Mummi opettaa lasta salaa rukoilemaan
Sanokaahan, mitä mieltä olette? 1v 3kk vanha lapseni on ollut nyt pari kertaa mummin hoidossa muutaman tunnin ajan. Kotona huomasin että mummi on opettanut lasta laittamaan kädet ristiin ja sanomaan Amen. Mummi kyllä tietää, ettemme ole uskovaisia eikä lastakaan ole kastettu. Siksi tuntuu vähän hassulta. Ihan harmitontahan tuo tavallaan on, mutta tekee mulle epämukavan olon. Mitä ajatuksia teissä herää? En yhtään tiedä mikä olisi kohtuullista. Voihan lapsen kanssa leikkiä mitä vaan, miksei myös rukoilemista, eli olenko ihan tiukkis kun toivoisin ettei tällaisia opetettaisi lapselle, etenkään meidän vanhempin selän takana... miten ottaisitte asian mummin kanssa puheeksi?
Kommentit (708)
Jos sopiva hetki aiheesta keskusteluun tulee, ja jos mummo on senluonteinen ihminen että häntä ei keskustelut ahdista.. niin ota puheeksi tilanteen tullen. Jos hän on herkkää ja ahdistuvaista sorttia niin jättäisin ehkä siinä tapauksessa asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt niin kamalaa, jos lapsi kuulee mummonsakin elämänkatsomuksesta? Jos sinä tai miehesi kuolette, niin eikö se ole ihan hyvä juttu, jos lapsi uskoo jälleennäkemiseen, ehkä jonkinlaiseen henkiseen yhteyteen? Vai aiotko vaan sanoa pikkulapselle, että "iskä maatuu nyt tomuksi, mutta mukavia muistoja sinulta ei kukaan voi viedä", jos miehesi kuolee?
Raamattu ei opeta kuolemanjälkeisestä jälleennäkemisestä.
"Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman"ÖÖÖÖÖööööö.... Mikä lahko noin opettaa?
Evankelis-luterilaiset?
No ei todellakaan. Evankelis-luterilainen kirkko opettaa ruumiin ylösnousemista, kuten Raamattukin.
Vierailija kirjoitti:
Jos sopiva hetki aiheesta keskusteluun tulee, ja jos mummo on senluonteinen ihminen että häntä ei keskustelut ahdista.. niin ota puheeksi tilanteen tullen. Jos hän on herkkää ja ahdistuvaista sorttia niin jättäisin ehkä siinä tapauksessa asian.
Voi hyvä luoja, miksi sen väärin toimineen ohmisen tunteita pitää vielä erikseen varoa????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt niin kamalaa, jos lapsi kuulee mummonsakin elämänkatsomuksesta? Jos sinä tai miehesi kuolette, niin eikö se ole ihan hyvä juttu, jos lapsi uskoo jälleennäkemiseen, ehkä jonkinlaiseen henkiseen yhteyteen? Vai aiotko vaan sanoa pikkulapselle, että "iskä maatuu nyt tomuksi, mutta mukavia muistoja sinulta ei kukaan voi viedä", jos miehesi kuolee?
Raamattu ei opeta kuolemanjälkeisestä jälleennäkemisestä.
"Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman"ÖÖÖÖÖööööö.... Mikä lahko noin opettaa?
Evankelis-luterilaiset?
No ei todellakaan. Evankelis-luterilainen kirkko opettaa ruumiin ylösnousemista, kuten Raamattukin.
Niin, sitten viimeisellä tuomiolla. Ei kuitenkaan mitään taivaallista jälleennäkemistä, tai että mummi katselee pilven päältä.
Hei ap, olen mummi ja en mitenkään missään uskossa, mutta uskon Jumalaan ja minulle on opetettu iltarukous lapsena.
Vieläkin joskus rukoilen.
Omat lapset saivat samanlaisen kasvatuksen.
Lasten lapsia olen hoitanut paljon ja ovat usein olleet yökylässä.
Nyt koronan vuoksi oli pitempi tauko ja taas kyläilevät normaalisti.
Illalla nuorin sanoi, että sano mummi taas se Jeesus-juttu.
Kun olivat pieniä, niin sanoin illalla, hyvää yötä, Jeesus myötä.
