"Suon villi laulu" Onko joku lukenut.

Kuuntelin Suplasta äänikirjana. Mielenkiintoinen, kaunis tarina ja erittäin hyvin luettu äänikirja.

Vierailija kirjoitti:

Ei kirjojen täysin realistisia tarvitsekaan olla, mutta biologina en pystynyt sulattamaan sitä, miten päähenkilöstä tuli arvostettu luonnontutkija ja eliölajien asiantuntija ilman opetusta ja vuorovaikutusta tai asianmukaisia välineitä.

Yhtä epärealistista, kuin että kellarissa kasvaneesta lapsesta tulisi siellä kellarissa vaikkapa balettitanssija, joka kuin itsestään oppisi klassisen baletin liikekielen ja merkkiteokset ja lopulta suunnittelisi itsekin koreografioita näyttämölle.

Lisäksi päähenkilöt jumalaisen ulkonäön hehkutus ärsytti. Muodokas vartalo, korpinmustat hiukset ja "ampiaisvyötärö", toki pitää olla itseoppineella, viisivuotiaana perähikiän korpeen hylätyllä pololla.

Ja millä rahalla olisu osranut paperia, värejä ja maksanut postinaksuja.

Joo nämä kirjat olisu todellakin voinut jättää pois tarinasta. Aivan pulun tuubaa.

Alkoi hyvin. Loppui hyvin. Muuten valtavasti toistoa, tuli olo kuin olisi lukenut samoja luontokuvauksia koko ajan. Upeita luontokuvauksia toki, liiallisuuteen asti. Päähenkilö oli epäuskottava, hänen ajatusmaailmansa ei oikein selvinnyt. Ihmettelin hänen valintojaan, nuori tyttö käy koulussa, jääkin sitten mieluummin kotiin yksin kituuttamaan. Koulussa olisi ollut myös ruokaa. Ja kavereita. Hänen valintansa olivat epäuskottavia. Ja ykskaks hänestä tulikin suoranainen kirjailijalahjakkuus. Missä välissä hän oppi kirjoittamaan hienoja tekstejä kasveista jne kun ei kouluakaan käynyt. Toki hänestä tuli myös kaunotar, joka lumosi poikia. Tuli joistain kohtauksista mieleen Brooke Shields elokuvassa Sininen laguuni. Vaikka pidän luontokuvauksista niin kirjaa oli jopa pitkästyttävää lukea. Aivan kuin kirjailija olisi luonut kehystarinan tytöstä tsrkoituksenaan keskittyä luonnon kuvailuun.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin kuuntelemaan äänikirjana. en ollut kuullut teoksesta aiemmin ja esittelyteksti vaikutti mielenkiintoiselta. En jaksanut kuunnella edes puoleen väliin, umpitylsä 😖

Minä taas tykkään "tylsistä" kirjoista, mutta tämä kyseinen kirja ei sillä tavalla antanut itselleni edes mitään pohdittavaa. Moni kirja saattaa olla pitkäveteinen ja raskas lukea, mutta tämä kirja minusta taas juoneltaan tylsä sekä niin epäuskottavakin etten saanut siitä oikein mitään irti. Joku raskas luettava voi taas antaa mietittävää paljonkin.

Moni on varmaan eri mieltä, mutta itselle myös Murakamin Pieni Elämä oli vähän raskas kirja. Siinä taas realistisuutta toisin kuin Suon villissä laulussa, mutta muuten pitkä ja ankea kirja lukea. Ensiksi paljon henkilöiden elämästä, sitten yhden tyypin raaoista ja kauheista kokemuksista. Loppukin kärsimystä. Oikeastaan kirjaa lukiessa ei ollut hetkeä jolloin oli mukava sitä lukea. Itselle sekin oli taas myös pettymys. Luen yleensä kaikki loppuun ja tämänkin, vaikka oli hyvin pitkä kirja. Sori ohiskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin kuuntelemaan äänikirjana. en ollut kuullut teoksesta aiemmin ja esittelyteksti vaikutti mielenkiintoiselta. En jaksanut kuunnella edes puoleen väliin, umpitylsä 😖

Minä taas tykkään "tylsistä" kirjoista, mutta tämä kyseinen kirja ei sillä tavalla antanut itselleni edes mitään pohdittavaa. Moni kirja saattaa olla pitkäveteinen ja raskas lukea, mutta tämä kirja minusta taas juoneltaan tylsä sekä niin epäuskottavakin etten saanut siitä oikein mitään irti. Joku raskas luettava voi taas antaa mietittävää paljonkin.

Moni on varmaan eri mieltä, mutta itselle myös Murakamin Pieni Elämä oli vähän raskas kirja. Siinä taas realistisuutta toisin kuin Suon villissä laulussa, mutta muuten pitkä ja ankea kirja lukea. Ensiksi paljon henkilöiden elämästä, sitten yhden tyypin raaoista ja kauheista kokemuksista. Loppukin kärsimystä. Oikeastaan kirjaa lukiessa ei ollut hetkeä jolloin oli mukava sitä lukea. Itselle sekin oli taas myös pettymys. Luen yleensä kaikki loppuun ja tämänkin, vaikka oli hyvin pitkä kirja. Sori ohiskin.

