Nainen, miksi et lähesty miestä, josta olet kiinnostunut?

Ai kauhee

Vierailija kirjoitti:

Minun on ihan älyttömän vaikea ymmärtää yhtäältä sitä, kuinka vaikeaa joillekin tuntuu olevan normaalin keskustelualoitteen tekeminen ja toisaalta jankutusta metoosta, jos sen keskustelun avauksen tekee. Kiinnitin nyt alkaneella viikolla, maanantainahan tämä keskustelu taisi alkaa (en nyt viitsi tarkistaa) oikein tarkoituksella huomiota asiaan omassa elämässäni.

Jo maanantaina (silloin se kai oli) kommentoin johonkin #metoo-väitteeseen tms., kuinka olin vähän aikaisemmin ulkoiluttamassa koiraani ja kävelni kesäkahvilan terassin ohi. Koirani pysähtyi nuuhkimaan jotain ja joku mies kysyi minulta sen ikää. Aloinko huutaa #MeToo #Me Too, minua ahdistellaan! En tietenkään. Se oli ihan normaali keskustelunavaus, jonka olisi yhtä hyvin voinut tehdä vanha mummo tai pappa tai ikäiseni nainen tai vaikka lapsi. Ja jos en olisi ollut väsynyt ja halunnut jo palata kotiin, olisin voinut ihan hyvin jäädä juttelemaan enemmänkin. Ja jos olisin ollut sinkku enkä olisi ollut väsynyt ja halunnut palata kotiin, olisin voinut jopa hakea itsellenikin vichyn ja istua seuraksi.

Eihän aloitteen tekeminen ole tuon kummempaa. Aloitetaan keskustelu jonkun ihmisen kanssa.

Tänään olin puolisoni kanssa taidenäyttelyssä, mutta emme kulkeneet siellä yhtä matkaa vaan ensin toinen oli koiran kanssa ulkona odottamassa ja sitten toinen. Katsellessani yhtä taulua viereeni tuli mies, joka aloitti keskustelun siitä ja koko näyttelyn teemasta. Varmaan ainakin kymmenen minuuttia juttelimme ja katselimme yhdessä tiettyjä tauluja. Jälleen: jos olisin ollut sinkku, niin olisin ihan hyvin voinut ehdottaa hänelle, että kiertäisimme yhdessä koko näyttelyn (hän oli katsomassa sitä näyttelyä jo toiseen kertaan, oli niin vaikuttunut ensimmäisestä käynnistään). Kuka ties meillä olisi ollut muitakin kiinnostuksen kohteita kuin kyseinen taiteenlaji, tai sitten ei.

Mutta jälleen: eihän aloitteen tekeminen ole tuon kummempaa. Aloitetaan keskustelu jonkun ihmisen kanssa.

Mutta tietysti, jos ei missään koskaan käy eikä käydessään ota kehenkään mitään kontaktia, niin vaikeaahan se on.

Jostain syystä se monelle naiselle on kuitenkin liian vaikeaa. Sitähän tässä on ihmetelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikki vapaana olevat miehet kaljuja tai lyhyitä (en huolisi alle 180-senttistä). jotkut sekä että. melkein poikkeuksetta miehen kokoisilla ja siedettävän näköisillä kimaltelee sormus sormessa. simple as that.

Olen 170 cm ja voisin ottaa kyllä samanpituisen miehen, mutta se edellyttäisi hyvää luonnetta mieheltä eli hyvä käytöksinen ja ottaa naisen hyvin huomioon.

Ai että jos miehellä on tarpeeksi pituutta, niin kusipäisyyskin voidaan antaa anteeksi?

No tätä olen aina epäillytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt leikitään, että tasoteoria olisi totta, eikö se tarkoittaisi että naisten yleinen taso on kategorisesti paljon miesten yleistä tasoa parempi? Täälläkin aina esitetään jotain tuulesta temmattuja prosentteja siitä kuin joku 10 % miehistä saa 80 % naisista. Tämähän vain tarkoittaa sitä, että suurimman osan naisten taso riittää noihin harvoihin ylemmän tason miehiin.

