Rehellisesti: Haluaisitko adoptoida mustan lapsen? ev

Mistä kirjoituksen voi lukea?

sivistynyt, kun kerron jonkun adoption epäonnistuneen siksi, että joku ei rakastanutkaan mustaa lastaan. Käsittämätöntä. Olen DI. Minusta on sinänsä turha kehua koulutuksella, sillä arvostan myös muutoin hankittua sivistystä.

Olet siitä elävä esimerkki.

Enpä saanut biologisille lapsilleni ruskeita silmiä vaikka niin toivoin, mutta kappas, rakastan heitä kuitenkin.

En adoptoisi missään tapauksessa Suomeen, mutta sopisi hyvinkin, jos asuisin paikassa, joissa olisi enemmän erilaisia kansallisuuksia jo muutenkin.

Jos en olisi aikanaan saanut lapsia, olisi ollut aivan sama, minkä värinen tai rotuinen lapsi olisi ollut. Olen aina halunnut pari lasta ja adoptio olisi ollut mahdollinen vaihtoehto, mutta nyt kun lapsia on enemmän, kuin edes olen halunnut, niin ei tähän adoptiolapsi enää sovi.

Uskotko todella, että joku vanhempanakaan sanoo, että olisi mielummin elänyt elämänsä maassa, jossa odotettu elinikä on n. 35, olisi luultavasti kuollut jo paljon ennen sitä, olisi luultavasti tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi lapsena, olisi jatkuvasti kärsinyt nälkää, Tämän kaiken olisi valinnut enemmin kuin asuisi suomessa eri kulttuurissa, mihin on kuitenkin tottunut jo pienestä asti.

En ihan jaksa uskoa....

venäjältä. siihen tyttäreni että miksi? ja vastasin siksi koska entahtoisi,e ttä laspi rukka joutuisi kärsimään kiussamista ja rasisteja. Eli en varmaankaan adoptoisi mutten siitä syystä että värillä olisi väliä vaan siksi että ettei hän joutuisi kärsimään suomalaista erittäin epä suopaa käsitystä.

ei ole itse sivistynyt. Minä sen sijaan olen. Sinun sivistyskriteerisi on aivan erityisen kummallinen. Taidat olla näitä av-palstalla hilluvia häiriköitä.



Kyllä niin voi käydä, että luulostaan huolimatta ei rakastakaan erirotuista adoptiolastaan. Se on kuitenkin harvinaista. Hyvä niin. Silmien väri on kyllä aivan eri juttu, kuin kokonaan täysin vieras ulkonäkö.

Mikä ihmeen asiantuntija. Ei mitään nimiä.

34 mainitsi, että hänen mielipiteensä asiantuntijan kirjoitukseen. Mikä tämän adoptioasiantuntijan nimi on? Tatu Vanhanenko?

en ollenkaan muista, kuka sen on kirjoittanut. En ollenkaan epäile, että jollekulle voi noinkin tapahtua. Ikävä juttu tosiaankin. Luulen, että pettymyksistä ei puhuta yleensäkään avoimesti. Ne salataan. Uskon silti ihmisten rakkauteen adoptiolapsiaan kohtaan yleensä.

Miehen serkku purki adoption juuri siksi, että ei kyennytkään kiintymään lapseen ja heille tuli erokin miehen kanssa. Lapsi palautettiin takaisin kotimaahansa, missä sai sijaisperheen.

eivät kykenekään rakastamaan adoptiolastaan. Pitävät sitten vaan lapsen hampaat irvessä ja ajattelevat, että siedetään tämä tilanne nyt sitten. Kamalaa lapsen kannalta. Vanhemmille olisi myös kova paikka palauttaa ei-rakastamansa lapsi, kun he eivät luultavasti enää saisi adoptoida toista tilalle. Tämä huono lapsi olisi siis heidän ainoa mahdollisuutensa ylipäätään lapseen.



Tiedän vain yhden isoäidin, joka ei pysty rakastamaan mulatti-lapsenlastaan. Tämä on isoäidille kova paikka. Lapsenlapsi on tyttären biologinen lapsi ulkomaalaisen miehen kanssa.

" Lapseksioton jälkeen adoptoija on täysin huoltajuusvelvollinen ja vastuussa lapsesta. Suomen laki ei tee eroa adoptoidun ja biologisesti saadun lapsen välille, vaan katsoo lapsen huoltajien olevan hänen viralliset vanhempansa."

Kaikki adoptoijat eivät ole lapsettomia. Adoptiolapsi ei ole mikään viimeinen oljenkorsi.



Rakastavatko kaikki biovanhemmat varauksetta biolapsiaan? No ei.

Adoptiolasta ei nykyisen adoptiolain mukaan voi lähettää takaisin ja asoptio todellakin on peruuttamaton. Jos vanhemmat eivät voi/halua pitää adoptiolasta, tilanne on ihan samanlainen kuin biologisen lapsen kohdalla. Lapsi todennäköisesti joutuu johonkin sijaisperheeseen, mutta ei todellakaan lähtömaahan.

lähtömaahan lähetetään lapset, jotka osoittautuvat vakavasti sairaiksi (testeistä huolimatta)

Päädyimme adoptioon Aasiasta. Onneksi asumme isolla paikkakunnalla, missä lapsemme ei ole ainoa eri värinen. Kiusaamisen syitä löytyy ihan varmasti muustakin kuin ihonväristä. Hartaasti toivomme että lapsemme säästyisi kiusaamiselta, mutta hyvin mahdollistahan se on että hän joutuu kaikenlaista kuulemaan. Tärkeintä on minusta että lapsi saa niin hyvän itsetunnon etteivät pienet hankaluudet häntä lannista. Tähän me pyrimme.

Lue tuo ote adoptiolaista.