan ammattilaisena tarvitsen älypuhelinta. Lisäksi on tabletti, kaksi läppäriä ja pöytäkone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin. Mikään ei oikeasti v*tuta niin paljon kuin se, että menet mihin tahansa, ihan joka paikassa kaikki ihmiset ympärillä ovat jatkuvasti naama kiinni puhelimessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Olen eronnut kahdesta pidemmästä suhteesta ja jälkeenpäin katsottuna älypuhelin on ollut isoin syy eroihin. Valitettavasti kohdalleni on osunut kaksi ihmistä, joiden elämän suurin asia oli istua puhelin kädessä sen sijaan että olisi tehty asioita yhdessä. Silloin kun tehtiin, tärkeintä oli kuvata kaikki somea varten. Nyt mietin haluanko enää kolmatta suhdetta. Tai tiedän että haluan, mutta mistä löytää ihminen jolle puhelimen käyttö ei ole ongelma. Yleensä se paljastuu vasta siinä kohtaa kun arki tulee vastaan ja jaetaan yhteinen koti. Ihmiset tuhlaavat elämäänsä huomaamattaan.
Se ei ole välttämättä asioita pilaava asia. Media-alan ammattilaisena tarvitsen älypuhelinta. Lisäksi on tabletti, kaksi läppäriä ja pöytäkone.
Av:lla on varmaan paljon toimittajia.
Itse muutin ns. omilleni asumaan ennen kännykkäaikaa. Elin vuoden ilman 1. kännykkää ja Yossakin opiskelin ilman nettiä ja googlea - varmaan jonkun verran olisin fuskannut kirjallisissa tehtävissä.
Minulla ei ole siis minkäänlaista kiinnostusta kännykkää kohtaan. Frendien kuulumiset selvitän ilman somea ja uutiset luen paperisina/läppäriltä.
En siis tiedä wokeilu - jengin viikon termiä, ystävän YT -neuvotteluja, tai Viikon kohua/pyllyä.
Itse törmäsiin duunissa interwebiin 95, kotiin hankin 96.
Mielestäni oli alusta asti selvää anonymiteetti ja että minusta ainakaan ei ole yhtään kuvaa netissä. Eikä kirjoittamaani tekstiä.
Voi - katso tätä maailmaa nyt. Miksei tällainen ajatus jäänyt pysyväksi?
Tähän jatkoksi peruskritiikki 4 Yydysvaltalaista jättiä kohtaan. En edes jaksa kirjoittaa.
Mainitsen vielä tähän loppuun, että mielestäni tuossa on jotain pelottavaa, että poliitikot, toimittajat, aktivistit ja tutkijat ovat niin naimisissa tuotteiden kanssa, joita heidän pitäisi säädellä, tutkia, kritisoida, tai päättää rahoituksesta?!?
Itse siis olen pysynyt visusti kaukana tästä someskenestä. Ehkä olen menettänyt jotain, mutta uskoisin " voittaneeni " tuhansia tunteja aikaa, välttyneeni tietyltä addiktiolta ja olleeni sen ajan todellisessa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin. Mikään ei oikeasti v*tuta niin paljon kuin se, että menet mihin tahansa, ihan joka paikassa kaikki ihmiset ympärillä ovat jatkuvasti naama kiinni puhelimessaan.
Just tämä ärsyttää! Luovuin itse älypuhelimesta ja somesta kun ymmärsin olevani netti/someriippuvainen ja nyt olen se ainoa tyyppi joka on vaan vanhanaikaisesti läsnä ja elää sitä elämäänsä kaikin aistein ja muut ympärillä sivelee ruutujansa. Onhan se dopamiini iloinen asia, eipä sillä, mutta jestas sentään että miten rajattomia ihmiset sen kanssa ovat. Tuntuu että ihmisten kunnioitus toisten kanssa viettämää aikaa kohtaan on täysin sukupuuttoon kuollut asia.
