Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä teen enää :(
23.07.2022 |
Moi. Olen 20-vuotias nuori nainen, nuori, muttei tunnu siltä, makaan vanhempien kotona ilman töitä, tai ilman mitään oikeasti. En saa mistään mielihyvää, tuntuu että tukehdun tähän elämään, ja hirvittää ajatus, että olisi vielä hyvin monta elinvuotta jäljellä. Olin aikaisemmin grillillä töissä, mutta jouduin lopettamaan sen, koska minulla on hieman couperosaa, joten naamaan alkoi sattumaan se rasvan käry.
Minulla on ollut nuoresta asti mielialalääkkeet, jotka ilmeisesti on vaikuttaneet siihen, etten tunne sellaisia normaaleja asioita, en tiedä mistä ihmiset puhuvat, kun puhuvat vaikka seksistä tai rakkaudesta. Nuo asiat eivät ole minua varten tehty, syytän siitä lääkkeitä ja masennusta. Haluaisin rakkautta, mutten tunne sitä. Eikä tämä mene ohi välttämättä koskaan.
Ei oikein enää edes kiinnosta huolehtia itsestäni, en välttämättä enää edes käy ollenkaan ulkoilemassa, tai harrasta liikuntaa joka joskus piti jotenkin mielen kasassa, istun ja olen puhelimella. Stressaan omasta ulkonäöstä silti hyvin paljon, varsinkin tästä couperosasta ja muutenkin ihosta, mistä kuultaa kaikki isot suonet läpi. Ehkä se on joku sijaistoiminto jollekin suuremmalle murheelle mitä on olemassa varmasti ja paljon.
Nyt viimeaikoina olen vain odottanut, että saisin tuota terapia-asiaa eteenpäin vietyä, koska olisi vielä vuosi aikaa käyttää sitä. Olen myös yrittänyt alkaa siivoaamaan jo monta viikkoa, mutten saa aikaiseksi sitä millään. Surettaa aamuisin herätä tänne uudelleen ja uudelleen.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Ei se haittaa. Minullakin on erittäin tyhmältä kuulostavia ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttavat mielenterveyteen ja masentavat päivästä toiseen. :/ Laita vain viestiä, kyllä varmasti tottuneet kaikkeen.
-ap
Niin, nolottaa vaan. On kriisi koska olen tosi ihastunut, mutta siitä ei tule mitään :(
Minullakin on muuten ohut iho ja läpikuultavat verisuonet :D joka paikassa kehoa. Sen lisäksi on paljon luomia, mitä vihaan. Mutta kasvoissa ne suonet näkyy eniten silmienympärysiholla. Saa ne onneksi aika hyvin meikillä peitettyä. Mulla on ollut sitä joe blasco meikkivoidetta, se on tosi hyvää. Nyt ei ole sitä, mutta pitäisi käydä ostamassa.
No miksei siitä voisi tulla mitään? Ainakin pystyt ihastumaan, se on hieno asia, vaikka ymmärrän ja muistan, että joskus itsekin kriiseilin siitä. Ei ole kiva, jos sydän särjetään.
Kiva tietää etten ole ainut läpikuultava, mulla on myös melkein mustat silmänaluset, hieman couperosaa ja tosiaan niitä suonia, olen myös tosi valkoinen, ellei tuota couperosaa huomioida.
-ap
Joo se olikin todella outoa että ihastuin niin. Tuntui siltä, että heräsin eloon monen vuoden koomasta:D Olen vaan varma, ettei hän tunne samoin, joten en ole tehnyt asialle mitään. Olen vaan nyt entistä masentuneempi. :(
Et ole tosiaan ainoa:D mulla näkyy suonet joka paikassa. Sitten olen myös lihonut tosi paljon mikä harmittaa:(
Saanko kysyä minkä ikäinen olitkaan ja mistä tunnet tämän ihastuksen?
Ja niin, olisi helppoa sanoa, että kannattaa liikkua ja syödä terveellisesti, mutta tiedän itsekin miten vaikeaa se on, joten en jaksa antaa sellaisia vinkkejä. Pelkään kyllä itsekin lihovani, kun istun vain ja odotan jotain helkkarin parannusta jota ei tule näin. ':D
-ap
No en voi oikein kertoa, kun en halua että tunnistetaan 😂 vaikka tuskin minua tuntevat ihmiset tätä lukeekaan. Mutta olen parikymppinen.
Ja olen kanssa yrittänyt välillä tuota liikkumista ja terveellistä syömistä, ei siitä ikinä tule mitään 😅 varsinkaan nyt, viime päivät on menneet vaan masistellessa kotona, tuntuu ettei tästä pääse enää eteenpäin millään. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tämmöistä ihastusta
Aivan, ei ole pakko kertoa. 🤔
Mutta jännää, miltä tuntuu tuo ihastuminen? Ja oletko sen takia masentunut?
