Lue keskustelun säännöt.
Oletteko törmänneet sellaiseen, että lausutaan vaikka Pia lyhyenä, kuten se kirjoitetaan?
Kommentit (103)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös nimi jossa yksi vokaali. Lausutaan se puolipitkänä koska olen itse kaksikielinen, kolmas vieras kieli myös vahva. Korjataan kyllä jos joku lausuu lyhyenä mutta ei stressata sitä. Nimen kantaja päättää kuinka hänen nimi lausutaan, ei opettaja, naapuri tai mummo.
Tästä saisi varmaan oman ketjun mutta sitten on nämä loppulisäykset. Jos joku on vaikka Rainer niin ihmiset saattaa sanoa Raineri. Olen kuullut kun vanhempi huutaa puistossa Joelii, Joelii. Lapsen nimi oli siis Joel. Poikani ei ole Noel mutta ärsyttäisi tosi paljon jos hänestä tulisi koulussa tai pihalla Noeli.
Suomessa ei oikein osata yksitavuisia nimiä. Jotenkin ei sovi kieleen/suuhun. Tietenkin Noelin voisi taivuttaa [noo-el], mutta jostain syystä meille ei ole luontevaa myöskään konsonanttiin päättyvät nimet (ehkä Eliasta lukuunottamatta). Se, että meillä on hämmentävän paljon a-kirjaimeen päättyviä miehen nimiä littynee siihen (Mika, Juha ym.) Siksi on valttereita, viljameita ym. noita i-päätteitä, joita laitetaan ihan virallisiksi nimiksi asti. Ulkomaiset nimet on suomalaistettu, ja siksi ei-suomalaiset nimet puheessa ehkä myös lausutaan suomalaisittain. Tästä pitäisi kysyä joltain nimitutkijalta tarkemmin, miksi näin on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä koskee pääosin naisten nimiä?
Miesten nimistä tulee mieleen Kai, Leo, Teo. Ei kai kukaan täyspäinen äännä Kaai?
Naiset vain tekevät elämästään vaikeaa, eikä ole ensimmäinen asia.
Minusta Vera ja Nora on älyttömän rumat lyhyinä. Mua huomautetaan joka kerta kun sanon väärin. Minusta Nora on kuin pora, kova ja kolkko. En tykkää yhtään. Noorana lausuttuna olisi kaunis. Tia Tua Tea, onko kirjaimet maailmasta loppuneet...Miksi lapsella pitäisi olla oikein lyhyt nimi? Kohta sallitaan pelkkä järjestysnumero.
Vierailija kirjoitti:
Liittyy löyhästi asiaan, mutta työkaverini lausuu nimeni väärin. Hän on kyllä kuullut muiden lausuvan nimeni varmaan kymmeniä kertoja, mutta ei, aina vaan hän sanoo sen väärin. Asia ärsyttää minua, mutta en keksi miten sanoisin siitä... Ei ole kyseessä esim Mia/Miia-tyyppinen nimi vaan esim että Jenny lausuttaisiin Jenni.
Ja mitenköhän sekin pitäisi lausua? tsenni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen että miten joku joka näkee nimen kirjoitettuna silti kirjoittaa sen väärin.
Mun kuopuksen kaverin äiti on nyt 11 vuotta kirjoittanut esikoisemme nimen väärin. Aina vaan.
Uskollisesti aina väärin. Eikä nimi ole eksoottinen, vaan ero on tyyliä Maria vs Marja.
Meillä on ystävien ja tuttavien lapsissa noin Aadaa / Adaa. Kaikki lausutaan Aada, mutta kirjoitusasut poikkeavat. Kaikkien nimet olen kyllä nähnyt kirjoitettuna, mutta siitä huolimatta minulla on vaikeuksia muistaa, miten juuri tämän lapsen nimi kirjoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen! Tyttäreni on Ida ja yksi hänen kaverinsa äiti lausuu sen noin mikä kuulostaa tosi tönköltä.
Moni nyt varmaan kysyy, miksi emme samantien laittaneet nimeksi Iidaa kun se kuitenkin lausutaan noin? No siksi, että Ida on kauniimpi muoto.
Poikani nimi on Tavi, mutta lausutaan Taavi.
Ruotsissa on käytössä (ihan kantaruotsalaisten keskuudessa) miehen nimi Temo. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran lausuttuna, niin silloin vasta tajusin sen olevan peräisin suomalaissiirtolaisilta: Teemu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös nimi jossa yksi vokaali. Lausutaan se puolipitkänä koska olen itse kaksikielinen, kolmas vieras kieli myös vahva. Korjataan kyllä jos joku lausuu lyhyenä mutta ei stressata sitä. Nimen kantaja päättää kuinka hänen nimi lausutaan, ei opettaja, naapuri tai mummo.