Nyt kysyin, että miksi se pitää sanoa?
Kuulemma tuntuu jotenkin turvalliselta.
Eivät kuulu kirkkoon, ovat norm. uskonnon opetuksessa koulussa.
En ole tuntenut itseäni satanistiksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vielä selvennän, etten missään nimessä ole laittamassa mummiin välejä poikki! Pikemminkin epäröin sitäkin, kannattaako koko aihetta edes ottaa esiin mummin kanssa, onko sen arvoinen aihe edes. Itselleni vain tuli epämukava olo ja mietin, onko kyse vain omasta ongelmastani.
Varmaankin annan vain olla ja koetan suhtautua asiaan kulttuurikasvatuksena.
Kiitos taas asiallisesti kommentoineille.
Ap
Ehkäpä sulla on itselläsi jotain "ongelmaa" asian kanssa. Ongelma sitaateissa koska se kuulostaa niin voimakkaalta sanalta. Jos miettisit pelkäätkö jotain vai mistä se epämiellyttävä olo tulee. Tottakai jos mummu vallan mahdoton olisi niin ymmärrän mutta tavallinen rukoileminen ei mitään pahaa tee. Lapsi tulee elämänsä aikana kuulemaan paljonkin asioita ja juttuja jotka eivät sovi arvomaailmaasi. Isompana tekee kuitenkin omat johtopäätöksensä ja valintansa.
Anna mummun rukoilla lapsen kanssa äläkä ota puheeksi, näin minä ajattelen. Te kasvatatte sitten kotona oman arvonne mukaisesti.
Ja kiitos myös itsellesi että ihan fiksusti pohdit tätä asiaa, kun kaikki osaisivat keskustella ihan järkevästi niin hyvä. Ja ihan vaan loppuhuomautuksena että suurin osa uskovista on tolkun ihmisiä, eikä päässilmäisiä meuhkaajia.
Minun pappani opetti iltarukouksen, joka sanottiin aina kun olin siellä yötä. Vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoon, eivätkä välittäneet asiasta. Minulle tuo rukous tuo mieleen papan ja siitä tulee jollakin tavalla turvallinen ja hyvä muisto, muistan sen edelleen. En pidä sitä mitenkään uskonnollisena rituaalina, enemmänkin runona.
Ateistiperheessä kasvaneena voin kuvitella, että omat vanhempani eivät olisi tuollaista hyväksyneet. Mutta nyt jo omat lapseni kasvattaneena (uskonnoton kasvatus) ajattelen, että lasten on hyvä oppia omien sukulaistensa kulttuuria. Lapsi myöhemmin ymmärtää, että mummon kanssa rukoillaan ja kotona ei. Hän oppii ymmärtämään, että eri ihmisillä on erilaisia tapoja ja maailmankatsomuksia. Mustavalkoinen kasvatus ei ole hyväksi. Itse olen sellaisen saanut. Koulussa piti oma-aloitteisesti älytä poistua uskonnollisista aamunavauksista jne. Edelleen esim. ristiäiset tuntuvat minusta ahdistavilta, koska koen niissä oloni hyvin vieraaksi.
Kukas sen opettaa jos äiti on siihen kyvytön.
Rukoilu kuuluu jo yleissivistykseen.
Vierailija kirjoitti:
Minun pappani opetti iltarukouksen, joka sanottiin aina kun olin siellä yötä. Vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoon, eivätkä välittäneet asiasta. Minulle tuo rukous tuo mieleen papan ja siitä tulee jollakin tavalla turvallinen ja hyvä muisto, muistan sen edelleen. En pidä sitä mitenkään uskonnollisena rituaalina, enemmänkin runona.
Minulle mummoni opettama iltarukous johti siihen että pelkäsin meneväni helvettiin jos luin iltarukouksen väärin tai jumala ei kuullut minua. Jos näin painajaisia, aloin pelkäämään että olin suututtanut jumalan.
En koe tuota hyvänä muistona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkäisi yhtään. Uskonto on henkilökohtainen asia. Mummohan voi olla vaikka satanisti. Mistäs sitä koskaan tietää.
