Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa mitä teen väärin lapseni kanssa
19.07.2022 |
Osa päivistä menee hyvin, mutta tämä oli taas niitä päiviä, että kaikki meni pieleen. Ollaan lomalla koko perhe eli aamulla lapsi sai nukkua niin pitkään kuin halusi. Silti aamupalalla jo kiukutteli, oli kuulemma väärää sitä ja väärää tätä. Ja eikä edes nälkä vaikka kova nälkä. No, söi jotain, mutta ei paljon. Sanoin että voidaan tehdä yhdessä mitä haluaa tunnin ja sitten mennään ulos. Halusi, että leikitään, ja näin tehtiin, mutta koko ajan vain kiukutteli leluista, leikeistä, rikkoi ja heitti tavaroita. Mikään kielto tai rauhoitteluyritys ei auttanut. Lopulta hermostuin ja sanoin, että en voi leikkiä enempää kun ei onnistu ja lähdin siivoamaan. Ulos lähtiessä lapsi kiukutteli että pitää pukea itse, mutta kun olisin auttanut niin kiukutteli sitäkin, heitti vaatteet ties minne, juoksi muualle ja ihme oli että ulos päästiin. Siellä valitti että mikään ei kiinnosta eikä halua mitään. Yritin keksiä vaikka mitä kivaa, mutta ei. Mies ei tietenkään suostunut mukaan, vaan lähti vanhemmilleen, laittoi viestin asiasta kun olin lapsen kanssa ulkona.
Loppupäivä meni samalla tavalla. Kuulemma kova nälkä mutta ruokaa vain pyöritteli lautasella. Kiukutteli siitä että oli vihreä eikä sininen muki, vaikka itse pyysi vihreän kun sai valita. Kun sanoin odota hetki, rynnisti jonnekin. Kun sanoin tule, heittäytyi makaamaan lattialle. Kiukkusi varmaan nelkyt kertaa jostain täysin triviaalista kuten että onko tiistai isompi kuin keskiviikko. Kun pesemään kädet kasteli tahallaan koko vessan lattian saippuavedellä. Yritin vaikka mitä että saisi istua sylissä ja lukisin kirjaa tms ja mukavaa huomiota, mutta päätti rytistää vain kirjan sivuja rikki. Ikää on siis 4 v 10 kk. Ei mikään repimisikä enää siis.
Olen aivan loppu kun päivä kääntyy iltaan. Mitä teen väärin?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Lue uhmaiästä.
Saat tietoa.Kai sitä lapsella luonnettani voi ja saa olla, eikä ensimmäiseksi tarvi miettiä mitä äiti tekee väärin.
Et ole maailman napa.
Anna lapsesi elää. Omat kommervenkit mrillä kaikilla tulee olemaan ja on.Ihan liikaa syyllistät itse itseäsi. Lapsi ei ole sinun jatkeesi. Hän on oma yksilönsä.
Olet ihan riittävän hyvä äiti.
Uhmäikä on 2-3-vuotiaalla. Ap:n lapsi on jo melkein 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lapselle rajat. Jos lapsi kiukuttelee ruuasta, ota ruoka pois ja sano, että ei ole pakko syödä ja voi kertoa, kun on nälkä.
Leikki pitää lopettaa, jos menee kiukutteluksi. Jos on väärän värinen muki,voi sanoa, että maito on samaa. Jos ei käy, maito pois.
Jos ei pue vaatteita, ei pääse ulos.
Onko lapsesi joutunut pettyyn usein. Onko hän kenties turhautunut jostain. Aikuiselle mitätön pieni asia voi olla lapselle suuri.
Ensinnäkin, tee netissä testit, onko lapsella neuro- tai nepsyjuttuja kuten adhd (impulsiivinen, kiukku tulee ennen kuin ehtii) tai autisminkirjoa (kiukku tulee, kun rutiini rikkoontuu).
