Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sanokaa mitä teen väärin lapseni kanssa
19.07.2022 |
Osa päivistä menee hyvin, mutta tämä oli taas niitä päiviä, että kaikki meni pieleen. Ollaan lomalla koko perhe eli aamulla lapsi sai nukkua niin pitkään kuin halusi. Silti aamupalalla jo kiukutteli, oli kuulemma väärää sitä ja väärää tätä. Ja eikä edes nälkä vaikka kova nälkä. No, söi jotain, mutta ei paljon. Sanoin että voidaan tehdä yhdessä mitä haluaa tunnin ja sitten mennään ulos. Halusi, että leikitään, ja näin tehtiin, mutta koko ajan vain kiukutteli leluista, leikeistä, rikkoi ja heitti tavaroita. Mikään kielto tai rauhoitteluyritys ei auttanut. Lopulta hermostuin ja sanoin, että en voi leikkiä enempää kun ei onnistu ja lähdin siivoamaan. Ulos lähtiessä lapsi kiukutteli että pitää pukea itse, mutta kun olisin auttanut niin kiukutteli sitäkin, heitti vaatteet ties minne, juoksi muualle ja ihme oli että ulos päästiin. Siellä valitti että mikään ei kiinnosta eikä halua mitään. Yritin keksiä vaikka mitä kivaa, mutta ei. Mies ei tietenkään suostunut mukaan, vaan lähti vanhemmilleen, laittoi viestin asiasta kun olin lapsen kanssa ulkona.
Loppupäivä meni samalla tavalla. Kuulemma kova nälkä mutta ruokaa vain pyöritteli lautasella. Kiukutteli siitä että oli vihreä eikä sininen muki, vaikka itse pyysi vihreän kun sai valita. Kun sanoin odota hetki, rynnisti jonnekin. Kun sanoin tule, heittäytyi makaamaan lattialle. Kiukkusi varmaan nelkyt kertaa jostain täysin triviaalista kuten että onko tiistai isompi kuin keskiviikko. Kun pesemään kädet kasteli tahallaan koko vessan lattian saippuavedellä. Yritin vaikka mitä että saisi istua sylissä ja lukisin kirjaa tms ja mukavaa huomiota, mutta päätti rytistää vain kirjan sivuja rikki. Ikää on siis 4 v 10 kk. Ei mikään repimisikä enää siis.
Olen aivan loppu kun päivä kääntyy iltaan. Mitä teen väärin?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Niin? Ei tuo nyt mitenkään kamalalta kuulosta. Käytännössä kaikki lapset jossain vaiheessa jotain rikkovat ja sotkevat. Sellaista se on lapsiperhe-elämä. Sotkuista opitaan, että niin ei saa tehdä jne.
Miten niistä opitaan, ettei niin saa tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Niin? Ei tuo nyt mitenkään kamalalta kuulosta. Käytännössä kaikki lapset jossain vaiheessa jotain rikkovat ja sotkevat. Sellaista se on lapsiperhe-elämä. Sotkuista opitaan, että niin ei saa tehdä jne.
Jos lapsi kiusaa äitiään sotkemalla niin ei hän todellakaan opi olemaan sotkematta sillä, että sotkee. Tuo on sama kuin jos selittäisi, että koulukiusaaja oppii olematta lyömään toisia jos hän lyö toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Rytisti kirjan sivuja rikki, heitteli vaatteita, heitteli tavaroita.
No voi kamala. Niin teit sinäkin pienenä.
Eivät kaikki ole tuolla tavalla käyttäytyneet. Ei kaikilla lapsilla ole joku tajuton tuhoamisvimma tai aggressio päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Niin? Ei tuo nyt mitenkään kamalalta kuulosta. Käytännössä kaikki lapset jossain vaiheessa jotain rikkovat ja sotkevat. Sellaista se on lapsiperhe-elämä. Sotkuista opitaan, että niin ei saa tehdä jne.
Miten niistä opitaan, ettei niin saa tehdä?