Minulla ei ole älypuhelinta, eikä tule. Minulla on älykkäät aivot, joilla ajattelen. En tarvitse siihen mitään laitetta. Minulla on halpa karvalakkipuhelin, millä soitan ja lähetän viestiä jos tarve. En tarvitse elämääni mitään markkinamiesten appeja elämääni sanelemaan. Olen ollut aina oman tien kulkija, en lammas, niinkuin suurin osa ihmisistä. Nämä älylaitteiden keksijät eivät anna edes omien lastensa näpytellä näitä laitteita, haluavat vain rahat pois lampailta. Näillä kuulkaa aika moni rikastuu, ihmisten elämänlaatua ne eivät tuo vaan vievät sen pois. Suosittelen älylaitevapaata elämää ihan kaikille. Elämä on elämistä varten eikä mitään älylaitteita varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että älypuhelin voi olla pelastus ihmisille joilla on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa. Siinä suhteessa se voi poistaa yksinäisyyden kokemia tunteita. Mutta isossa kuvassa älypuhelimista on selkeästi enemmän haittaa kuin hyötyä. Työelämän piti keventyä tekniikan kehittyessä mutta toisin on käynyt. Kateus, ahneus, minä minä ajattelu, materialismi, narsismi, mies ja naisviha yms. ovat lisääntyneet todella paljon viimisen 10 vuoden aikana. Ennen ongelmia ratkottiin keskustelemassa kasvotusten, nyt levittämällä vihaa internetissä ja tämä tekee noidankehän jossa vihantunteet vain kasvavat ihmisillä joita turhauttaa maailmanmeno ja epäkohdat. Huonoon suuntaan mennään isossa kuvassa ja myös yksilöt tulevat olemaan onnettomampia nyt ja tulevaisuudessa.
Minulla on Aspergerin oireyhtymä ja tuntuu siltä, että ihmiset ovat tulleet jotenkin vaikeammin lähestyttäviksi älypuhelinriippuvuuden yleistyttyä. Muutenkin on vaikeaa kaikki sosiaalinen kanssakäyminen eikä sitä helpota se, että kaikilla on nenä ruudussa kiinni.
Syyllisiähän on ollut ihmiskunnan pilalle menemiseen moniakin. Ainakin nyt tulee historiasta mieleen elokuvat, sarjakuvat, televisio, videot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on todella radikaalia viettää 15 minuuttia tekemättä mitään. Kokeilin ja viisi minuuttia oli aika hc-kokemus.
😄 Haha jep. "Kerran kokeilin enkä tykänny!"
Mun isä koukuttui älypuhelimeen 55-vuotiaana, kun sai työsuhde-etuna sen. Luultavasti ADHD on juurisyy, nuorena käytti runsaasti alkoholia, sitten siirtyi tupakkaan ja nyt kännykkään/iPadiin. Äiti harkitsee eroa 40 vuoden avioliiton jälkeen, kun parisuhteessa on nyt ns. kolmas osapuoli. Isä on puhelimella tai padilla ihan koko ajan nyt eläkkeellä ja katsoo sieltä mahdollisimman vauhdikkaita videoita ja pelejä. Ei nuku kuin muutaman tunnin yöunia kun pitää päästä nettiin.
Mulla itsellä diagnosoitiin ADHD älypuhelinriippuvuuden ja nuoruuden addiktioiden takia. Koukutuin itse kännykkään n. 2012 kun ostin Lumian. Sitä ennen käytin myös paljon alkoa kuten faijakin, ja söin paljon makeaa. Koin, että puhelin pelasti minut kunnes riippuvuus tuhosi opiskelut ja pääsyn työelämään.
Tuntuu kuitenkin, että aika ennen älylaitteita oli tietyllä tavalla helpompaa, kun ei ollut koukuttavaa ärsyketulvaa ja haitallisia nettikeskusteluja saatavilla 24/7/365. Ihmisiä näki enemmän livenä, nyt jutellaan vaan Whatsapissa/discordissa eikä vaivauduta ulos kotoa...