Mutta muuttaisin asiat seuraavanlaisiksi:
- ei todellakaan nukuta "niin pitkään kuin halusi" vaan selkeä uni- ja päivärytmi. Esim. meillä herätän kaikki vauvasta vaariin näin lomalla ysin maissa ja huudan aamupalalle ysin-kympin välillä. Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että joku perheenjäsen ei herää ja tule aamupalalle (ovat tottuneet, että näin tapahtuu, eikä vaihtoehtoa)
- aamutoimista saa jääkaapin oveen tarran, eli heräämisestä ekan, pukemisesta, aamupalasta, aamuvessasta kaikista tarran. Tarrapohjia esim. https://www. hameenlinna.fi/sosiaali-ja-terveys/perhekeskus-uppis/arjen-kesyttajat/aamu-ja-iltatoimet/
"Hienoa, nousit ylös! Tules laittamaan tarra: haluatko traktorin vai raketin vai minkä? Vautsi, nyt sinulla on traktori." Tarrojen pitää olla lapsen lemppariasioita!!
MITÄÄN huomiota ei anneta huonosta käytöksestä. Aamupalalla voi valita, mitä syö. Kaikki istuu aikansa pöydässä, sitten ruuat kaappiin. (Ei tehdä numeroa, jos joku ei syö. Kukaan ei nälkään kuole.) Mitään vaatimuksia ei aleta tottelemaan. Mutta kannattaa ennakoida, eli katsoa, että aamupalapöydässä on lasta miellyttävää syömistä. Ettei tarvitse vääntää vaan aamu lähtee hyvin ja pääsette negatiivisesta kehästä eteenpäin. JA TARRA. "Söitpä hienosti, minkä tarran otat?"
- Aikuinen kertoo jo aamulla herätellessä ja aamupalalla, mitä tapahtuu aamupalan jälkeen. Aikuinen keksii lasta kiinnostavaa tekemistä, jotta pääsette negatiivisesta kierteestä. Suosittelen ulosmenoa: liikennepuisto tms, jossa saa liikkua ja piristyy ja nälkä kasvaa. Ei ole vaihtoehtoa vaan aikuinen toteaa: "nyt mennään". Hyvä, vaatteet päällä, minkä tarran otat?" Ekoina päivinä, kun luot tätä aikuisen määräämää rutiinia, niin valitse lasta tosi paljon kiinnostavat toiminnot (uimarantaretki, liikennepuisto, näkötorni tms). Ei todellakaan niin, että "Sanoin että voidaan tehdä yhdessä mitä haluaa". Mun mielestä juuri aamu pitää aloittaa tosi rutinoidusti ja ohjatusti. Sitten sisääntullessa aikuinen voi tehdä ruokaa ja lapsi on sen verran väsynyt retkestä, että haluaakin olla yksin leluilla tai tabletilla.
" Mikään kielto tai rauhoitteluyritys ei auttanut." Tavalliselle lapselle ei tule antaa huomiota yhtään huonosta käytöksestä. Katsot muualle, lähdet pois huoneesta, et katso päin, olet niinkuin et huomaisi vaikka kuinka lapsi yrittäisi katsoa silmiin ja heittää lelua. Teet mukamas jotain, ettet huomannut rikettä. Tai sitten käännät huomion ihan muualle vaikka valehtelemalla "mikä tuo ääni on, mikä ihmeen auto ulkona menee?" "katso, meneekö tuolla lentokone/kissa? mihin se oikein meni nyt? taisi mennä pilven taa, olikohan se raketti" YHTÄÄN ET SAA ANTAA HUOMIOTA riehumisesta!
Pukemiseen ota käyttöön tarrat: tarra joka vaatteesta. "Tässä on tämän päivän vaatteet ja pukemisjärjestys. Eli ensin ulkohousut. Hyvä, nyt voit kääntää tarran. Hienoa kulta!! Mikäs sitten laitetaan, näetkö kuvasta? Hienoa!"
Pihalla et yhtään kuuntele kitinöitä vaan alat tehdä kivoja juttuja tai teet niitä toisten lasten kanssa. Ei lapsi loputtomiin jaksa kiukutella, jos sinulla on hauskaa tekemistä, eikä hän saa kiukuttelulla YHTÄÄN huomiotasi. Taas olet, niinkuin et olisi kuullut hänen kiukutteluaan.