Tästä saisi varmaan oman ketjun mutta sitten on nämä loppulisäykset. Jos joku on vaikka Rainer niin ihmiset saattaa sanoa Raineri. Olen kuullut kun vanhempi huutaa puistossa Joelii, Joelii. Lapsen nimi oli siis Joel. Poikani ei ole Noel mutta ärsyttäisi tosi paljon jos hänestä tulisi koulussa tai pihalla Noeli.
Eikös se kuitenkin oikeasti lausuta Nooel jolloin siihen ei tule tarvetta lisätä Iitä. Nooel se kuuluu lausua. Nooeli kuulostaisi hassulta.
Vähän ohi, mutta esim.rakennusten, paikkojen nimien suomennokset on ihan kauheita: Castello de Sao Jorge on Pyhän Yrjänän tai Yrjön linna. Englannin kuninkaallinen pikku - George on Yrjö. Mosteiro dos Jeronimos = Hieronymuksen luostari. Hieronymuksen???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis tosi rasittavaa jos itsellä olis tollane nimi ja AINA sais olla joka paikassa erikseen ohjeistamassa, et "oon Iida, mut se kirkoitetaan Ida, yhdellä i-kirjaimella" tai "oon Camilla, mut se kirjoitetaan c-kirjaimella".
Ei sitte olla yhtään ajateltu, kuinka työläs tollanen on arkikäytössä.
En ole kyllä koskaan kuullut nimeä Pia lausuttavan lyhyenä ja minä kuulun siihen sukupolveen, jolloin 70-luvulla joka luokalla Pioja oli 3, Minnoja 4 ja Sareja 5. Ninat, Piat ja Miat lausuttiin aina pitkillä vokaaleilla.
T. Pia (lausutaan Piia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi, mutta esim.rakennusten, paikkojen nimien suomennokset on ihan kauheita: Castello de Sao Jorge on Pyhän Yrjänän tai Yrjön linna. Englannin kuninkaallinen pikku - George on Yrjö. Mosteiro dos Jeronimos = Hieronymuksen luostari. Hieronymuksen???
Kotimaisten kielten keskus on tehnyt pari vuotta sitten päätöksen, että enää ei kuninkaallisten nimiä käännetä suomeksi. Ison-Britannian Elisabet on vielä Elisabet (ei Elisabeth), mutta Charlesista ei tule enää Kaarlea. Asiasta saa olla montaa mieltä, mutta itseäni tämä harmittaa - tällä tavalla Euroopan kuninkaalliset edes jotenkin erottuvat tavallisista julkimoista. Samoin kun nuo historiallisesti merkittävät muut henkilöt ja paikannimet. Euroopan keskiajan historia on mielenkiintoinen, ja kaikissa eurooppalaisissa kielissä nimet on käännetty omalle kielelle. Guillaume=William, Charlemagne=Charles the Great (Kaarle Suuri) - miksei ei siis myös suomeksi? Jokaisella nimellä on oma historiansa, ja myös sillä suomennoksella on oma tarinansa (esim. mistä kielestä milloinkin on otettu suomenkieliseen vastineeseen mallia). Tarvitseeko kaikkea typistää anglosaksien dominoivaksi tasaiseksi puuroksi? Hieronymus, ap. Hieronymos tulee muuten kreikasta. Kertovatko tämän asian ihmettelyt ja vaatimukset puuroistaa kaikki samaksi siitä, mistä vähänkään intellektuellit ihmiset ovat jo pitkään olleet huolissaan: yleissivistyksen puutteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vera voi olla lyhyt, samoin Tea, Lea, Ada
Lea nyt on loogisesti lyhyt, kuten Leo. Mutta perustele, miten Vera voi olla lyhyt. Tai Tea. Adan juuri ja juuri hyväksyn lyhyeksi.
Vera on kansainvälinen nimi, ei mikään uusioväännös Veerasta. Ylellähän on se sarjakin, Vera Stanhope tms. En ole koskaan kuullut, että joku nimeäisi lapsen Veraksi ja lausuisi Veerana.
Vera on venäläinen nimi, lausutaan oikeastaan viera. Lienee tullut Suomeen Venäjältä, lausuttu Suomessa oikeaoppisesti veerana (ei missään nimessä vera), ja sitä kautta varmasti tullut sitten suomalaisille pidempi, ääntämisen mukainen Veera-nimi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vera voi olla lyhyt, samoin Tea, Lea, Ada
Lea nyt on loogisesti lyhyt, kuten Leo. Mutta perustele, miten Vera voi olla lyhyt. Tai Tea. Adan juuri ja juuri hyväksyn lyhyeksi.
Juuri näin. Mun nimi on Lea ja ärsyttää kun jotkut sanoo Leea. Lea ja Leea ovat eri nimiä.
