Ystävästä paljastui uusi puoli. Mitä voisi olla taustalla?

Vierailija kirjoitti:

Jos arvomaailma muuttunut kovin erilaiseksi, eihän sitä viihdy toisen seurassa. Itse en tosiaan halua puhua töistä koko ajan vaikka toki töitä teenkin. En halua että minua patistellaan kunnianhimoisuuteen kun sitä ei vain löydy. En halua puhua ostoksista ja hankinnoista koko ajan myöskään, vaikka joskus minäkin tykkään shoppailla. Ulkonäkökeskeiset on vihoviimeisiä, en halua kuulla pyytämättä tyyli- tai hiusvinkkejä.

Ystäväsi ei kunnioita sinua eikä rajojasi kun hän kuittailee ilkeästi. Jokainen ansaitsee tulla hyväksytyksi sellaisenaan

. Vaikka onhan niitä ilkimyksiä nähty ja liian kauan sellaisten seurassa minäkin olen roikkunut.

Niin. Ehkä itselläni on turhan naiivi ja romanttinen kuva ystävyydestä. Tarkoitan sitä, että haluaisin uskoa ystävyyden olevan merkityksellisempää kuin vain se, onko joku aina parasta tai hauskinta seuraa. Haluaisin itse voida olla kunnioittava ja hyvä ystävä siitäkin huolimatta, että arvomaailmat ja jotkut kiinnostuksenkohteetkin olisivat ihan erilaisia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla samanlainen tilanne, ainoastaan erona että ylpistyjänä on oma sisko. Naurattaa, kun tiedän hänestä niin paljon kaikenlaista ja yrittää nyt esittää aivan toisenlaista ihmistä kuin on. Siinähän esittää aikansa, tokenee jos tokenee.

Siskolle voi ainakin yleensä sanoa onneksi vähän suoremmin, ja häntä rakastaa kuitenkin vähän helpommin huolimatta ärsytyksistä :)

Onko hän nuori vai mistä ylpistyminen johtuu?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jossain elämänvaiheessa itse käynyt koppavaksi. :D Tosin ikää oli 20 ja risat, lisäksi tokenin hetken pelleiltyäni. Hävettää jälkeenpäin.

Noh, ehkä toi 20v on ainoa paikka mihin hetkellinen pieni ylpistyminen voidaan melkein välttämättömänä pahana sallia ;)

Häpeä on huono isäntä mutta aivan erityisen hyvä renki! :)

Ap

Ehkä olette vain kasvaneet erillenne? Sanot, että hän on muuttunut. Entä sinä? Voi olla, että hänellä on nyt erilaiset mielipiteet asioista kuin nuorena ja häntä ärsyttää, jos sinä ajattelet yhä samoin kuin 20 vuotta sitten.

Tai jos muutos on tapahtunut parin viime vuoden aikana, niin korona? Onko jommalla kummalla kovin radikaalit ajatukset asian suhteen?

Täällä on viime aikoina ollut lähes samanlaisia, mutta pienillä muutoksilla olevia keski-ikäisen kaverin haukkumisaloituksia :-) Oletko ap kaikkien niiden takana? Oletko koskaan miettinyt, voisiko vika olla sinussa? Yksinkertaisesti, jos olisit minun tuo "ystävä" joka täällä käyt haukkumassa joka ikinen päivä, niin menisit itseesi. Kateus vie kalatkin vedestä, sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla samanlainen tilanne, ainoastaan erona että ylpistyjänä on oma sisko. Naurattaa, kun tiedän hänestä niin paljon kaikenlaista ja yrittää nyt esittää aivan toisenlaista ihmistä kuin on. Siinähän esittää aikansa, tokenee jos tokenee.

Siskolle voi ainakin yleensä sanoa onneksi vähän suoremmin, ja häntä rakastaa kuitenkin vähän helpommin huolimatta ärsytyksistä :)

Onko hän nuori vai mistä ylpistyminen johtuu?

Ap

Nuori ja nuori, kolmikymppinen ihminen. :) Muutti käpykylästä suurempaan kaupunkiin opiskelemaan vaikeaa ja arvostettua alaa, samaanaikaan kun miehensä rikastui taloudellisesti. Aihetta onkin olla ylpeä hienosta saavutuksesta mm. opiskelussa ja minäkin olen hänestä ylpeä. Mutta ylpeäkin voi olla monella tavalla, katsomatta ketään alaspäin. :D On nyt kovin tarkka missä piireissä liikkuu jne.

