Lue keskustelun säännöt.
Olen lapsenlikkana reissussa ja päätökseni vahvistui että en ikinä tee lapsia
26.07.2022 |
Tuttava perhe palkkasi minut lapsenvahdiksi ulkomaan reissulle ja kyllähän se niin on että reissaaminen lapsen kanssa on täysin erilaista kun lapsettomana reissaaminen. Mikä on tietenkin ihan itsestäänselvää.
Mutta kyllä tämä lapsen kanssa reissaaminen on niin paljon sitä lapsen ehdoilla menemistä, oli lapsen ikä mikä hyvänsä, että en ole kyllä valmis tämmöiseen elämään varmaan koskaan. Rakastan reissaamista etenkin sitä että vois spontaanisti tehdä mitä vain.
Lapsi (9v) pyörii ja hyörii yöt kun ei saa varmaan jännitykseltä nukuttua ja kun on uusi paikka. Pitää siis minutkin hereillä. Lapsella tuli rannalla huono olo, varmaan merivedestä ja/tai auringosta joten piti lähteä rannalta pois. Menimme syömään ja ruoat piti ottaa mukaan koska lapsen olo paheni vaikka ensin oli sitä mieltä että pystyt kyllä syömään. Nyt tultiin hotellille ja lapsi kävi nukkumaan. Täällä nyt sitten kökitään.
En ihmettele että niin moni lapsiperhe menee aina samaan kohteeseen all inclusive-pakettimatkalle, koska se on niin paljon helpompaa.
Ei todellakaan ole rentouttavaa tämmöinen reissaaminen ja nyt minun kohdallahan sen ei tarkoitus ole ollakkaan, mutta en kyllä halua että elämäni tulee olemaan tätä.
Ellei minulla sitten ole varaa palkata lapsenvahtia reissuun, eli kustantaa hänenkin matka.
Kommentit (81)
Jaa. No voi voi. Ei varmaan sitten kannata tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettelehan ensin yhdyssanat ja yritä sitten uudelleen.
Tuliko tärkeä ja parempi olo? :D
Ap
Sille ei voi mitään jos matkalla sairastuu, myös aikuisten loma voi mennä sängyn ja pöntön väliä. Ei mulla ainakaan ollut ikävää reissata lasten kanssa. Tosiaan noi alli hotellit on käteviä. Tietty ihan pienten kanssa voi olla rasittavaa. Jostain 4 v alkaen tehtiin opastettuja retkiäkin. Lapset vaan tankattiin ja nukuttiin hyvin ensin. Mukaan juomaa ja pientä evästä. On tietty lapsistakin kiinni, jotkut on vaan järkyttäviä kitisiöitä. Mikään ei koskaan ole hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelehan ensin yhdyssanat ja yritä sitten uudelleen.
Tuliko tärkeä ja parempi olo? :D
Ap
Kyllä jokainen on velvoitettu huomauttamaan tuollaisesta.
Ei ole mikään pakko tehdä lapsia. Toisaalta, et sinäkään välttämättä edes saisi lapsia, vaikka haluaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko kestät tai et.
No minä en kestä enkä haluakaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Me ollaan aina reissattu kolmen lapsen kanssa. On toki joku joskus oksentanut, viime reissulla se olin minä kun söin pilaantuneen oliivin. Oli varmaan rasittavaa miehen ja lasten mielestä.
Jos elämässä ei halua ottaa toisia ihmisiä huomioon niin silloin kannattaa olla yksin.
Onhan se ihan totta, että lapsi muuttaa koko elämän. Naisilla siis. Miehet menevät niin kuin ennenkin, jos av:n luoma kuva on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme lasta, reissattu on sitä asti kun esikoinen oli 6kk. Ei ole koskaan ollut tuollaista. Että yhden erityislapsen, (koska miksi muuten kaksi aikuista tarvitsee vielä kolmannen mukaan lapsenhoitajaksi?) perusteella ei kovin kummallisia johtopäätöksiä kannata vetää.
Oon samalla viivalla kuin ap,moni lapsi rasittava ja väsyttävä, itse introverttinä olisi painajainen meluava,huutava ja kiljuva sekä jatkuvasti vahditta lapsi/lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä siltä, että oot melko nuori ja / tai elämänkokemusta on melko vähän, jos yhden episodin jälkeen vedät johtopäätöksiä siitä, että lasten kanssa reissaaminen on vain ja ainoastaan tuollaista.
