Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei koskaan tunnu olevan kiinnostunut siitä, miten minulla menee
21.07.2022 |
Hesarissa oli juuri juttu kuuntelusta parisuhteessa. Tai siitä, miten vaikeaa se joskus on. Ja että yleensä kumpikaan ei tarkoita pahaa olemalla poisasoleva vaan taustalla on usein suojautumismekanismi, kuten riitojen välttely tai pelko kelpaamattomuudesta.
Minä ja aviomieheni olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Olemme asuneet aina välillä erillään, kun olen toisilla paikkakunnilla töissä. Meillä on oikein hyvät välit, keskustelemme ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja hän jakaa auliisti omia asioitaan. Mutta minulla on koko suhteemme ajan ollut olo, että tulen sivuutetuksi ja että hän ei ole kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu.
Kaikki tärkeät elämäntapahtumat, kuten inssi, työhaastattelut, matkat, hän ei ikinä kysy minulta miten meni tai jos kerron jotain, hän ei koskaan kysy jatkokysymyksiä. Hän ei myöskään muista asioita, kuten inssiä, jota varten olen valmistautunut useamman viikon ja kertonut minä päivänä se on. Ystäväni taas kyselevät heti perään miten meni ja laittavat tsemppiviestejä jo etukäteen. Samoin työhaastattelua olin jännittänyt ihan hulluna ja lopulta itse kerroin hänelle jälkikäteen, että sain työpaikan. Hän ei muistanut kysyä tai oli ehkä unohtanut koko haastattelun, joka oli minulle tosi tosi iso juttu.
En muista koskaan suutahtaneeni tästä miehelleni - en ole koskaan sanonut tätä hänelle. En usko, että tällaista asiaa voi pakottaa, en voi muuttaa häntä toisenlaiseksi. Olen lähinnä niellyt harmitukseni ja ajatellut, että no ehkä asiani eivät ole kovin kiinnostavia. Tai ehkä emme vain ole oikeat ihmiset toisillemme.
Hän kyllä kertoo aina omista asioistaan minulle ja rehellisyyden nimissä en aina itsekään ole mielentilassa jossa kuuntelen tiiviisti, mutta ainakin yritän aina muistaa kysellä miten toisella menee ja minua ihan aidosti kiinnostaa mitä hänelle kuuluu.
Kerran olin lähdössä aikaisin aamulla junalla siskontytön lakkiaisiin toiselle puolelle Suomea. Mieheni tiesi, milloin junani lähtisi ja että minun piti herätä aikaisin, että ehtisin. Tämä oli edellisen illan puheenaihe.
Aamulla en herännyt omaan herätyskellooni, en edes varaherätyksiin. Hän kuuli herätyskelloni soivan mutta ei tullut herättämään. Oli kuulemma ajatellut, että kyllä minä sitten nousen. Myöhästyin junasta enkä päässyt lakkiaisiin. Hän vaikutti lähinnä vähän hämmentyneeltä ja yllättyneeltä, miten en ehtinyt.
Totta kai oli oma vikani, olisi pitänyt laittaa äänekkäämpi herätys tai mennä päivää etukäteen. Silti minua loukkasi, ettei hän huomannut.
Lähinnä pohdin tässä, että onko todella niin, että mieheni pelkää olevansa riittämätön tai suojautuu. Kun minusta ihan oikeasti tuntuu vuodesta toiseen siltä, että häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (139)
Mitä jos mies huomaa yöllä, että asunto on tulessa. Ajatteleeko hän silloinkin, että kyllä kai se vaimo tuosta herää, ja pakenee ulos yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pro tip naisille:
Jos haluat, että mies tekee jotain, kannattaa kertoa siitä miehelle. Jos kaipaat tukea johonkin asiaa, voit vaikka sanoa, että voitko soittaa minulle huomenna klo x ennen tapahtumaa y, koska minua jännittää. Jos mies ei muista jotain merkkipäivää, voit sanoa, että olisipa mukavaa tehdä jotain yhdessä ensi viikonloppuna, kun on se ja se merkkipäivä tulossa. Kukaan mies ei halua asua arvuuttajan kanssa. Jostain syystä vaatimus miehen ajatuksenlukukyvystä on yhtä järkevä kuin se, että nainen osallistaa miehen jonkin toiminnan kautta, joka on miehelle helppo muistaa ja toteuttaa.
