Lue keskustelun säännöt.
Väitän että ihmiset olivat onnellisempia ennen älypuhelimia
27.07.2022 |
Olen muistellut paljon aikaa ennen älypuhelimia ja keskustellut asiasta muiden ihmisten kanssa. Lopputuloksena voin todeta että ihmiset ja myös minä koin olevani onnellisempi ennen älypuhelinaikaa. Älypuhelin on etäännyttänyt monia ihmisiä toisistaan ja nyt puhun aidoista kohtaamisista, en somessa tapahtuvasta kohtaamisesta. Olen myös lukenut paljon aiheesta ja mm. parisuhteissa on paljon vähemmän nykyään yhdessä tekemistä, läsnäoloa, läheisyyttä ja seksiä. Saman ovat todenneet myös ihmiset joiden kanssa olen jutellut. Ennen käytiin kavereiden kanssa kahviloissa enemmän ja liikuttiin yhdessä. On sääli huomata ja lukea nuorten mielenterveysongelmista tänä päivänä. Olen varma että älypuhelin ja sen tuomat muutokset ovat kaiken taustalla. Ihmiset viettävät aikaa puhelimillaan ja nykynuoriso tulee kuolemaan puhelin kädessään. Todellisuus ympärillämme on muuttunut.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin. Mikään ei oikeasti v*tuta niin paljon kuin se, että menet mihin tahansa, ihan joka paikassa kaikki ihmiset ympärillä ovat jatkuvasti naama kiinni puhelimessaan.
Olin lomalla Espanjassa ja pisti silmään että minä ja puolisoni oli ainoita jotka oli kaikkialla puhelin kädessä. Tehtiin retkiä missä oli paljon ihmisiä ja olimme ainoita joiden piti kokoajan kuvata muistiin loman kohokohdat.
Italiassa sama huomio. Suomalaiset turistit tunnisti siitä, että ravintolassa istutaan jopa koko perhe hiljaa ja jokainen puhelinta selaten. Kukaan muu ei toiminut näin. Kiinnitti huomiota myös teini-ikäisten poikien iso porukka, joka tuli ravintolaan syömään. Keskustelua, iloisia ilmeitä, halauksia, olalle taputtelua... eikä yhtäkään puhelinta näkyvissä! Suomalaisen silmään näytti ihan eksoottiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri eräässä rippijuhlassa kiinnitin huomiota että rippilapsi oli koko ajan puhelimella joko kuvasi tai sometti eikä yhtään jutellut vieraiden kanssa. Hyvät muistot varmaan jää...ennen juteltiin mummojen, sukulaisten ja kummien kanssa.
Olet täysin oikeassa!Minulla muten ei ole älypuhelinta.Ei some tiliä Insta/ F.B.On ihan oma valintani ! Uskon voin henkisesti ja ruumiilliseksi siitä syystä paremmin.
Nuoremmat, jotka kasvaa älylaite toisessa kädessä, ovat sosiaalisessa mielessä menetettyjä.
Minä, keski-ikäinen, osaan olla vaikka ilman puhelinta/tablettia ja ystävien kanssa ihan vaan tuijotellaan toisiamme ja puhutaan. Silti paljon hyvää noissa laitteissa on, kunhan käyttäjä on se pomo eikä renki. En siirtyisi menneeseen aikaan, jossa asioiden hoito vaati sen, että menit johonkin konttoriin jonottamaan.
Tv:n kanssa en ole aivan sinut. Netti jos jostain syystä pätkii (kuten meillä nyt), ei tv toimi. Kaikki on niin riippuvaista nettiyhteydestä. No, tuleepa tehtyä muuta kunnes tuo korjaantuu. Tv:n olisin kyllä pitänyt ihan vaan tv:na. Siihen sitten lisälaitteilla olisi halutessaan saanut extraa. Nyt se on vaan sekoileva tietokone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä älypuhelimista mutta itse ainakin olen helpottunut siitä, ettei omalla yläaste-aikoinani (vuosina 2002-2005) ollut sosiaalista mediaa, esim facebookia, tiktokia ja vastaavia.. Itseäni kun kiusattiin tuolloin koulussa, niin voi vaan miettiä kuinka paljon sitä tapahtuu nykypäivänä somen kautta nykypäivän oppilaiden keskuudessa.