Miehillä on laajempi skaala naisten suhteen. Monesti komeimmille miehillekin riittää, että nainen jotenkin miellyttää silmää ja naisella on mukava luonne.

Kerta oman tason määrittää se minkä tasoista seuraa saa, niin tuohan vain edelleen tarkoittaa sitä, että naiset ovat yleisesti miehiä tasokkaampia.

Naisen tasoa voi verrata vain muiden maiden naisiin.

Miten tämä liittyy mihinkään? Edelleen, jos 80 % naisista saa sen 10 % huippumiehistä, eikö se tarkoita sitä, että naisten taso on murskaavan ylivoimainen miesten yleiseen tasoon nähden. Kansalaisuudesta riippumatta.

Jatkaisin kommenttiisi, niin sittenhän tasoteoreetikko pakottaisi naiset antamaan perusteetonta hyötyä heikkotasoisille miehille, syystä että miksi? Heikkotasoiset miehet voi nostaa tasoaan, ei naisten tarvitse laskeutua heidän tasolleen. Tässä on kuitenkin loppujenlopuksi kyse ihmiskunnan selviämisestä ja evoluutiosta. Ei ole mitään syytä tuottaa heikkotasoisia ihmisiä jotka ei pärjää tulevaisuuden haasteissa. 

Juuri näin. Tasoteoreetikotkin jaksavat aina muistuttaa, että tasoteoria perustuu alkukantaiseen evoluutiobiologiaan, eli valitessaan heikkotasoisen kumppanin naisen tulisi tehdä lajin jatkumisen kannalta huonoja, jopa tuhoisia päätöksiä. Toisaalta, jos naiset nyt jatkavat tasokkaiden miesten suosimista, alkaa heikkotasoiset miehet hiljalleen poistumaan geenipoolista ja pian olemme siinä tilanteessa, että suurin osa miehistäkin alkaa olemaan tarpeeksi tasokkaita löytääkseen kumppanin.

Eli tasoteorian mukaan toimiminen on naisilta suoraan miehiä hyödyntävä teko. Laatu paranee ja vienti lisääntyy.

Siihen, millaisia miehiä naiset suosivat niin vaikuttaa myös sen hetkinen kulttuuri sekä geenit.

Jos ajatellaan, että koulutetut ja älykkäät naiset useammin (kuten myös miehet) valitsevat tietoisesti lapsettomuuden, voidaanko näin ollen väittää, että laatu paranee?

Myös kulttuurin ja arvojen muuttuminen vaikuttaa parisuhteiden valintaan. Ennen riittä, että mies on töissä, se ei lyö ja tulee selvinpäin kotiin.

Eri kulttuureissa arvot ovat myös erilaisia.

Jos ajatellaan hyvin kauniita, nuoria ja vähä-älyisiä naisia, he todennäköisesti itsensä turvatakseen valitsevat varakkaan miehen. Onko kyse todella silloin tasoteoriasta vai perustarpeen tyydyttämisestä, eli turvallisuuden tunne?

Nykyisin naiset pääosin opiskelevat pitkälle ja työllistyvät tulevaisuudessa myös miehiä paremmin, ja ovat siten itsenäisempiä tekemään myös taloudellisia ratkaisuja turvatakseen kuin aiempina vuosina - riittääkö heille enää geenilotossa hyvät geenit saanut yksilö. Onko se enemmän autistityyppinen, älykäs nörtti vai urheilija tai muusikko?

Miten tasoteoria ottaa huomioon genre-eroja, kuten juppi, hippi ja punkkari, jotka keskimäärin eivät toisiinsa sekaannu?