Et ole tainnut olla parisuhteessa miehen kanssa?
Osaan toi toimii, mutta ne on niitä, joille harvoin edes tarttis sanoa mitään.
Mutta ihan kuin sitä naista esineenä pitävää kiinnostaisi tommonen. Se saatetaan leimata jo eka laakista nalkutukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuroepätyypillisyyttä on arvioitu täällä yhdeksi syyksi ja voihan se ollakin sitä. Mutta, kyllä neuroepätyypillinenkin tsemppaa rakkaansa kanssa.
Lähipiiristäni löytyy 2 ADHD-tapausta; ystäväni ja toisen ystävän aviomies. Siinä, missä ystäväni on hyvin empaattinen, herkkä ja rakastava, hän on sosiaalisesti sen verran tumpelo, että haluaa jaaritella omia ongelmiaan toiselle 4h puheluna vaikka joka päivä kysymättä kertaakaan, että mitä toiselle kuuluu. Päässä ei ole tilaa kuin omille asioille. Hän myös elää erakkona, koska ihmisten seura väsyttää liikaa ja hän haluaa keskittyä vain omiin asioihinsa. Jos menen vaikka käymään hänen luonaan, me puhumme ja keskitymme niihin asioihin, mitkä häntä kiinnostavat. Jauhetaan sitten vaikka siitä Netflix-sarjasta, jonka hän bongasi, ja josta minä en tiedä mitään, mutta hän innoissaan luennoi siitä koko viikonlopun kiinnittämättä lainkaan huomiota niihin Netflix-sarjoihin, joista minä pidän ja haluaisin vuoropuhelun välillemme.
Ystäväni aviomies on välillä myös ajattelematon, mutta jos ystäväni (vaimonsa) siitä huomauttaa, hän korjaa heti virheensä. Hän pyytää hyvin avoimesti anteeksi, muuttaa toimintatapojaan ja on avoin vastavuoroiselle kommunikaatiolle. Hän on yhtä tiimiä vaimonsa kanssa. Hänellekin iskee 3h monologijaarittelukausia, mutta hän lopettaa pyynnöstä eikä palaa jaarittelemaan samasta asiasta uudestaan seuraavana päivänä kuten ystäväni.
Jos tahtoa löytyy, keinojakin on.
Pahoittelen ap:ltä, että vedän tässä alkuperäisen aiheen ohi, mutta tämä kommentti alkoi kiinnostamaan. Onko tuo kuvailtu ADHD-ystävän käytös oikeasti tyypillistä aikuisen ADHD:lle? Minulla on samankaltainen kokemus (entisestä) ystävästäni, jonka käytös oli juuri tuollaista. Ihminen oli hyvä ja ennen kaikkea reilu, mutta tuntui siltä, että vaikka piti itseään hyvin sosiaalisena ei ollenkaan osannut tulkita tilanteita. Jossain kohtaa mulla napsahti, että olin satoja-tuhansia tunteja kuunnellut milloin mitäkin hänen juttujaan, mutta kun minulla oli elämässäni tärkeä asia, häntä ei sillä hetkellä kiinnostanut se, että halusin jakaa minulle tärkeän asian hänen kanssaan, vaan hän halusi katsoa suoratoistopalvelusta jotain ohjelmaa. Tiesin ystäväni ADHD:sta mutta olimme usein kaveriporukalla vuosien saatossa miettineet, oliko tuo ADHD ainakin joskus vain tekosyy huonolle ja itsekkäälle (ja itsekeskeiselle) käytökselle. Lisäksi ihmettelin, että jos tuollainen käytös selittyy ADHD:lla, ja ihminen kuitenkin syö siihen lääkkeitä, eivätkö ne lääkkeet auta. Se, että kerroit ystäväsi miehestä, jolla on ADHD mutta joka pyrkii opettelemaan toimimaan oikein ja kantaa vastuun omasta käytöksestään, kuulostaa todella hyvältä - ja kertoo siitä, että diagnoosista huolimatta tai juuri siitä johtuen aikuinen ihminen pystyy ottamaan muutkin huomioon, jos vain niin haluaa.
