Lue keskustelun säännöt.
Oletteko törmänneet sellaiseen, että lausutaan vaikka Pia lyhyenä, kuten se kirjoitetaan?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Ei edes ole mikään mielipidekysymys, että äännetäänkö jonkun nimi niin tai näin. Vanhemmat ovat antaneet juuri sen nimen ja nimelle ääntämismuodon. Muut eivät voi väittää, että se nimi on jotenkin väärä tai väärin lausuttu! Ihan sama jos väittäisi Rami-nimiseksi kastettu ei voi olla Rami vaan kyllä se on oikeasti Raimo.
Järjetöntä on olla toisten nimistä ja niiden lausumisesta yhtään mitään mieltä! Jos jonkun nimi on Matti, niin se on Matti, vaikka minä olen sitä mieltä, että on järjetöntä ettei se ole Mikko.
Juuri näin. Toisaalta voi olla aika suomalainen ilmiö, että nimi on juuri ja vain yksinomaan se nimi, joka kirjaimellisesti lukee. Toisinkin voisi olla. Venäjällä esimerkiksi voi hyvin tapahtua, että jos ihmisen nimi on vaikka Jelena (kirjoitetaan Elena mutta lausutaan Jelena) ja ihminen kirjoittaa vaikka ranskaksi, hän kirjoittaa muotoon Hélène, Englannissa varmaan Helen. Samoin Antonista tulee Antoine ranskaksi, en tiedä, menisikö englanniksi sitten Anthonyksi asti. Luin jostain, että siellä ajatellaan nimen liittyvän tiettyyn pyhimykseen ja näin ollen kaikki erikieliset versiot omasta nimestä = oma nimi. Onhan meilläkin nimipäiväkalenteri, jossa on samasta nimestä otetut muodot samalla päivällä, mutta meillä ollaan sitten hyvin tarkkoja siitä, että se nimi aina sanotaan myös kuten kirjoitetaan. Tosin eivät kaikki ole, ja varsinkin jos on vähänkään kansainvälinen nimi ja jos on paljon ulkomaalaisia tuttuja/kollegoita, olen huomannut, että tällainen suomalainen sallii yleensä nimensä lausuttavan ihan sillä tavalla kuin sanoja sen haluaa sanoa, tekemättä asiasta numeroa. Toki tilanne on eri virallisten asiakirjojen yhteydessä tai vaikka sähköpostiosoitetta sanoessa, mutta niin sitä muissakin maissa tavataan niitä kirjaimia, että ei tule ylimääräisiä tai jää mitään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ketään Kiaa paikalla? Haluatko että sanotaan kia vai kiia?
Mun auto on Kia (kyllä, köyhän ihmisen auto = kia) En kyllä ikinä sano autosta kia vaan kiia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös nimi jossa yksi vokaali. Lausutaan se puolipitkänä koska olen itse kaksikielinen, kolmas vieras kieli myös vahva. Korjataan kyllä jos joku lausuu lyhyenä mutta ei stressata sitä. Nimen kantaja päättää kuinka hänen nimi lausutaan, ei opettaja, naapuri tai mummo.
Monella tavalla lausuttavan nimen kantaja, jos on vähänkään joustava ja salliva luonne, kyllä ajan myötä hyväksyy ja jopa pitää siitä, että eri ihmiset lausuvat hänen nimensä eri tavalla. Mummon lausumasta muodosta varsinkin saattaa tulla hyvin läheinen muoto, jonka kuuleminen saattaa aikuisena lämmittää aina sydäntä. Nimimerkillä kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä, totta kai nimet lausutaan niin, kuin ne kirjoitetaan.
Vai pitäisikö Emmikin lausua Emi.
Emmi ja Emi ovat eri nimiä.
Ketjun logiikan mukaan Emmi olisi Eemmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vera voi olla lyhyt, samoin Tea, Lea, Ada
Lea nyt on loogisesti lyhyt, kuten Leo. Mutta perustele, miten Vera voi olla lyhyt. Tai Tea. Adan juuri ja juuri hyväksyn lyhyeksi.
Juuri näin. Mun nimi on Lea ja ärsyttää kun jotkut sanoo Leea. Lea ja Leea ovat eri nimiä.