Mies34v
Itse kiusattuna en uskaltanut liittyä someen, koska muita koulussa kiusattuja kiusattiin myös somessa. Lisäksi, kun ei ollut kavereita en nähnyt pointtia liittyä. No mua kiusattiin sit siitäkin, kun en ollut somessa. Kiusattu ei voi voittaa tuossa pelissä.
Exä totesi minulle kun valitin hänen puhelimenkäytöstään: Puhelin ei vaadi minulta mitään, puhelin antaa huomiota jos niin haluan, puhelin antaa minulle tietoa ja ihmiset löytää puhelimellaan jopa helppoa seksiä. Totesin että voit jatkaa elämääsi uuden rakkaasi kanssa ja poistuin hänen elämästään. Onneksi ei ehditty muuttaa yhteen. Lähteminen oli helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ainakin älypuhelin on vain helpottanut elämää. Juuri kuten on jo mainittu, niin siinä on reittioppaat (HSL muuttelee reittejä vähän väliä) , pysäkkiaikataulut, lehdet ja kirjat, kauppojen, virastojen yms sijainnit ja aukiolot, maksuväline, yhteydenpitoväline, kamera ja moni muu samassa kompaktissa paketissa. Jos lataa 112-sovelluksen, niin esimerkiksi osuessasi onnettomuuspaikalle ja soittaessasi Häkeen, siellä saadaan sun sijaintisi välittömästi. Mutta olenkin jo kuuskymppinen ja elänyt ajan, jolloin älypuhelimia ei vielä ollut.
Hyötyä tästä lähinnä on, mm. selain töissä kahvitauoilla, podcastit töissä työaikana, navigointi autolla ja veneellä, pakolliset laskujenmaksut, yms. Somea en käytä eikä älypuhelimen 4-tuuman näyttöä viitsi tuntitolkulla muutenkaan katsella, tiedä vaikka vaihtaisin pienempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin, kolmen viime vuoden aikana työssäni olen yhä enemmän ruvennut tapaamaan lapsia, joiden taitoihin, terveyteen ja ajatteluun jatkuva puhelimella/tabletilla istuminen vaikuttaa.
Nämä lapset voivat olla esim. motorisesti kömpelöitä, kädentaidoissa on vaikeuksia eli saksilla leikkaaminen tai piirtäminen on vaikeaa, lukutaito edistyy kovin hitaasti, ajatukset pyörivät pelaamisessa ja peleissä koko ajan... Kysyttäessä vanhemmat eivät osaa sanoa, mitä ja miten lapsi kotona päivittäin leikkii. Selviää, ettei oikeastaan juuri mitään. Leikki onkin tabletin katselua.
Vanhempien kanssa jutellessa selviää lopulta, että lapsi saattaa istua tabletti tai puhelin kourassa useita tunteja päivässä. Se vie ajan kaikilta muilta taidoilta ja niiden kehittymiseltä.
Korostan, että tällaiset lapset eivät työssäni ole mitään harvinaisia poikkeuksia eivätkä perheet mitään moniongelmaisia, vaan aivan tavallisia kivoja perheitä. Arki on mennyt kuin huomaamatta tällaiseksi ja kun osa mediassa esiintyvistä tutkijoista vastustaa ruutuajan käsitettä, vanhemmat ovat siitä saaneet perusteen olla sen kummemmin huolestumatta, vaikka 8-vuotias istuisi 6 tuntia päivässä puhelin kädessä.
Jotakin pitäisi tehdä.
Mitä tälle (omalle älypuhelin riippuvaisuudelle) sitten voisi tehdä? Yritin muutaman päivän elää ilman älypuhelinta tavallisen ei-älypuhelimen kanssa, mutta totesin sen käytännössä mahdottomaksi, sillä puhelimessa ovat nykyään kaikki aikataulut, varausjärjestelmät, pankkiasiat, matkaliput, lasten harrastusjoukkueiden keskustelut&tiedotukset aikatauluineen..
