Masentaa, kun ei ole varaa muuttaa maalle.

Asun Helsingissä, jonne aikoinaan muutin opiskelemaan, olen kotoisin pikkupaikkakunnalta enkä ole oikein koskaan sopeutunut kaupunkiin. Parin viime vuoden aikana olen vajonnut alakuloon ja masennukseen, haluan pois täältä, maalle, mutta tämä ei ole mahdollista pitkään aikaan. Haaveilen pienestä omakotitalosta, jossa on vanhoja omenapuita pihalla, talo olisi syrjässä. Mutta tällä hetkellä unelma vaikuttaa liki mahdottomalta ja se jäytää minua. Olen alkanut suorastaan vihata elämääni Helsingissä.