Ystävästä paljastui uusi puoli. Mitä voisi olla taustalla?

Vierailija kirjoitti:

Se on vain sanonut k*sipäille sen minkä kiltteyttään ei ole kehdannut sanoa ja nyt sitä helpotti. Kiltti ollaan jatkossa vain sen ansaitseville. Olit siis k*sipää hyväksikäyttäjä

Been there done that.

Jos ystävyys on hyväksikäyttöä. Mitään sellaista en häneltä koskaan saanut, mitä en myös itse olisi nelle tarjonnut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Raha ja sen kautta tuoma valta. Ikiaikainen vitsaus.

Mitä valtaa se raha oikeastaan tuo, jos ei ihan multimiljonääreistä ja sitä rikkaammista puhuta?

Vierailija kirjoitti:

Voi olla monesta asiasta kiinni, esim. esivaihdevuosiin liittyvä ärtyneisyys ja yleinen tyytymättömyys, sellainen ylimielisyys että kokee nyt olevansa "eri piireissä" kuin sinä ja kokee epämukavaksi muistutuksen vanhoista piireistään, masennus tai ikäkausikriisi tms. Mutta syyllä ei ole oikeastaan mitään väliä. Hän on mitä on, ja jos kerran keskustelu ei mitään muuta, sinun täytyy vaan tehdä päätös haluatko olla edelleen hänen kanssaan tekemisissä sellaisena kuin hän on. Muuttamaan häntä et pysty.

Aika hyviä pointteja. Ehkä koitan keskustelua vielä ennen etäisyyden ottoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. 

En ole asiantuntija, mutta ei kai masennus aiheita halveksuntaa muita kohtaan?

Ap

Olen eri mutta kyllä mulla aiheutti. Olin yleisesti ns. v*ttuuntunut kaikkeen ja kaikkiin. Masennustakin on erilaista, ei se aina ole sellaista surua ja lamaantuneisuutta. Mulla se oli levottomuutta ja ahdistusta pääosin.

Niin eihän sitä voi tietysti varmaksi sanoa. Hän kyllä ulospäin näyttää olevan hyvin tyytyväinen omasta elämästään ja nauttivan työnsä tuloksista, joten siksi en ensimmäiseksi ajattelisi masennusta...

Ap

Minulla ainakin uupumus teki tuota, että aloin olla tahattomasti ärtynyt kaikesta ja kaikille. Kun ei ole hyvä olla, niin jossain pisteessä sitä oli enää vaikea peitellä. Onneksi sain apua.

Voihan olla ap, että myös sinä olet muuttunut, vaikka et sitä ehkä itse huomaisikaan. Olette kasvaneet eri suuntiin ja jokin käytöksessäsi ärsyttää ystävääsi ja saa hänet käyttäytymään ikävästi. Tai sitten päinvastoin olet täysin jumahtanut siihen, minkälainen olit tutustuessanne, samoihin juttuihin ja elämänvaiheeseen. Ehkä ei aktiivisesti kannata jatkaa ystävyyttä tämän henkilön kanssa vaan olla vain kiitollinen, että kohtasitte ja hetken aikaa olitte hyviä ystävyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. 

En ole asiantuntija, mutta ei kai masennus aiheita halveksuntaa muita kohtaan?

Ap

Olen eri mutta kyllä mulla aiheutti. Olin yleisesti ns. v*ttuuntunut kaikkeen ja kaikkiin. Masennustakin on erilaista, ei se aina ole sellaista surua ja lamaantuneisuutta. Mulla se oli levottomuutta ja ahdistusta pääosin.

Niin eihän sitä voi tietysti varmaksi sanoa. Hän kyllä ulospäin näyttää olevan hyvin tyytyväinen omasta elämästään ja nauttivan työnsä tuloksista, joten siksi en ensimmäiseksi ajattelisi masennusta...

Ap

Voi sitä silti olla ylikuormittunut. Suorittajatyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Tai ehkä hän vain itsekin huomaa sen, että raha ei tuo onnea ja kilpailu muiden kanssa vain jatkuu ja jatkuu. Mikään ei riitä. Ruoskinta itseä kohtaan mahtaa olla melko kovaa..

Tätä en ollutkaan ajatellut. Hänessä on hieman perfektionistin vikaa. Tosin ajattelin että hän olisi saanut sen ylisuorittamisen hallintaan, koska on ns aikuistunut ja alkanut saamaan työlleen tuloksia. Mutta sisäisen kilpailu muuttaa kyllä koko kuvion...

Ap

Ystävääsi iski tauti nimeltä porvari-idioitus joka yleistä kokoomus puolueessa. Kansankielellä pissa noussu päähän.

