Lue keskustelun säännöt.
Miksi raskauden aiheuttamista kropan muutoksista ei saisi olla harmissaan?
22.07.2022 |
Mä sain juuri esikoisen ja olen aina ollut hoikka ja urheilullinen. Paino ei raskausaikana noussut "liikaa", olin loppuun asti toimintakykyinen enkä maannut sohvalla syöden kahden edestä. En myöskään saanut esimerkiksi raskausarpia.
Kuitenkin raskauden myötä sain riesakseni selluliitin, jota mulla ei aiemmin ollut juuri ollenkaan. Vaikka olen edelleen hoikka, on takamuksissani ja reisissäni yhtä paljon selluliittia kuin monilla selvästi ylipainoisilla naisilla - ja tuostahan ei todennäköisesti pääse eroon millään. Lisäksi "alakerta" ei ole synnytyksen jälkeen entisensä ja tuskin tulee enää koskaan olemaankaan.
Jotenkin oon yllättynyt, miten monien asenne on sellainen (jopa neuvolan työntekijöillä), ettei näistä jutuista saisi olla pahoilla mielin kun lapsi kuitenkin on terve. Tietysti hän on mulle tärkein ja rakkain kaikista, mutta silti on henkisesti vaikeaa suhtautua radikaalisti muuttuneeseen kehoon. Varsinkin, kun lapsen isä on edelleen timmi ja hyvässä kunnossa ja itse rupsahdin totaalisesti muutamassa kuukaudessa.
Kommentit (75)
Tietysti saa olla harmissaan ihan kuin mistä tahansa missä jokin prosessi kajoaa pysyvästi ulkonäköösi tavalla mitä et halunnut. Selluliitti ei ole mikään raskaudessa tuleva vakio, joten tottakai jos sellaista ilmestyy niin saa se harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla alkoi lähteä hiukset synnytyksen jälkeen. Terveydenhoitajan kommentti oli "onneksi sinulla on varaa mistä menettää" viitaten ennen paksuihin ja pitkiin hiuksiini.
Saako kaikki muutkin hoitoalan ammattilaiset vähätellä asiakkaita? Itse luulin että neuvolan tarkoitus on katsoa että perheellä menee hyvin eikä vittuilla.
Saa olla harmissaan ja saa korjata niitä sitten kun eivät enää palaudu normaalisti. Jokainen on yksilöllinen ja jokainen raskaus on yksilöllinen. Käy vaikeammiksi raskauksien ja iän myötä mutta ei mitenkään ylivoimainen homma vielä nelikymppisenäkään. Moni asia on silloin paremmin vaikka palautuminen hitaampaa ja vaikeampaa. Mullakaan ei nuorenä 23-vuotiaana ensimmäisen raskauden jälkeen ollut mitään palautumisongelmia, nelikymppisenä sitten paino jojotti aika paljon ja pitkää.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kovin ulkonäkökeskeisiä ihmisiä pidetään joko itsekkäänä tai tyhmänä. Niitä ominaisuuksia ei arvosteta varsinkaan äideillä.
Joo ja ne arvostelijat on aina niitä rumia äitejä jotka on yhtä leveitä kuin pitkiäkin. Ne haluaisi että kaikki on yhtä rumia kuin ne.
Pakko myöntää, että tässä toista lasta odottaessa olen myös vähän surkeana ajatellut, että nyt ne tissit sitten viimeistään menetetään. Kyllä se vaan harmittaa vaikka tätä toista lasta niin kovasti halaunkin.
Minullekin tuli ekassa raskaudessa selluliittiä (olen tosi hoikka) mutta ihme ja kumma se kyllä enimmäkseen lähti imetyksen aikana. Paino myös tippui itsestään takaisin lähtötilanteeseen.
Minä ainakin ihan avoimesti myönnän ja sallin itselleni myös nämä omaa kehoa koskevat surun tuneet, ei se vähennä yhtään rakkauttani tulevaa lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Cityklinikka ja Siluetti-sairaala tekevät intiimikirurgiaa niin naisille kuin miehillekin, samoin vartalotoimenpiteitä joten jos ei kaikilta osin palaudu niin rahalla saa entisen kroppansa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kroppasi muuttuu iän myötä jokatapauksessa! Olit sitten synnyttänyt,tai et! Vai onko se markkina-arvo tärkeämpi,kuin lapsesi!