Ap
Aluksi oli ihanaa ja elin jossain pilvilinnoissa, se oli asia joka sai mut motivoitumaan elämään😂😂 no, nopeasti se romahti. Nyt on enää vaan kauheeta, enkä halua enää ikinä ihastua, koska mun ihastukset ei ikinä kuitenkaan tykkää musta ja mistään ei tule mitään.
Aivan. No eihän sitä voi tietää tykkäisikö tuo ihastus sinusta. 🤷🏼 Olisi kiva ihastua itsekin joku päivä, vaikka se olisi kamalaa.
Ap
Niin, tuntuu vaan että pää hajoaa, enkä kestä tätä 😭 tunnen myös itseni rumaksi ja tyhmäksi, joten ei kukaan minusta pidä
Ehkä et ole niin ruma ja tyhmä mitä ajattelet. Ehkä olet vain hukassa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä halua valittaa, mutta tuntuu, että elämä on jo nyt ohitse ihan kokonaan, saisimpa sitä apua ja terapeutin nopeasti tai en oikeasti enää jaksa elämää. Haluaisimpa herätä aamuisin edes.
Ap
Joka kaupungilla/kunnalla on mt-palveluiden kriisipäivystys. Ota sinne rohkeasti yhteyttä ja kerro kaunistelematta tilanteesi ja se että odotat terapiakäyntien alkamista. Väliaikaista keskusteluapua saat kyllä ja luultavammin kiirehdintää asioidesi käsittelyssä. Yksikkö, jonne puhelut ohjautuu, on käytössä myös lääkäripalvelut. Palvelu on sinulle maksutonta.
Onkohan ne sunnuntaisin auki. En tiedä onko tilanteeni, niin kiireellinen. Luulen, että se sairaanhoitaja vastaa huomenna viestiini, jos ei vastaa, niin soitan hänelle, ja VAADIN terapiaa.
Ap
Hyvä! Toivon, että nyt asiat luistaa!
Niin minäkin. Tiedän myös, että minun täytyy tehdä muutos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kiitos kaikista tsemppiviesteistä. Arvostan niitä kyllä todella.
En tiedä onko asenteessani jotain vikaa, kun tuntuu etten mitenkään pärjää tässä elämässä, olen luultavasti hyvin herkkä, ja hyvin rikkinäinen. Yritin eilen illalla myöhään käydä lenkillä, mutta sielläkin vain aloin itkemään. Minä itse syön itseni elävältä, ei ole enää sellaista asennetta kuin nuorena, että kaikki kyllä järjestyy jotenkin. Olen vain alkanut ottamaan selvää onko olemassa seuraavia elämiä. Joskus tuntuu, että elän enemmän unissani, kuin täällä maan päällä, että se olisi jopa arvokkaampaa ja rikkaampaa aikaa.
Luulen että tähän huonoon oloon vaikuttaa myös paljon se, että minulla saattaa olla kehonkuvanvääristymä, esimerkiksi pidän epätavallisena sitä, ja inhottavana ainakin omalla kohdallani, että isot valtimot kuultavat otsasta selkeästi läpi, ja mietin kuinka kamalalta se näyttää vaikka 10 vuoden päästä, että jos tulevat vielä enemmän pintaan, niin näytän alienilta. Sen takia en koe pystyväni seurustelemaan, koska jos "huijaan" meikillä, niin en ole oikeasti nätti/kaunis, vain se on yksi iso valhe.
Tänä yönä näin unta, että minulla oli kolmas silmä.
Ap
Voin samaistua tuohon epävarmuuteen ulkonäöstä. Siis olet varmasti viehättävä, vaikka et niin ajattele. Minä tunsin itseni nuorena tosi epävarmaksi, jopa niin, että tilasin ajan plastiikkakirurgille ja pyysin laittamaan kadvot aivan uuteen kuosiin. No, kirurgi ei tietenkään suostunut. Vieläkin hirvittää miettiä sitä, kun istuin kirurgin vastaanotolla.
Mutta meikkaamaan aloitin ja sain siitä itsevarmuutta. Ja joissakin kasvolymfahoidoissa kävin. Sain ajatukseni ulkonäöstäni muuttumaan myönteiseen suuntaan.
Olen joidenkin mukaan ihan sievä, mutta surullisinta on se, että käännän kaikille kasvoni. Meikkaan kyllä, mutta se ei poista sitä ongelmaa, kuinka alieniksi tunnen kasvojen ihon. Laitoin jollekin kosmetologille sähköpostia, että voitaisiinko tavata, ja voisiko hän kertoa, että ihoni ei ole ihan järkyttävä.
