Lue keskustelun säännöt.
Lapsi joka ei ole mihinkään tyytyväinen ja vaatii koko ajan lisää
23.07.2022 |
Esimerkki tältä päivältä: heti aamusta menimme yhdessä koiran kanssa aamulenkille, siitä yhdessä kauppaan, lapsi sai siellä olla munana ja auttaa, punnita tavaroita ym. Kotona tehtiin yhdessä ruokaa ja sitten leivottiin. Hetken leikki isosiskon kanssa. Sit tehtiin vielä uudestaan yhdessä koiran kanssa lenkki.
Nyt haluaisin jo hetkeksi istua alas rauhassa ja sanoin lapselle että hän voi nyt ottaa omassa huoneessa jonkun kivan leikin hetkeksi yksin ja myös ehdotin ja sitten annoin leikkivälineet siihen valmiiksi. Niin kauhee huuto ja kiukuttelu ja vänkääminen. Ei halua olla yksin. Koko päivä on nyt taas ihan huono. Ainoastaan suostuisi siihen että saisi levittää kaikki linnatarvikkeet ja legot tähän olohuoneeseen, josta tiedän jo valmiiksi että leikki kiinnostaa max 10 min ja sit kauhee tappelu siivoamisesta.
Haluaisi koko ajan että on jonkun kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja kyljessä kiinni ja se on tosi rankkaa. Kyseessä kuitenkin jo 7v. On pienestä saakka ollut samankaltainen, ja pienestä saakka ollaan harjoiteltu sitä "nyt äiti/isi/mummi/hoitotäti tekee sinun kanssa tätä ja sen jälkeen on sinun aika leikkiä hetki yksin tätä jne". Muutoin ihan normaalisti kehittynyt ja taitava monessa (no ei ihme kun energiaa riittää harjoitella vaikka 10 uutta asiaa per päivä ja silti ei väsytä, huoh).
Lapsi imee minusta kaikki mehut.
Kommentit (48)
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 vuotias on jo sen ikäinen, että en ohjaisi minkään leikin pariin. Menisin sohvalle oikooseksi, ja sanoisin että nyt MINÄ lepään. Kouluikäinen osaa kyllä keksiä itselleen puuhaa, ja olisi myös aivojen kehityksen kannalta hyvä, että saisi "tylsistyä" ja keksiä aktiviteettinsa itse. Ei aina, mutta välillä.
Eli ei tarvitse ehdotella ja järjestää nukkekotileikkejä että sinä saisit hetken levätä. Jos lapsi tulee pyytämään leikkiin, sano että lepäät nyt. Jos meinaa tuoda leegot olkkariin, sano ettei saa. Jos mouruaa että on tylsää, ehdota että siivoaa huoneensa. Jos ei jätä sua rauhaan, sano että lepäät nyt ja jos tahtoo olla myös olkkarissa niin hänen pitää myös olla rauhassa.
Kyllä minä monesti toimin ihan juuri noin. Silloin lapsi hakee sen huomion huonolla käytöksellä. Hänelle nimittäin kelpaa myös se oikein hyvin jos ei muuta saa. Sit aika menee lapsen kanssa vääntämiseen, hänen rauhoitteluun, sen raivon kuuntelemiseen tms. Hän siis myös riehuu, raivoaa, voi alkaa kiusaamaan vaikka siskoa, koiraa tms jos häntä ei muuten huomioida. Joskus hän vain roikkuu väkisin lahkeessa tai päällä eikä kertakaikkiaan usko. Joku tavaran tms poisotto tai muu rangaistus ei auta, koska se huomio on hänelle 100x tärkeämpää kuin mikään muu.
Lopetat tuon. Lapsihan nimenomaan HALUAA, että sinä hyppäät kun hän huutaa. Hänestä on hauskaa pompotella äitiä ja koska äiti siihen auliisti suostuu, lapsi ottaa leikistä ilon irti. Omaan huoneeseen ja ovi kiinni. Pois pääsee sitten, kun osaa käyttäytyä. Noin isolle lapselle ei ole haittaa siitä, jos joutuu olemaan huoneessaan yksin huutamassa. Mitään lohdutteluja ei tarvita, jos huutaminen on pelkkää kiukuttelua. Eikä myöskään kuuntelua. Älä ole pässi, jota lapsi vetelee narusta miten tahtoo.
Ja pidän ulkopuolelta ovea kiinni?
Ei pysy siellä. Tulee pois. Kyllä häntä on myös huudatettu, kun ei muut keinot toimi. Eipä oo vielä tähän mennessä oppinut sen paremmin. Sama taistelu taas hetken päästä.