Jos se ärsyttää, niin saa ärsyttää. Sinä päätät, kun on sinun nimesi. Kannattaa kuitenkin sanoa tästä ärsytyksestä ihmisille, eli että ehdottomasti ja kategorisesti haluat kutsuttavan itseäsi [leaksi] ja että hermostut, jos se lausutaan väärin. Tällöin ihmiset yleensä uskovat ja oppivat kerrasta. Monen ei-lyhytnimisen korvaan lyhyet nimet töksähtävät [lea!], [pia!] jne. ja he ehkä haluavat pehmentää tuota jyrkkyyttä omaan suuhunsa sopivaksi.
Jossain täälläkin mainittu nimi Vera on alkujaan slaavilaisperäinen, merkitsee uskoa, ja lausutaan pitkänä ja pehmeänä. Eri kielet ovat siitä sitten varioineet omaan ääntämykseensä sopivia muotoja.
Sekin vaikuttaa, miten paljon ihminen on opiskellut vieraita kieliä. Monissa eurooppalaisissa kielissä vokaalit ovat pidempiä, ja ihminen saattaa siksikin pehmentää nimimuotoa. Harvoin tuossa mistään ideologiasta kuitenkaan on kysymys, ja kun nimenhaltija päättää, kannattaa myös kertoa muillekin riittävän painokkaasti, miten haluaa nimensä sanottavan.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy löyhästi asiaan, mutta työkaverini lausuu nimeni väärin. Hän on kyllä kuullut muiden lausuvan nimeni varmaan kymmeniä kertoja, mutta ei, aina vaan hän sanoo sen väärin. Asia ärsyttää minua, mutta en keksi miten sanoisin siitä... Ei ole kyseessä esim Mia/Miia-tyyppinen nimi vaan esim että Jenny lausuttaisiin Jenni.
Ja mitenköhän sekin pitäisi lausua? tsenni?
Tuo kirjoittajahan käytti sitä vain esimerkkinä, joten kyse oli varmaan oikeasti jostain toisesta samantyyppisestä nimestä. Mutta entinen harrastuskaverini oli Jenny, ja hänen nimensä lausuttiin kuten kirjoitetaan, eli Y kuului lopussa. Yksi harrastusryhmäläinen ei kuulemma osannut sanoa Jenny ja kutsui häntä aina Jennuksi :D
Vierailija kirjoitti:
Olis tosi rasittavaa jos itsellä olis tollane nimi ja AINA sais olla joka paikassa erikseen ohjeistamassa, et "oon Iida, mut se kirkoitetaan Ida, yhdellä i-kirjaimella" tai "oon Camilla, mut se kirjoitetaan c-kirjaimella".
Ei sitte olla yhtään ajateltu, kuinka työläs tollanen on arkikäytössä.
Ei kai sitä tarvi ohjeistaa muuta kuin virallisissa yhteyksissä ja/tai kun toisen ihmisen pitää kirjoittaa se nimi? Ja ulkomailla tuota joutuu tekemään lähes jokainen suomalainen joka tapauksessa, viimeistään sukunimen kanssa. Puhuessa se on varmaan se ja sama, miten kuulija sen nimen ymmärtää.
Olen jostakin lukenut, että nimillä kikkailu ja suomen kannalta erikoisten kirjainten käyttäminen etunimissä on ns. alaluokkaisten (vähän koulutettujen) ihmisten tapa yrittää antaa lapselleen jotain kummaa etua elämässä, ilmeisesti jotain kansainvälisyyden tuntua tai jotain. Micat ja Nicot (jos ei oo italialaista yhteyttä) sun muut. Sen sijaan keskiluokka ja varsinkin ylempi keskiluokka saattaa ihan tyytyväisenä antaa lapsilleen Mika, Janne, Sanna -tyyppisiä perinteisiä nimiä. Tietty jos on kansainvälinen perhe, silloin nimi voi tulla mistä kielestä/kulttuurialueelta hyvänsä. En tiedä, pitääkö tämä ajatus paikkaansa. Onko kokemuksia?
Käyttäjä41268 kirjoitti:
KIA = Köyhän ihmisen auto
Alfa Romeo = Alfan auto
Olisikin hulppea pojan nimi Alfa Romeo 🤭
Pia- piian. Piika?
Yksi kuvitus on Pia pian eläkepiia. Pia kiusaa ja syö suklaata. Pia polkee kuntopyörää ja klenkkaa. hän on sinkku. Kun on johtajan kaveri niin voi tehdä mitä vaan. Estää ms ohjelman hankkimisen yhdelle 509stä.
Näissä kiusallista on että en tahdo muistaa miten tuttujen nimet kirjoitetaan.
Miettii vain että oliko Pia vai Piia, Mia vai Miia, Ada vai Aada, kun kuitenkin kaikki lausuttu pitkillä vokaaleilla. Tai sitten oliko se Christina, Cristiina, Kristina, Kristiina. Tai Karoliina vai Karolina.
Selkeämpi olisi jos olisi kirjoitettu ja lausuttu samalla tavalla.
Poikani nimi on Tavi, mutta lausutaan Taavi.