Korjaus eli Pieni elämä siis Hanya Yanagiharan kirjoittama.

Höyheniä oli liikaa.

Mulle jäi siitä tytöstä jotenkin kova ja kylmä ja tunteeton olo.

En pystynyt samaistumaan yhtään.

Lopun perusteella tunnevammainen ihminen.

Peto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ylihypetetty kirja. Luontoa kirjailija kuvaili kauniisti, mutta kaikki muu oli epäuskottavaa. Päähenkilö, pikkutytöstä asti asunut yksin rämeellä, oli uskomaton kaunotar ja itseoppinut taiteilija ja tietokirjailija.

Joo tämä just. Vähän kuin Forrest Gump joka oli jälkeenjäänyt mutta pärjäsi loistavasti ja nousi sankariksi armeijassa, tuli miljonääriksi ravustusbusineksella ja sijoittamalla "johonkin hedelmiin"=Appleen - tällaista ei vaan tosielämässä käy, on liian epärealistista ja siksi tympeää. 

Suon villissä laulussa sekin tympäisi että miksi niiden AINA täytyy olla niin ylivertaisen kauniita niiden nais-sankarien. Eikö voisi joskus olla ihan vaan tavallinen. Ja tosiaan sitten vielä se miten kamalasta perheestä lähtenyt orpotyttö erakko menestyy kirjailijana ja taiteilijana - liian epärealistista.

Tämä kauneus nauratti. Upeat paksut, pitkät hiukset, mieletön vartalo ja todella kauniit kasvot. Miten sattuikin päähenkilö olemaan tällainen helmi.

Sitten vielä taiteellisesti lahjakas, nero ja luonnekin täydellinen.

Mitä jos sinne marskimaalle/suolle oliskin syntynyt harvahiuksinen, persjalkainen ja hieman pyylevä tyttö. Joka olisi vielä ollut tuulitunneli. Olisiko syntynyt tällaista kirjaa.

Eihän tämä rämelikka luonteeltaan ollut mikään helmi. Vaikea ihminen ja välillä ihmetyttikin, miksi kukaan mies tuota jaksaisi. Ai niin. Se oli niin häkellyttävän kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin Suplasta äänikirjana. Mielenkiintoinen, kaunis tarina ja erittäin hyvin luettu äänikirja.

Minäkin kuuntelin äänikirjana ja lukijalla oli merkittävä rooli siinä, että pidin kirjasta.

Rämeellä elänyt ihminen olisi oikeasti haiseva,takkuinen,likainen

Elokuva trailerin perusteella tyttö näyttää amerikkalaiselta perusteiniltä kivoissa kuteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ylihypetetty kirja. Luontoa kirjailija kuvaili kauniisti, mutta kaikki muu oli epäuskottavaa. Päähenkilö, pikkutytöstä asti asunut yksin rämeellä, oli uskomaton kaunotar ja itseoppinut taiteilija ja tietokirjailija.

Joo tämä just. Vähän kuin Forrest Gump joka oli jälkeenjäänyt mutta pärjäsi loistavasti ja nousi sankariksi armeijassa, tuli miljonääriksi ravustusbusineksella ja sijoittamalla "johonkin hedelmiin"=Appleen - tällaista ei vaan tosielämässä käy, on liian epärealistista ja siksi tympeää. 

Suon villissä laulussa sekin tympäisi että miksi niiden AINA täytyy olla niin ylivertaisen kauniita niiden nais-sankarien. Eikö voisi joskus olla ihan vaan tavallinen. Ja tosiaan sitten vielä se miten kamalasta perheestä lähtenyt orpotyttö erakko menestyy kirjailijana ja taiteilijana - liian epärealistista.

Tämä kauneus nauratti. Upeat paksut, pitkät hiukset, mieletön vartalo ja todella kauniit kasvot. Miten sattuikin päähenkilö olemaan tällainen helmi.

Sitten vielä taiteellisesti lahjakas, nero ja luonnekin täydellinen.

Mitä jos sinne marskimaalle/suolle oliskin syntynyt harvahiuksinen, persjalkainen ja hieman pyylevä tyttö. Joka olisi vielä ollut tuulitunneli. Olisiko syntynyt tällaista kirjaa.

Ja kritiikistäni huolimatta aion mennä katsomaan elokuvan koska tunnelma oli kiinnostava ja kiinnostaa myös mikä/millainen tämän kirjan paikka on: suo, räme, marskimaa ?

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkäsin. Olen nirso lukija, joka helposti jättää kirjan kesken, jos ei tarina vie mukanaan, mutta tämä tarina oli koskettava ja kaikessa yksinkertaisuudessaan vangitseva.

