Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tuo on outo ilmiö. Yrittävätköhän hyvittää poikansa kanssa tekemänsä kasvatusvirheet noin tai jotain?

Tästä aiheestahan on monta ketjua esim. onko vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä jne. 

Lukekaa, osa isovanhemmista höyrähätää ihan täysin kun syntyy lapsenlapsia eivätkä tajua rooliaan.

Tuolta saa vertaistukea.

Luojan kiitos se on itsellä jo ohi kun se lapsenlapsi on jo aikuinen eikä isovanhempi enää ole vuosiin pystynyt puuttumaan lastenkasvatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt/naiset/tädit/mummot tykkää saada huomiota

Tädit eivät.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt/naiset/tädit/mummot tykkää saada huomiota

Ja miehetkö ei :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt/naiset/tädit/mummot tykkää saada huomiota

Ja miehetkö ei :D

No enpä ole kuullut miehestä, joka tulisi tohkeissaan leikkipuistosta, kun puolen tusinaa lähialueen yh-äitiä on roikkunut lahkeissaan kun on itse vain yrittänyt leikittää taaperoaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheestahan on monta ketjua esim. onko vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä jne. 

Lukekaa, osa isovanhemmista höyrähätää ihan täysin kun syntyy lapsenlapsia eivätkä tajua rooliaan.

Tuolta saa vertaistukea.

Luojan kiitos se on itsellä jo ohi kun se lapsenlapsi on jo aikuinen eikä isovanhempi enää ole vuosiin pystynyt puuttumaan lastenkasvatukseen.

Meillä välimatka ja lapsen kasvaminen auttoi tähän. Muutimme takaisin anopin lähelle, kun lapsi meni kouluun. Nyt ei ole niin kiinnostunut elämästämme, kun vaan vauvat ja pikkulapset on se juttu. Koululainen on jo vähän plääh ja miehen veljellä on niitä vauvoja ja taaperoita anopille lellittäväksi.

T. 1

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Juuri eilen joku tuore äiti valitteli, kun isovanhemmat eivät olekaan kiinnostuneita lapsenlapsesta.

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheestahan on monta ketjua esim. onko vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä jne. 

Lukekaa, osa isovanhemmista höyrähätää ihan täysin kun syntyy lapsenlapsia eivätkä tajua rooliaan.

Tuolta saa vertaistukea.

Luojan kiitos se on itsellä jo ohi kun se lapsenlapsi on jo aikuinen eikä isovanhempi enää ole vuosiin pystynyt puuttumaan lastenkasvatukseen.

Meillä välimatka ja lapsen kasvaminen auttoi tähän. Muutimme takaisin anopin lähelle, kun lapsi meni kouluun. Nyt ei ole niin kiinnostunut elämästämme, kun vaan vauvat ja pikkulapset on se juttu. Koululainen on jo vähän plääh ja miehen veljellä on niitä vauvoja ja taaperoita anopille lellittäväksi.

T. 1

Ei ole tervettä tuollainen pakkomielle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheestahan on monta ketjua esim. onko vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä jne. 

Lukekaa, osa isovanhemmista höyrähätää ihan täysin kun syntyy lapsenlapsia eivätkä tajua rooliaan.

Tuolta saa vertaistukea.

Luojan kiitos se on itsellä jo ohi kun se lapsenlapsi on jo aikuinen eikä isovanhempi enää ole vuosiin pystynyt puuttumaan lastenkasvatukseen.

Meillä välimatka ja lapsen kasvaminen auttoi tähän. Muutimme takaisin anopin lähelle, kun lapsi meni kouluun. Nyt ei ole niin kiinnostunut elämästämme, kun vaan vauvat ja pikkulapset on se juttu. Koululainen on jo vähän plääh ja miehen veljellä on niitä vauvoja ja taaperoita anopille lellittäväksi.

T. 1

Mun äidillä on ollut samaa, siis todella suuri puuttumisongelma raivokohtauksineen silloin kun ainoa lapsenlapsensa oli pieni. Sittemmin tosiaan isompi koululainen ei jaksa enää niin kiinnostaa ja on haalinut hoidettavia pieniä naapureista yms tilalle. Olen miettinyt (näin siis äitini lapsena) että onkohan hänellä oikeasti jotain narsistisia taipumuksia ja pärjää ainoastaan pikkulasten kanssa jotka on "helppo" saada tottelemaan mutta isompia / aikuisia muuten kuin kiristämällä ei. Meille tuli myös luojan kiitos välimatka avuksi eikä nykyään enää tarvitse nähdä edes joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Kutsutko itseäsi naapurin Rekun äidiksi? On eri asia olla äiti omille eläimilleen ja lapsilleen kuin alkaa laajentaa sitä äitiyttä vieraisiin kotitalouksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.

No siis tuossa ap:llahan se oli se innostunut onnellienn reaktio noihin luuloihin, joka on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Minustakin se on lasten etu, että heillä on mahdollisimman paljon turvallisia aikuisia elämässään. Mutta jos isoäiti alkaa kävellä äidin yli ja pitää itseään äitinä, en jotenkin osaa pitää tätä sellaisena turvallisena aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Huu, käsi joka kehtoa keinuttaa tässä täytyy olla jotain vakavaa taustalla.

Onko sulle siis joskus ihan oikeasti käymyt noin? Kerro lisää.

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Ikuinen karmavirtesi taas. Hyvät välit isovanhempiin ei tarkoita sitä, että vanhemmat on kynnysmattoja. Se ei ole lasten etu.