Ja sitä omaa rauhaa minä en sitten ole saanut vieläkään, sitä huutoa kuunnellessa. Joka oli se pointti.
Laita haka siihen oveen ulkopuolelle ja itselle vastamelukuulokkeet päähän. Tai sitten annat sen lapsen olla läsnä, kun vietät omaa aikaasi, mutta vaadit olemaan hiljaa. Jos osaa jo lukea, anna kirja käteen, tai jos on sallittua tabletti ja siihen joku peli, mitä saa ränkyttää äänettömällä. Lapsesi ei selvästi osaa rauhoittua, joten opeta se hänelle esimerkin kautta. Lue vaikka itsekin kirjaa, neulo, selaa nettiä, mitä nyt tykkäätkin tehdä omalla ajallasi ja vaadit lapselta alkuun vain sitä, ettei häiritse sinua, vaan keskittyy siihen omaan puuhaansa vaikka olettekin samassa tilassa. Aloita lyhyestä ajasta, vaikka 10 min. ja jos lapsi toimii toivotusti, palkitse jollain yhteisellä tekemisellä. Ala ottamaan vaikka pätkissä se oma aikasi aluksi ja aina ennen kuin teet lapsen kanssa yhdessä mitään. Jos huutaa ja kiukkuaa, ette tee mitään yhdessä sinä päivänä. Puutut ainoastaan sisaruksen ja koiran kiusaamiseen, muuten anna sen mukulan mekastaa ja riehua niin paljon kuin jaksaa. Tuskin se loputtomasti viitsii mellastaa, jollei siitä saa sitä haluamaansa palkintoa, eli huomiota. Jos se siskon/koiran härnääminen menee aivan mahdottomaksi, yritä löytää molemmille hoitopaikka vaikka viikoksi. Voisivatko mennä sinne mummille "evakkoon"?
Tämä olisi pitänyt opettaa lapselle jo vauvana, ettei joka inahdukseen reagoida ja yksinkin on pakko hetkittäin olla, mutta jälkiviisaushan ei mitään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen seuranjanoinen. Ja jos ei kaipaamaansa huomiota saa, hän saattaa esim. tulla eteen seisomaan tai heittäytyä kylkeen kiinni jos yritän kävellä vaikka vessaan, haluaa halauksen. Olen kokeillut sitä että sanon "ei nyt" jos olen pyytänyt saada olla hetken yksin, mutta lapsi jää "vaanimaan" ja kysyy kohta taas uudestaan. Jos taas halaan, lapsi ei meinaa päästää irti ennen kuin lopulta pitää ihan tiukasti sanoa että nyt aion jatkaa matkaani sinne vessaan ja ehkä jopa väkisin irrottaa lapsen kädet itsestäni.
Ja kyllä, touhuan lapsen kanssa paljon, hänellä on sisarus ja kavereita. Joskus osaa leikkiä yksinkin jos on itse sopivassa mielentilassa, mutta jos ei ole, niin en tiedä millä panssariseinällä sen saisi pysymään hetken kauempana.
Vaikka lapsi on toisaalta tosi empaattinen ja huomaavainen, hänen on vaikea ymmärtää sitä että aina kaikki ei halua olla hänen kanssaan juuri sillä hetkellä kun hän haluaa eli koko ajan. Erityisesti sisarus kärsii tästä, kaverisuhteissa pinnistelee vähän paremmin. Jonotamme ADHD-selvittelyihin ja yritämme parhaamme sillä välin. Vaikea torjua päälle vyöryvää lasta lyttäämättä hänen minäkuvaansa, kun alkaa tajuta olevansa kaikille "liikaa".
Koulu sujuu oikein hyvin kun on koko ajan ohjelmaa ja lapsen opetusta on eriytetty ylöspäin kun tekee tehtäviä ja inee tietoa sellaista vauhtia.
Täällä kans tulee usein sisaruksen kanssa riitaa, koska sisarus ei myöskään jaksa kun toinen on koko ajan iholla. Koko ajan puhuu. Hakee huomiota härnäämällä jos ei muuten saa. Ja se on asia mille en voi ummistaa korvia, pakkohan siihen on puuttua. Joka päivä tätä myös.