Avainsanoja lienee asenne ja realiteettien ymmärtäminen. Avoin mieli, rentous ja pienistä jutuista nauttiminen - näillä ainakin meidän perheen lomat on onnistunu tosi hyvin vaikka mukaan on mahtunu uhmaa, sairastelua ja vauvan pipariksi menneitä päiväunia. Jos sinne reissuun lähtee sellasilla odotuksilla, että tää on vähän niinkuin aikuisten loma, mutta mennään aikasemmin hotellille nukkumaan ja polskitaan enemmän uima-altaalla niin varmasti pettyy. Onhan se arkikin lasten kanssa erilaista, niin myös lomailu. Itse ainakin saan siitä perheenä olosta ilman arjen velvotteita (ruoanlaitto, pyykit, työssäkäynti..) ja lasten ilosta niin paljon iloa itsellenikin, että todellakin reissaan lasten kanssa, vaikka se joskus säätöä onkin.
Täytyy myös muistaa, että oot reissussa lastenvahtina, siis perheyksikköön kuulumattomana ylimääräisenä tyyppinä. Ei sulla oo samalla tavalla tunnesidettä niihin ihmisiin, et sä rakasta niitä lapsia sydämesi pohjasta. Jos joskus pääset tosta egoistisesta ajattelutavasta ja päätät hankkia perhettä ja jopa matkustaa heidän kanssaan, saatat yllättyä iloisesti ;)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan totta, että lapsi muuttaa koko elämän. Naisilla siis. Miehet menevät niin kuin ennenkin, jos av:n luoma kuva on totta.
Tai jos luet viestejä valikoiden, niin voit saada tuollaisen kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat on ihan eri asia kuin muiden lapset. Omat voit opetta, ettei kaikki ole palkästään hänen ehdoillaan.
Me ei tehty edes kaikki matkoja lasten kanssa vaan kaupunkimatkat tehtiin kahdestaan ja lapset jäi mummille hoitoon.
Sen päätöksen saa onneksi nykyään vapaasti tehdä ettei halua lisääntyä. Minä olen tehnyt ja ainakin tähän asti, nyt ikää 48, olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni.
Minä taas voisin kirjoittaa ihan samanlaisen tarinan siitä, mitä oli reissata aikuisten kesken.
Melkein jo myöhästyttiin koneesta, kun piti olla kentän kuppilassa kaljalla, sen jälkeen käydä kusella. Perillä kauhea riitely siitä voidaanko mennä tästä suoralla bussilla tai junalla keskustaan vai pitääkö ottaa taksi. Julkisen lipuissa kauhea säätäminen, ollaan täällä 4 päivää mut tässä on vaan 3 ja 5 päivän liput, kumpi nyt otetaan??
Joka välissä piti mennä kaljalle, illat oli pelkkää viinipöhnässä ravintolassa notkumista. Aamulla ei päässyt liikkeelle ennen puoltapäivää. Kävellä ei voinut minnekään, matkalla oleminen oli pelkkää kohteen kuuluisimpien juttujen katsomista valtavassa ihmismeressä ja ravintoloissa notkumista.
Homman kruunasi lähtöpäivä, kun oli tosiaan ostettu vaan se 3 päivän lippu, eikä millään voinut ostaa kertalippua, että olisi menty majapaikasta keskustaan ja siitä lentokenttäjunaan. Piti kävellä ja melkein myöhästyä.
En ikinä enää lähde kenenkään kaverin kanssa minnekään. Nääkin ihan tavallisia työssäkäyviä keskiluokkaisia tyyppejä.
Tismalleen. Ajattelin itsekin etten halua ikinä lapsia, mutta biologinen kello yllätti ja sain yhden lapsen. Ja nyt kaduttaa. Ei kannata alkaa tähän hommaan.
Meidän lasten kanssa on onneksi ollut aina mukava reissata. Joskus on ollut melkoisia mutkiakin matkassa, mutta lapsista ne eivät ole johtuneet. Yksiä lomakuvia katsottuaan tuttuni kysyi, että millaisia meidän lapset oikein ovat, kun voitte tuollaisia reissuja tehdä. En minäkään kestäisi mitään mölyäviä riiviöitä, jotka eivät tottele.
Kyseessä ei ole erityislapsi vaan ihan tavallinen lapsi.
Olen myös huomannut että en kerta kaikkiaan kestä kuunnella jatkuvalla syötöllä lasten lapsellisia juttuja ja kommentteja. On se mukavaa välillä, mutta en jaksaisi päivästä toiseen. Rasittaa koko ajan olla jotain vastaamassa (mmmm , haha jep, oikeesti??, voi että olipa hauska!).
Ap
Opettelehan ensin yhdyssanat ja yritä sitten uudelleen.