"päätti rytistää vain kirjan sivuja rikki. Ikää on siis 4 v 10 kk. Ei mikään repimisikä enää siis"
Onko hän aina ollut tällainen? Sos-emot-vaikeuksia, mene perheneuvolaan välittömästi tai yhteys päiväkodin erityisopettajaan. Kysy, miten päiväkodissa käyttäytyy? Tee adhd, autismi-testit netissä.
t. ammattilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentu on yksinkertainen ja vielä hullukin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisen kanssa voisi tehdä jo pieniä kodin askareita. Äidin ei tarvitse kokoajan keksiä kivaa tekemistä. Lapsi voisi osallistua ruuan tekoon. (Pesee perunoita, mittaa, laittaa mausteita) kattaa pöytää. Pyykinpesu ja siivous lapsen iän mukaan. Sotketusta vessasta toteaisin, että ei ole todellakaan ok. Ja sotku siivotaan. Omat sotkunsa siivoaa, kun on rauhoittunut. Revennyt kirja teipataan yhdessä, hajonneet tavarat korjataan tai siivotaan roskiin. Ja tilalle ei tule uusia. Jos lelut rikotaan tahallaan. Vaatii toistoa. Ja hermoja. Mutta lapsi alkaa olla kuitenkin niinkin iso, että voi jo vedota siihenkin. Isot lapset saavat tehdä aikuisten apuna asioita, päättää pieniä omia asioitaan. Ja toisaalta isot lapset myös oppivat, että aiheuttamansa sotkut siivotaan. Kiukutella voi ja saa. Mutta tavaroiden heittely on vaarallistakin. Ja silloin asiasta tehdään loppu ottamalla tavarat pois tai ohjaamalla lapsi rauhoittumaan vaikka sohvalle ja sitten koitetaan puhua mikä harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, tee netissä testit, onko lapsella neuro- tai nepsyjuttuja kuten adhd (impulsiivinen, kiukku tulee ennen kuin ehtii) tai autisminkirjoa (kiukku tulee, kun rutiini rikkoontuu).
Jos lapsi on kuriton, niin se on hyvä merkki siitä, että kyseessä on mitä todennäköisimmin erityislapsi.
Missään tapauksessa kuritonta lasta ei tule kurittaa, vaikka esimerkiksi isovanhemmat sitä usein suosittelevatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kaksi erityislasta ja heidän kanssaan ollut aina tollasta. Toinen sai 11-vuotiaana ADHD diagnoosin ja toinen 6v tulossa perästä. Kirjaimellisesti mikään ei toimi näiden kanssa. Lastenlääkäri luki muutaman tekstin kotoa ja hoidosta ja kysyi tietämättä isomman ongelmista mitään, että oletko ajatellut voisiko olla mahdollista nepsy-ongelmat. Tyypillisesti näiden lasten kanssa ei oikein mikään toimi, eikä tosiaan ole kasvatuksesta kiinni. En sano, että teillä samanlaista haastetta, mutta nepsyasiat kannattaa pitää mielessä. Näkyvät edelleen sitten isompana eikä "vaihe" mene koskaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
" Mikään kielto tai rauhoitteluyritys ei auttanut." Tavalliselle lapselle ei tule antaa huomiota yhtään huonosta käytöksestä. Katsot muualle, lähdet pois huoneesta, et katso päin, olet niinkuin et huomaisi vaikka kuinka lapsi yrittäisi katsoa silmiin ja heittää lelua. Teet mukamas jotain, ettet huomannut rikettä. Tai sitten käännät huomion ihan muualle vaikka valehtelemalla "mikä tuo ääni on, mikä ihmeen auto ulkona menee?" "katso, meneekö tuolla lentokone/kissa? mihin se oikein meni nyt? taisi mennä pilven taa, olikohan se raketti" YHTÄÄN ET SAA ANTAA HUOMIOTA riehumisesta!
Pukemiseen ota käyttöön tarrat: tarra joka vaatteesta. "Tässä on tämän päivän vaatteet ja pukemisjärjestys. Eli ensin ulkohousut. Hyvä, nyt voit kääntää tarran. Hienoa kulta!! Mikäs sitten laitetaan, näetkö kuvasta? Hienoa!"
