Mummi opettaa lasta salaa rukoilemaan
Sanokaahan, mitä mieltä olette? 1v 3kk vanha lapseni on ollut nyt pari kertaa mummin hoidossa muutaman tunnin ajan. Kotona huomasin että mummi on opettanut lasta laittamaan kädet ristiin ja sanomaan Amen. Mummi kyllä tietää, ettemme ole uskovaisia eikä lastakaan ole kastettu. Siksi tuntuu vähän hassulta. Ihan harmitontahan tuo tavallaan on, mutta tekee mulle epämukavan olon. Mitä ajatuksia teissä herää? En yhtään tiedä mikä olisi kohtuullista. Voihan lapsen kanssa leikkiä mitä vaan, miksei myös rukoilemista, eli olenko ihan tiukkis kun toivoisin ettei tällaisia opetettaisi lapselle, etenkään meidän vanhempin selän takana... miten ottaisitte asian mummin kanssa puheeksi?
Kommentit (708)
Lapsena olin serkkuni kanssa kesälomalla enoni perheen luona, taisin olla 6v, joka ilta enoni kiipesi vintille jossa serkkutytön kanssa nukuimme, laski kätensä hetkeksi otsalle ja sanoi Jeesus sinuaa, nyt ja aina. Hyvää yötä tytöt. Ei muuta. Se muisto on lämmin ja hyvä.
Elämän aikana me kaikki kohtaamme niin paljon vaikeita asioita, että mielestäni hyvä muisto asiasta kuin asiasta on kallisarvoinen. Jos lapsesi ei pidä asiaa pahana, anna olla.
Taas jos lapsesi alkaa asiaa vieroksua 5v jälkeen kun ymmärrystä kertyy, juttelet kummallekkin, niin mummolle kuin lapselle. Et voi suomessa niin lastasi "suojella" etteikö hän kristilliseen elämäkatsomukseen törmää useinkin.
Taas näitä kömpelöitä provoja. Ei kukaan opeta yksivuotiaalle uskonnosta tuollaisia tapoja. Kyllä uskontokasvatus perustuu asiasisältöihin eikä ulkokultaisiin tapoihin, varsinkaan taaperoikäisen kohdalla.
Anna mummin opettaa. Ihmisellä on luonnollinen tarve hengellisyyteen, tuollainen pieni rukoilu tuo lähinnä turvallisuutta ja hyvinvointia lapselle. Eri asia jos lähdetään alle 15-vuotiasta käännyttämään vaikkapa lestadiolaiseksi kaikkine sääntöineen ilman vanhempien lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko joku saatananpalvoja tms kun et halua edes omalle lapsellesi hyvää.
Erittäin tervehenkiset vanhemmat kun eivät tuputa mitään uskontoa, lapsi kasvaa avarakatseisena ja kaikki uskontokunnat ja ihmiset hyväksyen. Siitä on paholainen kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko joku saatananpalvoja tms kun et halua edes omalle lapsellesi hyvää.
Erittäin tervehenkiset vanhemmat kun eivät tuputa mitään uskontoa, lapsi kasvaa avarakatseisena ja kaikki uskontokunnat ja ihmiset hyväksyen. Siitä on paholainen kaukana.
Ihminen on hengellinen olento. Nykyään palvotaan kapitalismia kun ei ole muutakaan, onko se sitten parempi hyvinvoinnille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas sekoitetaan uskonto ja usko toisiinsa,pitäiskö lapsen olla sitten s""tananpalvoja,piittaa pentragrammeja ja uhrata pikkueläimiä?:D oisko sitten hyvä? En ymmärrä miksi monet kauhistuu rukousta tms.
Sellaista ei mennä opettelemaan toisen lapselle salaa! Aivan sama rukoillaanko vaikka ukkojumalaa tai setä aurinkoista mutta salaa toimiminen on täysin asiatonta!
Jaa meinaat, että kaikki, mitä hoitopaikassa tehdään, tulee raportoida etukäteen, että mitään vain ei tulisi tehtyä salaa?
Onko aloittajan mummo kieltänyt rukoilleensa lapsen nähden, ja nyt paljastui, että hän on salaa niin tehnyt?
Onko muuten raparperipiirakasta jo käyty neuvottelut: saako sitä tarjota lapselle vai ei? Saako saippuassa olla hajustetta? Mites se n-sanan käyttö, onko se ehdottomasti pannassa, vaikka tarkoitus olisi vaikka kertoa entisesta orjuudesta ja miten siitä vapauduttiin?
En pidä henkilökohtaisesti rukousta ollenkaan huonona asiana. On tullut elämässäni tarpeeseen monet kerrat. Mutta jokaisen perheen OMAA näkemystä tulee isovanhempienkin kunnioittaa. Siksi tuo on nyt keskustelun paikka ap:n perheellä mummon kanssa.
Rukoilu tuo turvaa. Iltarukous on parhaita lapsuusmuistoja. Ei se lasta mihinkään uskoon käännytä, jos luonnollisesti näkee että joillakin ihmisillä on hengellisyys mukana arjessa. Se on luonnollista ihmisen käytöstä.
Minun mummi juopottelee salaa. On teilläkin ongelmat.
On ollut jännä huomata usko/ uskonto keskusteluja on nyt paljon. Hyvä niin.
Tässkin pelätään että 1v hurataa uskoon:). Tuskin.
Usko vapauttaa, uskonto sitoo on joku viisas sanonut.
Usein täällä tarkoitetaan uskontoa, kun kritisoidaan.