Jos se ärsyttää, niin saa ärsyttää. Sinä päätät, kun on sinun nimesi. Kannattaa kuitenkin sanoa tästä ärsytyksestä ihmisille, eli että ehdottomasti ja kategorisesti haluat kutsuttavan itseäsi [leaksi] ja että hermostut, jos se lausutaan väärin. Tällöin ihmiset yleensä uskovat ja oppivat kerrasta. Monen ei-lyhytnimisen korvaan lyhyet nimet töksähtävät [lea!], [pia!] jne. ja he ehkä haluavat pehmentää tuota jyrkkyyttä omaan suuhunsa sopivaksi.
Jossain täälläkin mainittu nimi Vera on alkujaan slaavilaisperäinen, merkitsee uskoa, ja lausutaan pitkänä ja pehmeänä. Eri kielet ovat siitä sitten varioineet omaan ääntämykseensä sopivia muotoja.
Sekin vaikuttaa, miten paljon ihminen on opiskellut vieraita kieliä. Monissa eurooppalaisissa kielissä vokaalit ovat pidempiä, ja ihminen saattaa siksikin pehmentää nimimuotoa. Harvoin tuossa mistään ideologiasta kuitenkaan on kysymys, ja kun nimenhaltija päättää, kannattaa myös kertoa muillekin riittävän painokkaasti, miten haluaa nimensä sanottavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nina on haastava. Toiset on Niinpä ja toiset Ninoja yhdellä iilä. Tosi vaikeaa arpoa miten pitää kutsua. Pia ja Miat yleensä kuitenkin lausutaan kahdella iillä..
Alankin harrastamaan näitä pitkiä vokaaleja, ovat kivoja. Jatkossa sanon näin
Kari = Kaari
Ari = Aari
Lari = Laari
Pasi = Paasi
Sari = Saari
Jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa haluaa pitkänä ja osa lyhyenä. Pitää aina kysyä. Ihmetyttää että joku venyttää kaikki nimet todella pitkäksi esim. Julia on joillekin Juuuulia. Toisaalta Tia nimi voi töksähtää lyhyyttään.
Jopa on ongelmat. Mä en ihmettele tällaisia. Ei sitä aina huomaa kysyä ennen puhuttelua miten lausutaan. Tunnen jopa ihmisiä, jotka sietävät pitkää ja lyhyttä muotoa kumpaakin käytettävän. Pidän aika yksinkertaisina ihmisiä, jotka älähtävät heti jos joku lausuu nimensä "väärin". Hyvä tavaton, maailmassa on nälänhätää ja sotia.
Sama juttu täällä. Sellaiset ihmiset, joilla nimi voidaan lausua useammalla tavalla ja jotka hyväksyvät erilaiset lausuntamuodot kuin vettä vaan, antavat itsestään rennon ja mukavan kuvan. Olen törmännyt joskus siihenkin, että "oudompinimisen" ystävät puuttuvat vieraiden ihmisten tapoihin lausua nimi samalla kun henkilö itse ei välitä. Tämä kertoo kai siitä, että jotkut ovat todella, todella tarkkoja nimistä ja niiden lausumismuodoista, vaikka kyse ei olisi edes omasta nimestä...
Tätä keskustelua lukiessani tulee mieleen jo montakymmentä vuotta sitten päättämäni asia. Ei koskaan oman lapsen nimeksi enkä suosittele ketään nimeämään lasta "epämääräisesti". Siis vakioesimerkkinä Pia tai Piia.
Jos todellakin joku lapsi itse tai vanhempi suuttuu lapsen nimen vääränlaisesta lausumisesta, niin missäpä vika? Ei lausujassa!
Lapselle pitäisi älytä antaa selkeä nimi, ettei tule mitään väärin käsityksiä lausumisesta! Ei- selkeitä ovat myös esim. Ristomatti (Risto-Matti) eli nuo yhteenkirjoittamiset tai väliviivat. Myös Miko (Mico). Ym.ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullut, että joku lausuisi Mia tai Pia lyhyenä. Tai Tea. Kuulostaa ihan pöljältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen että miten joku joka näkee nimen kirjoitettuna silti kirjoittaa sen väärin.
Mun kuopuksen kaverin äiti on nyt 11 vuotta kirjoittanut esikoisemme nimen väärin. Aina vaan.
Uskollisesti aina väärin. Eikä nimi ole eksoottinen, vaan ero on tyyliä Maria vs Marja.
Marja vs Maria on vaikea. Mun toinen nimi on Maria ja silloin harvoin kun toista nimeä kysytään niin se on melkein aina paperilla sitten Marja vaikka kuin yritän lausua MariA.
Kyse onkin siitä että hän näkee sen kirjoitettuna ja silti kirjoittaa sen väärin.