No miten sinä olet oppinut yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten se kielletään, kerran siivoaa rätillä ja kunnon uhkaukset (lapsen tasoon sopivat) päälle jos ei meinaa totella vaan uudestaan sotkee. Vaikka jäähylle huoneeseen. Tai joku lempilelu jäähylle. Jne
Jos laitan lempilelun jäähylle, niin lapsi vain nauraa tällaisina päivinä, koska sai minut reagoimaan eli antamaan rangaistuksen. Se, että reagoin hänen huonoon käytökseen tuntuu olevan palkinto. Toisaalta jos en reagoi, niin alkaa sikailemaan yhä pahemmin, kunnes on pakko reagoida. Ja siinä sitten sai haluamansa palkinnon, minun reagoimisen. Ap
Jos lapsen todellinen palkinto on sinun reagointisi, kuten olet hienosti oivaltanut, niin vyyhdin purkaminen kannattaa aloittaa tästä. Eli sinun pitää muuttaa omaa toimintaasi. Joko muuttaa reaktioitasi kun näitä juttuja tapahtuu, tai sitten alkaa reagoida eri tilanteissa. Esim kun lapsi tekee jotain vähänkin myönteistä (esim saa sukan jalkaan, maistaa ruokaa, menee ovesta ulos kun pitääkin) niin anna hänelle myönteistä huomiota. Katso ystävällisesti, sano ystävällisellä äänellä jotain kivaa. Tätä kun jaksat jatkaa niin huomaat että lapsen käytös muuttuu myös. Tätä pitää siis jatkaa loppu elämä. Myönteisen palautteen syy vain muuttuu. Eli sinun reagointisi muutos on avain.
Tämä on just näin. Meidän 4v vaan innostuu kun suutun ja ärisen tai laitan kiukkuisena rangaistuksia. Nauraa päälle. On jotain vallan tai valtavaa huomion hakemista. Muutin siis omaa käytöstä. Pysyn rauhallisena, laitan vaikka kuulokkeet päähän kun meinaa hermot kiristyä. Sitten toimin ja puhun kylmän viileästi, kerron vaikka, että palaan asiaan kun olen itse rauhoittunut.
Nykyään keskityn antamaan positiivista palautetta ja palkintoja rangaistuksien sijaan. Tällaiselle lapselle on toiminut myös huomion keskipisteestä pois sulkeminen. Esim. jäähy siellä omassa huoneessa tms. Kerrottu, että on tervetullut muiden seuraan heti kun käytös on sen mukaista.
Hauska kuulla että muillakin on samanlaista. Meillä 4v10kk hakee jotain reaktiota, ja joskus olen kyllä ihan hukassa miten itse pitäisi toimia.
Itse lasken kyllä huoneeseen komentamisen rangaistukseksi. Se on kuitenkin meillä ainoa mikä toimii, jonkun lelun poisottaminen ei todellakaan tätä lasta hetkauta.
Joskus se huoneeseenkin joutuminen näyttää olevan myös saavutus. Mutta pidän voittona edes sitä, että itsellä ei mene hermo.
Juu huoneeseen komentaminen on toki rangaistus. Piti tarkoittamani, että annan enemmän positiivista huomiota ja vähemmän rangaistuksia, mutta jos rangaistukseksi menee, niin huoneeseen ohjaus on ollut toimivin.
Kyllä lohduttaa vertaistuki aina. Tänään nauratti kun tiellä kiukkuinen äiti ärisi lapselleen, että no mikä kestää. Ei tilanteessa mitään hauskaa ollut. Oli vaan jotenkin niin lohduttavaa kun muutkin ovat vain ihmisiä, niinkuin minä. Sellaista nykyään harvoin näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Rytisti kirjan sivuja rikki, heitteli vaatteita, heitteli tavaroita.
No voi kamala. Niin teit sinäkin pienenä.
Eivät kaikki ole tuolla tavalla käyttäytyneet. Ei kaikilla lapsilla ole joku tajuton tuhoamisvimma tai aggressio päällä.
Ei tarvitse olla tajuton tuhoamisvimma, jos joskus joku kirjan sivu repeää tms. Sattuuhan sitä aikuisillekin vahinkoja. Muki tippuu kädestä ja särkyy tms. Onko se sinusta aggressiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Niin? Ei tuo nyt mitenkään kamalalta kuulosta. Käytännössä kaikki lapset jossain vaiheessa jotain rikkovat ja sotkevat. Sellaista se on lapsiperhe-elämä. Sotkuista opitaan, että niin ei saa tehdä jne.