Muistan kaihoilla niitä aikoja, kun olin 16-vuotias ja koin ja tunsin itseni kauniiksi tytöksi, kun opettelin meikkaamisen. :)
Tuo kuulostaa surulliselta mitä olit valmis tekemään "vikojesi" eteen, vaikka niitä tuskin edes oli. Onneksi kirurgi oli ammattitaitoinen eikä suostunut, jossain muualla olisi varmaan suostunut. Vähän aikaa sitten itsekin katsoin jotain nenäleikkauksia, muttei nenäni ole edes ongelma.
Onneksi sait taas itsevarmuutesi takaisin. :)
-ap
Joo, meinasi mennä aivan överiksi. Syynä valtavaan itsekritiikkiin oli varmaan osaltaan se, että lähipiirissäni vaikutti joitakin hyvin ulkonäkökeskeisiä ihmisiä. "Virheet" huomattiin ja niille naurettiin. Muutin kauaksi kotiseudulta ja se teki hyvää mielelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Ei se haittaa. Minullakin on erittäin tyhmältä kuulostavia ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttavat mielenterveyteen ja masentavat päivästä toiseen. :/ Laita vain viestiä, kyllä varmasti tottuneet kaikkeen.
-ap
Niin, nolottaa vaan. On kriisi koska olen tosi ihastunut, mutta siitä ei tule mitään :(
Minullakin on muuten ohut iho ja läpikuultavat verisuonet :D joka paikassa kehoa. Sen lisäksi on paljon luomia, mitä vihaan. Mutta kasvoissa ne suonet näkyy eniten silmienympärysiholla. Saa ne onneksi aika hyvin meikillä peitettyä. Mulla on ollut sitä joe blasco meikkivoidetta, se on tosi hyvää. Nyt ei ole sitä, mutta pitäisi käydä ostamassa.
No miksei siitä voisi tulla mitään? Ainakin pystyt ihastumaan, se on hieno asia, vaikka ymmärrän ja muistan, että joskus itsekin kriiseilin siitä. Ei ole kiva, jos sydän särjetään.
Kiva tietää etten ole ainut läpikuultava, mulla on myös melkein mustat silmänaluset, hieman couperosaa ja tosiaan niitä suonia, olen myös tosi valkoinen, ellei tuota couperosaa huomioida.
-ap
Joo se olikin todella outoa että ihastuin niin. Tuntui siltä, että heräsin eloon monen vuoden koomasta:D Olen vaan varma, ettei hän tunne samoin, joten en ole tehnyt asialle mitään. Olen vaan nyt entistä masentuneempi. :(
Et ole tosiaan ainoa:D mulla näkyy suonet joka paikassa. Sitten olen myös lihonut tosi paljon mikä harmittaa:(
Saanko kysyä minkä ikäinen olitkaan ja mistä tunnet tämän ihastuksen?
Ja niin, olisi helppoa sanoa, että kannattaa liikkua ja syödä terveellisesti, mutta tiedän itsekin miten vaikeaa se on, joten en jaksa antaa sellaisia vinkkejä. Pelkään kyllä itsekin lihovani, kun istun vain ja odotan jotain helkkarin parannusta jota ei tule näin. ':D
-ap
No en voi oikein kertoa, kun en halua että tunnistetaan 😂 vaikka tuskin minua tuntevat ihmiset tätä lukeekaan. Mutta olen parikymppinen.
Ja olen kanssa yrittänyt välillä tuota liikkumista ja terveellistä syömistä, ei siitä ikinä tule mitään 😅 varsinkaan nyt, viime päivät on menneet vaan masistellessa kotona, tuntuu ettei tästä pääse enää eteenpäin millään. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tämmöistä ihastusta
Aivan, ei ole pakko kertoa. 🤔
Mutta jännää, miltä tuntuu tuo ihastuminen? Ja oletko sen takia masentunut?
Ap
Aluksi oli ihanaa ja elin jossain pilvilinnoissa, se oli asia joka sai mut motivoitumaan elämään😂😂 no, nopeasti se romahti. Nyt on enää vaan kauheeta, enkä halua enää ikinä ihastua, koska mun ihastukset ei ikinä kuitenkaan tykkää musta ja mistään ei tule mitään.
Aivan. No eihän sitä voi tietää tykkäisikö tuo ihastus sinusta. 🤷🏼 Olisi kiva ihastua itsekin joku päivä, vaikka se olisi kamalaa.
Ap
Niin, tuntuu vaan että pää hajoaa, enkä kestä tätä 😭 tunnen myös itseni rumaksi ja tyhmäksi, joten ei kukaan minusta pidä
Ehkä et ole niin ruma ja tyhmä mitä ajattelet. Ehkä olet vain hukassa.