Laitan wa-viestin jossa nimi toistuu oikeassq muodossa ja hän vastaa siihen viestillä jossa nimi on väärin.
Joulu- ja synttärikorteissa vuodesta toiseen nimi kirjoitettu oikein. Ja takaisin tulee kortteja joissa nimi väärin.
11 kertaa ko kaveri kutsuttu synttäreille ja kutsussa nimi oikein ja yaas vastineeksi nimi kirjoitwtaan väärin.
Se on jonkinlainen aivohäiriö sitten. Toivottavasti ei sen vakavampaa. Ehkä verrattavissa yhdyssanavirheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lausutaan lyhyenä, jos on kyseessä suomalainen.
Siis tarkoitat suomenkielinen, mutta totta turiset.
Liittyy löyhästi asiaan, mutta työkaverini lausuu nimeni väärin. Hän on kyllä kuullut muiden lausuvan nimeni varmaan kymmeniä kertoja, mutta ei, aina vaan hän sanoo sen väärin. Asia ärsyttää minua, mutta en keksi miten sanoisin siitä... Ei ole kyseessä esim Mia/Miia-tyyppinen nimi vaan esim että Jenny lausuttaisiin Jenni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vera voi olla lyhyt, samoin Tea, Lea, Ada
Lea nyt on loogisesti lyhyt, kuten Leo. Mutta perustele, miten Vera voi olla lyhyt. Tai Tea. Adan juuri ja juuri hyväksyn lyhyeksi.
Juuri näin. Mun nimi on Lea ja ärsyttää kun jotkut sanoo Leea. Lea ja Leea ovat eri nimiä.
Jos se ärsyttää, niin saa ärsyttää. Sinä päätät, kun on sinun nimesi. Kannattaa kuitenkin sanoa tästä ärsytyksestä ihmisille, eli että ehdottomasti ja kategorisesti haluat kutsuttavan itseäsi [leaksi] ja että hermostut, jos se lausutaan väärin. Tällöin ihmiset yleensä uskovat ja oppivat kerrasta. Monen ei-lyhytnimisen korvaan lyhyet nimet töksähtävät [lea!], [pia!] jne. ja he ehkä haluavat pehmentää tuota jyrkkyyttä omaan suuhunsa sopivaksi.
Jossain täälläkin mainittu nimi Vera on alkujaan slaavilaisperäinen, merkitsee uskoa, ja lausutaan pitkänä ja pehmeänä. Eri kielet ovat siitä sitten varioineet omaan ääntämykseensä sopivia muotoja.
Sekin vaikuttaa, miten paljon ihminen on opiskellut vieraita kieliä. Monissa eurooppalaisissa kielissä vokaalit ovat pidempiä, ja ihminen saattaa siksikin pehmentää nimimuotoa. Harvoin tuossa mistään ideologiasta kuitenkaan on kysymys, ja kun nimenhaltija päättää, kannattaa myös kertoa muillekin riittävän painokkaasti, miten haluaa nimensä sanottavan.
Kiitos kommentista. Ehkä ärsyttää oli liian vahva, olisin voinut paremmin sanoa vaikka vähän harmistuttaa. Jos joku tuttava sanoo Leea, korjaan kyllä. Ihan sama toisaalta jos joku jota tapaan vain kerran tai kaksi sanoo Leea.
T. Sama Lea
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös nimi jossa yksi vokaali. Lausutaan se puolipitkänä koska olen itse kaksikielinen, kolmas vieras kieli myös vahva. Korjataan kyllä jos joku lausuu lyhyenä mutta ei stressata sitä. Nimen kantaja päättää kuinka hänen nimi lausutaan, ei opettaja, naapuri tai mummo.
Tästä saisi varmaan oman ketjun mutta sitten on nämä loppulisäykset. Jos joku on vaikka Rainer niin ihmiset saattaa sanoa Raineri. Olen kuullut kun vanhempi huutaa puistossa Joelii, Joelii. Lapsen nimi oli siis Joel. Poikani ei ole Noel mutta ärsyttäisi tosi paljon jos hänestä tulisi koulussa tai pihalla Noeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös nimi jossa yksi vokaali. Lausutaan se puolipitkänä koska olen itse kaksikielinen, kolmas vieras kieli myös vahva. Korjataan kyllä jos joku lausuu lyhyenä mutta ei stressata sitä. Nimen kantaja päättää kuinka hänen nimi lausutaan, ei opettaja, naapuri tai mummo.