Otetaanko tässä tasoteoriasta huomioon sosiaalisiataitoja? Eikö ekstoverttiys juuri suosi ominaisuutensa haltijaa sillä, että hän erottuu joukosta? Toisaalta, hyvät sosiaaliset taidot omaava introvertti on aarre.

Miten tasoteorian kehittänyt Laasanen; onko tietoa hänen sosiaalisista ja tunnetaidoistaan suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen? Onko hän ottanut näitä taitoja millään lailla teoriassaan huomioon?

Kyllähän jokainen meistä kuitenkin tuntee sellaisen henkilön, jolla ei ole sosiaalisia ja tunnetaitoja ja hän syyttä muita ihmisiä (ja herroja) omista ongelmistaan.. vika on omissa ihmissuhdetaidoissa.

Tasoteoreetikkojen ongelma on tasoteoretisointi.

Kun ei elä omaa elämää, vaan hukkuvan lailla takertuu johonkin teoriaansa kuin hukkuva, niin ei tule parisuhdetta kenenkään kanssa, ei omaa perhettä, eikä muutakaan siitä mitä on niin kovasti kapiaavinaan, mutta kokee itselleen mahdottomaksi. 

Tavalliset ihmiset pariutuvat joka ikinen päivä, ja ovat onnellisia elämässään. Myös tasoteoreetikko voisi, mutta hänelle parisuhdetta tärkeämpää on teoretisointi jossain nimettömässä somessa.

Niin, täällä teoretisoidaan koska asiasta väitellään. Ei se tarkoita että tämän ulkopuolella ajateltaisin tasoteoriaa koko ajan.

Et sinäkään mieti tietoisesti, miten hengittämisesi toimii biologian tasolla, mutta se toimii silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä teen jonkin verran aloitteita, mutta oikeastaan aina vain kohtalaisen kiinnostaville naisille ja en kovin vakavassa tarkoituksessa. Molemmat aidosti minua kiinnostaneet naiset, entinen ja nykyinen puolisoni tulivat siten, että kiinnostivat valtavasti ja vakavasti. En halunnut pilata mitään tai toisaalta pettyä, joten tutustuin jonkin aikaa kaveripohjalta nähdäkseni, säilyykö mielenkiintoni. Loppujen lopuksi kummallekaan en tehnyt mitään aloitetta, vaan itsestään tiivistyneen yhdessäolon myötä vaan todettiin vallitseva asiaintila, että ollaan toisiimme rakastuttu. Olin jonkin aikaa sinkkuna suhteiden välissä ja pokailin vain seksiseuraa. Pidempää suhdetta en osaa kuvitellakaan tutustumatta ensin paremmin. Tokihan joku poka olisi voinut alkaa kiinnostamaan enemmänkin, mutta ei tehnyt sitä pokaushetkellä.

Yleisesti väittäisin, että suurin osa aloitteista tulee ei niin kiinnostaville naisille, koska keskimäärin niitä kaikkein kiinnostavimpia ei uskalleta lähestyä. Pakit ihan hyvältä naiselta eivät tunnu kovin pahalta, mutta aidosti rakastunut mies usein pelkää sydämensä särkymistä siinä kuin naisetkin. Pelimiehetkin ovat nöyrää poikaa aidosti rakastuneina. Saalistajat jahtaavat vaikeita egonsa vuoksi, eivät rakkaudesta. Siksi saalis jää, kunhan uusi on kiikarissa.

Entinen pelimies täällä. Kiima saa jahtaamaan naisia. On siinä egokin mukana isosti, mutta en mä olisi jaksanut pelkästään egon takia ketään saalistaa. Panetus ajoi liikkeelle ja ego valitsi kohteen. Silti suurin osa mun naisista vaan sattuivat eteen ja panin niitä joilta sai. Pelimiehen lurittelut on huvittava urbaanilegenda. Naisia saa lukemalla tilannetta ja harvalle kannattaa luritella kovin siirappisia. Kaikista huonoitsetuntoimmat ehkä sillä menivät retkuun, mutta mä jahtasin kauneimpia ja ne oli lurituksiin jo tottuneita. Monesti parhaiten tehosi hieman ujo poika joka naisen seurassa näytti välillä tosi haavoittuvalta ja välillä vain hetkellisisti vilautti sisäistä alfaa, että tuli sellainen rauhallinen leijona -fiilis naiselle. Vähän ohi aiheen meni, vaan kun ketjussa erilaisia teorioita heitellään.

