Uskovaiset, miten ette kyseenalaista uskoanne?
T: ex-uskovainen, joka tajusi ettei kukaan kuuntele rukoiluani, ja jumala on apuna ainoastaan mielenrauhana niin kauan kuin siihen uskoo. Ja sitten se tieteellinen puoli, ettei jumalasta ole mitään todisteita, evoluutiosta sitäkin enemmän, ja jumalan sana on peräisin ikivanhasta kirjasta johon sovinistit on keränneet ajatuksiaan
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olin ateisti kolmikumppuseksi asti, mutta lukuisten yliluonnollisten kokemusten jölkeen piti muuttaa maailmankuvaa ja huomasin ajattelevani aika samalla lailla kuin kristinusko.
tarpeeksi kun kuolee aivosoluja, niin voi tulla uskoon
Sen jälkeen kun sain tulla uskoon (ilman mitään nk aivopesua suvusta, koulusta, lähipiiristä tms), muuttui koko tapani nähdä maailmaa. Se on sellainen asia, jota on täysin mahdotonta selittää sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut. Olin sitä ennen ns umpiateisti ja hyvin tiedekeskeinen. Uskoon tuleminen ei tehnyt minusta tyhmempää kuin muista. Ei kyllä yhtään parempaakaan, tietenkään.
Olen tutkija lääketieteen alalla, enkä koe, että uskoni olisi mitenkään ristiriidassa tieteen kanssa.
Niitä hakemallakin haettuja ristiriitaisuuksia, puhetta aivopesusta, vallankäytöstä, rahankiskonnasta ym kuulen yleisesti vain niiltä, joilla ei ole kokemusta uskonelämästä tai sitten kokemus rajoittuu johonkin lahkoon, jossa on Jumalan sijasta korotettu ihmisiä. Muiden Ihmisten uskoa hyväksikäyttämällä.
Omalla alallani suhtaudutaan yleisesti hyvin suvaitsevasti uskonasioihin ja meitä kristittyjä on lääketieteen parissa paljon. Eniten asioista tuntuvat olettavan tietävänsä jostain syystä ne vähemmän koulutetut tai ns. netistä itseoppineet. Ja tämä on vain havaitsemani ilmiö, tarkoitus ei ole leimata ihmisiä.
Kouluttautuminen, avarakatseisuus, empaattinen pyrkimys katsoa asioita muiden näkökulmasta ja omien asenteiden haastaminen sekä sen myöntäminen, ettemme lopulta tiedä oikeastaan mitään, on mielestäni hyvä askel kohti Totuutta.
Toisten halventaminen oman, muka suuremman kyseenalaistamiskyvyn ja viisauden turvin sekä itsensä korottaminen ja oletus, että tietää muidenkin puolesta asiat paremmin taas ei vie eteenpäin. Been there done that. Hävettää usein vieläkin, mutta ymmärrän ilmiön.
Ollaan mieluummin enemmän ymärtäväisiä toisiamme kohtaan. Etsitään toisistamme ennemmin hyvää, kuin syyttelyn ja halventamisen aiheita.
Jos uskonto ja tiede eivät ole ristiriidassa, miten on mahdollista, että koko ihmiskunta on kahdesta ihmisestä periytyvä? Eikö ihmiskunnan oliis silloin pitänyt kuolla sisäsiittoisuuteensa jo aikoja sitten?
Eiköhän jokaisella uskovaisella ole elämänsä varrella kausia, jolloin pohtii noita asioita - kuka julkisemmin ja kuka yksityisemmin.
Kreationismi nyt ei kestä kriittistä tarkastelua, ei siihen kannatakaan uskoa. 😊 Raamattu on leikattu ja liimattu kokoon monenlaisista tarinoista, joita on aina välillä taas joku sensuroinut. Kirjana Raamattu on aika sekava ja ristiriitainen, joten ei uskoa mitenkään voi pohjalta ainoastaan sieltä poimittujen yksityiskohtien varaan.
En kuitenkaan näe em. asioiden olevan ristiriidassa uskon kanssa vaan pikemminkin niistä luopuminen on tie parempaan uskonelämään.
Vierailija kirjoitti:
Jos uskonto ja tiede eivät ole ristiriidassa, miten on mahdollista, että koko ihmiskunta on kahdesta ihmisestä periytyvä? Eikö ihmiskunnan oliis silloin pitänyt kuolla sisäsiittoisuuteensa jo aikoja sitten?
Enpä osaa sanoa, olisiko niin käynyt, kun sitä on hankala testata. Mutta se, tapahtuiko ihmiskunnan synty juuri niin, vai onko kyseessä vertauskuvallinen tarina ei ole varmaa. Kyseinen tarina tämän hetkisen tieteellisen ymmärryksen kannalta on toki mielenkiintoinen, mutta sen aikaan ja aspektiin sidoksissa olevat tulkinnalliset erot eivät kuitenkaan muuta Raamatun pääsanomaa. Jeesus on Herra, kaikesta huolimatta.