Jos lapsi kiusaa äitiään sotkemalla niin ei hän todellakaan opi olemaan sotkematta sillä, että sotkee. Tuo on sama kuin jos selittäisi, että koulukiusaaja oppii olematta lyömään toisia jos hän lyö toisia.
Oppii, jos sotkusta tulee seurauksia. Äly hoi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä toimiiko tämä teillä, mutta meillä ainakaan en antanut jäähyjä enkä ottanut pois lempileluja. Säännöt oli olemassa, niitä noudatettiin ja oli selvä, että aikuiset päättää.
Toki joihinkin pieniin asioihin voi lapsikin vaikuttaa, kuten että haluatko vihreän vai sinisen mukin aamulla. Olisin kyllä huolestunut, jos lapsi ei olisi tyytyväinen, vaan kiukuttelisi mukivalinnastaan.
Aloittakaa vaikka säännöllisestä päivärytmistä. Muista kehua lasta aina kun siihen on aihetta, monta kertaa päivässä.
Mitäs lapsen isä tekee asialle?
Sama täällä. Kauhulla luen näitä :( Ei meillä ole koskaan ole erityisesti rangaistu mistään. Lapset hölmöilee ja ovat saaneet kokea seuraukset itse, on ne sitten siivoaminen, korjaaminen tai anteeksi pyytäminen. Jos minulle puhuu rumasti, niin ehdotan että palaa asiaan, kun pystyy puhumaan nätisti.
Mukavia ja hyväkäytöksisiä nuoria heistä on kasvanut. Uhmaikäisillä usein auttoi se, että hänen mielipidettä kysyttiin ja sitä arvostettiin. Pikkujutuista kyse, mutta tärkeää lapsille. Ja monesti annoin pitää päänsä. Jos halusivat lähteä sisätossuilla kauppaan, niin sitten mentiin. Tossut kastui kaupan eteisessä ja ihmiset katsoi vinoon. Sekös nolotti sen verran, että kengät puettiin jatkossa mukisematta. Kantapään kauttakin oppii, jos ei muuten usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Rytisti kirjan sivuja rikki, heitteli vaatteita, heitteli tavaroita.
No voi kamala. Niin teit sinäkin pienenä.
Eivät kaikki ole tuolla tavalla käyttäytyneet. Ei kaikilla lapsilla ole joku tajuton tuhoamisvimma tai aggressio päällä.
Ei tarvitse olla tajuton tuhoamisvimma, jos joskus joku kirjan sivu repeää tms. Sattuuhan sitä aikuisillekin vahinkoja. Muki tippuu kädestä ja särkyy tms. Onko se sinusta aggressiota?
Tietysti vahinko on ihan eri asia. Eihän nuo mitään vahinkoja olleet, vaan ap:n lapsi tekee ne selvästi tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Rytisti kirjan sivuja rikki, heitteli vaatteita, heitteli tavaroita.
No voi kamala. Niin teit sinäkin pienenä.
Eivät kaikki ole tuolla tavalla käyttäytyneet. Ei kaikilla lapsilla ole joku tajuton tuhoamisvimma tai aggressio päällä.
Ei tarvitse olla tajuton tuhoamisvimma, jos joskus joku kirjan sivu repeää tms. Sattuuhan sitä aikuisillekin vahinkoja. Muki tippuu kädestä ja särkyy tms. Onko se sinusta aggressiota?
Tahallinen repiminen ja tahallinen mukin tiputtaminen on aivan eri asia kuin tahaton.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä toimiiko tämä teillä, mutta meillä ainakaan en antanut jäähyjä enkä ottanut pois lempileluja. Säännöt oli olemassa, niitä noudatettiin ja oli selvä, että aikuiset päättää.
Toki joihinkin pieniin asioihin voi lapsikin vaikuttaa, kuten että haluatko vihreän vai sinisen mukin aamulla. Olisin kyllä huolestunut, jos lapsi ei olisi tyytyväinen, vaan kiukuttelisi mukivalinnastaan.
Aloittakaa vaikka säännöllisestä päivärytmistä. Muista kehua lasta aina kun siihen on aihetta, monta kertaa päivässä.
Mitäs lapsen isä tekee asialle?