Oikea rakastuminen tuli vahingossa kun ihastuin vakipanoon. Mulle rakastuminen oli uutta ja yritin lähteä karkuun, kun sitä säikähdin. Onneksi nykyinen vaimo ei päästänyt. Menin aivan sekaisin, enkä tiennyt mitenpäin olla. Mua pelotti, että mun historian takia vaimoni ei koskaan alkaisi vakavaan suhteeseen kanssani. Yhtäkkiä alkoi hävettämään kaikki vanhat touhut ja oli tosi vaikea olla vaimoni seurassa. Onneksi se huomasi, että olin oikeasti rakastunut ja antoi menneiden olla. Rakastumisen jälkeen muuttui mulla tosi paljon suhtautuminen naisiin. Enää en voi kuvitella niitä sellaisina leikkikaluina kuin ennen. Muutenkin jotakin loksahti paikalleen ja oon nykyisin aivan eri ihminen. Rakkaus saattaa muuttaa ihmisen kokonaan joskus.

Lainauksessa on totta se, että aloitteita on helppo tehdä silloin kun ei ole mitään suuria tunteita pelissä. Paskapuhetta, ettei naisen kannata koskaan tehdä aloitetta tai että mies aina tekee sen jos se on oikeasti kiinnostunut. Mä olin tehnyt satoja aloitteita en kovin kiinnostuneena ihan rutiinilla, mutta kun eka kerran rakastuin oikeasti, niin yritin juosta karkuun.

En haluaisi miestä, jolla on ollut paljon kumppaneita.

Herpes tarttuu myös oireettomana ja vaikka käyttäisi kondomia, se tarttuu myös suuhun suuseksissä.

Herpeshullu jauhaa monessa ketjussa tätä samaa. Useampi kumppani ei automaattisesti tarkoita herpestä ja toisaalta sen voi saada vaikka se yhden kumppanin kanssa ollut siveä ihminen. Pölvästi.

Vierailija kirjoitti:

Olen monet kerrat lähestynyt miestä, joista olen ollut kiinnostunut, mutta ainoastaan deittisivustoilla tai apeissa siitä on seurannut jotain. Nykyään olen sitä mieltä, että sen on ilman muuta oltava mies, joka tekee siirtoja tutustumisen etenemiseksi missä tahansa ympäristössä. Jos tulee mätsi deittiapissa ja minä olen se, joka mätsää jälkimmäisenä, voin aloittaa keskustelun. Mutta siitä eteenpäin mieheltä on tultava ratkaisevat siirrot.

Miksi? No siksi, että mies ja nainen ovat luontaisesti erilaisia ja siinä pätee tietyt luonnolait, joita on turha älyllisesti kieltää. Lopulta mies on tyytyväisin itseensä kun saa itse toimia aktiivisesti kiinnostavana näkemänsä naisen eteen, ja nainen on tyytyväisin kun kiinnostavana näkemänsä mies toimii ja saa itse vastaanottaa. Dynamiikka on toimivin ja hedelmällisin näin päin. Aktiivinen nainen ja passiivinen mies edustavat väärinpäin kääntynyttä dynamiikkaa, missä molemmat tuntevat lopulta itsensä epävarmoiksi, epämiehekkäiksi ja -naisellisiksi, ja seksuaalinen kemia on tällasessa asetelmassa yleensä huomattavasti laimeampaa.