Olen nähnyt elokuvan trailerin, ja se oli kyllä pettymys, kun olin kuvitellut mielessäni kauniin unenomaisen maailman missä hahmot on persoonallisen näköisiä(näin voi ajatella sen päähenkilön kauneudenkin olevan jotain muuta kuin missikisakauneutta) , mutta elokuvassa hahmot on liian siistejä ja siloiteltuja.

Pääosan esittäjällä varmaan irtoripset, täytettä otsassa ja ankkahuulet.

Mulla ei jäänyt ollenkaan mieleen kirjasta se, että tyttö oli jotenkin häkellyttävän kaunis. Olen kuunnellut ilmeisesti huonosti. Outona sitä kai pidettiin?

Helppo rahastuskirja helpoille ihmisille.

Tulepa poika tänne kuuntelemaan suoni villiä laulua...

Kristin Hannah; Alaskan taivaan alla on paljon parempi.

Vierailija kirjoitti:

Engl.

Where the grawdads sing

Delia Owens

Crawdads

Pidin kovasti kirjasta. Onhan se täynnä epäloogisuuksia, mutta se onkin tarina. Ei tarinan tarvitse olla täydellinen. Hieman liikaa ylisanoja saanut kyllä on, mutta kirjassa on tavoitettu oikeanlainen tunnelma, tähän kirjaan sopiva. Ja just oikean tunnelman luominen ei ole helppoa kirjailijalle. Elokuva ei varmasti tältä osin ole yhtä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei jäänyt ollenkaan mieleen kirjasta se, että tyttö oli jotenkin häkellyttävän kaunis. Olen kuunnellut ilmeisesti huonosti. Outona sitä kai pidettiin?

No siis tämä, siksi hän lopetti koulun koska häntä oudoksuttiin ja kiusattiin, koulukiusattuna ymmärsin hyvin hänen päätöstään..kylällä suoeläjiä pidettiin jo muutenkin outoina ja likaisina, ennen kuin hän meni kouluun. Tämä kävi ilmi myös koulussa, mutta myös myöhemmin kun hän alkoi myydä niitä simpukoita tai mitä lie.  En myös ymmärrä tätä itkemistä realismista, aika monet romaanit saisi jäädä lukematta jos kaiken pitäisi olla mahdollisimman realistista ja kukaan ei saisi ponnistaa ryysyistä rikkauksiin..ja tosielämä on tarua ihmeellisempää monesti. Esimerkiksi Eminem ei päässyt edes 9.luokalta läpi, eli köyhyydessä,  ja häntä kiusattiin rankasti (kerran hän sai tämän takia aivovamman), tuli isäksi nuorena ja silti hänestä onnistui tulla maailman menestyneimpiä räppäreitä jollain ilveellä. Ehkä outo esimerkki, mutta tuli ekana mieleen jostain syystä.

Lisäksi: Toinen poika halusi vain käyttää häntä hyväkseen eikä edes rakastanut häntä, hän oli menossa naimisiin jonkun toisen tytön kanssa eikä halunnut tästä suon kasvatista muuta kuin seksiä. En myös ymmärrä miksi montaa risoo sekin että Kya oli kaunis näiden poikien mielestä. Hänen viattomuuttansa se toinenkin enemmän ihailee kuin kauneutta, Kyata kuvaillaan lähinnä laihaksi ja suurisilmäiseksi, araksi. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoi hyvin. Loppui hyvin. Muuten valtavasti toistoa, tuli olo kuin olisi lukenut samoja luontokuvauksia koko ajan. Upeita luontokuvauksia toki, liiallisuuteen asti. Päähenkilö oli epäuskottava, hänen ajatusmaailmansa ei oikein selvinnyt. Ihmettelin hänen valintojaan, nuori tyttö käy koulussa, jääkin sitten mieluummin kotiin yksin kituuttamaan. Koulussa olisi ollut myös ruokaa. Ja kavereita. Hänen valintansa olivat epäuskottavia. Ja ykskaks hänestä tulikin suoranainen kirjailijalahjakkuus. Missä välissä hän oppi kirjoittamaan hienoja tekstejä kasveista jne kun ei kouluakaan käynyt. Toki hänestä tuli myös kaunotar, joka lumosi poikia. Tuli joistain kohtauksista mieleen Brooke Shields elokuvassa Sininen laguuni. Vaikka pidän luontokuvauksista niin kirjaa oli jopa pitkästyttävää lukea. Aivan kuin kirjailija olisi luonut kehystarinan tytöstä tsrkoituksenaan keskittyä luonnon kuvailuun.

Olihan ne seitsemän sisartakin kaikki kaunottaria upeine hiuksineen ja täydellisine ihoineen. Lahjakkaitakin, kukin maailmanhuippua omalla alallaan. Ja mukavia, totta kai. Ja joka kirjassa muistettiin mainita kotisaarelle vievän moottoriveneen yleellisen pehmeät kermanväriset nahkapenkit.

Oksennus.