Joo, ei tehdä tästä ADHD-ketjua, kun aiheena on välinpitämätön ja henkisesti ja emotionaalisesti poissaoleva mies. Lyhyesti; on tyypillistä. Myös autismille, ikään katsomatta. Ei tietenkään poista huonoja käytöstapoja, voi olla ADHD ja käytöstavaton moukka yhtä aikaa, mutta "itsekeskeisyys" niin, että toisten asiat eivät kiinnosta lainkaan, vaikka olisi empaattinen ja lämmin, on normaalia. Netissä ADHD ja autistiporukat jakavat toisilleen ohjeita, miten käyttäydytään normaalisti, koska heille oma normaali käytös on neurotyypillisestä näkökulmasta epäkohteliasta.
Kiitos tästä vastauksestasi. Tämä pistää nyt palikoita paikoilleen. Selvittelen tätä itselleni mysteeriasiaa muista ketjuista. Pahoittelut vielä tämän ketjun kannalta epäolennaisuuteen tarttumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Pro tip naisille:
Jos haluat, että mies tekee jotain, kannattaa kertoa siitä miehelle. Jos kaipaat tukea johonkin asiaa, voit vaikka sanoa, että voitko soittaa minulle huomenna klo x ennen tapahtumaa y, koska minua jännittää. Jos mies ei muista jotain merkkipäivää, voit sanoa, että olisipa mukavaa tehdä jotain yhdessä ensi viikonloppuna, kun on se ja se merkkipäivä tulossa. Kukaan mies ei halua asua arvuuttajan kanssa. Jostain syystä vaatimus miehen ajatuksenlukukyvystä on yhtä järkevä kuin se, että nainen osallistaa miehen jonkin toiminnan kautta, joka on miehelle helppo muistaa ja toteuttaa.
Pro tip miehille: Kasva aikuiseksi. Muiden huomioiminen on aikuisen täyspäisen ihmisen ominaisuus. Pystyt samoihin asioihin kuin nainenkin ilman että koko elämäsi ajan sinulle kaikki ohjeistetaan kädestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Pro tip naisille:
Jos haluat, että mies tekee jotain, kannattaa kertoa siitä miehelle. Jos kaipaat tukea johonkin asiaa, voit vaikka sanoa, että voitko soittaa minulle huomenna klo x ennen tapahtumaa y, koska minua jännittää. Jos mies ei muista jotain merkkipäivää, voit sanoa, että olisipa mukavaa tehdä jotain yhdessä ensi viikonloppuna, kun on se ja se merkkipäivä tulossa. Kukaan mies ei halua asua arvuuttajan kanssa. Jostain syystä vaatimus miehen ajatuksenlukukyvystä on yhtä järkevä kuin se, että nainen osallistaa miehen jonkin toiminnan kautta, joka on miehelle helppo muistaa ja toteuttaa.
Nyt olet kyllä väärässä ketjussa vinkkaamassa. AP:han nimenomaan kertoo miehelle sitä ja tätä, mutta mies on joko tietoisesti tai tahattomasti kuuro tai dementikko joka kerta.
AP: Haen töitä.
Mies. OK
AP: Sain sen työpaikan, jota hain!
Mies: Aijaa, haitko sä töitä?
AP: Lähden Lauralle viikonlopuksi.
Mies. OK
AP palaa kotiin: Kotona ollaan.
Mies: Ai missä sä olit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro tip naisille:
Jos haluat, että mies tekee jotain, kannattaa kertoa siitä miehelle. Jos kaipaat tukea johonkin asiaa, voit vaikka sanoa, että voitko soittaa minulle huomenna klo x ennen tapahtumaa y, koska minua jännittää. Jos mies ei muista jotain merkkipäivää, voit sanoa, että olisipa mukavaa tehdä jotain yhdessä ensi viikonloppuna, kun on se ja se merkkipäivä tulossa. Kukaan mies ei halua asua arvuuttajan kanssa. Jostain syystä vaatimus miehen ajatuksenlukukyvystä on yhtä järkevä kuin se, että nainen osallistaa miehen jonkin toiminnan kautta, joka on miehelle helppo muistaa ja toteuttaa.
Pro tip miehille: Kasva aikuiseksi. Muiden huomioiminen on aikuisen täyspäisen ihmisen ominaisuus. Pystyt samoihin asioihin kuin nainenkin ilman että koko elämäsi ajan sinulle kaikki ohjeistetaan kädestä pitäen.
