Mummi opettaa lasta salaa rukoilemaan

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ihmeelliseksi maailma mennyt kun on kristillisestä kotikasvatuksestakin luovuttu. Sääliksi käy tuotakin lasta.

Lapsellahan on asiat vielä hyvin kun edes mummo opettaa kristillisiä arvoja.

Nykyään on Suomessa paljon ihmisiä, joilla koko suku on armosta osattomia ja kadotus odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?

Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.

Jos lapsi hätääntyy ja panikoi, mihin hän turvaa jos aikuinen ei ole paikalla? Mitä rukouksen tilalle on, tyhjyyskö? Ei mitään arvoja, pelkkä raha vaan?

Kyllä teillä luulevaisissa on lujassa tuo itsensä pitäminen mittapuuna. Sitä se lapsesta asti tehty aivopesu teettää.

Se vanhempi, jonka äiti tämä mummi on, keskustelee mummin kanssa lapsen uskontokasvatuksesta. Sitä ennen voitte vanhempina miettiä, mitä periaatteita teillä tulee olemaan. Meillä anoppi on pappi ja olen ajatellut antaa hänelle aika vapaat kädet esitellä omaa uskoaan, koska hän ei tule pelottelemaan lapsia helvetin lieskoilla tms. Minulla on toinen uskonto, eikä lapsia ole kastettu. Hoidan sitten kotona uskontokasvatuksen tämän oman uskontoni osalta. Olen alusta asti jutellut lapsille, että uskontoja ja maailmankatsomuksia on monenlaisia ja että he tietävät sitten aikuisena, mikä tie on heille oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?

Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.

Jos se ei sovi sun arvoihin niin miksi se silti on niin kielteinen juttu? Ymmärrän jos rukoilussa olisi jotain pahaa, väärää, sopimatonta, ahdistavaa tms. Eli mikä se kaikista kamalin juttu siinä on?

Ja asiallisesti siis kysyn. Toki kaikilla saa olla omat arvot mutta miksi pitää olla niin tiukka jos ei mitään kamalaa tapahdu. Oli nyt kysymys mistä asiasta tahansa.

En pitäisi jos lapsen mummu lopettaisi ruokailun kiittäen lusiferia tai muutakaan myyttistä hahmoa, miellän rukouksen samaan kastiin. Voin keskustella lapseni kanssa uskon asioista ja niiden kulttuurillisesta merkityksestä, kun lapsi on tähän valmis. Tuntuisi epämukavalta jos mummu (toki hyvää tarkoittaen) laittaisi lapsen rukoilemaan. Asia on ok jos lapsi on vain matkinut mummua. Lapsen laittaminen rukoilemaan on kuitenkin jo meidän uskon kasvatuksen rajojen rikkomista. Mummu toki saa rukoilla lapsen nähden ja kunnioittaisin hänen uskoaan ja tapojaan.

Wikipedia auki jos ei tiedä eroa kristinuskon ja lusiferin palvonnan välillä.

No ap, lue tämänkin ketjun uskisten psykoottiset kommentit ja tee sit johtopäätöksesi

Kuten huomaat palstahan on hihhuleja täynnä ja se varmaan selittääkin paljon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ihmeelliseksi maailma mennyt kun on kristillisestä kotikasvatuksestakin luovuttu. Sääliksi käy tuotakin lasta.

Lapsellahan on asiat vielä hyvin kun edes mummo opettaa kristillisiä arvoja.

Nykyään on Suomessa paljon ihmisiä, joilla koko suku on armosta osattomia ja kadotus odottaa.

Mitä ovat "kristilliset arvot"?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksistanne. En ole siis koskaan nähnyt mummin rukoilevan, vaikka olen tuntenut jo vuosikaudet. Siksi tulee mieleen, ettei kyse ole vaan mummin omista tavoista, vaan haluaa ehkä antaa lapselle kristillistä kasvatusta. Mikä taas ei meidän vanhenpien aikeena ole.