Tästä saisi varmaan oman ketjun mutta sitten on nämä loppulisäykset. Jos joku on vaikka Rainer niin ihmiset saattaa sanoa Raineri. Olen kuullut kun vanhempi huutaa puistossa Joelii, Joelii. Lapsen nimi oli siis Joel. Poikani ei ole Noel mutta ärsyttäisi tosi paljon jos hänestä tulisi koulussa tai pihalla Noeli.
Onkohan tää murreseikka. Olen Turun seudulta ja tosi monet, myös minä itse, sanoo Joeli.
Pia, Mia jne. kuulostavat hirveän rumilta lausuttuna lyhyellä iillä.
Ostan Pialle lahjan, annan Mialle kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Olen 80-luvulla syntynyt Pia, ja vasta ihan viime vuosina on ilmaantunut tämä ongelma, että jotkut lausuvat nimeni yhdellä i:llä. Yli 30 vuotta ehdin elää niin, että kaikki sanoivat automaattisesti Piia.
On tullut niin paljon lisää noita lyhyt/pitkä vokaali nimiä. Jotenkin ne pitää toisistaan erottaa. Tuskin kaikki ovat edes nähneet kumpi on nimen kirjoitusasu.
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua lukiessani tulee mieleen jo montakymmentä vuotta sitten päättämäni asia. Ei koskaan oman lapsen nimeksi enkä suosittele ketään nimeämään lasta "epämääräisesti". Siis vakioesimerkkinä Pia tai Piia.
Jos todellakin joku lapsi itse tai vanhempi suuttuu lapsen nimen vääränlaisesta lausumisesta, niin missäpä vika? Ei lausujassa!
Lapselle pitäisi älytä antaa selkeä nimi, ettei tule mitään väärin käsityksiä lausumisesta! Ei- selkeitä ovat myös esim. Ristomatti (Risto-Matti) eli nuo yhteenkirjoittamiset tai väliviivat. Myös Miko (Mico). Ym.ym.
Näinpä. Suositeltavaa onkin, että jos on itse niuhottajaluonne ja on vain yksi tapa tehdä asioita ja lausua nimiä, ei anna sitten lapsilleen nimiä, jotka voidaan lausua useammalla tavalla. Sen verran itsetuntemusta kannattaa harjoittaa ja myös toimia sen mukaisesti. Helpottaa varmasti lapsenkin elämää, jos ei ole koko ajan äiti tai isä korjaamassa vieraita ihmisiä, miten nimi tulee lausua. Siitä voi tulla lapselle sitten ongelmia tai ainakin nolottaa tuommoinen. Itselläni on kansainvälisperäinen nimi, josta on olemassa suomalainen variantti, ja olen elämäni aikana tottunut siihen, että suomalaiset kutsuvat minua tuolla suomalaisella "väärällä" nimellä ja että riippuen siitä, mitä kieliä ovat opiskelleet tai minkä kielen vaikutuspiirissä ovat olleet (eri ääntämykset saksassa, ruotsissa ja englannissa), ihmiset ääntävät nimeni miten sattuu, ja minä otan nämä variantit ihan neutraalisti vastaan. Olen oppinut tunnistamaan itseäni kutsuttavan aika pienestä sinnepäin-menemisestä. Itse äännän nimeni suomalaisittain, kuten se kirjoitetaan, missä taustalla on äitini tapa lausua nimeni (äiti ei koskaan korjannut vieraita ihmisiä nimeni lausuntatavasta). Ja jos puhun vierasta kieltä, menen yleensä tuolle kielelle ominaisen ääntämyksen mukaisesti, vähän tilanteesta riippuen. Lempinimiä olen saanut elämäni aikana myös paljon, ja joskus lapsena luulin jotakin nimimuotoa juurikin lempinimeksi mutta vasta saksaa opiskeltuani tajusin, että lempinimi olikin saksalainen ääntämysmuoto. Tämä nyt vain esimerkiksi siitä, että näinkin voi elämäänsä elää annetun nimensä kanssa.
Kyse onkin siitä että hän näkee sen kirjoitettuna ja silti kirjoittaa sen väärin.
Laitan wa-viestin jossa nimi toistuu oikeassq muodossa ja hän vastaa siihen viestillä jossa nimi on väärin.
Joulu- ja synttärikorteissa vuodesta toiseen nimi kirjoitettu oikein. Ja takaisin tulee kortteja joissa nimi väärin.
11 kertaa ko kaveri kutsuttu synttäreille ja kutsussa nimi oikein ja yaas vastineeksi nimi kirjoitwtaan väärin.