Mitä vastaat lapsellesi, joka kysyy miksi olet köyhä?

Mun kohdalla teoreettinen kysymys (ei ole lapsia enkä ole köyhä), mutta ajatusleikkinä: ikätason mukaisesti selittäisin, miksi olen köyhä. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset yleensä luulevat.

Kyllä lapselle voi kertoa totuuden. Sillä mennään aina. Jos lapsi osaa kysyä hän on valmis kuulemaan vastauksen.

Ei ole tarvinnut ihmeemmin selittää. Teini on hyväksynyt asian.

Ei ole lapsia, mutta sanoisin että teen mieluummin töitä joista tykkään. Se on tärkeämpää kuin rikkaudet.

Kertoisin hänelle Suomen verotuksesta eli siitä kuinka palkansaajalta ryöstetään suuri osa hänen tuloistaan jaettavaksi laiskureille jaelämäntapatyöttömille.

Lopuksi kehottaisin opiskelemaan ahkerasti vaikkapa insinööriksi sekä lukemaan kieliä (jotain muuta kuin ruotsia) jotta voisi muuttaa johonkin sellaiseen maahan missä maksetaan oikeaa palkkaa eikä sosialistivaltio ryöstä kaikkea tuloa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvinnut ihmeemmin selittää. Teini on hyväksynyt asian.

t. Ammattivalittaja

Vastaan, että siksi, koska lapsen pitäminen on nykyisin niin kallista, kun pitää maksaa verot ja hankkia rehut ja häkit, mutta köyhyystilanteeni onneksi korjaantuu pian, kun myyn kysyjän lääketieteellisiin kokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin hänelle Suomen verotuksesta eli siitä kuinka palkansaajalta ryöstetään suuri osa hänen tuloistaan jaettavaksi laiskureille jaelämäntapatyöttömille.

Lopuksi kehottaisin opiskelemaan ahkerasti vaikkapa insinööriksi sekä lukemaan kieliä (jotain muuta kuin ruotsia) jotta voisi muuttaa johonkin sellaiseen maahan missä maksetaan oikeaa palkkaa eikä sosialistivaltio ryöstä kaikkea tuloa.

Muista kertoa myös, mitä kaikkea Suomessa kansalaiselle ilmaista hänen pitää sitten maksaa itse omasta pussistaan. Ne ilmaiset yliopisto-opinnot opintotukineen tosiaan kannattaa hyödyntää ennen kuin lähtee ulkomaille.

En jaksanut raataa opintojen parissa vuosikymmentä ympäripyöreää päivää stressistä itkien ilman lomia.

Olen laiska, ja siksi tein sinutkin kärsimään.

No, lapseni ei ole koskaan kysynyt tuollaisia. Hänen mielestään olemme ihan normaaleja, jotka toivottavasti ovat henkisesti niin terveitä, ettätoivovat enemmän kuin saavat. Toisaalta ovat niin terveitä, että iloitsevat siitä, mitä ovat saaneet.

Meidän perhe oli lapsuudessani köyhä. Se johtui siitä että vanhempani olivat taanneet lainan ystäväpariskunnalle, joka jätti lainansa maksamatta. Vanhempani joutuivat maksamaan sen ja omansa. Tämä myös kerrottiin meille.

Meillä ei kärsitty puutetta. Silloin oli myös tapana kierrättää vaatteet vanhemmilta lapsilta nuoremmille ja niin tehtiin meilläkin. Olin suvun nuorin, joten sain moneen kertaan pidetyt vaatteet. Silloin se oli normaalia.

Köyhyys opetti myös rahanarvon meille emmekä milloinkaan ole pitäneet rahaa itsestäänselvyytenä. Saimme viikkorahaa, kokeiden 9 ja 10 numerot tiesivät muutamia markkoja sekä erilaisista koti/pihatöistä saimme rahaa. Itse aloitin työnteon 13 vuotiaana mansikkapellolla ja olin siellä kolmena kesänä. Sitten pääsin tehtaaseen kesätöihin. Sain säästöön rahaa niin että opintolainaa minun ei koskaan tarvinnut ottaa vaikka opiskelin ylioppilaaksi ja sen lisäksi kaksi ammattia. Työnteolla olen maksanut jo yhden asuntolainan, sen asunnon remontin sekä kaikki autoni. 

Nykyään olen jonkin mittapuun mukaan varakas mutta en edelleenkään tuhlaa rahojani mihinkään mitä en oikeasti tarvitse. 

Olen koittanut siirtää oppimani työn ja rahan arvostamisen lapsilleni ehkä jotenkin onnistuen.

Vierailija kirjoitti:

Mun kohdalla teoreettinen kysymys (ei ole lapsia enkä ole köyhä), mutta ajatusleikkinä: ikätason mukaisesti selittäisin, miksi olen köyhä. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset yleensä luulevat.

Eli säkin luulet enemmän kuin tiedät.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe oli lapsuudessani köyhä. Se johtui siitä että vanhempani olivat taanneet lainan ystäväpariskunnalle, joka jätti lainansa maksamatta. Vanhempani joutuivat maksamaan sen ja omansa. Tämä myös kerrottiin meille.