Kyllä nuo sinun omat teoriasi vaan voi älyllisesti kieltää. Itse olen yksi elävä esimerkki miehestä, joka voi kertoa sinulle ettei tuo pidä paikkaansa. Ihan hölynpölyä. Sillä on vain kiva perustella sitä, että miksei naisen tarvitse ottaa riskiä torjunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran näin, kun lyhyt ja ruma mies lähestyi naista baarissa.

Kun se tuli siihen naisen eteen ja sanoi moi, niin nainen ei sanonut mitään eikä edes katsonut sitä, vaan sen yli. Lyhyt ja ruma mies vilkaisi sitten taakseen ja huomasi, että siinä oli pitkä ja komea mies.

Nainen katsoi tietenkin sitä pitkää ja komeaa miestä ja lyhyt ja ruma mies oli hänelle pelkkää ilmaa.

Lyhyt ja ruma mies poistui paikalta alistuneena selkä kyyryssä.

Olen 183 cm kitaristi/pianisti, kuten sanoin tuolla aiemmin ketjussa. Lohdutan lyhyitä miehiä: naiset eivät ole minusta kiinnostuneita yhtään ihan hyvästä pituudestani ja kivoista harrastuksista huolimatta. Pelkkä pituus ei riitä, kun se lihasmassan ja rasvan suhde on oltava myös kunnossa, ja kasvoissakin on oltava geenikomeutta riittävästi.

Juurikin näin. Lähes parimetrisenä jonka perään naiset eivät paljon vilkuile voin sanoa että se oma asenne ja itsevarmuus ratkaisevat, jälleen kerran.

Aika paljon saa itsevarmuudella ylikompensoida, että naaraat kiinnostuvat jos naama ei ole hyvä. Ystäväni on sen verran naamakomea, että naiset tulevat iskemään häntä, mutta ollaan monesti juteltu siitä miten hän menee aivan lukkoon kun nainen tulee juttelemaan, ei yhtään tiedä miten pitäisi puhua. Silti homma sujuu.

Siinä sitä asennetta ja itsevarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee aloitteen! EI nainen !Ja , siinäpä lähestyy eikä hauduta asiaa koko loppu elämäänsä!

Ei miehen tarvitse tehdä aloitetta. Nainen tekee varmasti aloitteen, jos hän on kerrankin jostain miehestä kiinnostunut. Jos mies tietää olevansa niin komea, että lähestyminen kannattaa, niin siinä tapauksessa mies varmasti tietää, että lähestymiset tuottavat tulosta. 

Yleisesti miesten lähestymistoiveisiin on yksi sääntö: mikäli naiset koko ajan kertovat sinulle, miten komea olet ja kaikkialla saat kuulla komeudestasi, niin tuossa tapauksessa kiinnostavien naisten lähestyminen kannattaa.

Sääntö 2: mikäli kuulet toistuvasti naisilta, miten kiva ja fiksu tyyppi olet ja sinusta tulee vielä hyvä mies jollekin toiselle, pelisi on pelattu ja on turha tehdä lähestymisiä.

Vierailija kirjoitti:

ai mua vai? mua miellyttää persoonaltaan omaperäinen , mielenkiintoinen ,sielukas, huumorintajuinen, hyväsydäminen, omalla tavallaan hullu, musikaalinen ja kulturelli älykäs mies tulipa hän millaisessa ulkoisessa pakkauksessa tahansa.

ennen noin 20vuotta sitten oli haussa pitkä tumma ja komea. nykyään on eri meininki. 

Eli juuri niin kuin sanoinkin.

Nyt kun oma ulkonäkö on rupsahtanut, lasketaan ulkonäkörimaa.

Kappas just kuvailit minut pääpiirteittäin.