-ap
Ehkä, tunnen itseni vaan täysin vialliseksi yksilöksi. Ei vain jotenkin tunnu että olisi enää mitään syytä minkä takia jaksaisi elää
Kirjoita meille vastaus tähän:
"Oletko koskaan tehnyt ajatusleikkiä mitä tapahtuisi jos lopettaisit vinkumisen ja itsesäälissä ja sairaudessa vellomisen. Minkälainen sinusta tulisi, mitä tekisit ja miltä elämäsi näyttäisi. Think!"
Emme halua kuulla yhtään negatiivista sanaa mihin et kykene tai et pysty.
Jäämme odottamaan 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt (oletettavasti olet) tutkituttamassa ihan tavallisella lääkärillä itsesi. Miten elimistösi voi.
Laaja verenkuva esim, ferritiiniarvot, kilpirauhasen toiminta ym.Oletko koslaan ajatellut että ravinnolla on iso merkitys aivojen ja koko kropan jaksamisessa?
Kuuntele tai lue kirja Aivoruokaahttps://www.nextory.fi/kirja/aivoruokaa-sy%C3%B6-paremmin-ajattele-kirk…
Googlella löytyy paljon muutakin aivojen terveeseen toimintaan liittyvää.
Mene ulos vaikka mikä olisi, jos itkettää niin itke! Se helpottaa.
Älä ala vouhkaamaan mitään seuraavaa elämää ym.
Olet vielä niin nuori, että varmasti toivut tuosta kun vain yrität löytää jotain positiivista elämääsi.
Pikkuhiljaa, siitä se lähtee. Zemppiä ja iloista mieltä!
Joskus nuorempana on mitattu jotain arvoja, ja ilmeisesti olivat kunnossa. Mutta kannattaa toki tutkituttaa ne tässäkin iässä. Ja minulla oli aika terveellinen ruokavalio, mutta olen vähän lipsunut siitä. Tiedän mistä tämä paha olo johtuu, mutten tiedä keinoja ratkaista niitä, koska muutamaa asiaa ei voi muuttaa, mutta ne pitäisi hyväksyä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, kiitos kaikista tsemppiviesteistä. Arvostan niitä kyllä todella.
En tiedä onko asenteessani jotain vikaa, kun tuntuu etten mitenkään pärjää tässä elämässä, olen luultavasti hyvin herkkä, ja hyvin rikkinäinen. Yritin eilen illalla myöhään käydä lenkillä, mutta sielläkin vain aloin itkemään. Minä itse syön itseni elävältä, ei ole enää sellaista asennetta kuin nuorena, että kaikki kyllä järjestyy jotenkin. Olen vain alkanut ottamaan selvää onko olemassa seuraavia elämiä. Joskus tuntuu, että elän enemmän unissani, kuin täällä maan päällä, että se olisi jopa arvokkaampaa ja rikkaampaa aikaa.
Luulen että tähän huonoon oloon vaikuttaa myös paljon se, että minulla saattaa olla kehonkuvanvääristymä, esimerkiksi pidän epätavallisena sitä, ja inhottavana ainakin omalla kohdallani, että isot valtimot kuultavat otsasta selkeästi läpi, ja mietin kuinka kamalalta se näyttää vaikka 10 vuoden päästä, että jos tulevat vielä enemmän pintaan, niin näytän alienilta. Sen takia en koe pystyväni seurustelemaan, koska jos "huijaan" meikillä, niin en ole oikeasti nätti/kaunis, vain se on yksi iso valhe.
Tänä yönä näin unta, että minulla oli kolmas silmä.
Ap
Voin samaistua tuohon epävarmuuteen ulkonäöstä. Siis olet varmasti viehättävä, vaikka et niin ajattele. Minä tunsin itseni nuorena tosi epävarmaksi, jopa niin, että tilasin ajan plastiikkakirurgille ja pyysin laittamaan kadvot aivan uuteen kuosiin. No, kirurgi ei tietenkään suostunut. Vieläkin hirvittää miettiä sitä, kun istuin kirurgin vastaanotolla.
Mutta meikkaamaan aloitin ja sain siitä itsevarmuutta. Ja joissakin kasvolymfahoidoissa kävin. Sain ajatukseni ulkonäöstäni muuttumaan myönteiseen suuntaan.
Olen joidenkin mukaan ihan sievä, mutta surullisinta on se, että käännän kaikille kasvoni. Meikkaan kyllä, mutta se ei poista sitä ongelmaa, kuinka alieniksi tunnen kasvojen ihon. Laitoin jollekin kosmetologille sähköpostia, että voitaisiinko tavata, ja voisiko hän kertoa, että ihoni ei ole ihan järkyttävä.