Joo kyllä bussiaikataulujen ulkoaopettelu oli aivan mahtavaa aikaa. Tykkäsin myös kalliiden tekstarien lähettelystä verrattuna nykyajan ilmaisiin viestiohjelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Muistan vanhat kunnon tekstari liittymät yläasteella, kun tekstareita tykitettiin moneen suuntaan. Aiettä! Saldorajat paukkuivat ennen tuota. Jotkin asiat vaan olivat paremmin ennen. Enkä meinaa, että tuo olisi hyvä juttu, että saldorajat paukkuu, vaan se, että silloin oli muutakin tekemistä, kun tuijottaa näyttöä tunti tolkulla, kun ei ollut mitä tuijottaa.
Mun toisella mua vähän yli 10 kuukautta vanhemmalla isosiskolla oli kans toi tekstariliittymä käytössä jonkun aikaa yläasteella ollessaan. Muistan kerran kun se valitti mulle, että 1000 tekstarin raja menee pian täyteen ja iskä suuttuu, kun joskus iskä ja hän olivat saattamassa mua juna-asemalle, josta jatkoin junalla iskän vuoroviikonlopun jälkeen kotiin Pohjanmaalle.:-D Mun biologiset vanhemmat erosivat 18 vuotta sitten ja kuljin iskän luona täysi-ikäiseksi asti ja vähän sen yli vuoroviikonlopuin äitini ja hänen silloisen miesystävänsä luota, jossa asuin 9 vuotta ennen kuin aloin itsenäistyä itsekin äidin helmoista enemmän.
M28
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin ns. omilleni asumaan ennen kännykkäaikaa. Elin vuoden ilman 1. kännykkää ja Yossakin opiskelin ilman nettiä ja googlea - varmaan jonkun verran olisin fuskannut kirjallisissa tehtävissä.
Minulla ei ole siis minkäänlaista kiinnostusta kännykkää kohtaan. Frendien kuulumiset selvitän ilman somea ja uutiset luen paperisina/läppäriltä.
En siis tiedä wokeilu - jengin viikon termiä, ystävän YT -neuvotteluja, tai Viikon kohua/pyllyä.
Itse törmäsiin duunissa interwebiin 95, kotiin hankin 96.
Mielestäni oli alusta asti selvää anonymiteetti ja että minusta ainakaan ei ole yhtään kuvaa netissä. Eikä kirjoittamaani tekstiä.
Voi - katso tätä maailmaa nyt. Miksei tällainen ajatus jäänyt pysyväksi?
Tähän jatkoksi peruskritiikki 4 Yydysvaltalaista jättiä kohtaan. En edes jaksa kirjoittaa.
Mainitsen vielä tähän loppuun, että mielestäni tuossa on jotain pelottavaa, että poliitikot, toimittajat, aktivistit ja tutkijat ovat niin naimisissa tuotteiden kanssa, joita heidän pitäisi säädellä, tutkia, kritisoida, tai päättää rahoituksesta?!?
Itse siis olen pysynyt visusti kaukana tästä someskenestä. Ehkä olen menettänyt jotain, mutta uskoisin " voittaneeni " tuhansia tunteja aikaa, välttyneeni tietyltä addiktiolta ja olleeni sen ajan todellisessa maailmassa.
Ja päätit sitten jakaa tämän tarinan erinomaisuudestasi tänne Internetin keskustelupalstalle?
Jaksan viestitellä työn jälkeen, en jaksaisi lähteä johonkin kahvilaan. Hyvä näin.
Ei kun meidän kuluttajien. Kivampi lukea vaikka Hesari tai e-kirjoja vähän isommalta näytöltä. Samoin pelata ja surffata netissä. Näppäimistön käyttökin on nakkisormilla ärsyttävää jos ei ole kunnon näyttö.