Tunnistan tuon. Mun vanha kollega noin 10 vuoden takaa on samanlainen. Hän jäi vanhaan työpaikkaan (valtionhallinto), josta melkein kaikki muut tuttumme lähtivät pois huonon työilmapiirin ja typerän toimenkuvan vuoksi. Tämä vanha kollega on sittemmin edennyt pari pykälää ylemmäs esimiesasemaan, ja on sitä myöten muuttunut koppavaksi ja arrogantiksi. Väheksyy meitä puheissaan, ja korostaa aina kuinka hänellä menee hyvin ja kuinka hän tekee vaativampia töitä kuin meidän entinen esimiehemme 10 vuotta sitten. On sitä mieltä, että HÄN on saavuttanut jotain tosi suurta, toisin kuin me jotka "luovutimme" kun lähdimme paikasta ja teemme muka jotain merkityksetöntä. Ja huvittavintahan tässä on se, että meistä muista moni on edennyt varsin isojen yritysten johtotehtäviin paremmille palkoille, eikä meistä kukaan haikaile takaisin. Hymyilemme tämän vanhan kollegan jutuille, ja jätämme nämä kommentit ihan omaan arvoonsa. Hän on kuitenkin edelleen elämänsä ensimmäisessä työpaikassa, eikä ole nähnyt mitään muita tapoja toimia.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tulee kuvatunlainen puoli esiin (valitettavasti!) kun tunnen tarvetta suojata itseäni joltakin. Taustalla voi olla esim masennusta, surua tai ahdistusta jolloin itselläni on vaikea jaksaa "maailmaa ja muita ihmisiä" jolloin työnnän heitä pois ja pintaan nousee kuvatunlaiset reaktiot. Nykyään tunnistan tämän ja teen kyllä töitä etten olisi ikävä muita kohtaan.

Asialla ei ole mitään tekemistä ylimielisyyden tms kanssa vaan enemmänkin sen kanssa että olen aivan rikki ja loppu sisältä mutta elämän on pysyttävä kasassa.

Kiitos rehellisyydestä ja tsemppiä!

Kyllähän viime vuodet ovat olleet henkisesti todella vielä eirtyise raskaita vähän kaikille,eli huolimatta hänen parantuneesta taloudellisesta tilanteesta, voi olla muuten paha olla.

Ap

Liikaa töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ap itse vastannut suurimmaksi osaksi.

Kyllä vain. Pyysin kommentteja, ja olen vastannut niihin.

Ap

Olipa syy mikä tahansa, niin kannattaa varmaan jättää aktiivisempi yhteydenotto nyt sille naiselle. Antaa hänen ehdottaa tapaamista, jos sitä kaipaa. Hänestä ei nyt syystä tai toisesta ole ystäväksi, joten parempi, että ette pilaa vanhaa ystävyyttänne lipumalla yksipuoliseen nälvimiseen. Sieltä kun on paljon vaikeampi palata entiseen kuin hiljaiselon jälkeen.

Onhan tuosta läjäpäin tutkimuksia. Mitä enemmän rahaa, sitä vähemmän empatiaa ja myötätuntoa. Paitsi jossain vaiheessa se voi keikahtaa, jos älykäs vaurastunut (hyvin hyvin harva on kyllin älykäs).

Urallaan menestyminen ei takaa sydämen sivistystä.

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla ap, että myös sinä olet muuttunut, vaikka et sitä ehkä itse huomaisikaan. Olette kasvaneet eri suuntiin ja jokin käytöksessäsi ärsyttää ystävääsi ja saa hänet käyttäytymään ikävästi. Tai sitten päinvastoin olet täysin jumahtanut siihen, minkälainen olit tutustuessanne, samoihin juttuihin ja elämänvaiheeseen. Ehkä ei aktiivisesti kannata jatkaa ystävyyttä tämän henkilön kanssa vaan olla vain kiitollinen, että kohtasitte ja hetken aikaa olitte hyviä ystävyksiä.

Tottakai näin voi myös olla. Ehkä odotin häneltä liikoja kuvitellen että olisi rehellinen jos jokin oma toimintani häntä loukkaisi. Tai tympäisisi. Mutta se on totta että elämäntilanteeni on pitkään ollut sama ja pysynyt hyvin tasaisena, ja näillä näkymin tulee toivottavasti pysymäänkin. En itse pidä tärkeänä pyrkiä väkisin johonkin eteenpäin jos kaikki hyvä on tässä ja nyt.

Ap

Oletko itse muuttunut? Valitatko omaa elämääsi? Vertaatko? Tai jotain ai jaa, en mää vaan -juttuja.

Jossain vaiheessa sitä kyllästyy kaveria kannattelemaan ja se näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Ystävääsi iski tauti nimeltä porvari-idioitus joka yleistä kokoomus puolueessa. Kansankielellä pissa noussu päähän.

Heh, hän on todella kallellaan toiseen suuntaan poliittisesti, eli tämän voi ehkä siinä mielessä jättää pois laskuista.

Ap

Minulla samanlainen kokemus. Mitä varakkaammaksi ystäväni, nyt entinen, muuttui, sen määräilevämmäksi, ilkeämmäksi ja alentuvammaksi hän muuttui. Asiasta ei voinut puhua, koska hän loukkaantui heti, jos yritin ottaa asian puheeksi. Vähin äänin poistuin takavasemmalle ja lopetin yhteydenpidon. Hän ihmettelee, mutta omassa käytöksestään hän ei näe mitään korjattavaa. En itsekään ole täydellinen, mutta palvelijana olo loppui ja hyvä niin.