Muistan kaihoilla niitä aikoja, kun olin 16-vuotias ja koin ja tunsin itseni kauniiksi tytöksi, kun opettelin meikkaamisen. :)
Tuo kuulostaa surulliselta mitä olit valmis tekemään "vikojesi" eteen, vaikka niitä tuskin edes oli. Onneksi kirurgi oli ammattitaitoinen eikä suostunut, jossain muualla olisi varmaan suostunut. Vähän aikaa sitten itsekin katsoin jotain nenäleikkauksia, muttei nenäni ole edes ongelma.
Onneksi sait taas itsevarmuutesi takaisin. :)
-ap
Joo, meinasi mennä aivan överiksi. Syynä valtavaan itsekritiikkiin oli varmaan osaltaan se, että lähipiirissäni vaikutti joitakin hyvin ulkonäkökeskeisiä ihmisiä. "Virheet" huomattiin ja niille naurettiin. Muutin kauaksi kotiseudulta ja se teki hyvää mielelleni.
Hyvä sinulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Ei se haittaa. Minullakin on erittäin tyhmältä kuulostavia ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttavat mielenterveyteen ja masentavat päivästä toiseen. :/ Laita vain viestiä, kyllä varmasti tottuneet kaikkeen.
-ap
Niin, nolottaa vaan. On kriisi koska olen tosi ihastunut, mutta siitä ei tule mitään :(
Minullakin on muuten ohut iho ja läpikuultavat verisuonet :D joka paikassa kehoa. Sen lisäksi on paljon luomia, mitä vihaan. Mutta kasvoissa ne suonet näkyy eniten silmienympärysiholla. Saa ne onneksi aika hyvin meikillä peitettyä. Mulla on ollut sitä joe blasco meikkivoidetta, se on tosi hyvää. Nyt ei ole sitä, mutta pitäisi käydä ostamassa.
No miksei siitä voisi tulla mitään? Ainakin pystyt ihastumaan, se on hieno asia, vaikka ymmärrän ja muistan, että joskus itsekin kriiseilin siitä. Ei ole kiva, jos sydän särjetään.
Kiva tietää etten ole ainut läpikuultava, mulla on myös melkein mustat silmänaluset, hieman couperosaa ja tosiaan niitä suonia, olen myös tosi valkoinen, ellei tuota couperosaa huomioida.
-ap
Joo se olikin todella outoa että ihastuin niin. Tuntui siltä, että heräsin eloon monen vuoden koomasta:D Olen vaan varma, ettei hän tunne samoin, joten en ole tehnyt asialle mitään. Olen vaan nyt entistä masentuneempi. :(
Et ole tosiaan ainoa:D mulla näkyy suonet joka paikassa. Sitten olen myös lihonut tosi paljon mikä harmittaa:(
Saanko kysyä minkä ikäinen olitkaan ja mistä tunnet tämän ihastuksen?
Ja niin, olisi helppoa sanoa, että kannattaa liikkua ja syödä terveellisesti, mutta tiedän itsekin miten vaikeaa se on, joten en jaksa antaa sellaisia vinkkejä. Pelkään kyllä itsekin lihovani, kun istun vain ja odotan jotain helkkarin parannusta jota ei tule näin. ':D
-ap
No en voi oikein kertoa, kun en halua että tunnistetaan 😂 vaikka tuskin minua tuntevat ihmiset tätä lukeekaan. Mutta olen parikymppinen.
Ja olen kanssa yrittänyt välillä tuota liikkumista ja terveellistä syömistä, ei siitä ikinä tule mitään 😅 varsinkaan nyt, viime päivät on menneet vaan masistellessa kotona, tuntuu ettei tästä pääse enää eteenpäin millään. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tämmöistä ihastusta
Aivan, ei ole pakko kertoa. 🤔
Mutta jännää, miltä tuntuu tuo ihastuminen? Ja oletko sen takia masentunut?
Ap
Aluksi oli ihanaa ja elin jossain pilvilinnoissa, se oli asia joka sai mut motivoitumaan elämään😂😂 no, nopeasti se romahti. Nyt on enää vaan kauheeta, enkä halua enää ikinä ihastua, koska mun ihastukset ei ikinä kuitenkaan tykkää musta ja mistään ei tule mitään.
Aivan. No eihän sitä voi tietää tykkäisikö tuo ihastus sinusta. 🤷🏼 Olisi kiva ihastua itsekin joku päivä, vaikka se olisi kamalaa.
Ap
Niin, tuntuu vaan että pää hajoaa, enkä kestä tätä 😭 tunnen myös itseni rumaksi ja tyhmäksi, joten ei kukaan minusta pidä
Ehkä et ole niin ruma ja tyhmä mitä ajattelet. Ehkä olet vain hukassa.