Nojoo, meillä 6v samanmoinen. Onneksi on kuitenkin tuo 4v sisarus, jonka kanssa leikit sujuvat hyvin. Näin kesällä vielä menettelee, ollaan omalla pihalla ja itse saan lukea tehdä pihatöitä tms ja lapsi häärää juttujaan näköetäisyydellä. On tosi liikunnallinen ja tykkää tehdä nurmikolla kaikenlaisia temppuja ja aikansa treenattuaan esittää vanhemmille. Eli ihan ok leppoisaa. Sadepäivät ovat tuskaa ja oikeastaan koko talvi. Pienempi kyllä jaksaa keskittyä kirjoihin, piirtämiseen, rakenteluun, nukkeleikkeihin pikkuötököihin... vaikka ja kuinka.
Eipä minulla oikein neuvoja ole sen enempää, mutta tsemppiä meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 vuotias on jo sen ikäinen, että en ohjaisi minkään leikin pariin. Menisin sohvalle oikooseksi, ja sanoisin että nyt MINÄ lepään. Kouluikäinen osaa kyllä keksiä itselleen puuhaa, ja olisi myös aivojen kehityksen kannalta hyvä, että saisi "tylsistyä" ja keksiä aktiviteettinsa itse. Ei aina, mutta välillä.
Eli ei tarvitse ehdotella ja järjestää nukkekotileikkejä että sinä saisit hetken levätä. Jos lapsi tulee pyytämään leikkiin, sano että lepäät nyt. Jos meinaa tuoda leegot olkkariin, sano ettei saa. Jos mouruaa että on tylsää, ehdota että siivoaa huoneensa. Jos ei jätä sua rauhaan, sano että lepäät nyt ja jos tahtoo olla myös olkkarissa niin hänen pitää myös olla rauhassa.
Kyllä minä monesti toimin ihan juuri noin. Silloin lapsi hakee sen huomion huonolla käytöksellä. Hänelle nimittäin kelpaa myös se oikein hyvin jos ei muuta saa. Sit aika menee lapsen kanssa vääntämiseen, hänen rauhoitteluun, sen raivon kuuntelemiseen tms. Hän siis myös riehuu, raivoaa, voi alkaa kiusaamaan vaikka siskoa, koiraa tms jos häntä ei muuten huomioida. Joskus hän vain roikkuu väkisin lahkeessa tai päällä eikä kertakaikkiaan usko. Joku tavaran tms poisotto tai muu rangaistus ei auta, koska se huomio on hänelle 100x tärkeämpää kuin mikään muu.
Mitä jos kokeilisit antaa ihan vanhan ajan kovia rangaistuksia etkä vaan näitä tavaran poisottoja? Olen nimittäin aika varma, että kyllä löytyy joku rangaistus joka ihan oikeasti tuntuu lapsesta sietämättömältä ja jota ei siis halua kokea huomion saannin uhallakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 vuotias on jo sen ikäinen, että en ohjaisi minkään leikin pariin. Menisin sohvalle oikooseksi, ja sanoisin että nyt MINÄ lepään. Kouluikäinen osaa kyllä keksiä itselleen puuhaa, ja olisi myös aivojen kehityksen kannalta hyvä, että saisi "tylsistyä" ja keksiä aktiviteettinsa itse. Ei aina, mutta välillä.
Eli ei tarvitse ehdotella ja järjestää nukkekotileikkejä että sinä saisit hetken levätä. Jos lapsi tulee pyytämään leikkiin, sano että lepäät nyt. Jos meinaa tuoda leegot olkkariin, sano ettei saa. Jos mouruaa että on tylsää, ehdota että siivoaa huoneensa. Jos ei jätä sua rauhaan, sano että lepäät nyt ja jos tahtoo olla myös olkkarissa niin hänen pitää myös olla rauhassa.
Kyllä minä monesti toimin ihan juuri noin. Silloin lapsi hakee sen huomion huonolla käytöksellä. Hänelle nimittäin kelpaa myös se oikein hyvin jos ei muuta saa. Sit aika menee lapsen kanssa vääntämiseen, hänen rauhoitteluun, sen raivon kuuntelemiseen tms. Hän siis myös riehuu, raivoaa, voi alkaa kiusaamaan vaikka siskoa, koiraa tms jos häntä ei muuten huomioida. Joskus hän vain roikkuu väkisin lahkeessa tai päällä eikä kertakaikkiaan usko. Joku tavaran tms poisotto tai muu rangaistus ei auta, koska se huomio on hänelle 100x tärkeämpää kuin mikään muu.
Mitä jos kokeilisit antaa ihan vanhan ajan kovia rangaistuksia etkä vaan näitä tavaran poisottoja? Olen nimittäin aika varma, että kyllä löytyy joku rangaistus joka ihan oikeasti tuntuu lapsesta sietämättömältä ja jota ei siis halua kokea huomion saannin uhallakaan.