Miettikää jos naisille pitäisi erikseen sanoa, että hei kulta olisi kiva jos kysyisit joskus mitä mulle kuuluu :D ei jösses, vaan miehet olettaa että perus käytöstapoja pitää erikseen pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidit huutavat täällä kurkku suorana: "jätä se sika". Todellisuushan on, että yksikään ihminen ei kysele mieheltä vastaavia. Vai luuletteko että joku miehen kaveri on kiinnostunut siitä, miten tämän työpäivä meni tai minkälaisia tuntemuksia jokin asia x hänessä herättää. Keskimääräistä miestä kiinnostavat jollain tavalla merkittävät asiat, kuten "voitin lotossa", "myöhästyin töistä, koska auto räjähti" tai "minulla on syöpä". Kun tähän lisää esimerkiksi kiireen ja sen että aivoissa pyörii sata muutakin asiaa, käytös vaikuttaa naisten mielestä välinpitämättömältä.
Välillä tuntuu siltä, että naisten olisi vain parempi seurustella toisten naisten kanssa. Tunnistan noista kuvauksista osittain oman käytökseni, mutta sillä etten muista jotain vaimon kaverin nimipäivää, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon vaimo ja lapset minulle merkitsevät. Parisuhteessa kannattaa olla armollinen toiselle ja oppia hyväksymään se, ettei kumppani ole mikään peilikuva itsestä, vaan ihminen jolla on omat heikkoutensa ja luonteenpiirteensä.
Provosoiduin tästä nyt vähän. Mistä voi tietää, mitkä asiat miehen mielestä on niin merkittävä, että ne kiinnostavat häntä? Syöpäkin on nykyään niin yleinen sairaus. Lottovoitto taas on hyvin henkilökohtainen asia, joten siitä on parempi pysyä hiljaa, ainakin jos voitto on iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et siis itse herännyt herätyskelloosi mutta miehen olisi pitänyt herätä ja herättää sutkin? Tiesikö mies että hänellä on tuo vastuu olillaan?
Kirjoitin viestissäni, että herätyskelloon herääminen on minun vastuullani. Ei mieheni.
Lähinnä olisi ollut mukavaa perushuomaavaisuutta, että hän olisi tajunnut tulla herättämään minut jossain vaiheessa, kun tiesi milloin juna lähtee sen sijaan, että pari tuntia odottelee ja kuuntelee, kun kelloni soi. Se oli lähinnä esimerkki monista, monista vastaavista esimerkeistä vuosien varrelta - ei mikään yksittäinen pinttynyt pakkomielle "silloin kerran vuosia sitten hän ei tajunnut herättää...!".
Mielestäni tämä on lähinnä jatketta sille, että ei tsemppaa ennen työhaastattelua, ei kysy miten päivä meni, ei kysy oliko reissussa kivaa, ei ikään kuin ole perillä tai huomioi koskaan, vaan on lähinnä omassa kuplassaan.Pahantahtoinen hän ei ole. Luulen, että emme yksinkertaisesti ole oikeat ihmiset toisillemme.
Ap
Ehkä miehesi lapsuudenkodissa ei ole tuollaista perushuomaavaisuutta koskaan ollut ja siksi hän ei osaa nähdä tuollaisessa asiassa ongelmaa.
Voisiko tästä olla kyse?
Minulla oli juuri tuollainen mies. Ei ollut kiinnostunut asioistani, eikä ikinä kannustanut minua. Asia vaivasi koko yhdessäoloaikamme. Oli kuitenkin muita hyviä ominaisuuksia, miksi pysyimme yhdessä 30 vuotta. Toisen kannustaminen, innostus ja kuunteleminen hänelle tärkeissä jutuissa on nyt mielestäni suhteen perusedellytyksiä. Enää en katselisi moista. Elämä opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännästi naisellakin halut katoaa, kun miestä ei kuulumiset kiinnosta kuin korkeintaan silloin kun panettaa. Sitten itketään niin kovin ja nopeasti unohtuu tällaiset lauseet: "Parisuhteessa kannattaa olla armollinen toiselle ja oppia hyväksymään se, ettei kumppani ole mikään peilikuva itsestä, vaan ihminen jolla on omat heikkoutensa ja luonteenpiirteensä."
;D tämä on niin nähty
Vierailija kirjoitti:
Jännästi naisellakin halut katoaa, kun miestä ei kuulumiset kiinnosta kuin korkeintaan silloin kun panettaa. Sitten itketään niin kovin ja nopeasti unohtuu tällaiset lauseet: "Parisuhteessa kannattaa olla armollinen toiselle ja oppia hyväksymään se, ettei kumppani ole mikään peilikuva itsestä, vaan ihminen jolla on omat heikkoutensa ja luonteenpiirteensä."