-ap
Ehkä, tunnen itseni vaan täysin vialliseksi yksilöksi. Ei vain jotenkin tunnu että olisi enää mitään syytä minkä takia jaksaisi elää
Samaa mietin, ehkä se siitä vielä muuttuu paremmaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita meille vastaus tähän:
"Oletko koskaan tehnyt ajatusleikkiä mitä tapahtuisi jos lopettaisit vinkumisen ja itsesäälissä ja sairaudessa vellomisen. Minkälainen sinusta tulisi, mitä tekisit ja miltä elämäsi näyttäisi. Think!"
Emme halua kuulla yhtään negatiivista sanaa mihin et kykene tai et pysty.
Jäämme odottamaan 😍
Jos pystyisin taas hyväksymään itseni, niin olisin luultavasti todella mukava ihminen. En oikeasti tiedä mitä haluaisin tehdä, koska olisin varmasti jo tehnyt sen, tai mennyt sitä kohti. Elämä näyttäisi joka tapauksessa paremmalta, ehkä haluaisin taas ystäviä, ehkä parisuhteen jne. Harrastaisin liikuntaa ja söisin terveellisesti, en inhoaisi itseäni, vertailisi muihin, eläisin hyvää tavallista elämää. En olisi niin raskas ja syrjäytyvä. En odottelisi seuraavia elämiä, vaan eläisin tätä nykyistä parhaan kykyni mukaan. Tärkeintä olisi, että riittäisin itselleni näin, ja sitä kautta ehkä muillekin. Olisin taas oma itseni ja saisin persoonani takaisin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Ei se haittaa. Minullakin on erittäin tyhmältä kuulostavia ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttavat mielenterveyteen ja masentavat päivästä toiseen. :/ Laita vain viestiä, kyllä varmasti tottuneet kaikkeen.
-ap
Niin, nolottaa vaan. On kriisi koska olen tosi ihastunut, mutta siitä ei tule mitään :(
Minullakin on muuten ohut iho ja läpikuultavat verisuonet :D joka paikassa kehoa. Sen lisäksi on paljon luomia, mitä vihaan. Mutta kasvoissa ne suonet näkyy eniten silmienympärysiholla. Saa ne onneksi aika hyvin meikillä peitettyä. Mulla on ollut sitä joe blasco meikkivoidetta, se on tosi hyvää. Nyt ei ole sitä, mutta pitäisi käydä ostamassa.
No miksei siitä voisi tulla mitään? Ainakin pystyt ihastumaan, se on hieno asia, vaikka ymmärrän ja muistan, että joskus itsekin kriiseilin siitä. Ei ole kiva, jos sydän särjetään.
Kiva tietää etten ole ainut läpikuultava, mulla on myös melkein mustat silmänaluset, hieman couperosaa ja tosiaan niitä suonia, olen myös tosi valkoinen, ellei tuota couperosaa huomioida.
-ap
Joo se olikin todella outoa että ihastuin niin. Tuntui siltä, että heräsin eloon monen vuoden koomasta:D Olen vaan varma, ettei hän tunne samoin, joten en ole tehnyt asialle mitään. Olen vaan nyt entistä masentuneempi. :(
Et ole tosiaan ainoa:D mulla näkyy suonet joka paikassa. Sitten olen myös lihonut tosi paljon mikä harmittaa:(
Saanko kysyä minkä ikäinen olitkaan ja mistä tunnet tämän ihastuksen?
Ja niin, olisi helppoa sanoa, että kannattaa liikkua ja syödä terveellisesti, mutta tiedän itsekin miten vaikeaa se on, joten en jaksa antaa sellaisia vinkkejä. Pelkään kyllä itsekin lihovani, kun istun vain ja odotan jotain helkkarin parannusta jota ei tule näin. ':D
-ap
No en voi oikein kertoa, kun en halua että tunnistetaan 😂 vaikka tuskin minua tuntevat ihmiset tätä lukeekaan. Mutta olen parikymppinen.
Ja olen kanssa yrittänyt välillä tuota liikkumista ja terveellistä syömistä, ei siitä ikinä tule mitään 😅 varsinkaan nyt, viime päivät on menneet vaan masistellessa kotona, tuntuu ettei tästä pääse enää eteenpäin millään. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tämmöistä ihastusta
Aivan, ei ole pakko kertoa. 🤔
Mutta jännää, miltä tuntuu tuo ihastuminen? Ja oletko sen takia masentunut?