Kyllä epämiellyttävistä muutoksista on täysi oikeus olla harmissaan, eikä sen tarvitse liittyä mihinkään hemmetin "markkina-arvoon". Raskauden aikana muutos saattaa olla niin nopeaa, että pään on vaikea pysyä siinä mukana. Tuollaisilla kommenteilla vain pahennetaan niiden äitien oloa, ketkä ovat saaneet riesakseen vaikka pahat suonikohjut tai raskausarvet - tai vaikkapa sitten sen selluliitin, jota ei aiemmin ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan sulla on synnytyksestä?
Lähinnä siksi, kun itsellä kävi samoin, eli esikoisen odotusaikana takapuoli ja reidet pamahti täyteen selluliittia, jota minulla, timmillä urheilullisella ihmisellä, ei ikinä aiemmin ollut!! Olin 30v, kun aloin odottaa esikoista. En lihonut lihonut mitenkään valtavasti, ja urheilin liki yhtä kovaa kuin ennenkin ihan synnytyksen käynnistymiseen saakka, paino oli ennen raskautta 50kg, loppuraskaudessa 64kg. Noista 10kg "jäi synnärille". Kyse ei siis minunkaan kohdalla ollut, että olisin alkanut mässäillä liikaa sokeria tms raskausaikana, mikä selittäisi nuo Selluliitit....
En revennyt eikä leikattu epparia tms, muutenkin koen ettei alapää radikaalisti muuttunut. Raskausarpiakaan ei tullut, eikä jäänyt löysää vatsanahkaa, mutta hitto soikoon nuo Selluliitit möllötti siihen saakka, kun vauva oli 6kk!! Sitten ne katosi mystisesti parin kuukauden kuluessa... ???
Ja nyt odotan toista lasta viimeiselläni, eikä samaa selluliitti-ongelmaa ole näkyvissä:D
Onko tuo joku esikoisodottajien ilmiö? Jotkut hömpät sanoi, että vauvan sukupuoli muka vaikuttaa: esikoiseni oli tyttö ja nyt odotan poikaa (ihanku kroppa muka tietäisi, että ahaa tyttö tulossa, nyt pamautetaan ilmoille hc selluliitti-attack!)Mielestäni epämieluisista muutoksista saa valittaa ja olla harmissaan! Miksei saisi,! Ei se tee susta yhtään sen huonompaa äitiä!
Tää on täysin kuin oma kokemukseni! Tosin lähtöpaino oli 54kg ja siihen tuli lisää vajaat 15 kiloa (olin myös aktiivinen ja urheilin raskauden aikana). Selluliitti pamahti aivan yhtäkkiä takapuoleen ja reisiin varmaan joskus toisen kolmanneksen aikana ja paheni vain loppua kohden. Ja tämäkin lapsi on siis tyttö.
Mutta rohkaisevaa kuulla, että tilanne saattaa kohentua ja korjautua ajan kanssa! Vaikka elämässä tietysti on tärkeämpiäkin asioita, niin kyllä tää mua silti rehellisesti sanottuna harmittaa.
Mä tulen myös rohkaisemaan tässä asiassa: minullakin selluliitti katosi kuin itsestään siinä vaiheessa, kun vauvat oli puolivuotiaita (kaksoset, tyttö ja poika). Ilman mitään kommervenkkejä, keholla nyt vaan kestää toipua myös tuosta raskauden hormonimyrskystå!:)
Kansalaiset joilla alle 6kk vauva: ottakaa iisisti. Ei ne muutokset ole välttämättä pysyviä. Esim toi selluliitti. Tai maksaläiskät!
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tullut mitään vaurioita synnytyksistä paitsi sisempiin häpyhuuliin tikkejä, mutta ne palautui arvettomiksi. Meni siis todella hyvin synnytykset eikä kohdun laskeumia tms. Kuitenkin lihasvoima oli heikompia vaikkei mitään virtsankarkailuja ja piti niitä lihaksia treenata. Olin kyllä tyytyväinen palautumiseen ja palauduin mielestäni nopeasti tarpeeksi hyvin. Kuitenkin nuorimman ollessa 3 v vasta tunnen, että palautuminen on aivan täydellistä eikä eroa entiseen ole. Voi siis olla, että vielä jotain edistystä tapahtuu sullakin.