;D tämä on niin nähty
No tolle tyypille oli unohtunut, että kumppani on kumppani, mutta sanaa voi tarpeen tullen viljellä yrityksenä saada vastapuoli kuvittelemaan itsensä kumppaniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää miten herätyskelloepisodi jatkui. Suutuitko? Minkä selityksen mies antoi käytökselleen? Oliko mies pahoillaan kun ei tajunnut herättää, tai muistanut juhliasi?
Näin ulkopuolelta ei voi todeta muuta kuin, että olipa törkeä temppu. Vaikea keksiä, miten tuo voisi olla vahinko tai ajattelemattomuutta ellei mies ole 3- vuotias.
Ap, normaalit aviomiehet lähtee mukaan siskontytön lakkiaisiin. Ne on sukujuhlia. Kakka keskenkaskvuinen nulikka sulla "miehenä".
Olet masentunut ja voimaton. Sun mieli yrittää kertoa sulle jotain.
Itse kävin aikanaan terapiassa ja söin rauhoittavia ja ssri:tä. Kunnes heräsin. Mun ei tarvitse lääkitä itseäni kestämään läheisiäni vaan voin heivata jokaisen minut sairastuttavan niin etäälle, etteivät he enää horjuta hyvinvointiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun viimeisin exäni oli tällainen, puhui vain omista asioistaan tunti tolkulla ja ei ollut yhtään kiinnostunut minun kuulumisistani ja minusta ihmisenä, ei yrittänyt kysellä ajatuksistani tai menneisyydestäni vaan tuntui että olin hänelle kuuntelijana ja yleisönä. Sanoinkin hänelle, että ahdistaa kun et ole 3 viikkoon kysynyt minulta mitään itsestäni ja että mulla on todella näkymätön olo. Taustalla oli henkinen pettäminen, eli viestitteli toisen naisen kanssa viimeiset kuukaudet selkäni takana, tosin oli tuollainen jo suhteen alussa mutta meni vain pahemmaksi. Muille oli todella sosiaalinen ja hurmaava, mutta minä olin ihan itsestäänselvyys hänelle.
Ensimmäinen poikaystäväni sanoi, että olen todella monikerroksinen ihminen ja ihana jokaisessa kerroksessani ja hän todellakin tiesi minusta KAIKEN. Siksi, tämän viimeisimmän exäni käytös tuntui niin oudolta ja ajattelin että kyllä hän on vain erilainen tms. Nyt eron jälkeen oli kiva nähdä miespuolista tuttuani ravintolassa, joka kyseli onko ruokani hyvää, mitä minulle kuuluu, miten töissä menee, valmistuinko jo yliopistolta, mitä lomasuunnitelmia minulla on jne -keskustelu oli vastavuoroista siis ja tuntui tosi hyvältä ja olo oli "nähdyksi tullut", entinen poikaystäväni olisi vaan pitänyt monologia johon olisin kommentoinut, fokus oli aina hänessä, ei ikinä minussa. Silti pidin häntä hurmaavana, mutta kärsin tuosta käytöksestä ja varsinkin kun eron taustalta löytyi toisen naisen kanssa viestittely niin se tuntui ihan helvetin pahalta -kun itse olin niin sivuutettu koko suhteen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minun viimeisin exäni oli tällainen, puhui vain omista asioistaan tunti tolkulla ja ei ollut yhtään kiinnostunut minun kuulumisistani ja minusta ihmisenä, ei yrittänyt kysellä ajatuksistani tai menneisyydestäni vaan tuntui että olin hänelle kuuntelijana ja yleisönä. Sanoinkin hänelle, että ahdistaa kun et ole 3 viikkoon kysynyt minulta mitään itsestäni ja että mulla on todella näkymätön olo. Taustalla oli henkinen pettäminen, eli viestitteli toisen naisen kanssa viimeiset kuukaudet selkäni takana, tosin oli tuollainen jo suhteen alussa mutta meni vain pahemmaksi. Muille oli todella sosiaalinen ja hurmaava, mutta minä olin ihan itsestäänselvyys hänelle.