Ja olen pitkä, tumma, raamikas ja komee. Jos näin saa itseään kehua:)

Miehet suhtautuvat tosi negatiivisesti jos lähestyt eikä heitä kiinnosta. En lähestyisi, oletan että heitä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Miehet suhtautuvat tosi negatiivisesti jos lähestyt eikä heitä kiinnosta. En lähestyisi, oletan että heitä ei kiinnosta.

Varmasti, kun lähestyt miehiä, jotka saavat muutenkin huomiota. Mies, jota nainen ei ole lähestynyt, eli 90% miehistä, varmasti suhtautuu positiivisesti. Mutta eihän ne ole edes lähestymisen arvoisia, kun eivät ole kiinnostavan näköisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikki vapaana olevat miehet kaljuja tai lyhyitä (en huolisi alle 180-senttistä). jotkut sekä että. melkein poikkeuksetta miehen kokoisilla ja siedettävän näköisillä kimaltelee sormus sormessa. simple as that.

Lyhyt ja ruma mies ei kelpaa kenellekään muullekaan naiselle.

Jos ei ole ulkonäköä niin silloin pelataan luonteella, puheilla ja erityisesti naisen huomioimisella. Sekä miehen pitää panostaa omaan pukeutumiseen.

Lyhyttä ja rumaa miestä ei auta nuokaan.

mielestäni lyhyt ja aika epäviehättävä mies toi äsken ruokani kotiovelle. mutta hän hymyili minulle koko naamallaan ja hienommin kuin kukaan mies on pitkään aikaan minulle hymyillyt ja toi minulle hyvän mielen ja olon. hymyilin takaisin ja kiitin häntä! tietenkin hänelle on myös oma kulta jossain . kuten meille kaikille on , uskon.

Mutta eikö olisi kiva, kun sen oman kullan saisi valita lukuisten joukosta, jotta saisi oikeasti sellaisen kumppanin, jonka ihan oikeasti tahtoo ja jota haluaa koskea? Eikö tuo ole sen väärti, että kova salitreeni ja ulkonäön kehittäminen kannattaa, jotta voi vaatia kumppanilta vähän laatuakin ja niitä on enemmän, mistä valita? Minun mielestäni tuo "yksi oma kulta jossain" on aika lohdutonta.

Jokainen makunsa mukaan valitsee ja tulee valituksi. itseään varten kannattaa pitää itsestään huolta ja kehittää itseään monilla tasoilla, yleissivistyksessä harrasteissa jne. toki myös omaa kumppania varten se on tärkeää. ikää kun tulee niin sitä kiinnittää enemmän huomiota elämänarvoihin, ns omiin tyyppeihin, sielujen sopivuuteen jne. mutta myönnän että ulkonäkö vieläkin vaikuttaa, minuun oli ihastunut 60v mies johon myös vähän ihastuin. olen itse nelikymppinen. mutta en vain tuntenut fyysistä vetoa häneen, mistä podin huonoa omaatuntoa. seurustelusta ei sitten tullut mitään kun en voinut kuvitella meitä intiimisti yhdessä.

Hämmästyttävän helpommin tulee valituksi, kun ulkonäön peruspiirteet ovat ihanteiden mukaisia. Olen sitä mieltä, että se on juuri itseään varten treenaamista, jos sillä saa paremmin huomiota vastakkaiselta sukupuolelta (tai samalta niin halutessaan). Mutta jos kokee, että tällaista elämänmuutosta ei tarvitse kumppania/kumppaneita löytääkseen, niin tietenkään sitten ei salilla tarvitse käydä, kuin omaa terveyttään varten.

toki on hyvä pitää itsestään huolta. kyllä useimpia viehättää itsestään huolta pitävä ihminen.

mutta tykkääminen ja rakkaus on paljon muutakin kuin ulkonäkö. totta, että alussa monet tekevät valintoja ulkonäön perusteella. se on kai joku biologinen vietti. Kuten sanottu, ikää kun tulee, huomio alkaa useilla kääntyä muihin seikkoihin ensitapaamisissakin.