Millä sait noudattamaan sääntöjä jos ei ollut jäähyjä tai lelun pois ottamista? Vai oliko vain astetta kuuliaisemmat lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Niin? Ei tuo nyt mitenkään kamalalta kuulosta. Käytännössä kaikki lapset jossain vaiheessa jotain rikkovat ja sotkevat. Sellaista se on lapsiperhe-elämä. Sotkuista opitaan, että niin ei saa tehdä jne.
Jos lapsi kiusaa äitiään sotkemalla niin ei hän todellakaan opi olemaan sotkematta sillä, että sotkee. Tuo on sama kuin jos selittäisi, että koulukiusaaja oppii olematta lyömään toisia jos hän lyö toisia.
Oppii, jos sotkusta tulee seurauksia. Äly hoi!
Ap:n seuraukset eivät ole selvästikään tehonneet, kun lapsen pitää kokeilla koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Niin? Ei tuo nyt mitenkään kamalalta kuulosta. Käytännössä kaikki lapset jossain vaiheessa jotain rikkovat ja sotkevat. Sellaista se on lapsiperhe-elämä. Sotkuista opitaan, että niin ei saa tehdä jne.
Jos lapsi kiusaa äitiään sotkemalla niin ei hän todellakaan opi olemaan sotkematta sillä, että sotkee. Tuo on sama kuin jos selittäisi, että koulukiusaaja oppii olematta lyömään toisia jos hän lyö toisia.
Sinun ei kannata hankkia lapsia, kun et edes alkeita näy ymmärtävän kasvattamisesta. Sotkuista tulee tietysti seurauksia ja melkein 5-vuotias ymmärtää jo puhettakin eli voi ihan kertoa, että tuo ei nyt ollut oikein älä tee niin enää koskaan. Lapsilla ei ole sisääänrakennettuna koodistoa, jonka avulla he automaattisesti tietävät mitä saa tehdä ja mitä ei. Siksi pitää kokeilemalla opetella, mikä on sallittua ja mikä ei. Aikuisen tehtävä on sitten toimia opettajana ja viestiä omilla sanoillaan ja teoillaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei siis tietenkään ehdoin tahdoin sotketa, jotta opitaan olemaan sotkematta, vaan sen kerran kun sotkemista tapahtuu, opetetaan tuntuvasti, ettei se ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Niin? Ei tuo nyt mitenkään kamalalta kuulosta. Käytännössä kaikki lapset jossain vaiheessa jotain rikkovat ja sotkevat. Sellaista se on lapsiperhe-elämä. Sotkuista opitaan, että niin ei saa tehdä jne.
Jos lapsi kiusaa äitiään sotkemalla niin ei hän todellakaan opi olemaan sotkematta sillä, että sotkee. Tuo on sama kuin jos selittäisi, että koulukiusaaja oppii olematta lyömään toisia jos hän lyö toisia.
Oppii, jos sotkusta tulee seurauksia. Äly hoi!
Ap:n seuraukset eivät ole selvästikään tehonneet, kun lapsen pitää kokeilla koko ajan.
Ei kukaan opi hetkessä kaikkea. Lapsella on vielä aika lyhyt muisti. Toistoa siihen vaaditaan, että mikä tahansa asia menee perille. Tämä myös aikuisilla. Ei kukaan kerralla opi kaikkea.
Olisin voinut kirjoittaa samanlaisen aloituksen aiemmin aloituksen omasta lapsesta. Sain lasten erityispedakogilta ohjeeksi kehua lasta hänen osaamisestaan/oppimisestaan/toiminnastaan/ominaisuuksistaan ja ihan kehumaan mahdollisimman paljon kuinka ihana lapsi hän on sekä antamaan lapselle mahdollisimman paljon kiireetöntä aikaa ja huomiota. Tämä auttoi yllättävän paljon.
Myös selkeät rutiinit auttaa, kun lapsi tietää mitä häneltä milloinkin odotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Niin? Ei tuo nyt mitenkään kamalalta kuulosta. Käytännössä kaikki lapset jossain vaiheessa jotain rikkovat ja sotkevat. Sellaista se on lapsiperhe-elämä. Sotkuista opitaan, että niin ei saa tehdä jne.