Sille joka puhuit lapsen turvallisuudentunteesta, niin kyllä perusturvan tunne syntyy lapselle ihan muusta kuin uskonnosta. Itse asiassa tunnen erään, jonka lapsuusajan kristillinen kasvatus suorastaan traumatisoi. Siis helvetillä ja synnillä pelottelu ja muu uskontoon liittyvä sekopäisyys. (Toki kuvastaa enemmän tiettyjen yhteisöjen meininkiä kuin uskontoja yleensä)

Ap

En minäkään toisten aikana rukoile, itseasiassa en ole uskovan ihmisen prototyyppi ollenkaan  :D  Mutta kyllä minä rukoilen ja jos olisi lastenlapsia niin varmaan iltarukouksen lausuisin nukkumaan mennessä. Ei siinä mitään kamalaa mielestäni ole, kukaan ei "tule uskoon" kenenkään kristillisyydestä vaikka se näkyisikin. Eli vaikka mummo puhuisikin lapselle Jumalasta niin ei se lasta vahingoita. Olettaen tietenkin että mummo on selväpäinen ihminen joka ei paasaa, tuputa, meuhkaa eikä pelottele. Ja totta on että uskovissa on ikävä kyllä ihmisiä joilla uskossa oleminen "menee yli", siihen pitääkin puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?

Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.

Jos se ei sovi sun arvoihin niin miksi se silti on niin kielteinen juttu? Ymmärrän jos rukoilussa olisi jotain pahaa, väärää, sopimatonta, ahdistavaa tms. Eli mikä se kaikista kamalin juttu siinä on?

Ja asiallisesti siis kysyn. Toki kaikilla saa olla omat arvot mutta miksi pitää olla niin tiukka jos ei mitään kamalaa tapahdu. Oli nyt kysymys mistä asiasta tahansa.

En pitäisi jos lapsen mummu lopettaisi ruokailun kiittäen lusiferia tai muutakaan myyttistä hahmoa, miellän rukouksen samaan kastiin. Voin keskustella lapseni kanssa uskon asioista ja niiden kulttuurillisesta merkityksestä, kun lapsi on tähän valmis. Tuntuisi epämukavalta jos mummu (toki hyvää tarkoittaen) laittaisi lapsen rukoilemaan. Asia on ok jos lapsi on vain matkinut mummua. Lapsen laittaminen rukoilemaan on kuitenkin jo meidän uskon kasvatuksen rajojen rikkomista. Mummu toki saa rukoilla lapsen nähden ja kunnioittaisin hänen uskoaan ja tapojaan.

Wikipedia auki jos ei tiedä eroa kristinuskon ja lusiferin palvonnan välillä.

Mikä se ero sitten on?

Onko se nyt niin kamalaa, jos lapsi kuulee mummonsakin elämänkatsomuksesta? Jos sinä tai miehesi kuolette, niin eikö se ole ihan hyvä juttu, jos lapsi uskoo jälleennäkemiseen, ehkä jonkinlaiseen henkiseen yhteyteen? Vai aiotko vaan sanoa pikkulapselle, että "iskä maatuu nyt tomuksi, mutta mukavia muistoja sinulta ei kukaan voi viedä", jos miehesi kuolee?

Vierailija kirjoitti:

No ap, lue tämänkin ketjun uskisten psykoottiset kommentit ja tee sit johtopäätöksesi

Kuten huomaat palstahan on hihhuleja täynnä ja se varmaan selittääkin paljon

Miten niin hihhuleita täynnä? Muutama pöyröö meuhkaa täällä ja osa ihan varmasti ja selkeesti provoja. Tahallaan esittävät mielenvikaista.

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä asia. Lapsi voi tuntea sitten isona olonsa turvalliseksi ja paha karkottuu. Mutta aikas pieni lapsi vielä on, matkii varmaan vaan mummoa, kuten muitakin aikuisia. Tuskin mitään vakavaa. Ehkä voisit itse työstää aikuisena epämukavat ajatukset pois, ei lapsesta tule omaa kloonia yleensä, tekee aikuisena omat päätökset - ei rukous aivopese kaikkia lopullisesti. 

Hyvä asia??!? Hyi vvvvv...