Meillä ei kärsitty puutetta. Silloin oli myös tapana kierrättää vaatteet vanhemmilta lapsilta nuoremmille ja niin tehtiin meilläkin. Olin suvun nuorin, joten sain moneen kertaan pidetyt vaatteet. Silloin se oli normaalia.

Köyhyys opetti myös rahanarvon meille emmekä milloinkaan ole pitäneet rahaa itsestäänselvyytenä. Saimme viikkorahaa, kokeiden 9 ja 10 numerot tiesivät muutamia markkoja sekä erilaisista koti/pihatöistä saimme rahaa. Itse aloitin työnteon 13 vuotiaana mansikkapellolla ja olin siellä kolmena kesänä. Sitten pääsin tehtaaseen kesätöihin. Sain säästöön rahaa niin että opintolainaa minun ei koskaan tarvinnut ottaa vaikka opiskelin ylioppilaaksi ja sen lisäksi kaksi ammattia. Työnteolla olen maksanut jo yhden asuntolainan, sen asunnon remontin sekä kaikki autoni. 

Nykyään olen jonkin mittapuun mukaan varakas mutta en edelleenkään tuhlaa rahojani mihinkään mitä en oikeasti tarvitse. 

Olen koittanut siirtää oppimani työn ja rahan arvostamisen lapsilleni ehkä jotenkin onnistuen.

Hyvä, että lapset oppivat rahan arvon. Pakko kuitenkin kysyä, että et osta mitään tarpeetonta, mutta omistat kuitenkin useamman auton?

Siinä vaiheessa kun lapsi huomaa perheensä olevan muita köyhemmän, hän usein oivaltaa myös sen, miksi näin on. Joten ap:n osalta voi hyvinkin olla, että lapsen kysymys on vain retorinen.

Itse muistan aina ymmärtäneeni oikein hyvin, miksi me olimme köyhiä: äiti elätti meidät neljä lasta yksin isän varhaisen kuoleman jälkeen. Ei sitä tarvinnut erikseen selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perhe oli lapsuudessani köyhä. Se johtui siitä että vanhempani olivat taanneet lainan ystäväpariskunnalle, joka jätti lainansa maksamatta. Vanhempani joutuivat maksamaan sen ja omansa. Tämä myös kerrottiin meille.

Meillä ei kärsitty puutetta. Silloin oli myös tapana kierrättää vaatteet vanhemmilta lapsilta nuoremmille ja niin tehtiin meilläkin. Olin suvun nuorin, joten sain moneen kertaan pidetyt vaatteet. Silloin se oli normaalia.

Köyhyys opetti myös rahanarvon meille emmekä milloinkaan ole pitäneet rahaa itsestäänselvyytenä. Saimme viikkorahaa, kokeiden 9 ja 10 numerot tiesivät muutamia markkoja sekä erilaisista koti/pihatöistä saimme rahaa. Itse aloitin työnteon 13 vuotiaana mansikkapellolla ja olin siellä kolmena kesänä. Sitten pääsin tehtaaseen kesätöihin. Sain säästöön rahaa niin että opintolainaa minun ei koskaan tarvinnut ottaa vaikka opiskelin ylioppilaaksi ja sen lisäksi kaksi ammattia. Työnteolla olen maksanut jo yhden asuntolainan, sen asunnon remontin sekä kaikki autoni. 

Nykyään olen jonkin mittapuun mukaan varakas mutta en edelleenkään tuhlaa rahojani mihinkään mitä en oikeasti tarvitse. 

Olen koittanut siirtää oppimani työn ja rahan arvostamisen lapsilleni ehkä jotenkin onnistuen.

Hyvä, että lapset oppivat rahan arvon. Pakko kuitenkin kysyä, että et osta mitään tarpeetonta, mutta omistat kuitenkin useamman auton?

Missä sanottiin, että hänellä olisi omistuksessaan useampi auto samaan aikaan? Kyllä minäkin voin puhua "kaikki autoni" mutta autoja on ollut aina yksi kerrallaan. 

Kavereide se ja tämä ei ole koskaan ollut kriteeri millekään.

Niiden vanhemmat voivat olla korviaan myöten veloissa jos ovat ostaneet kaikki härpäkkeet osamaksulla.

Ime peukaloa tyhmä lapsi.

En kykenisi valehtelemaan. Sanoisin siis, että älähän höpäjä!

Kysyisin että mistä niin päättelee että olemme köyhiä.

"Mistä sinulle on tullut ajatus että olisin köyhä?" Sit juteltais siitä että mitä se köyhyys ja järkevä kuluttaminen on.

Meillä 11v valittaa että äiti katsoo vain hintaa. Ehei, ei katso. Jos voit kertoa minulle miksi 0,62 euron mansikkapillimehu on parempi kuin 0,28 euron, otetaan se, sama pätee kahteen äkkisiltään saman näköiseen toppatakkiin joilla on kymmenien eurojen hintaero (toki katson laatua itsekin). Jos eroa on, ja se on hinnan väärti, voidaan ottaa kalliimpaa, mutta jos ei, niin miksi ostaa kalliimpaa. Ihan hyvä oppia että esim. Pokemon-kuva hammastahnatuubin kyljessä ei välttämättä ole tuplahinnan arvoinen.