Otan hyvät vinkit vastaan, kuinka omaa puhelimen käyttöään voisi suitsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tälle (omalle älypuhelin riippuvaisuudelle) sitten voisi tehdä? Yritin muutaman päivän elää ilman älypuhelinta tavallisen ei-älypuhelimen kanssa, mutta totesin sen käytännössä mahdottomaksi, sillä puhelimessa ovat nykyään kaikki aikataulut, varausjärjestelmät, pankkiasiat, matkaliput, lasten harrastusjoukkueiden keskustelut&tiedotukset aikatauluineen..
Otan hyvät vinkit vastaan, kuinka omaa puhelimen käyttöään voisi suitsia?
Osta sellainen puhelin millä ei viitsi tehdä mitään ylimääräisyä, ellei sitten ongelmana ole tuo hyötykäyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin ns. omilleni asumaan ennen kännykkäaikaa. Elin vuoden ilman 1. kännykkää ja Yossakin opiskelin ilman nettiä ja googlea - varmaan jonkun verran olisin fuskannut kirjallisissa tehtävissä.
Minulla ei ole siis minkäänlaista kiinnostusta kännykkää kohtaan. Frendien kuulumiset selvitän ilman somea ja uutiset luen paperisina/läppäriltä.
En siis tiedä wokeilu - jengin viikon termiä, ystävän YT -neuvotteluja, tai Viikon kohua/pyllyä.
Itse törmäsiin duunissa interwebiin 95, kotiin hankin 96.
Mielestäni oli alusta asti selvää anonymiteetti ja että minusta ainakaan ei ole yhtään kuvaa netissä. Eikä kirjoittamaani tekstiä.
Voi - katso tätä maailmaa nyt. Miksei tällainen ajatus jäänyt pysyväksi?
Tähän jatkoksi peruskritiikki 4 Yydysvaltalaista jättiä kohtaan. En edes jaksa kirjoittaa.
Mainitsen vielä tähän loppuun, että mielestäni tuossa on jotain pelottavaa, että poliitikot, toimittajat, aktivistit ja tutkijat ovat niin naimisissa tuotteiden kanssa, joita heidän pitäisi säädellä, tutkia, kritisoida, tai päättää rahoituksesta?!?
Itse siis olen pysynyt visusti kaukana tästä someskenestä. Ehkä olen menettänyt jotain, mutta uskoisin " voittaneeni " tuhansia tunteja aikaa, välttyneeni tietyltä addiktiolta ja olleeni sen ajan todellisessa maailmassa.
Ja päätit sitten jakaa tämän tarinan erinomaisuudestasi tänne Internetin keskustelupalstalle?
Näin todellakin päätin tehdä, enkä ymmärrä mikä tässä oli ongelma. Mainitsin ainoastaan, että arjessani ei kulje kännykkä, enkä ole kaivannut.
Sensijaan olen huomannut, että joillain ystävilläni on vaikeaa rajoittaa puhelimen käyttöä.
Sitä kai tässä kysyttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parin, kolmen viime vuoden aikana työssäni olen yhä enemmän ruvennut tapaamaan lapsia, joiden taitoihin, terveyteen ja ajatteluun jatkuva puhelimella/tabletilla istuminen vaikuttaa.
Nämä lapset voivat olla esim. motorisesti kömpelöitä, kädentaidoissa on vaikeuksia eli saksilla leikkaaminen tai piirtäminen on vaikeaa, lukutaito edistyy kovin hitaasti, ajatukset pyörivät pelaamisessa ja peleissä koko ajan... Kysyttäessä vanhemmat eivät osaa sanoa, mitä ja miten lapsi kotona päivittäin leikkii. Selviää, ettei oikeastaan juuri mitään. Leikki onkin tabletin katselua.
Vanhempien kanssa jutellessa selviää lopulta, että lapsi saattaa istua tabletti tai puhelin kourassa useita tunteja päivässä. Se vie ajan kaikilta muilta taidoilta ja niiden kehittymiseltä.