Ap
Aluksi oli ihanaa ja elin jossain pilvilinnoissa, se oli asia joka sai mut motivoitumaan elämään😂😂 no, nopeasti se romahti. Nyt on enää vaan kauheeta, enkä halua enää ikinä ihastua, koska mun ihastukset ei ikinä kuitenkaan tykkää musta ja mistään ei tule mitään.
Täällä masistellaan pikkulasten tyyliin: emmää, emmääää. Nyt neitoset, vähän ryhtiä ja itsekunnioitusta kehiin. Ei tuollainen itsesäälissä rypeminen tee muuta, kuin kaikki kurjemmaksi.
Ethän käytä E-pillereitä. Jos et, niin älä aloitakaan. Mieti mistä nautit ja tee sitä esim. lukeminen, juokseminen, piirtäminen, laulaminen, soittaminen, leffojen tai sarjojen katselu, puhuminen puhelimessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko ylpeitä? Hain tänään töitä leipurihommiin, jotka kestävät 1-3 kk, jos pääsen, mutta laitoin ainakin hakemuksen. Jos pääsen ja pidän, niin voinhan kysyä jatkoa. Siivoan myös tänään huoneeni.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Stressi vain pahentaa iho-ongelmiasi, joten jos haluat murehtia tuota couperosaa vähemmän, sun täytyy yrittää lakata murehtimasta sitä.
Oletko käynyt lääkärissä näyttämässä couperosaa?
Itsellä sama vaiva ja suosittelen lääkärissä käyntiä.
Itse käytän peitevoidetta joka pv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ylpeitä? Hain tänään töitä leipurihommiin, jotka kestävät 1-3 kk, jos pääsen, mutta laitoin ainakin hakemuksen. Jos pääsen ja pidän, niin voinhan kysyä jatkoa. Siivoan myös tänään huoneeni.
-ap
Hyvä!
Muista liittyä liittoon niin sulla on jatkossa mahdollisuus ansiosidonnaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ylpeitä? Hain tänään töitä leipurihommiin, jotka kestävät 1-3 kk, jos pääsen, mutta laitoin ainakin hakemuksen. Jos pääsen ja pidän, niin voinhan kysyä jatkoa. Siivoan myös tänään huoneeni.
-ap
Erinomaista! Siitä se lähtee, kun laittaa pienet asiat järjestykseen niin tuntee että voi laitttaa isommatkin, ja ilman tuota tunnetta ei jaksa yrittää oikeasti. Onnistut ennemmin tai myöhemmin, minulla meni 30-vuotiaaksi ennen kuin kaikki alkoi mennä niin kuin pitikin, sinulla on kaikki mahdollisuudet onnistua aikaisemmin kun vain jaksat yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Ei se haittaa. Minullakin on erittäin tyhmältä kuulostavia ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttavat mielenterveyteen ja masentavat päivästä toiseen. :/ Laita vain viestiä, kyllä varmasti tottuneet kaikkeen.
-ap
Niin, nolottaa vaan. On kriisi koska olen tosi ihastunut, mutta siitä ei tule mitään :(
Minullakin on muuten ohut iho ja läpikuultavat verisuonet :D joka paikassa kehoa. Sen lisäksi on paljon luomia, mitä vihaan. Mutta kasvoissa ne suonet näkyy eniten silmienympärysiholla. Saa ne onneksi aika hyvin meikillä peitettyä. Mulla on ollut sitä joe blasco meikkivoidetta, se on tosi hyvää. Nyt ei ole sitä, mutta pitäisi käydä ostamassa.
No miksei siitä voisi tulla mitään? Ainakin pystyt ihastumaan, se on hieno asia, vaikka ymmärrän ja muistan, että joskus itsekin kriiseilin siitä. Ei ole kiva, jos sydän särjetään.
Kiva tietää etten ole ainut läpikuultava, mulla on myös melkein mustat silmänaluset, hieman couperosaa ja tosiaan niitä suonia, olen myös tosi valkoinen, ellei tuota couperosaa huomioida.
-ap
Joo se olikin todella outoa että ihastuin niin. Tuntui siltä, että heräsin eloon monen vuoden koomasta:D Olen vaan varma, ettei hän tunne samoin, joten en ole tehnyt asialle mitään. Olen vaan nyt entistä masentuneempi. :(
Et ole tosiaan ainoa:D mulla näkyy suonet joka paikassa. Sitten olen myös lihonut tosi paljon mikä harmittaa:(
Saanko kysyä minkä ikäinen olitkaan ja mistä tunnet tämän ihastuksen?