Kohdun laskeuma tulee yleisimmin 20-30 v. ekan synnytyksen jälkeen. Jos sun nuorin on 3 v., niin tuskin voit vielä varmasti sanoa, että sulle ei tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on osittain geeneistä kiinni. Mä ja äitini ollaan molemmat hoikkia, mutta molemmat saimme silti raskauden myötä riesaksemme jalkojen rumat suonikohjut. Onneksi ne vaalenivat synnytyksen jälkeen, mutta kyllä tuli joskus ihan itkettyä kun katsoin "pilalle menneitä" jalkojani raskauden aikana.
Osasyy pahaan mieleen on varmasti naiset, jotka hehkuttavat kuukausi synnytyksen jälkeen miten ovat täysin bikinikunnossa eikä raskaus muuttanut kropassa mitään. Tässä yhteydessä annetaan myös ymmärtää, että "rupsahtaminen" on aina äidin omaa syytä ja laiskuutta, mistä tulee syyllinen olo.
Oma lukunsa on myös nämä ihmiset (yleensä naiset), ketkä saattavat kommentoida ilkeästi pariskunnan naisen olevan ulkonäöltään "alemmalla tasolla" kuin miehen. Vaikka toisaalta tuomitaan jyrkästi, jos mies esimerkiksi kommentoi negatiiviseen sävyyn puolison ulkonäköä (mikä ei tietenkään myöskään ole OK).
Mä törmäsin tällaiseen raskauden jälkeen. Mieheni on entinen kilpaurheilija ja todella hyvässä kunnossa. Mulle jäi raskauden jälkeen arpia ja ns. kengurupussi, vaikken edes lihonut mitenkään merkittävästi. Joko ihan suoraan tai kautta rantain arvosteltiin/piikiteltiin, miten näytin vaatimattomalta mieheni rinnalla, enkä pitkään aikaan halunnut käydä hänen kanssaan esimerkiksi uimahallissa tai rannalla. Sama ilmiö on näkynyt tietyissä julkkispareissa, esim. Mörkö Anttilan ja Tero Pitkämäen puolisojen ulkonäköä on verrattu tälläkin palstalla ilkeästi miehen ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Historiassa sellaiset naiset ovat selvinneet hengissä paremmin, joiden keho on kerännyt enemmän vararavintoa pahan päivän varalle.
Ruskea rasva, josta on vaikein päästä eroon, lähtee liikkeelle ihmetyksen aikana.
Toki jos haluaa ruokkia korvikkeilla, ei rasvasta pääse eroon.
Voi hyvät hyttyset nyt taas. Ruskeaa rasvaa on ihmisellä keskimäärin 60 g (0-200g), pääosin kaulan ja solisluiden alueella, eikä siitä kannata yrittää päästä eroon. Se on tärkeää aineenvaihdunnan kannalta ja auttaa pitämään normaalipainon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloinkohan lihavuuskammoisille naisille menee jakeluun, että selluliitin pääsyy on estrogeeni, minkä takia sitä on yhdeksällä naisella kymmenestä, myös hoikilla? Samasta syystä se myös lisääntyy herkästi raskaudessa. Ihan eri ilmiö kuin ns. tavallinen lihominen. Herkkyys saada selluliittia on pitkälti perintötekijöistä kiinni. Toki jos nainen treenaa rasvaprosentin nollan tuntumaan, niin sitten ei varmaan ole selluliittiakaan, mutta tuskin myöskään tulee raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi lähteä hiukset synnytyksen jälkeen. Terveydenhoitajan kommentti oli "onneksi sinulla on varaa mistä menettää" viitaten ennen paksuihin ja pitkiin hiuksiini.
Saako kaikki muutkin hoitoalan ammattilaiset vähätellä asiakkaita? Itse luulin että neuvolan tarkoitus on katsoa että perheellä menee hyvin eikä vittuilla.
Mua vähäteltiin ja mitätöitiin aikanaan neuvolassa, kun uskaltauduin avautumaan miten häpesin seksiä miehen kanssa, kun alakerta jäi synnytyksestä niin karmean näköiseksi. Oikeasti oli siis aivan jäätävä muutos ja vauriot, eikä tuollaisista riskeistä ollut ennen synnytystä mitään puhetta - en siis nuorena äitinä osannut sellaiseen lainkaan varautua. No, vähättelyn seurauksena häpesin sitten itseäni entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloinkohan lihavuuskammoisille naisille menee jakeluun, että selluliitin pääsyy on estrogeeni, minkä takia sitä on yhdeksällä naisella kymmenestä, myös hoikilla? Samasta syystä se myös lisääntyy herkästi raskaudessa. Ihan eri ilmiö kuin ns. tavallinen lihominen. Herkkyys saada selluliittia on pitkälti perintötekijöistä kiinni. Toki jos nainen treenaa rasvaprosentin nollan tuntumaan, niin sitten ei varmaan ole selluliittiakaan, mutta tuskin myöskään tulee raskaaksi.
