Ystävästä paljastui uusi puoli. Mitä voisi olla taustalla?
Hän on älykäs, sivistynyt keski-ikäinen nainen. Olemme tunteneet jo pari vuosikymmentä ja olleet kauan hyviä ystäviä.
Hänen elintasonsa on noussut parin viime vuoden aikana kun on edennyt urallaan ja saanut perintöä. Omani on pysynyt suhteellisen vaatimattomana, eikä mikään uralla eteneminen ole koskaan edes itseäni kiinnostanut.
Nyt huomaan hänen persoonansa vähän muuttuneen. Hänestä on tullut kylmä, kova ja halveksuva. Hän suhtautuu minuun alentuvasti, piikittelee ja puhuu ivallisesti. Yritin ottaa tätä varovasti puheeksi, mutta hän torppasi keskustelun ylimielisesti.
En oikein ymmärrä mitä hänelle on tapahtunut? Vaikea uskoa että älykkäälle aikuiselle ihmiselle nousisi jotenkin päähän oma menestys niin, että alkaa halveksia muita? Meillä keskenään ei ole ollut mitään riitaa tai muutakaan outoa, mutta hänen asenteensa minuun on selvästi muuttunut. Näen hänestä niin ilkeän ja epämiellyttävän uuden puolen, että alkaa ihan pelottaa mitä naamion takaa oikeasti paljastuisi.
Onko kellään samoja kokemuksia? Mikä tätä voisi selittää?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Pyrkyri. Menettää vähitellen vanhat kaverinsa, ei välttämättä pääse hamuamiinsa piireihinkään sisälle, koska pyrkyryys paistaa kauas. Kohtalona on viettää aikaa muiden samanlaisten kanssa, siellä keskenään sitten pelkäävät että kuka tiputetaan joukosta seuraavaksi pois.
Tätä juuri on niin vaikea uskoa hänen kohdalla. Mutta johtuuko se uskonpuute enemmän minusta vai hänestä, sitä täytyy todella pohtia.
Ap
Vaikuttaa siltä, että haet tietynlaista vastausta, jota kukaan ei ole vielä esittänyt. Jotain kaameaa salaisuutta naamion takaa. Kateutta sinua kohtaan, mistä? Lapsuuden xxx?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs kaveri, jolle kävi juuri noin. Osalle on varmaan ohimenevä ilmiö, mutta hänen päästään keltaiset kusilaineet eivät haihtuneet kärsivälliselläkään odotuksella. Toiset ovat luonnostaan herkkiä ylpistymään, ikäväähän se on. Ja noloa heille.
Aika näyttää mihin suuntaan tässä hänen kanssaan mennään. Tosin itse kyllä tämän keskustelun pohjalta alan kallistua siihen, että etäisyys on varmaan hyvä asia. Joku muu on sitten ehkä näkemässä mikä on lopputulos hänen kohdallaan.
Ap
Jos arvomaailma muuttunut kovin erilaiseksi, eihän sitä viihdy toisen seurassa. Itse en tosiaan halua puhua töistä koko ajan vaikka toki töitä teenkin. En halua että minua patistellaan kunnianhimoisuuteen kun sitä ei vain löydy. En halua puhua ostoksista ja hankinnoista koko ajan myöskään, vaikka joskus minäkin tykkään shoppailla. Ulkonäkökeskeiset on vihoviimeisiä, en halua kuulla pyytämättä tyyli- tai hiusvinkkejä.
Ystäväsi ei kunnioita sinua eikä rajojasi kun hän kuittailee ilkeästi. Jokainen ansaitsee tulla hyväksytyksi sellaisenaan
. Vaikka onhan niitä ilkimyksiä nähty ja liian kauan sellaisten seurassa minäkin olen roikkunut.
Keski-ikäiselle naiselle käy usein noin, kun se kuvittelee olevansa toista köyhää rikkaampi.
Minulla samanlainen tilanne, ainoastaan erona että ylpistyjänä on oma sisko. Naurattaa, kun tiedän hänestä niin paljon kaikenlaista ja yrittää nyt esittää aivan toisenlaista ihmistä kuin on. Siinähän esittää aikansa, tokenee jos tokenee.
Vierailija kirjoitti:
Asshole ei kestä toista assholea
Siinä totuus 😂
Puhu suomea, tai edes englantia. Tuo kuulostaa aivan karmealta.
Minä olen jossain elämänvaiheessa itse käynyt koppavaksi. :D Tosin ikää oli 20 ja risat, lisäksi tokenin hetken pelleiltyäni. Hävettää jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on uusia erilaisia tuttuja tai ystäviä kuin sinä. Töissä vietetään niin paljon aikaa. Erilleen kasvamista.
Heh, voihan se olla niinkin. Tosin näin kypsänä aikuisena tuntuu ehkä hieman hassulta "kasvaa erilleen" ystävän kanssa. Jotenkin itse ajattelen että ystävyys kestää kyllä muuttuvat elämäntilanteet ja persoonatkin.
Huono käytös ei kuitenkaan ole yhtä persoonan kanssa ja vaikka hyväksyn muuttuvan ihmisen, en tietenkään hyväksy itseeni kohdistuvaa huonoa käytöstä. Moni toki ajattelee että "olen mitä olen ja sillä perusteella voin käyttäytyäkkin miten huvittaa."
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että haet tietynlaista vastausta, jota kukaan ei ole vielä esittänyt. Jotain kaameaa salaisuutta naamion takaa. Kateutta sinua kohtaan, mistä? Lapsuuden xxx?
?
Haen tässä avointa keskustelua aiheen ympärillä ja pohdin itsekin "ääneen" erilaisia vaihtoehtoja ja syitä?
Ap
Minulla on tuolla kaveri.
Ura hänellä ottanut ison harppauksen ja palkka kasvanut. Minulla puolestani ei ole ollut nousukiitoa viime aikoina. Olen elänyt säästäväisesti ja minulla on puolestani sijoituksia toisin kuin tällä kaverilla.
Tuntuu inhottavalta kun kaveri tuo jatkuvasti esille omaa menestystään. Viime viikolla eräissä juhlissa isomman porukan edessä hän tokaisi että eikö olisi kiva jos tienaisin enemmän. Ja sanoi että minullahan ei ole tänä vuonna ollut tarpeeksi rahaa että pääsisin kesänlomareissuun.
Väärässä oli, minulla on rahaa säästössä vaikka useaan lomaan mutta valitsin säästää tulevaisuutta varten.
Kurjalta tuntuu että aikuisella ihmisellä nousee menestys päähän. Joskus se kuitenkin tulee sieltä alas. Sen olen tässä elämässä huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Huoh,huoh ja vielä kerran huoh:(
Just näin.
Ihan keksitty tarina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pissi vaan taitaa olla päähän noussut.
Hän on varmaan näitä "Itse olen kovalla työllä kaiken saavuttanut/jokainen on oman onnensa seppä"-ihmisiä...
Tämä juuri, ja vielä päälle, "jokainen on samalta viivalta lähtenyt".
Hänellä on uusia erilaisia tuttuja tai ystäviä kuin sinä. Töissä vietetään niin paljon aikaa. Erilleen kasvamista.