Ajattelin odotella hetken ennen kuin alan suoraan laukomaan mitään, voi olla että kun pöly laskeutuu, on taas oma itsensä. Jossain vaiheessa taitaa kuulua siskon velvollisuuksiin hieman palautella maanpinnalle. :)

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olette vain kasvaneet erillenne? Sanot, että hän on muuttunut. Entä sinä? Voi olla, että hänellä on nyt erilaiset mielipiteet asioista kuin nuorena ja häntä ärsyttää, jos sinä ajattelet yhä samoin kuin 20 vuotta sitten.

Tai jos muutos on tapahtunut parin viime vuoden aikana, niin korona? Onko jommalla kummalla kovin radikaalit ajatukset asian suhteen?

Molemmilla on aika samat ajatukset ollut koko tuntemisen ajan, ja koronasta emme ole juuri edes puhuneet. Ainoa näkyvä muutos on tämä hänen noussut elintasonsa ja eteenpäin mennyt ura.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä on viime aikoina ollut lähes samanlaisia, mutta pienillä muutoksilla olevia keski-ikäisen kaverin haukkumisaloituksia :-) Oletko ap kaikkien niiden takana? Oletko koskaan miettinyt, voisiko vika olla sinussa? Yksinkertaisesti, jos olisit minun tuo "ystävä" joka täällä käyt haukkumassa joka ikinen päivä, niin menisit itseesi. Kateus vie kalatkin vedestä, sanotaan.

En ole. Mietteeni tästä asiasta tulee aika hyvin esiin jos vaivaudu lukemaan kommentit läpi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla samanlainen tilanne, ainoastaan erona että ylpistyjänä on oma sisko. Naurattaa, kun tiedän hänestä niin paljon kaikenlaista ja yrittää nyt esittää aivan toisenlaista ihmistä kuin on. Siinähän esittää aikansa, tokenee jos tokenee.

Siskolle voi ainakin yleensä sanoa onneksi vähän suoremmin, ja häntä rakastaa kuitenkin vähän helpommin huolimatta ärsytyksistä :)

Onko hän nuori vai mistä ylpistyminen johtuu?

Ap

Nuori ja nuori, kolmikymppinen ihminen. :) Muutti käpykylästä suurempaan kaupunkiin opiskelemaan vaikeaa ja arvostettua alaa, samaanaikaan kun miehensä rikastui taloudellisesti. Aihetta onkin olla ylpeä hienosta saavutuksesta mm. opiskelussa ja minäkin olen hänestä ylpeä. Mutta ylpeäkin voi olla monella tavalla, katsomatta ketään alaspäin. :D On nyt kovin tarkka missä piireissä liikkuu jne.

Ajattelin odotella hetken ennen kuin alan suoraan laukomaan mitään, voi olla että kun pöly laskeutuu, on taas oma itsensä. Jossain vaiheessa taitaa kuulua siskon velvollisuuksiin hieman palautella maanpinnalle. :)

Aivan, kuulostaa klassiselta tapaukselta. Joko hän todella palaa omaksi itsekseen, tai tempautuu täysillä pyrkyripiireihin missä lietsovat toinen toistaan. Se saattaa kestää sitten loppuelämän jos eivät menetä rahojaan tai statustaan.

Mutta siskollinen puhe tulee aina tarpeeseen, ehkä jopa ennemmin kuin myöhemmin :)

Ap

Ihan tuttu kun uusi rikastutan perintörahoilla tai avioliton kautta tulee varallisuus!Nostavat itsensä jalustalle! Loppu peleissä rahakaan ei nosta huonoa itse tuntoa ylös.

Ensiksi tulee mieleen, että hänellä on jostain syystä paha olo ja kokee sinut sellaiseksi ihmiseksi, johon voi turvallisesti purkaa pahaa oloaan. Mikä ei oikeuta huonoa käytöstä tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Raha ja sen kautta tuoma valta. Ikiaikainen vitsaus.

Tämä sen täytyy olla. Raha on joko muuttanut häntä tai sitten se aina piilossa ollut ikävä puoli on nyt tullut esiin koska raha tuo voittamattoman olon.

Mainitsit myös perinnön. Sekin ehkä pahentanut rahan nousua hattuun: hän kuvittelee tienanneensa ne ihan itse. Ja olet vain jotain massaa, koska hän luulee avaavansa tiet parempiin piireihin.

Otat asian puheeksi etkä hyväksy puheenaiheen muuttoa. Tarvittaessa sanot suoraan hänestä tuleen kysipään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hänellä on tämä puoli ollut aiemminkin, mutta nyt se vasta tulee esiin.

Aloin miettiin, olenko itse ollut niin sokea, etten olisi sitä aiemmin nähnyt. Onko kuvitelmani hänestä estänyt minua näkemästä totuutta?