Se ei taida parikymppisiä miehiä paljon lohduttaa. Varsinkaan, kun Suomessa vähemmän on noita tummia, pitkiä ja komeita (täydellinen hiusraja, selkeästi piirtyvät lihakset, rasvat 8-12 prosenttia, pituus yli 183 cm jne...)

Miksi luulet, että suomalaiset naiset kiinnostuisi eniten tummista? Itse ainakin tykkään vaaleista ja hiusraja ei ole mikään juttu. Suurimmalla osalla vähän harvenee. Olet kopsannut ton jostain amerikkalaisesta lähteestä ja jauhat sitä tällä palstalla sata kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet suhtautuvat tosi negatiivisesti jos lähestyt eikä heitä kiinnosta. En lähestyisi, oletan että heitä ei kiinnosta.

Varmasti, kun lähestyt miehiä, jotka saavat muutenkin huomiota. Mies, jota nainen ei ole lähestynyt, eli 90% miehistä, varmasti suhtautuu positiivisesti. Mutta eihän ne ole edes lähestymisen arvoisia, kun eivät ole kiinnostavan näköisiä

Miksi ihmeessä kukaan lähestyisi ihmistä josta ei ole kiinnostunut? Varmasti ei 90 % suhtaudu positiivisesti, paitsi jos luulevat että olen tarjoamassa helppoa seksiä, josta ei ole kyse, joten en lähesty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monet kerrat lähestynyt miestä, joista olen ollut kiinnostunut, mutta ainoastaan deittisivustoilla tai apeissa siitä on seurannut jotain. Nykyään olen sitä mieltä, että sen on ilman muuta oltava mies, joka tekee siirtoja tutustumisen etenemiseksi missä tahansa ympäristössä. Jos tulee mätsi deittiapissa ja minä olen se, joka mätsää jälkimmäisenä, voin aloittaa keskustelun. Mutta siitä eteenpäin mieheltä on tultava ratkaisevat siirrot.

Miksi? No siksi, että mies ja nainen ovat luontaisesti erilaisia ja siinä pätee tietyt luonnolait, joita on turha älyllisesti kieltää. Lopulta mies on tyytyväisin itseensä kun saa itse toimia aktiivisesti kiinnostavana näkemänsä naisen eteen, ja nainen on tyytyväisin kun kiinnostavana näkemänsä mies toimii ja saa itse vastaanottaa. Dynamiikka on toimivin ja hedelmällisin näin päin. Aktiivinen nainen ja passiivinen mies edustavat väärinpäin kääntynyttä dynamiikkaa, missä molemmat tuntevat lopulta itsensä epävarmoiksi, epämiehekkäiksi ja -naisellisiksi, ja seksuaalinen kemia on tällasessa asetelmassa yleensä huomattavasti laimeampaa.

Kyllä nuo sinun omat teoriasi vaan voi älyllisesti kieltää. Itse olen yksi elävä esimerkki miehestä, joka voi kertoa sinulle ettei tuo pidä paikkaansa. Ihan hölynpölyä. Sillä on vain kiva perustella sitä, että miksei naisen tarvitse ottaa riskiä torjunnasta.

Olet nykymies, sellainen vähän emaskuloitu, ja sinulle on tosi tärkeää, että mies ja nainen ovat kaikella tavalla tasavertaisia ja tasapäisiä, kun ollaan suhteessa ja muutenkin?

Tosiasiassa miehet ja naiset ovat biologisesti ihan samanlaisia kuin ennenkin, ja niillä on erilaiset luontaiset roolit, kuten muilla nisäkkäillä.

Menet vikaan, jos alat ulisemaan, että naisten pitäisi tehdä sitä ja tätä, koska miehetkin tekevät. Miesten pitää keskittyä vain itsensä kehittämiseen, se on kaikkien kannalta parempi loppupeleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet suhtautuvat tosi negatiivisesti jos lähestyt eikä heitä kiinnosta. En lähestyisi, oletan että heitä ei kiinnosta.