Ja niin, olisi helppoa sanoa, että kannattaa liikkua ja syödä terveellisesti, mutta tiedän itsekin miten vaikeaa se on, joten en jaksa antaa sellaisia vinkkejä. Pelkään kyllä itsekin lihovani, kun istun vain ja odotan jotain helkkarin parannusta jota ei tule näin. ':D
-ap
No en voi oikein kertoa, kun en halua että tunnistetaan 😂 vaikka tuskin minua tuntevat ihmiset tätä lukeekaan. Mutta olen parikymppinen.
Ja olen kanssa yrittänyt välillä tuota liikkumista ja terveellistä syömistä, ei siitä ikinä tule mitään 😅 varsinkaan nyt, viime päivät on menneet vaan masistellessa kotona, tuntuu ettei tästä pääse enää eteenpäin millään. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tämmöistä ihastusta
Aivan, ei ole pakko kertoa. 🤔
Mutta jännää, miltä tuntuu tuo ihastuminen? Ja oletko sen takia masentunut?
Ap
Aluksi oli ihanaa ja elin jossain pilvilinnoissa, se oli asia joka sai mut motivoitumaan elämään😂😂 no, nopeasti se romahti. Nyt on enää vaan kauheeta, enkä halua enää ikinä ihastua, koska mun ihastukset ei ikinä kuitenkaan tykkää musta ja mistään ei tule mitään.
Täällä masistellaan pikkulasten tyyliin: emmää, emmääää. Nyt neitoset, vähän ryhtiä ja itsekunnioitusta kehiin. Ei tuollainen itsesäälissä rypeminen tee muuta, kuin kaikki kurjemmaksi.
Oletko ollut koskaan masentunut? Jos tuo auttaisi niin masennusta ei olisi kenelläkään ja saisit Nobelin lääketieteen palkinnon!
Hyvä ap.
Olin just aikeissa ehdottaa tuota leipomotyötä, sinne pääsee välillä ihan kiireavuksi sesonkeina. On uskoakseni simppeliä työtä, jos vaikka pakkaat tai jotain aluksi. Voihan se olla aika automatisoitua nykyään, mutta näet heti työsi tuloksen eikä työ varmasti seuraa sinua mukanasi kotiin. Tosi mukavaa että on jotain tekemistä. Isot tsempit!
Kannattaa kuunnella/lukea Owen O'Kanen kirja: 'How to be tour own therapist'. Lämmin suositus.
Lisäksi suomen kielinen Pentti Huovisen 'Parantavat Bakteerit' -kirjassa puhutaan ruokavalion merkityksestä suoliston tasapainoon ja kuinka sillä mitä syömme on iso merkitys mm. masennuksen yleisyyteen ja sen hoitoon/estämiseen.
Suoliston bakteereilla on suora yhteys mm. feromonien kautta aivoihin ja mm. masennuksen tuntemuksiin ja kokemukseen.
Iso ja todella lämmin suositus kunnella Huovisen kirja! Lipaan, että siitä on apua sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressi vain pahentaa iho-ongelmiasi, joten jos haluat murehtia tuota couperosaa vähemmän, sun täytyy yrittää lakata murehtimasta sitä.
Oletko käynyt lääkärissä näyttämässä couperosaa?
Itsellä sama vaiva ja suosittelen lääkärissä käyntiä.
Itse käytän peitevoidetta joka pv.
En ole lääkärissä käynyt, mutta laitoin sähköpostilla kosmetologille kuvat ihosta, ja hän antoi hoito-ohjeet. Kuvat eivät tietenkään anna niin tarkkaa "kuvaa", mutta hän sanoi, ettei ihoni näytä niin kamalalta. On kuulema ohut, sekaiho ja hieman couperoottinen. Maksoi 70e, mutta sain tuotesuosituksia, ei tarvitse tuhlata rahoja turhuuksiin, kun nyt tietää mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Sanoi myös, että couperosa on aika normaalia myös nuoremmilla.
-ap
Oletko käynyt (oletettavasti olet) tutkituttamassa ihan tavallisella lääkärillä itsesi. Miten elimistösi voi.
Laaja verenkuva esim, ferritiiniarvot, kilpirauhasen toiminta ym.
Oletko koslaan ajatellut että ravinnolla on iso merkitys aivojen ja koko kropan jaksamisessa?
Kuuntele tai lue kirja Aivoruokaa
https://www.nextory.fi/kirja/aivoruokaa-sy%C3%B6-paremmin-ajattele-kirk…
Googlella löytyy paljon muutakin aivojen terveeseen toimintaan liittyvää.
Mene ulos vaikka mikä olisi, jos itkettää niin itke! Se helpottaa.
Älä ala vouhkaamaan mitään seuraavaa elämää ym.
Olet vielä niin nuori, että varmasti toivut tuosta kun vain yrität löytää jotain positiivista elämääsi.
Pikkuhiljaa, siitä se lähtee. Zemppiä ja iloista mieltä!