Luin ensin, että muumi ja olin hyvin hämmentynyt hetken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksistanne. En ole siis koskaan nähnyt mummin rukoilevan, vaikka olen tuntenut jo vuosikaudet. Siksi tulee mieleen, ettei kyse ole vaan mummin omista tavoista, vaan haluaa ehkä antaa lapselle kristillistä kasvatusta. Mikä taas ei meidän vanhenpien aikeena ole.

Sille joka puhuit lapsen turvallisuudentunteesta, niin kyllä perusturvan tunne syntyy lapselle ihan muusta kuin uskonnosta. Itse asiassa tunnen erään, jonka lapsuusajan kristillinen kasvatus suorastaan traumatisoi. Siis helvetillä ja synnillä pelottelu ja muu uskontoon liittyvä sekopäisyys. (Toki kuvastaa enemmän tiettyjen yhteisöjen meininkiä kuin uskontoja yleensä)

Ap

En minäkään toisten aikana rukoile, itseasiassa en ole uskovan ihmisen prototyyppi ollenkaan  :D  Mutta kyllä minä rukoilen ja jos olisi lastenlapsia niin varmaan iltarukouksen lausuisin nukkumaan mennessä. Ei siinä mitään kamalaa mielestäni ole, kukaan ei "tule uskoon" kenenkään kristillisyydestä vaikka se näkyisikin. Eli vaikka mummo puhuisikin lapselle Jumalasta niin ei se lasta vahingoita. Olettaen tietenkin että mummo on selväpäinen ihminen joka ei paasaa, tuputa, meuhkaa eikä pelottele. Ja totta on että uskovissa on ikävä kyllä ihmisiä joilla uskossa oleminen "menee yli", siihen pitääkin puuttua.

Ihan mahdollista että lapsi tulee uskoon jossain vaiheessa, kun on saanut mummolta hyvän esimerkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?

Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.

Jos se ei sovi sun arvoihin niin miksi se silti on niin kielteinen juttu? Ymmärrän jos rukoilussa olisi jotain pahaa, väärää, sopimatonta, ahdistavaa tms. Eli mikä se kaikista kamalin juttu siinä on?

Ja asiallisesti siis kysyn. Toki kaikilla saa olla omat arvot mutta miksi pitää olla niin tiukka jos ei mitään kamalaa tapahdu. Oli nyt kysymys mistä asiasta tahansa.

En pitäisi jos lapsen mummu lopettaisi ruokailun kiittäen lusiferia tai muutakaan myyttistä hahmoa, miellän rukouksen samaan kastiin. Voin keskustella lapseni kanssa uskon asioista ja niiden kulttuurillisesta merkityksestä, kun lapsi on tähän valmis. Tuntuisi epämukavalta jos mummu (toki hyvää tarkoittaen) laittaisi lapsen rukoilemaan. Asia on ok jos lapsi on vain matkinut mummua. Lapsen laittaminen rukoilemaan on kuitenkin jo meidän uskon kasvatuksen rajojen rikkomista. Mummu toki saa rukoilla lapsen nähden ja kunnioittaisin hänen uskoaan ja tapojaan.

Wikipedia auki jos ei tiedä eroa kristinuskon ja lusiferin palvonnan välillä.

Voi sen tähänkin laittaa: molemmat ovat mielikuvitusolentojen palvontaa, joten eroa ei ole.

Yäk!

!! Uskovaisuus ja kaikki uskontoon liittyvät on totaalisen pimeetä.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin kamalaa, jos lapsi kuulee mummonsakin elämänkatsomuksesta? Jos sinä tai miehesi kuolette, niin eikö se ole ihan hyvä juttu, jos lapsi uskoo jälleennäkemiseen, ehkä jonkinlaiseen henkiseen yhteyteen? Vai aiotko vaan sanoa pikkulapselle, että "iskä maatuu nyt tomuksi, mutta mukavia muistoja sinulta ei kukaan voi viedä", jos miehesi kuolee?

Eipä taida tulla jälleennäkemistä jos vanhemmat on armosta osattomia. Silloin odottaa kadotus.