Luotan Jumalan sanaan, koska Hänellä on kaikki se tieto, jota minulla ei ole ja Hän opettaa ninulle sen, mitä minun tulee ymmärtää ja tietää juuri silloin, kun sen aika on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoa ei välttämättä tarvitsekaan kyseenalaistaa, uskonnot taas tulee kyseenalaistaa.
Usko=hyvä, uskonto=paha.
Kukahan pöljänteri tuonkin sloganin on aikoinaan keksinyt? Vielä kun joku keksisi sille perustelutkin eikä toistelisi kuin joku papukaija.
Koska Jeesus on sanonut:
-"Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin." (Mark. 10:18 ja Luuk. 18:19)
-"Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." (Joh. 14:1).
-"Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia." (Matt. 7:15)
Onko uskonto siis Jumala?
On aika mielenkiintoista kun ateistista muuttuu vanhetessa uskovaksi, se on yleensä pysyvää. Itsekin uskon korkeampaan voimaan. Se tuo valtavan mielenrauhan ja turvan tunteen. Minun ei tarvitse muuta kuin elää elämääni joka päivä.
Evoluutio on kuin rakennusoppi ja aina jotenkin selitettävissä, sillä aineen olomuodot ovat muuttuvaisia.
Usko on luottamusta siihen, mikä ei näy. Kyllä uskovaisena joskus kyseenalaistan uskon, Raamatussakin sanotaan (2 Kor 13:5) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen kun sain tulla uskoon (ilman mitään nk aivopesua suvusta, koulusta, lähipiiristä tms), muuttui koko tapani nähdä maailmaa. Se on sellainen asia, jota on täysin mahdotonta selittää sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut. Olin sitä ennen ns umpiateisti ja hyvin tiedekeskeinen. Uskoon tuleminen ei tehnyt minusta tyhmempää kuin muista. Ei kyllä yhtään parempaakaan, tietenkään.
Olen tutkija lääketieteen alalla, enkä koe, että uskoni olisi mitenkään ristiriidassa tieteen kanssa.
Niitä hakemallakin haettuja ristiriitaisuuksia, puhetta aivopesusta, vallankäytöstä, rahankiskonnasta ym kuulen yleisesti vain niiltä, joilla ei ole kokemusta uskonelämästä tai sitten kokemus rajoittuu johonkin lahkoon, jossa on Jumalan sijasta korotettu ihmisiä. Muiden Ihmisten uskoa hyväksikäyttämällä.
Omalla alallani suhtaudutaan yleisesti hyvin suvaitsevasti uskonasioihin ja meitä kristittyjä on lääketieteen parissa paljon. Eniten asioista tuntuvat olettavan tietävänsä jostain syystä ne vähemmän koulutetut tai ns. netistä itseoppineet. Ja tämä on vain havaitsemani ilmiö, tarkoitus ei ole leimata ihmisiä.
Kouluttautuminen, avarakatseisuus, empaattinen pyrkimys katsoa asioita muiden näkökulmasta ja omien asenteiden haastaminen sekä sen myöntäminen, ettemme lopulta tiedä oikeastaan mitään, on mielestäni hyvä askel kohti Totuutta.
Toisten halventaminen oman, muka suuremman kyseenalaistamiskyvyn ja viisauden turvin sekä itsensä korottaminen ja oletus, että tietää muidenkin puolesta asiat paremmin taas ei vie eteenpäin. Been there done that. Hävettää usein vieläkin, mutta ymmärrän ilmiön.
Ollaan mieluummin enemmän ymärtäväisiä toisiamme kohtaan. Etsitään toisistamme ennemmin hyvää, kuin syyttelyn ja halventamisen aiheita.
Tässä tekstissä on paljon sitä, mitä itse uskovana kristittynä fyysikkona ajattelen. Opiskelemaan lähtiessäni mietin, tuleeko minulla ristiriitoja uskoni kanssa. Sitten yksi uskovainen biologian tutkija sanoi, että me luonnontieteilijät tutkimme sitä, minkä Jumala on luonut. Aivan! Me tutkimme, havainnoimme, teemme löytöjä, selitämme ja sovellamme sitä, minkä Jumala on luonut.
Aika paljon on luonnontieteen tutkijoissa niitä, jotka eivät ota yksiselitteisesti kantaa siihen, onko jumala olemassa vai ei. Eli eivät varsinaisesti usko jumalaan, mutta eivät sulje pois sitä mahdollisuutta, että jumala tai jonkinlainen jumaluus, korkeampi voima, olisi olemassa.
On havaittu käytännössä, uskosta ollut hyötyä. Vapaan tahdon riistäminen ei ole Jumalan tahto, ei voida sanoa, sun on siedettävä sitä ja tätä, jos uskot. Alusta asti olen rukoillut, ja selviytynyt.
Juu, minäkin aloin kuulla jumalaa, kun aloin harjoitella the Silva methodia. Eiku hups. Se olikin tiedostamaton mieleni, joka kertoi vastaukset mieltäni painaviin kysymyksiin, eikä mikään pilven reunalla istuskeleva papparainen.