Usko on suuri lahja jonka löytää vain harva, vaikka se on tarjolla kaikille.
Sen pelastavan ja rauhaa tarjoavan uskon löytämiseen, tarvitaan myös jossain määrin ymmärrystä, eli kyllä 1v, (sanoisin vile 3-4v) on ihan "turvassa" vaikka mummo rukoilisi.
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä kömpelöitä provoja. Ei kukaan opeta yksivuotiaalle uskonnosta tuollaisia tapoja. Kyllä uskontokasvatus perustuu asiasisältöihin eikä ulkokultaisiin tapoihin, varsinkaan taaperoikäisen kohdalla.
Taaperoikäisen kanssa se on kyllä juuri tuota: Luetaan ruoka- ja iltarukoukset, lauletaan virsiä, sytytetään adventtikynttilät ym. Asiasisältöä tulee sitten vähitellen lapsen ymmärryskyvyn mukaan.
Onko ap jo kertonut, että miten lapsi kertoi, että häntä opetetaan salaa rukoilemaan? Aikamoinen lahjakkuus. Mulla lapset ollut tuossa iässä tasoa kakka, kissa, potta, äiti, anna maitoa jne.
Eivät olisi osanneet kertoa, että heitä opetetaan salaa rukoilemaan.
Kerrotko tarkemmin AP?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ok tuputtaa lapsella uskontoa, mutta toisaalta niin suomessa tekee kirkkokin aivopesemällä alaikäisiä lapsia
Ei kukaan pysty aivopesemään kun olen lapsille opettanut että ne asiat on humpuukkia.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jo kertonut, että miten lapsi kertoi, että häntä opetetaan salaa rukoilemaan? Aikamoinen lahjakkuus. Mulla lapset ollut tuossa iässä tasoa kakka, kissa, potta, äiti, anna maitoa jne.
Eivät olisi osanneet kertoa, että heitä opetetaan salaa rukoilemaan.
Kerrotko tarkemmin AP?
Henkinen väkivalta näkyy lapsessa.
Tässä eletään vakavia aikoja nyt.Ei auta Yk,ei Eu eikä Natokaan.Niistä ei ole apua nyt.
Mihin nyt voi luottaa?Mihin voi turvata?
Vierailija kirjoitti:
Onko ap jo kertonut, että miten lapsi kertoi, että häntä opetetaan salaa rukoilemaan? Aikamoinen lahjakkuus. Mulla lapset ollut tuossa iässä tasoa kakka, kissa, potta, äiti, anna maitoa jne.
Eivät olisi osanneet kertoa, että heitä opetetaan salaa rukoilemaan.
Kerrotko tarkemmin AP?
Juu kyllä ap kertoi siitä tuossa aloitusviestissään.
Itse olen ollut joskus uskossa mutta koska Jumala ei auttanut minua enkä tiedä mitä tein väärin niin lakkasin ns uskomasta haluaisin uskoa mutta uskoa ei ole,siksi ihmettelen että suurin osa löytönyt Jumalan tai Jumala löytänyt heidät Jumala toimii heidän kauttansa tms siksi katkeruutta tullut,mutta en pidä uskoa pahana asiana kunhan ei paatoksellisesti passaa että h"lvettiin mennään tms. Kyllä minunkin molemmat mummit rukoili iltarukouksen meidän lasten kanssa yms,hyvät muistot, vaikka Jumala ei ole koskaan auttanut tai en ole nähnyt Jumalan toimivan minun elämässäni niin en pitäisi pahana vaikka joku haluaisi opettaa lapselleni ilta aamu yms rukouksen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä eletään vakavia aikoja nyt.Ei auta Yk,ei Eu eikä Natokaan.Niistä ei ole apua nyt.
Mihin nyt voi luottaa?Mihin voi turvata?
Taikuuteen ja yliluonnollisiin olentoihin?
Vierailija kirjoitti:
Rukoilu tuo turvaa. Iltarukous on parhaita lapsuusmuistoja. Ei se lasta mihinkään uskoon käännytä, jos luonnollisesti näkee että joillakin ihmisillä on hengellisyys mukana arjessa. Se on luonnollista ihmisen käytöstä.
Tämäpä juuri. Hengellisyys voi olla elämässä mukana ihan luonnollisesti, ilman sen suurempaa hihhulointia. Tämän ymmärrys tuntuu monelta suomalaiselta puuttuvan. Seurauksena ei mitään kovin hyvää, juurettomuutta ja tyhjyyttä. Hengellisyys voi ihan hyvin olla epämääräistä uskoa suurempaan voimaan ja pyhänä paikkana voi toimia vaikkapa metsä tai jollakin suurempi kokemus voi tulla tietystä taiteesta jne, mutta ilman kosketusta minkäänlaiseen hengelliseen ihminen voi huonosti.
Raamatussa on asiasta useita näkemyksiä. Eihän se ole mikään yhtenäinen kirja, vaan kokonainen kirjasto tuhannen vuoden aikana syntyneitä kirjoituksia.
Jeesuksen ajan juutalaisillakin oli asiasta eri käsityksiä, ja näitä kiistoja on dokumentoitu evankeliumeissa. Saddukeukset eivät uskoneet kuolleiden ylösnousemiseen, fariseukset uskoivat, ja niin teki Jeesuskin.
Vanhastaan juutalaisuudessa uskottiin kyllä jälleennäkemiseen, mutta siellä maassa. Patriarkat kuolevat elämästä kylläksi saaneina ja palaavat isiensä luokse ts. oletettiin, että tapaavat edesmenneet sukulaisensa.