Pihalla et yhtään kuuntele kitinöitä vaan alat tehdä kivoja juttuja tai teet niitä toisten lasten kanssa. Ei lapsi loputtomiin jaksa kiukutella, jos sinulla on hauskaa tekemistä, eikä hän saa kiukuttelulla YHTÄÄN huomiotasi. Taas olet, niinkuin et olisi kuullut hänen kiukutteluaan.
"päätti rytistää vain kirjan sivuja rikki. Ikää on siis 4 v 10 kk. Ei mikään repimisikä enää siis"
Onko hän aina ollut tällainen? Sos-emot-vaikeuksia, mene perheneuvolaan välittömästi tai yhteys päiväkodin erityisopettajaan. Kysy, miten päiväkodissa käyttäytyy? Tee adhd, autismi-testit netissä.
t. ammattilainen
T. ammattilainen eli lähihoitaja vai psykiatri? Vai mielikuvitusammattilainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Mikään kielto tai rauhoitteluyritys ei auttanut." Tavalliselle lapselle ei tule antaa huomiota yhtään huonosta käytöksestä. Katsot muualle, lähdet pois huoneesta, et katso päin, olet niinkuin et huomaisi vaikka kuinka lapsi yrittäisi katsoa silmiin ja heittää lelua. Teet mukamas jotain, ettet huomannut rikettä. Tai sitten käännät huomion ihan muualle vaikka valehtelemalla "mikä tuo ääni on, mikä ihmeen auto ulkona menee?" "katso, meneekö tuolla lentokone/kissa? mihin se oikein meni nyt? taisi mennä pilven taa, olikohan se raketti" YHTÄÄN ET SAA ANTAA HUOMIOTA riehumisesta!
Pukemiseen ota käyttöön tarrat: tarra joka vaatteesta. "Tässä on tämän päivän vaatteet ja pukemisjärjestys. Eli ensin ulkohousut. Hyvä, nyt voit kääntää tarran. Hienoa kulta!! Mikäs sitten laitetaan, näetkö kuvasta? Hienoa!"
Pihalla et yhtään kuuntele kitinöitä vaan alat tehdä kivoja juttuja tai teet niitä toisten lasten kanssa. Ei lapsi loputtomiin jaksa kiukutella, jos sinulla on hauskaa tekemistä, eikä hän saa kiukuttelulla YHTÄÄN huomiotasi. Taas olet, niinkuin et olisi kuullut hänen kiukutteluaan.
"päätti rytistää vain kirjan sivuja rikki. Ikää on siis 4 v 10 kk. Ei mikään repimisikä enää siis"
Onko hän aina ollut tällainen? Sos-emot-vaikeuksia, mene perheneuvolaan välittömästi tai yhteys päiväkodin erityisopettajaan. Kysy, miten päiväkodissa käyttäytyy? Tee adhd, autismi-testit netissä.
t. ammattilainen
Et kyllä oikealta ammattilaiselta kuulosta. Parikin kohtaa paljastaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsella ikää 4v8kk ja aivan joka asiasta jankuttaa ja yrittää saada riidan aikaiseksi, puhuu kiljumalla ja inttää just samaan tyyliin että minkä värinen tiistai on, ja sitten ei vastaukseksi kelpaa mikään.
Itse ajattelen Anna Wahlgrenin tapaan, että tuollainen pahantuulisuus on merkki kehitysvaiheesta, eli aivan kohta tulee jokin suuri nykäisy fyysisissä tai henkisissä taidoissa. En tiedä, pitääkö se paikkansa, mutta on auttanut ainakin minua jaksamaan jo kolmen lapsen tahtoiät.
Ootko sitten huomannut muilla lapsillasi harppausta jossain taidossa tuollaisen kiukuttelujakson jälkeen? Jos sulla kerran on kokemusta useamman lapsen tahtoi'istä?
Olen eri, kolmen lapsen äiti. Ja kyllä, huomasin usein että kun on ollut erityisen hankala kausi on lapsi sen jälkeen ottanut jonkun harppauksen. Voi olla ihan fyysistä kasvuakin.
Mites se positiivisten tunteiden näyttäminen äidin puolelta? Halitko, pusutatko, kehutko, rakastatko aidosti.
Jos jotain tärkeää puuttuu, se kyllä näkyy lapsen käytöksestä.