Satanistina tulen nyt vaan huutelemaan tähän, et mieluummin opetan lapseni satanistiksi, kuin palvomaan hullua joka määrää lapsia m.urhattavaksi, narsistia joka tuo sodan ja vitsauksen mikäli häntä ei tottele.
Tässä satanismiin käskyt, ethän sekoita satanismia saatananpalvontaan.
Älä jaa mielipiteitä tai neuvoja ellei sinulta niitä pyydetä.
Älä kerro huoliasi muille ellet ole varma, että he haluavat kuulla niistä.
Ollessasi toisen asumuksessa, osoita hänelle kunnioitusta tai älä mene sinne.
Jos vieras asumuksessasi ärsyttää sinua, kohtele häntä julmasti ja armottomasti.
Älä lähentele toista, ellet saa parittelukutsua.
Älä ota sitä, mikä ei sinulle kuulu, ellei se ole toiselle taakka, josta hän selkeästi tahtoo tulla vapautetuksi.
Tunnusta magian voima, jos olet käyttänyt sitä saadaksesi haluamasi. Jos kiellät magian voiman kutsuttuasi sitä onnistuneesti, menetät kaiken saamasi.
Älä valita mistään, mikä ei koske sinua.
Älä vahingoita pikkulapsia.
Älä tapa eläimiä muutoin kuin hyökkäyksen kohteeksi joutuessasi tai ravinnoksesi.
Liikkuessasi puolueettomalla maaperällä, älä häiritse ketään. Jos joku häiritsee sinua, pyydä häntä lopettamaan. Ellei hän lopeta, tuhoa hänet.
No jopas on ristiriitaista...Raivona esität Jumalan narsistina joka määrää sitä ja tätä kamalaa ja samantien tulee satanistien ohjeet; Jos ei toiset käyttäydy niinkuin haluat niin "kohtele häntä julmasti ja armottomasti" sekä "tuhoa hänet". Ei nyt oikein ole mitään logiikkaa tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt niin kamalaa, jos lapsi kuulee mummonsakin elämänkatsomuksesta? Jos sinä tai miehesi kuolette, niin eikö se ole ihan hyvä juttu, jos lapsi uskoo jälleennäkemiseen, ehkä jonkinlaiseen henkiseen yhteyteen? Vai aiotko vaan sanoa pikkulapselle, että "iskä maatuu nyt tomuksi, mutta mukavia muistoja sinulta ei kukaan voi viedä", jos miehesi kuolee?
Raamattu ei opeta kuolemanjälkeisestä jälleennäkemisestä.
"Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman"
Raamattu kyllä opettaa me kaikki, uskovat ja ei uskovat olemme iankaikkisuusolentoja. Siksi on vähän kuin "varma-vakuutus." Uskossa=allekirjoitus siinä suuressa armonsopimuksessa jossa allekirjoitus ja toteutus on Jeesukselta.
Vierailija kirjoitti:
Ateistiperheessä kasvaneena voin kuvitella, että omat vanhempani eivät olisi tuollaista hyväksyneet. Mutta nyt jo omat lapseni kasvattaneena (uskonnoton kasvatus) ajattelen, että lasten on hyvä oppia omien sukulaistensa kulttuuria. Lapsi myöhemmin ymmärtää, että mummon kanssa rukoillaan ja kotona ei. Hän oppii ymmärtämään, että eri ihmisillä on erilaisia tapoja ja maailmankatsomuksia. Mustavalkoinen kasvatus ei ole hyväksi. Itse olen sellaisen saanut. Koulussa piti oma-aloitteisesti älytä poistua uskonnollisista aamunavauksista jne. Edelleen esim. ristiäiset tuntuvat minusta ahdistavilta, koska koen niissä oloni hyvin vieraaksi.
Yhdenkään sukulaisen ei ole todellakaan asiallista toimia salaa vanhempien selän takana.
Vierailija kirjoitti:
En tykkäisi yhtään. Uskonto on henkilökohtainen asia. Mummohan voi olla vaikka satanisti. Mistäs sitä koskaan tietää.
Uskonto ei ole henkilökohtainen asia, usko on.
Uskonto paha, usko hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkäisi yhtään. Uskonto on henkilökohtainen asia. Mummohan voi olla vaikka satanisti. Mistäs sitä koskaan tietää.