Tosin raha ja sitä kautta ainakin vallantunne ovat ehkä nopein reitti kärjistää ihmisen huonot puolet taustalta parrasvaloihin. Voisi siis ajatella, että jos haluaa pitää omat huonot puolensa joissain aisoissa, kannattaa ainakin välttää lottoamista ja miljoonaperintöjä. ;)

Ap

Kyllä. Mulle meinasi nimittäin käydä noin kun sattuman kautta rikastui. Onneksi ystäväpiiri koostui sen verran suorista tyypeistä että osasivat sanoa mistä kenkä puristi.

Otin opikseni. Onneksi. Toisinkin olisi voinut käydä. Niin, se kaveripiiri on ennallaan, pysyykin ellen jatka isottelua.

Ei nyt suoranaisesti kuulu aiheeseen mutta joku kirjoitteli perintörahojen nousemista hattuun. Siis onko tälläisiä ihmisiä oikeasti? Minä satuin perimään kaukaiselta tädiltä suurehkon summan enkä ole hiiskunut asiasta muille kuin perheenjäsenilleni. Jotenkin hävettää että sain rahaa, jonka eteen en ole tehnyt mitään muuta kuin ollut oma itseni. En voisi kuvitellakaan brassailevani sillä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pissi vaan taitaa olla päähän noussut.

Hän on varmaan näitä "Itse olen kovalla työllä kaiken saavuttanut/jokainen on oman onnensa seppä"-ihmisiä...

No ihan omalla työlläänhän tämä ihminen on urallaan edennyt. Siitä sietää olla ylpeä. Sinusta valitttavasti pikkusieluinen kateus paistaa läpi kuin musta aurinko.

Vierailija kirjoitti:

Myös pienituloiset voivat olla ivallisia ja katkeria.

Se, että näin lyhyeen lauseeseen saa ainakin kaksi argumentointivirhettä mahdutettua, on jo suoritus.

Niin siis miten tuo uusi puoli siis konkreettisesti näkyy ja kuuluu, ei ihan auennut...? Jotain esimerkkitilanteita? Nyt ei ole kuin ap:n näkemys asiasta.

Oletko ap itse ajatellut, että olet jumittunut vanhoihin iänikuisiin valituksiin, ja tuota kaveriasi vaan ärsyttää ettet pääse eteenpäin elämässäsi? En tarkoita välttämättä urallasi, vaan elämänvaiheita tms. Jotkut piehtaroivat koko ikänsä samoissa kuvioissa, samoissa ongelmissa jne. eivätkä oikeastaan sitten edes tee asioiden eteen mitään että mikään muuttuisi. Ehkä olet sitä lajia ap ja kaverisi tosiaan ärsyyntyy siksi. 

Kunhan arvailen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt suoranaisesti kuulu aiheeseen mutta joku kirjoitteli perintörahojen nousemista hattuun. Siis onko tälläisiä ihmisiä oikeasti? Minä satuin perimään kaukaiselta tädiltä suurehkon summan enkä ole hiiskunut asiasta muille kuin perheenjäsenilleni. Jotenkin hävettää että sain rahaa, jonka eteen en ole tehnyt mitään muuta kuin ollut oma itseni. En voisi kuvitellakaan brassailevani sillä.

Kyllä, tuollaisia ihmisiä on yllättävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pissi vaan taitaa olla päähän noussut.

Hän on varmaan näitä "Itse olen kovalla työllä kaiken saavuttanut/jokainen on oman onnensa seppä"-ihmisiä...

No ihan omalla työlläänhän tämä ihminen on urallaan edennyt. Siitä sietää olla ylpeä. Sinusta valitttavasti pikkusieluinen kateus paistaa läpi kuin musta aurinko.

Perinnön saaminen ei ole mitenkään omaa ansiota tai omaa työtä.

Ei sen myöntäminen tee kateelliseksi tai pikkusieluiseksi. Minunkin on vain myönnettävä se totuutena.

Mitään syytä olla kateellinen minulla ei ole. Miksi olisin?

Taitaa olla hiuksen hieno raja siinä, milloin omasta hyvästä menestyksestä (nousujohteisesta ura ja perinnöstä) iloitseminen muuttuu rasittavaksi leijumiseksi ja kerskailuksi.

Harvoin ihmisessä kypsässä aikuisiässä tulee noin uusia piirteitä. Siksi arvelen, että siellä se on ollut pinnan alla aina, mutta nyt tullut esiin. Muuttunut tilanne on nostanut hänet mielessään korkeuksiin, mutta kyse on egon luomasta harhaisesta paremmuudesta.