Niin kuten? Tukkapölly? Koivunoksalla perseelle? Kylmä suihku? Mitä siis oikein ehdotat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin käytän tuota että ehdotan siivoamista. Annan tehtäviä esim pöydän pyyhkiminen, joidenkin tavaroiden paikalleen vieminen, lattian lakaisu. Kyllä muuten äkkiä keksivät tekemistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 vuotias on jo sen ikäinen, että en ohjaisi minkään leikin pariin. Menisin sohvalle oikooseksi, ja sanoisin että nyt MINÄ lepään. Kouluikäinen osaa kyllä keksiä itselleen puuhaa, ja olisi myös aivojen kehityksen kannalta hyvä, että saisi "tylsistyä" ja keksiä aktiviteettinsa itse. Ei aina, mutta välillä.
Eli ei tarvitse ehdotella ja järjestää nukkekotileikkejä että sinä saisit hetken levätä. Jos lapsi tulee pyytämään leikkiin, sano että lepäät nyt. Jos meinaa tuoda leegot olkkariin, sano ettei saa. Jos mouruaa että on tylsää, ehdota että siivoaa huoneensa. Jos ei jätä sua rauhaan, sano että lepäät nyt ja jos tahtoo olla myös olkkarissa niin hänen pitää myös olla rauhassa.
Kyllä minä monesti toimin ihan juuri noin. Silloin lapsi hakee sen huomion huonolla käytöksellä. Hänelle nimittäin kelpaa myös se oikein hyvin jos ei muuta saa. Sit aika menee lapsen kanssa vääntämiseen, hänen rauhoitteluun, sen raivon kuuntelemiseen tms. Hän siis myös riehuu, raivoaa, voi alkaa kiusaamaan vaikka siskoa, koiraa tms jos häntä ei muuten huomioida. Joskus hän vain roikkuu väkisin lahkeessa tai päällä eikä kertakaikkiaan usko. Joku tavaran tms poisotto tai muu rangaistus ei auta, koska se huomio on hänelle 100x tärkeämpää kuin mikään muu.
Mitä jos kokeilisit antaa ihan vanhan ajan kovia rangaistuksia etkä vaan näitä tavaran poisottoja? Olen nimittäin aika varma, että kyllä löytyy joku rangaistus joka ihan oikeasti tuntuu lapsesta sietämättömältä ja jota ei siis halua kokea huomion saannin uhallakaan.
Niin kuten? Tukkapölly? Koivunoksalla perseelle? Kylmä suihku? Mitä siis oikein ehdotat?
No edes jäähy tai arestinurkka?
Täällä samanlainen seuranjanoinen. Ja jos ei kaipaamaansa huomiota saa, hän saattaa esim. tulla eteen seisomaan tai heittäytyä kylkeen kiinni jos yritän kävellä vaikka vessaan, haluaa halauksen. Olen kokeillut sitä että sanon "ei nyt" jos olen pyytänyt saada olla hetken yksin, mutta lapsi jää "vaanimaan" ja kysyy kohta taas uudestaan. Jos taas halaan, lapsi ei meinaa päästää irti ennen kuin lopulta pitää ihan tiukasti sanoa että nyt aion jatkaa matkaani sinne vessaan ja ehkä jopa väkisin irrottaa lapsen kädet itsestäni.
Ja kyllä, touhuan lapsen kanssa paljon, hänellä on sisarus ja kavereita. Joskus osaa leikkiä yksinkin jos on itse sopivassa mielentilassa, mutta jos ei ole, niin en tiedä millä panssariseinällä sen saisi pysymään hetken kauempana.
Vaikka lapsi on toisaalta tosi empaattinen ja huomaavainen, hänen on vaikea ymmärtää sitä että aina kaikki ei halua olla hänen kanssaan juuri sillä hetkellä kun hän haluaa eli koko ajan. Erityisesti sisarus kärsii tästä, kaverisuhteissa pinnistelee vähän paremmin. Jonotamme ADHD-selvittelyihin ja yritämme parhaamme sillä välin. Vaikea torjua päälle vyöryvää lasta lyttäämättä hänen minäkuvaansa, kun alkaa tajuta olevansa kaikille "liikaa".
Koulu sujuu oikein hyvin kun on koko ajan ohjelmaa ja lapsen opetusta on eriytetty ylöspäin kun tekee tehtäviä ja inee tietoa sellaista vauhtia.