Vai lihavuuskammoisille! Selluliitti nyt on esteettinen haitta ja siitä on yhtä lailla oikeus olla harmissaan kuin maksaläiskistä tai raskausarvista. Vai eikö ns. kehorauha katakkaan sitä, että oman kehon muutoksiin liittyen kaikki tunteet ovat sallittuja, oli muutoksen aiheuttaja mikä tahansa?
Tietysti saa olla huono fiilis ikävistä muutoksista, joille ei itse voi mitään. Mulla auttoi kun synnytyksen jälkeen ryhdyin pikkuhiljaa taas liikkumaan ja otin hetkiä omaa aikaa itselleni isän hoitaessa vauvaa. Auttoi siis mielialaan, kun en enää tuntenut itseäni vain rupsahtaneeksi lypsykoneeksi.
Tottakai saa olla! Ja sisimmässään jokainen onkin. Enemmän tai vähemmän. Jotkut ei vaan uskalla sanoa sitä ääneen. Kyllähän se vtuttaa että oma kroppa ja terveys laskee ja menee huonompaan kuntoon raskauden myötä. Jotkut asiat palautuu, toiset eivät, ja tämäkin yksilöllistä. Ollaan me naiset aikamoisia, kiloja, arpia ja vaivoja myöten<3 On silti ihan täysin okei inhota raskauden ja synnytyksen jälkeisiä muutoksia. Eikä niitä tarvitse hyväksyä. Jos mieli tekee, menee vaikka veitsen alla tms. Sinun kroppa, sinun valinta.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa olla! Ja sisimmässään jokainen onkin. Enemmän tai vähemmän. Jotkut ei vaan uskalla sanoa sitä ääneen. Kyllähän se vtuttaa että oma kroppa ja terveys laskee ja menee huonompaan kuntoon raskauden myötä. Jotkut asiat palautuu, toiset eivät, ja tämäkin yksilöllistä. Ollaan me naiset aikamoisia, kiloja, arpia ja vaivoja myöten<3 On silti ihan täysin okei inhota raskauden ja synnytyksen jälkeisiä muutoksia. Eikä niitä tarvitse hyväksyä. Jos mieli tekee, menee vaikka veitsen alla tms. Sinun kroppa, sinun valinta.
Itselle vaikeaa oli paitsi ulkonäön ja vartalon muuttuminen, myös se ettei yksinkertaisesti kyennyt liikkumaan samalla lailla kuin ennen raskautta. Synnytyksestä jäi kaikenlaista vaivaa, repesin melko pahasti ja palautuminen kesti pitkään (toki osa muutoksista oli myös pysyviä). Ehkä jos ei olisi ennen raskautta ollut hyväkuntoinen aktiiviliikkuja muutos ei olisi tuntunut niin radikaalilta.
Monet naiset ovat vahingoniloisia, kun toisten ulkonäkö kärsii raskauden jäljiltä. Tähän voi liittyä myös just sitä "aijaa, en minä revennyt lainkaan ja viikko synnytyksestä juoksin maratonin ja mahduin taas vanhoihin XS-koon farkkuihin" -tyylistä itsensä ylentämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kovin ulkonäkökeskeisiä ihmisiä pidetään joko itsekkäänä tai tyhmänä. Niitä ominaisuuksia ei arvosteta varsinkaan äideillä.
Joo ja ne arvostelijat on aina niitä rumia äitejä jotka on yhtä leveitä kuin pitkiäkin. Ne haluaisi että kaikki on yhtä rumia kuin ne.
Olipa ruma kommentti. Sisäisesti rumia ihmisiäkin on.
Mulle pamahti raskauden myötä pahat pigmentti-/maksaläiskät kasvoihin, vaikka käytin voimakasta aurinkosuojaa. Ennen raskautta ei ollut edes pisamia. Esim. ylähuulen päällä oleva läiskä näytti kauempaa katsottuna ihan viiksiltä ja silmien alla olevat pahoilta silmäpusseilta. Voin sanoa että välillä minuakin ihan itketti.