Satanistina tulen nyt vaan huutelemaan tähän, et mieluummin opetan lapseni satanistiksi, kuin palvomaan hullua joka määrää lapsia m.urhattavaksi, narsistia joka tuo sodan ja vitsauksen mikäli häntä ei tottele.
Tässä satanismiin käskyt, ethän sekoita satanismia saatananpalvontaan.
Älä jaa mielipiteitä tai neuvoja ellei sinulta niitä pyydetä.
Älä kerro huoliasi muille ellet ole varma, että he haluavat kuulla niistä.
Ollessasi toisen asumuksessa, osoita hänelle kunnioitusta tai älä mene sinne.
Jos vieras asumuksessasi ärsyttää sinua, kohtele häntä julmasti ja armottomasti.
Älä lähentele toista, ellet saa parittelukutsua.
Älä ota sitä, mikä ei sinulle kuulu, ellei se ole toiselle taakka, josta hän selkeästi tahtoo tulla vapautetuksi.
Tunnusta magian voima, jos olet käyttänyt sitä saadaksesi haluamasi. Jos kiellät magian voiman kutsuttuasi sitä onnistuneesti, menetät kaiken saamasi.
Älä valita mistään, mikä ei koske sinua.
Älä vahingoita pikkulapsia.
Älä tapa eläimiä muutoin kuin hyökkäyksen kohteeksi joutuessasi tai ravinnoksesi.
Liikkuessasi puolueettomalla maaperällä, älä häiritse ketään. Jos joku häiritsee sinua, pyydä häntä lopettamaan. Ellei hän lopeta, tuhoa hänet.
Voi kiesus kun on sakiaa touhua.
Mä en kuulu kirkkoon enkä rukoile, mutta muutama kaveri tuota harrastaa ja omasta mielestä vaikuttaa lähinnä joltain läsnäoloharjoitukselta illalla ennen kun käyvät nukkumaan. Ei siis kuulosta kauhean vaaralliselta. Sitten jos rukoilu tarkoittaa vaan jotain lorun lukemista, niin eihän sekään mitään haittaa, toistot tuo lapselle turvaa.
Omat lapset on itse saaneet valita sitten isompana, että osallistuvatko esimerkiksi koulun kirkkokäynteihin ja muihin. Toinen ei ikinä mene ja toinen menee. Se, joka menee, aikoo mennä myös riparille ja selvästi on kiinnostunut eri uskonnoista.
Täällä taas sekoitetaan uskonto ja usko toisiinsa,pitäiskö lapsen olla sitten s""tananpalvoja,piittaa pentragrammeja ja uhrata pikkueläimiä?:D oisko sitten hyvä? En ymmärrä miksi monet kauhistuu rukousta tms.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas sekoitetaan uskonto ja usko toisiinsa,pitäiskö lapsen olla sitten s""tananpalvoja,piittaa pentragrammeja ja uhrata pikkueläimiä?:D oisko sitten hyvä? En ymmärrä miksi monet kauhistuu rukousta tms.
Sellaista ei mennä opettelemaan toisen lapselle salaa! Aivan sama rukoillaanko vaikka ukkojumalaa tai setä aurinkoista mutta salaa toimiminen on täysin asiatonta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?
Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.
Jos lapsi hätääntyy ja panikoi, mihin hän turvaa jos aikuinen ei ole paikalla? Mitä rukouksen tilalle on, tyhjyyskö? Ei mitään arvoja, pelkkä raha vaan?
Kuule arvoja on ilman rukousta ja uskontoakin. Miten olis: toisten ihmisten kunnioittaminen, rehellisyys, myötätunto, oikeudenmukaisuus, ahkeruus, luonnon arvostaminen? Vain muutamia mainitakseni. Useimmilla tuntemillani uskonnottomilla ihmisillä nämä ovat ihan kohdallaan.
Ei tuo vaikuta mihinkään, paitsi avartaa maailmankuvaa. Kokemuksen sanalla.
Näihin voi käyttää sitä aika yleisesti tunnettua sääntöä, että se on usein se kielletty mikä rupeaa kiinnostaamaan. Käänteispsykologia toimii kasvatuksessakin joskus vallan mainiosti.