Jos lapsi kiusaa äitiään sotkemalla niin ei hän todellakaan opi olemaan sotkematta sillä, että sotkee. Tuo on sama kuin jos selittäisi, että koulukiusaaja oppii olematta lyömään toisia jos hän lyö toisia.
Sinun ei kannata hankkia lapsia, kun et edes alkeita näy ymmärtävän kasvattamisesta. Sotkuista tulee tietysti seurauksia ja melkein 5-vuotias ymmärtää jo puhettakin eli voi ihan kertoa, että tuo ei nyt ollut oikein älä tee niin enää koskaan. Lapsilla ei ole sisääänrakennettuna koodistoa, jonka avulla he automaattisesti tietävät mitä saa tehdä ja mitä ei. Siksi pitää kokeilemalla opetella, mikä on sallittua ja mikä ei. Aikuisen tehtävä on sitten toimia opettajana ja viestiä omilla sanoillaan ja teoillaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei siis tietenkään ehdoin tahdoin sotketa, jotta opitaan olemaan sotkematta, vaan sen kerran kun sotkemista tapahtuu, opetetaan tuntuvasti, ettei se ole ok.
Aika moni lapsi oppii sotkemaan tahallaan, kun sotkemisesta ei ole tuntuvia seurauksia. Pelkkä oppi kun ei riitä, vaan tarvitaan myös opin tehostusta.
Jos lapsen kanssa on koko ajan vaikeaa, eivät palkinnot ja rangaistukset tehoa, kannattaa lähteä tutkimaan onko kyse esim si -häiriöstä tai jostain muusta mihin tarvitaan ammattilaisten apua tai terapiaa.
Älä AP syyllistä itseäsi. Yleensä ne vanhemmat, jotka kysyvät "mitä teen väärin", eivät tee mitään väärin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsella ikää 4v8kk ja aivan joka asiasta jankuttaa ja yrittää saada riidan aikaiseksi, puhuu kiljumalla ja inttää just samaan tyyliin että minkä värinen tiistai on, ja sitten ei vastaukseksi kelpaa mikään.
Itse ajattelen Anna Wahlgrenin tapaan, että tuollainen pahantuulisuus on merkki kehitysvaiheesta, eli aivan kohta tulee jokin suuri nykäisy fyysisissä tai henkisissä taidoissa. En tiedä, pitääkö se paikkansa, mutta on auttanut ainakin minua jaksamaan jo kolmen lapsen tahtoiät.
Ootko sitten huomannut muilla lapsillasi harppausta jossain taidossa tuollaisen kiukuttelujakson jälkeen? Jos sulla kerran on kokemusta useamman lapsen tahtoi'istä?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen kanssa on koko ajan vaikeaa, eivät palkinnot ja rangaistukset tehoa, kannattaa lähteä tutkimaan onko kyse esim si -häiriöstä tai jostain muusta mihin tarvitaan ammattilaisten apua tai terapiaa.
Älä AP syyllistä itseäsi. Yleensä ne vanhemmat, jotka kysyvät "mitä teen väärin", eivät tee mitään väärin.
Kyseessä voi olla myös adhd, add, autismi tai nepsy. Itse asiassa näin on yleensä asian laita niissä tapauksissa missä lempilelun takavarikointi ei saa lasta tottelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on 5 vuotias ja joskus päivät olivat ja edelleenkin hieman vastaavia. Iso apu oli, kun osasi sanoa että on jo iso ja haluaa tehdä itse. Kun annoin lapselle lisää valtaa omaan elämäänsä, hän tuli tyytyväisemmäksi. Kun ohjasin ja tein hänen puolestaan asioita se kiukutti häntä. Esim vaatevalinnat saa nykyisin tehdä itse. Sanon vain että tarviiko pitkähiasta yms. Annan näennäisesti päättää asioita millä ei ole itselleni merkitystä mutta lisää vastuun tunnetta esim. Haluaako leikkihetken ensin ja sitten puistoreissun vai toisinpäin? Siivouspäivänä saa valita imuroinnin/pölyjen pyyhkimisen/eteisen järjestelyn välillä niin kokee olevansa tärkeä osa perhettä ja jo iso.
Tietysti on edelleen paljon asioita mitä en kysy ja mihin ei saa vaikuttaa ja ne harmittavat häntä kyllä. Mutta ne harmit on paljon vähentynyt kun on asioita joita saa päättää.