Tosin se ei ole ihan pikku lasten kuultavaa, mutta myöhemmin sitten kun on tarpeeksi vanha ymmärtämään.

Vielä selvennän, etten missään nimessä ole laittamassa mummiin välejä poikki! Pikemminkin epäröin sitäkin, kannattaako koko aihetta edes ottaa esiin mummin kanssa, onko sen arvoinen aihe edes. Itselleni vain tuli epämukava olo ja mietin, onko kyse vain omasta ongelmastani.

Varmaankin annan vain olla ja koetan suhtautua asiaan kulttuurikasvatuksena.

Kiitos taas asiallisesti kommentoineille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksistanne. En ole siis koskaan nähnyt mummin rukoilevan, vaikka olen tuntenut jo vuosikaudet. Siksi tulee mieleen, ettei kyse ole vaan mummin omista tavoista, vaan haluaa ehkä antaa lapselle kristillistä kasvatusta. Mikä taas ei meidän vanhenpien aikeena ole.

Sille joka puhuit lapsen turvallisuudentunteesta, niin kyllä perusturvan tunne syntyy lapselle ihan muusta kuin uskonnosta. Itse asiassa tunnen erään, jonka lapsuusajan kristillinen kasvatus suorastaan traumatisoi. Siis helvetillä ja synnillä pelottelu ja muu uskontoon liittyvä sekopäisyys. (Toki kuvastaa enemmän tiettyjen yhteisöjen meininkiä kuin uskontoja yleensä)

Ap

Ei uskonto ole pelottelua eikähän tuo mummo mitenkään lasta pelotellut.

Aiotteko pitää lasta erossa muista ihmisistä? Se on ainoa keino, millä saatte lapsen toteuttamaan vain omia "arvojanne"

En oikein usko sen kuitenkaan olevan mitenkään tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Niin minunkin mummo aina rukoili puolestani, puhui enkeleistä ja opetti iltarukouksen. Ei musta tullut uskovaista, mutta ei tullut traumojakaan vaan mummon muistelu hymyilyttää :)

Täällä ihan sama. Laulettiin jopa virsiä, siis niitä lasten versioita ja kävin mummin kanssa kinkereissä. Ei tullut minusta uskovaista ja olen muutenkin eronnut kirkosta. Silti lämmöllä muistelen mummin juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä rukoilemisessa on vaarallista?

Ei kai sen vaarallista tarvitse olla, jos se ei sovi omiin arvoihin, niin ei sitä lapselle tarvitse opettaa.

Jos se ei sovi sun arvoihin niin miksi se silti on niin kielteinen juttu? Ymmärrän jos rukoilussa olisi jotain pahaa, väärää, sopimatonta, ahdistavaa tms. Eli mikä se kaikista kamalin juttu siinä on?

Ja asiallisesti siis kysyn. Toki kaikilla saa olla omat arvot mutta miksi pitää olla niin tiukka jos ei mitään kamalaa tapahdu. Oli nyt kysymys mistä asiasta tahansa.

En pitäisi jos lapsen mummu lopettaisi ruokailun kiittäen lusiferia tai muutakaan myyttistä hahmoa, miellän rukouksen samaan kastiin. Voin keskustella lapseni kanssa uskon asioista ja niiden kulttuurillisesta merkityksestä, kun lapsi on tähän valmis. Tuntuisi epämukavalta jos mummu (toki hyvää tarkoittaen) laittaisi lapsen rukoilemaan. Asia on ok jos lapsi on vain matkinut mummua. Lapsen laittaminen rukoilemaan on kuitenkin jo meidän uskon kasvatuksen rajojen rikkomista. Mummu toki saa rukoilla lapsen nähden ja kunnioittaisin hänen uskoaan ja tapojaan.

Wikipedia auki jos ei tiedä eroa kristinuskon ja lusiferin palvonnan välillä.

Mikä se ero sitten on?

Taidat olla ateisti, kun yleistieto on tuolla tasolla... Saat kuitenkin tehdä itse kotitehtäväsi tässä aiheessa.