Korostan, että tällaiset lapset eivät työssäni ole mitään harvinaisia poikkeuksia eivätkä perheet mitään moniongelmaisia, vaan aivan tavallisia kivoja perheitä. Arki on mennyt kuin huomaamatta tällaiseksi ja kun osa mediassa esiintyvistä tutkijoista vastustaa ruutuajan käsitettä, vanhemmat ovat siitä saaneet perusteen olla sen kummemmin huolestumatta, vaikka 8-vuotias istuisi 6 tuntia päivässä puhelin kädessä.
Jotakin pitäisi tehdä.
Olen 1-2 lk ope ja tämä teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani. Ohjaan jatkuvasti erityisopen pakeille lapsia, joille todellista kuntoutusta olisi oikeasti se, että pelaamista ja ruudun ääressä istumista rajoitettaisiin reilusti vaikka tuntiin päivässä. Tämä on todellinen ongelma, johon toivoisin median tarttuvan.
En todellakaan haluaisi palata aikaan ennen älypuhelinta. Yhteydenpito kavereihin on paljon helpompaa kuin ennen, kun piti lähettää maksullisia tekstareita ja aina oli saldoraja täynnä. Kuvia ja videoitakin voi lähettää ilmaiseksi. Ja jakaa linkkejä esim. resepteihin.
Puhumattakaan siitä, että musiikkia on tarjolla puhelimesta aivan rajaton valikoima, eikä tarvitse latailla mitään biisejä ja kuljettaa lenkillä sekä kännykkää että ipodia/mp3:sta. Lisäksi äänikirjapalvelut, säätiedot, kartat... Äitini olisi viime viikolla eksynyt marjametsään ilman älypuhelinta. Eipä tarvinnut lähteä etsimään saatika häiritä hätäkeskusta kun pääsi älypuhelimen kartan avulla itse takaisin tielle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää: yhdessä laitteessa monta asiaa samassa. Uutiset, kartat, ruokareseptit, taskulamppu, lippujen ostaminen, kauppojen aukioloajat, kamera jne.
Huonoa: "pakko" käyttää melkein joka päivä mm. nettipankin, kaikenlaisten tunnistautumisien ja whatsappin takia. Olisi hyvin vaikeaa olla parikin päivää käyttämättä, koska heti joku huolestuisi tai ärsyyntyisi, kun ei saa tavoitettua.
Toivoisin kyllä, että älypuhelimia ei olisi keksitty. Olen 25v ja sain älypuhelimen ikäisekseni todella myöhään n. 14 tai 15 vuotiaana, joten muistan myös ajan ennen älypuhelimia. Osasin mennä nukkumaan lukien Aku Ankkaa ja nukahtamiseen ei mennyt tuntikausia.
Minusta sait yhtä normaaliin aikaan älypuhelimen kuin keskimääräinen ikäluokkasi edustaja.
Sanotaan, että olet syntynyt vuonna -97 tai peräti -98 ja Suomessa ensimmäisiä Iphoneja alettiin myymään siinä 2008. Olet ollut ehkä 10 tai 11-vuotias ja täysin lapsi, jolla tuskin oli pääsyä uusimpiin keksintöihin. Yleensä tollaisten asioiden leviämiseen menee se parista vuodesta viiteen vuoteen, joten sanoisin, että olet ollut aika aikaiseen/ keskimääräiseen aikaan liikkeellä, jos ole saanut älypuhelimesi vuonna 2011/12.
T: Samaa ikäluokkaa, mutta 22-vuotiaana ensimmäisen älypuhelimensa saanut.
Omalta osalta ei vaikutusta, ei ole niin montaa kaveria että tartteis älypuhelinta.
Oli toki monta vuotta, mutten käyttäny mihinkään.
Tosin mua kiinnostaa että mitä ne ihmiset kattoo niistä,jopa pyörällä ajaessa näyttää olevan jotain tärkeetä monilla että luuri on siinä naaman edessä.