Ensimmäinen poikaystäväni sanoi, että olen todella monikerroksinen ihminen ja ihana jokaisessa kerroksessani ja hän todellakin tiesi minusta KAIKEN. Siksi, tämän viimeisimmän exäni käytös tuntui niin oudolta ja ajattelin että kyllä hän on vain erilainen tms. Nyt eron jälkeen oli kiva nähdä miespuolista tuttuani ravintolassa, joka kyseli onko ruokani hyvää, mitä minulle kuuluu, miten töissä menee, valmistuinko jo yliopistolta, mitä lomasuunnitelmia minulla on jne -keskustelu oli vastavuoroista siis ja tuntui tosi hyvältä ja olo oli "nähdyksi tullut", entinen poikaystäväni olisi vaan pitänyt monologia johon olisin kommentoinut, fokus oli aina hänessä, ei ikinä minussa. Silti pidin häntä hurmaavana, mutta kärsin tuosta käytöksestä ja varsinkin kun eron taustalta löytyi toisen naisen kanssa viestittely niin se tuntui ihan helvetin pahalta -kun itse olin niin sivuutettu koko suhteen ajan.
Noita on valitettavan paljon. Itsekin olin hetken tollasen kanssa. No, se oli patologisesti valehteleva narsisti myös.
Se esineellistäminen ja mitättömänä pito oli todella traumatisoivaa.
Christiiina kirjoitti:
Mun mielestä on ihan tyypillistä, että miehet eivät tajua kysyä puolison tai ylipäätään kavereiden kuulumisia. Me naiset vaan ajatellaan niin, että meille tulee automaationa se, että kysytään miten kaverilla menee jne.
Ei pidä paikkansa. Kyllä miehet kyselee toisiltaan "mitä äijä", "mitä kuuluu", "miten menee", "niin aloitit uudessa duunissa/ ootte muuttamassa/ löysit uuden naisen jne?". Siihen ei vain kuulu vastata kovin monisanaisesti ja syväluotaavasti, vaan aika nopeasti ja sitten siirtyä muihin tavallisempiin juttuihin aika nopeasti.
Miesten keskustelukoodissa välittämistä täytyy esittää hienovaraisemmin, ja omia tuntojaan myös kertoa hienovaraisemmin ja niukemmin, mutta kyllä sekä välittämistä että intiimiyttä ja tuntojen kertomista esiintyy.
Naisille tyypillinen harha ajatella, että miehet ovat tunteettomia koneita tai eläimiä ja keskenään hakkaavat vaan rintaa eivätkä edes sivua mitään tunteellista keskusteluissaan ikinä. Naiset haluaa alistaa miehiä pakottamalla miehet eläimelliseen ÄIJÄN asemaan, jolla ei ole oikeutta edes hiljaa tuntea tunteita.
Soita äidillesi jos haluat keskustella jonkun kanssa jota kiinnostaa miten sinulla menee.
Mies ei ole äitisi. Tsiisus...
Vierailija kirjoitti:
Soita äidillesi jos haluat keskustella jonkun kanssa jota kiinnostaa miten sinulla menee.
Mies ei ole äitisi. Tsiisus...
Jos kumppani ei ole omasta kumppanistaan kiinnostunut - eli tässä esimerkissäsi mies ei ole kiinnostunut naisestaan ihmisenä - silloin kumppani on alennettu tunteettoman käyttöesineen tasolle. Flesultakaan, saati tuolilta, ei kysellä, että mitä sille kuuluu. Tai autolta, niin hyödyllinen kapistus kun se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita äidillesi jos haluat keskustella jonkun kanssa jota kiinnostaa miten sinulla menee.
Mies ei ole äitisi. Tsiisus...
Jos kumppani ei ole omasta kumppanistaan kiinnostunut - eli tässä esimerkissäsi mies ei ole kiinnostunut naisestaan ihmisenä - silloin kumppani on alennettu tunteettoman käyttöesineen tasolle. Flesultakaan, saati tuolilta, ei kysellä, että mitä sille kuuluu. Tai autolta, niin hyödyllinen kapistus kun se onkin.
Mutta jos se alkaa pitää ääntä, se koetaan epämukavaksi ja ei-toivotuksi toiminnaksi - kitinäksi, natinaksi, nalkutukseksi... tavaran tulee toimia ja hoitaa käyttötarkoituksensa.
Miten hänen huomaavaisuutensa siis ilmenee?