BMI 33.7 - vaatekoko 40/42

Olen BMI:n mukaan merkittävästi ylipainoinen. Myönnän, että olin vielä kolmikymppisenä yli 10 kg hoikempi, nyt olen iältäni yli neljänkymmenen. Tiedän siis, että ylipainoa on kertynyt, joka ei ole hyvä. Kuitenkin, nyt kesällä olen mielestäni kiinteytynyt ja hoikistunut. Housut ovat kokoa 42, paita kokoa 40 tai 42 (riippuu, mahtuuko rintavarustus paitaan). Vielä viime vuonna housujen koko oli 44.

BMI herättää lääkärissä käydessä keskusteluita painostani, ja painoa syytetään kaikista mahdollisista ongelmista. Kuitenkaan en ole silmiinpistävän lihava. Tunnen itseni hyvinvoivaksi ja urheilen joka päivä. Syön paljon kasviksia, täysjyväkuitua enkä juo, toki viikottain herkuttelen jollakin pienellä (esim. 50g suklaata tai pulla). Jaksan juosta, hyppiä ja tanssia vaikka koko illan.

Miksi ihmeessä BMI:ni on sitten niin hitsin korkea? Minulla on leveä lantio suhteessa vyötäröön mutta peppu on timmi ja hyvänkokoinen. Rinnat ovat F-kokoa. Vatsaa olen yrittänyt saada pienemmäksi, ja olenkin siinä onnistunut. Kun jännitän vatsalihaksia peilin edessä, näen lihasten muodot vatsassa. Toki siinä on rasvakerrosta jonkin verran päällä.

Ahdistaa vaan tuo BMI, ja kuinka korkealta se tuntuu suhteessa kroppani kokoon ja mittasuhteisiin. Jos näkisin itseni kokoisen naisen kadulla, arvioisin, että hänen BMI on varmasti alle 30. Kuitenkin, lääkäri kiinnittää huomion vain painoon ja tuohon BMI-lukuun. Toisaalta, sellaisissa tilanteissa kun paino ei ole tullut esille lääkärillä, on lääkäri suhtautunut minuun kuten normipainoiseen. Siis tilanteissa, kun ei ole vaikkapa jotain esitietolomaketta, jossa sitä erikseen kysyttäisiin ja näin ollen se ei nouse esille. Eli huoli painostani herää vasta tuon korkean BMI:n huomaamisen kautta, ei ulkoisen olemuksen pohjalta.

Yritän toki vielä laihduttaa, mutta BMI lannistaa minua, ja tämä lannistuneisuus ei ole hyväksi laihdutusurakalle. Olin jo todennut, että esim. selkäni läskit ovat liikunnan avulla kesällä hävinneet. Myös rintaliivien ympärys oli käynyt isoksi, eli en kuvittele asiaa. Sitten kävin vaa'alla ja huomasin, että paino ei ollut kuitenkaan laskenut. Ja taas ahdistuin, vaikka olisi pitänyt iloita.

Tuijotammeko me vääriä asioita, kun mietimme terveellistä vartaloa? Siis emmekö me huomioi tarpeeksi esim. yksilön vartalon rakennetta näissä asioissa? Ja joku varmasti tulee huutelemaan, että "ällöttää tää kehopositiivisuus, oot tolla BMI:llä läski", niin tiedoksi, että en pidä itseäni minään hoikkana. Mutta siis BMI antaa mielikuvan, että olisin ihan toivoton tapaus vaikka teen paljon töitä muutoksen eteen ja peilissä ja vaatteissa näkyy muutos parempaan. Mutta just se, että BMI leimaa minut "ikuiseksi läskiksi" tekee sen, että tekisi mieli vetää törppö jätskiä ja antaa vaan olla.