Vierailija kirjoitti:
Parin, kolmen viime vuoden aikana työssäni olen yhä enemmän ruvennut tapaamaan lapsia, joiden taitoihin, terveyteen ja ajatteluun jatkuva puhelimella/tabletilla istuminen vaikuttaa.
Nämä lapset voivat olla esim. motorisesti kömpelöitä, kädentaidoissa on vaikeuksia eli saksilla leikkaaminen tai piirtäminen on vaikeaa, lukutaito edistyy kovin hitaasti, ajatukset pyörivät pelaamisessa ja peleissä koko ajan... Kysyttäessä vanhemmat eivät osaa sanoa, mitä ja miten lapsi kotona päivittäin leikkii. Selviää, ettei oikeastaan juuri mitään. Leikki onkin tabletin katselua.
Vanhempien kanssa jutellessa selviää lopulta, että lapsi saattaa istua tabletti tai puhelin kourassa useita tunteja päivässä. Se vie ajan kaikilta muilta taidoilta ja niiden kehittymiseltä.
Korostan, että tällaiset lapset eivät työssäni ole mitään harvinaisia poikkeuksia eivätkä perheet mitään moniongelmaisia, vaan aivan tavallisia kivoja perheitä. Arki on mennyt kuin huomaamatta tällaiseksi ja kun osa mediassa esiintyvistä tutkijoista vastustaa ruutuajan käsitettä, vanhemmat ovat siitä saaneet perusteen olla sen kummemmin huolestumatta, vaikka 8-vuotias istuisi 6 tuntia päivässä puhelin kädessä.
Jotakin pitäisi tehdä.
Olet kyllä oikeassa, mutta ei kotona tarvitse saksilla leikata mitään monimutkaisia kuvioita eikä leikkimisen tarvitse olla jotain pedagogisesti laadukasta. Kömpelyys on toisilla ihan sisäänrakennettua.
Lapset seuraa vanhempien esimerkkiä ja toisaalta myös kiristyvä työelämä asettaa vanhemmat hankalaan paikkaan, kun pitäisi järjestää lapselle tekemistä ruutuajan tilalle. Kun olet itse töissä ja lapset kaverit roikkuvat ruudulla, niin miten sen oman lapsen pitäisi viihtyä yksinään?
En usko ruutuajan rajoituksiin. Yksikään tuntemani lapsi, jolla nämä rajoitukset on, eivät kykene itse säätelemään puhelimen käyttöään. Lapsen kaveri oli meillä yötä ja heräsi ennen 7:ää. Meillä nukutaan vielä silloin. No, tämä kaveri otti puhelimensa heti klo 7 ja alkoi pelata. Heräsin sanomaan, että meillä ei yleensä pelata näin aikaisin, niin hän sanoi ettei illalla saa pelata. Aivan hullua.
Meillä lapsilla ei ole ruutuaikaa. Sen sijaan me pidämme huolen, että koulu sujuu, ulkoillaan, on kavereita, nukutaan tarpeeksi ja ollaan sovussa. Sitten saa katsoa youtubea tai pelata. Mukava seurata, kun lapset puhuvat englantia pelikavereiden kanssa. En siis demonisoisi kaikkea lasten pelaamista.
Älypuhelimen avulla voin pitää yhteyttä kaukana oleviin ystäviin. Ruuhkavuosia eläessä minulla olisi vain yksi ystävä ilman mukana kulkevaa somea. Arvokas ystävä se yksikin on, mutta kyllä ne nuoruuden kaverit ovat minulle myös tärkeitä. Ympäri Suomea ovat ja kaksi ulkomailla. Netin kuukausimaksulla saan pidettyä nämä ihmiset elämässäni. Somella tarkoitan nyt vaikka whatsappia ja skypeä, en niinkään päivällislautasten tai oman lärvin kuvaamista.
Niinpä. Nykynuorille alkaa olla liian haastavaa painaa työmuistiinsa "bussi tulee tasalta tunnin välein" ja muita asiakokonaisuuksia kiitos älyn ulkoistamisen.