Se tärkeä kun on hyvin tärkeää lapsen kannalta. Siihen perustuu hyvinvointi, hyvä mieli, tyytyväisyys elämään. Eikä sen puuttumista korvaa mikään.
Vierailija kirjoitti:
Lellipä lisää. Kyseessä varmaan poika.
Tyttö pikemminkin, niiden annetaan tehdä mitä vain.
Veikkaan että on jotain erityispiirrettä.
Meillä on hieman samantapainen tilanne mutta ei ihan. Kun teen pakollisia kotitöitä, niin lapsi käyttää aina tilannetta hyväkseen ja käy esim. kaivamassa kaapeista tai laukusta tavaroita, tekee "tieteellisiä kokeita", syö herkut keittiöstä jne. Tietää kyllä kielletyiksi. Tekee tätä myös talvella, mutta nyt on enemmän aikaa. On jonkinlaistavitsesuojeluvaistoa ja usein järkeäkin, mutta silti esim. viime talvena söi purkista hiilitabletteja tietämättä mitä ne oli. Hän on nopea.
En voi laittaa koko kämppää lukkoon, ikävät rangaistukset on jo loppuneet kesken. Kotitöitä olisi pakko tehdä ja lapsi on niissä vielä vähän rasittava, yleensä homma loppuu siihen, että kotityön sijaan pitää siivota lapsen jälkiä. En ole keksinyt muuta kuin jättää hommia tekemättä.
Lapsi osaa kyllä leikkiä yksin, mutta houkutus kiellettyyn touhuun on ylivoimainen. Rangaistus ei sillä hetkellä ole mielessä.
Toinen ongelma on ilman valvontaa kulkevat koululaiset, jotka kiusaavat pienempiä, lyövätkin ja muuten mellastavat. Voisiko koululaisten vanhemmat hiukan tsekata, että mitä ne tekevät ulkosalla? Jutella, että pienempien kiusaaminen on kiellettyä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hieman samantapainen tilanne mutta ei ihan. Kun teen pakollisia kotitöitä, niin lapsi käyttää aina tilannetta hyväkseen ja käy esim. kaivamassa kaapeista tai laukusta tavaroita, tekee "tieteellisiä kokeita", syö herkut keittiöstä jne. Tietää kyllä kielletyiksi. Tekee tätä myös talvella, mutta nyt on enemmän aikaa. On jonkinlaistavitsesuojeluvaistoa ja usein järkeäkin, mutta silti esim. viime talvena söi purkista hiilitabletteja tietämättä mitä ne oli. Hän on nopea.
En voi laittaa koko kämppää lukkoon, ikävät rangaistukset on jo loppuneet kesken. Kotitöitä olisi pakko tehdä ja lapsi on niissä vielä vähän rasittava, yleensä homma loppuu siihen, että kotityön sijaan pitää siivota lapsen jälkiä. En ole keksinyt muuta kuin jättää hommia tekemättä.
Lapsi osaa kyllä leikkiä yksin, mutta houkutus kiellettyyn touhuun on ylivoimainen. Rangaistus ei sillä hetkellä ole mielessä.
Toinen ongelma on ilman valvontaa kulkevat koululaiset, jotka kiusaavat pienempiä, lyövätkin ja muuten mellastavat. Voisiko koululaisten vanhemmat hiukan tsekata, että mitä ne tekevät ulkosalla? Jutella, että pienempien kiusaaminen on kiellettyä?
Mitä ihmettä? Siis jossain ulkona kulkee ilman valvontaa koululaisia, jotka tulevat lyömään alle kouluikäistä lastasi? Ihan kamalaa. Kuulostaa kyllä oudolta.
Lue uhmaiästä.
Saat tietoa.
Kai sitä lapsella luonnettani voi ja saa olla, eikä ensimmäiseksi tarvi miettiä mitä äiti tekee väärin.
Et ole maailman napa.
Anna lapsesi elää. Omat kommervenkit mrillä kaikilla tulee olemaan ja on.
Ihan liikaa syyllistät itse itseäsi. Lapsi ei ole sinun jatkeesi. Hän on oma yksilönsä.
Olet ihan riittävän hyvä äiti.