"Suon villi laulu" Onko joku lukenut.

Kirjailijan esikoisteos. Hän on joku luontotutkija tms josta johtunee että luontokuvaus on kirjan onnistunein anti.

Muutoin tuntuu että on poimitti hiukan mallia ja osia muista teoksista. Ahdettu liian täyteen kaikkea.

Dekkariosuus on ehkä kököin.

Samoin nämä teinirakkauskohtaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella ylihypetetty kirja. Luontoa kirjailija kuvaili kauniisti, mutta kaikki muu oli epäuskottavaa. Päähenkilö, pikkutytöstä asti asunut yksin rämeellä, oli uskomaton kaunotar ja itseoppinut taiteilija ja tietokirjailija.

Joo tämä just. Vähän kuin Forrest Gump joka oli jälkeenjäänyt mutta pärjäsi loistavasti ja nousi sankariksi armeijassa, tuli miljonääriksi ravustusbusineksella ja sijoittamalla "johonkin hedelmiin"=Appleen - tällaista ei vaan tosielämässä käy, on liian epärealistista ja siksi tympeää. 

Suon villissä laulussa sekin tympäisi että miksi niiden AINA täytyy olla niin ylivertaisen kauniita niiden nais-sankarien. Eikö voisi joskus olla ihan vaan tavallinen. Ja tosiaan sitten vielä se miten kamalasta perheestä lähtenyt orpotyttö erakko menestyy kirjailijana ja taiteilijana - liian epärealistista.

Tämä kauneus nauratti. Upeat paksut, pitkät hiukset, mieletön vartalo ja todella kauniit kasvot. Miten sattuikin päähenkilö olemaan tällainen helmi.

Sitten vielä taiteellisesti lahjakas, nero ja luonnekin täydellinen.

Mitä jos sinne marskimaalle/suolle oliskin syntynyt harvahiuksinen, persjalkainen ja hieman pyylevä tyttö. Joka olisi vielä ollut tuulitunneli. Olisiko syntynyt tällaista kirjaa.

Yksinkertaisesti huono! Luin vain kun ei ollut muutakaan mukana eikä ilmaista nettiä.

Yliarvostettu kirja, mutta menee toki viihteenä. Muthatarina sai jännää lisämaustetta nyt kun kirjailija itse on epäiltynä vanhasta salametsästäjän murhasta Sambiassa. Kirjoittanut itselleen synninpäästöä?

Vierailija kirjoitti:

Yliarvostettu kirja, mutta menee toki viihteenä. Muthatarina sai jännää lisämaustetta nyt kun kirjailija itse on epäiltynä vanhasta salametsästäjän murhasta Sambiassa. Kirjoittanut itselleen synninpäästöä?

Onko oikeasti.

Mä en ymmärrä tätä vaatimusta että kirjan pitäisi olla realistinen. Mun elämä on ihan tarpeeksi realistinen, joten luen mieluummin jotain ihan muuta.

Ja onko esimerkiksi kovin realistista että samaan ruotsalaiseen pikkukaupunkiin mahtuu kirjasarjallisen verran hulluja sarjamurhaajia?

Kirja Suon villi laulu oli minusta ihan hyvä viihdekirja, kuten odotinkin. Huomasiko muuten kukaan muu että juoni on käytännössä ihan sama kuin Anneli Kannon Rottien pyhimys -kirjassa?

Luettua olo oli kyllä jonkin aikaa kuin marskimaa. Liejuinen, sekava ja jotenkin ahdistava. Ja tylsä.

Kirjassa syyllistyttiin lukijan tunteiden (läpinäkyvään ja siksi tylsään) tunnetilojen manipulointiin. Henkilöhahmot olivat yksiulotteisia ja jos ne muuttuivat, muutos tuli puskan takaa epäuskottavasti. Nyyhkytarina, vähän samaan tapaan kuin John Irvingi monet kirjat. Jälkimmäisistä tykkäsin nuorena, mutta ajan mittaan menettäneet arvonsa silmissäni.

Aloitin kuuntelemaan äänikirjana. en ollut kuullut teoksesta aiemmin ja esittelyteksti vaikutti mielenkiintoiselta. En jaksanut kuunnella edes puoleen väliin, umpitylsä 😖

Tuli olo että kirjailija on epämiellyttävä ihminen. Tuntui että kaikki hänen mielestään kivat "hyvis"henkilöt on kauniita mutta juroja ja ylimielisiä. En itse asiassa muista juonesta enää mitään, ainoastaan tuo e.m. fiilis jäi mieleen. 