Varmasti, kun lähestyt miehiä, jotka saavat muutenkin huomiota. Mies, jota nainen ei ole lähestynyt, eli 90% miehistä, varmasti suhtautuu positiivisesti. Mutta eihän ne ole edes lähestymisen arvoisia, kun eivät ole kiinnostavan näköisiä

Sanotko jonkun järkevän syyn, miksi naisen kannattaisi lähestyä ei- kiinnostavaa miestä? Mitä ihmettä nainen siitä saisi?

Yhdessä toisessa ketjussa väitetään, että miehet tyytyvät naisiin, kun eivät saa sitä, jonka haluavat. Jos minä lähestyn miestä, joka ei ole osoittanut kiinnostusta minuun, niin mieshän saattaa tyytyä minuun paremman puutteessa. Sitten vuosia myöhemmin mies kertoo, miten on hammasta purren mennyt naimisiin ja perustanut perheen ja ollut koko parisuhteen ajan onneton. Kiitos, jätän väliin.

Ylilsen kakskymppiseet tulivat ketjuun kertomaan faktoja miehistä ja naisista. Kaikkea miesten ominaisuudet, joista nainen heidän mukaansa syttyvät, on kopioitu pikkupoikien hokemista. Ei elämänkokemusta, ei psykologista silmää, ei tunnetaitoja, kourallinen ulkoa opeteltuja pelimiessloganeita = yliksen mittakaavassa tosi alfa.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä toisessa ketjussa väitetään, että miehet tyytyvät naisiin, kun eivät saa sitä, jonka haluavat. Jos minä lähestyn miestä, joka ei ole osoittanut kiinnostusta minuun, niin mieshän saattaa tyytyä minuun paremman puutteessa. Sitten vuosia myöhemmin mies kertoo, miten on hammasta purren mennyt naimisiin ja perustanut perheen ja ollut koko parisuhteen ajan onneton. Kiitos, jätän väliin.

Saahan sitä uskoa mitä vaan. Pääasia ettei sinun tarvi tehdä aloitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet suhtautuvat tosi negatiivisesti jos lähestyt eikä heitä kiinnosta. En lähestyisi, oletan että heitä ei kiinnosta.

Varmasti, kun lähestyt miehiä, jotka saavat muutenkin huomiota. Mies, jota nainen ei ole lähestynyt, eli 90% miehistä, varmasti suhtautuu positiivisesti. Mutta eihän ne ole edes lähestymisen arvoisia, kun eivät ole kiinnostavan näköisiä

Sanotko jonkun järkevän syyn, miksi naisen kannattaisi lähestyä ei- kiinnostavaa miestä? Mitä ihmettä nainen siitä saisi?

No sanotaanhan täällä usein alemman tason miehillekin, että laske rimaa ja lähesty niitä seinäruusuja, jotka ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet suhtautuvat tosi negatiivisesti jos lähestyt eikä heitä kiinnosta. En lähestyisi, oletan että heitä ei kiinnosta.

Varmasti, kun lähestyt miehiä, jotka saavat muutenkin huomiota. Mies, jota nainen ei ole lähestynyt, eli 90% miehistä, varmasti suhtautuu positiivisesti. Mutta eihän ne ole edes lähestymisen arvoisia, kun eivät ole kiinnostavan näköisiä

Sanotko jonkun järkevän syyn, miksi naisen kannattaisi lähestyä ei- kiinnostavaa miestä? Mitä ihmettä nainen siitä saisi?

No sanotaanhan täällä usein alemman tason miehillekin, että laske rimaa ja lähesty niitä seinäruusuja, jotka ei kiinnosta.

Mutta miksi? Mitä iloa siitä on minulle? Eikä tarvitse minusta miestenkään tehdä aloitetta, jos ei kiinnosta.