John Irvingistä en ole tykännyt koskaan, musta hänen kirjansa ovat jotenkin mielisairaita. Tämä Suon villi laulu oli ihan ok ja varmaan onnistui minua miellyttämään puutteistaan huolimatta, koska olen itsekin emotionaalisesti yksin kasvanut lapsi (tosin persjalkainen enkä taiteilija). 

Mäkään en pitänyt ihmeellisenä. Kuuntelin viime kesänä ja sitkeesti loppuun asti, kun kovasti oli kehuja. Ajattelin, et jos lopussa olisi se jokin, mikä sitten räjäyttäisi pankin. No ei ollut. Täysin ennalta-arvattava juoni. Mut elokuvan voisin katsella, jos onnistuvat luonnon kuvaamisessa.

Itse mietin luettuani sitä miksi kirjan luontokuvauksissa kieli on paljon elävämpää. Kun taas on kyse kohtauksista missä ihmiset kommunikoi niin kieli on kyin jonkun kouluaineesta. Onko se tahatonta vai tarkoituksellista.

Mä tykkäsin. Olen nirso lukija, joka helposti jättää kirjan kesken, jos ei tarina vie mukanaan, mutta tämä tarina oli koskettava ja kaikessa yksinkertaisuudessaan vangitseva.

Olen nähnyt elokuvan trailerin, ja se oli kyllä pettymys, kun olin kuvitellut mielessäni kauniin unenomaisen maailman missä hahmot on persoonallisen näköisiä(näin voi ajatella sen päähenkilön kauneudenkin olevan jotain muuta kuin missikisakauneutta) , mutta elokuvassa hahmot on liian siistejä ja siloiteltuja.

Ei kirjojen täysin realistisia tarvitsekaan olla, mutta biologina en pystynyt sulattamaan sitä, miten päähenkilöstä tuli arvostettu luonnontutkija ja eliölajien asiantuntija ilman opetusta ja vuorovaikutusta tai asianmukaisia välineitä.

Yhtä epärealistista, kuin että kellarissa kasvaneesta lapsesta tulisi siellä kellarissa vaikkapa balettitanssija, joka kuin itsestään oppisi klassisen baletin liikekielen ja merkkiteokset ja lopulta suunnittelisi itsekin koreografioita näyttämölle.

Lisäksi päähenkilöt jumalaisen ulkonäön hehkutus ärsytti. Muodokas vartalo, korpinmustat hiukset ja "ampiaisvyötärö", toki pitää olla itseoppineella, viisivuotiaana perähikiän korpeen hylätyllä pololla.

Minustakin hyvin epäuskottava kirja. Miten se kirjan alun pieni tyttö muka olisi pärjännyt yksinään siellä mökissä vuosien ajan. Lisäksi mietin sitä mihin siskot katosivat. Heistä ei kirjassa enää puhuttu. Minusta kirja meinasi jo alussa kaatua näihin asioihin. Sitten myöhemmin päähenkilön ja sen toisen henkilön (en viitsi muuta paljastaa) rakkaus minusta vähän outoa jotenkin. Tapasivat melko vähän ja sitten myöhemmin olivat niin rakastuneita. Ei sekään ollut oikein uskottavaa. Minusta termi aikuisten satu kuvaa hyvin kirjaa. On toisaalta myös kuin nuorten kirja, koska minusta melko lapsellinenkin. Sillä tavalla vähän höpsösti kerrottu. Ostin kirjan alesta ja odotin parempaa. Se mikä sai ostamaan ja lukemaan loppuun oli se miten jollakin tavalla itseä kiinnosti lukea toisten hylkimästä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääneestä. Kuvaus sopisi tietyssä mielessä omaankin elämääni. Tämän vuoksi aiheena kiinnostava, mutta jotenkin kirja liian lapsellinen ja epäuskottava. Minustakin liian suuressa arvossa. Ainoa hyvän asia minusta on se kuinka kirjan sanoma on hyvä eli pitäisi huomioida muut yms ja pistää miettimään ihmisten käytöstä. Kirjassa ei silti ollut itselle tarpeeksi pohdittavaa. Jotenkin niin epärealistinen etten pysty samaistumaan.

tosi upea kirja!

Tykkäsin! Ahmin sen ensin nopeasti ja luin uudestaan heti perään.

Suomennettu nimi on kauhea, tulee mieleen että ois joku anagrammi tai sanaleikki. Suolen villi laulu.

Missä se tyttö peseytyi siellä likaisella suolla. Pesikö hampaitaan koskaan.