Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sanokaa mitä teen väärin lapseni kanssa
19.07.2022 |
Osa päivistä menee hyvin, mutta tämä oli taas niitä päiviä, että kaikki meni pieleen. Ollaan lomalla koko perhe eli aamulla lapsi sai nukkua niin pitkään kuin halusi. Silti aamupalalla jo kiukutteli, oli kuulemma väärää sitä ja väärää tätä. Ja eikä edes nälkä vaikka kova nälkä. No, söi jotain, mutta ei paljon. Sanoin että voidaan tehdä yhdessä mitä haluaa tunnin ja sitten mennään ulos. Halusi, että leikitään, ja näin tehtiin, mutta koko ajan vain kiukutteli leluista, leikeistä, rikkoi ja heitti tavaroita. Mikään kielto tai rauhoitteluyritys ei auttanut. Lopulta hermostuin ja sanoin, että en voi leikkiä enempää kun ei onnistu ja lähdin siivoamaan. Ulos lähtiessä lapsi kiukutteli että pitää pukea itse, mutta kun olisin auttanut niin kiukutteli sitäkin, heitti vaatteet ties minne, juoksi muualle ja ihme oli että ulos päästiin. Siellä valitti että mikään ei kiinnosta eikä halua mitään. Yritin keksiä vaikka mitä kivaa, mutta ei. Mies ei tietenkään suostunut mukaan, vaan lähti vanhemmilleen, laittoi viestin asiasta kun olin lapsen kanssa ulkona.
Loppupäivä meni samalla tavalla. Kuulemma kova nälkä mutta ruokaa vain pyöritteli lautasella. Kiukutteli siitä että oli vihreä eikä sininen muki, vaikka itse pyysi vihreän kun sai valita. Kun sanoin odota hetki, rynnisti jonnekin. Kun sanoin tule, heittäytyi makaamaan lattialle. Kiukkusi varmaan nelkyt kertaa jostain täysin triviaalista kuten että onko tiistai isompi kuin keskiviikko. Kun pesemään kädet kasteli tahallaan koko vessan lattian saippuavedellä. Yritin vaikka mitä että saisi istua sylissä ja lukisin kirjaa tms ja mukavaa huomiota, mutta päätti rytistää vain kirjan sivuja rikki. Ikää on siis 4 v 10 kk. Ei mikään repimisikä enää siis.
Olen aivan loppu kun päivä kääntyy iltaan. Mitä teen väärin?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun 4v:lta. On päivästä kiinni millä tuulella herää ja känkkis päivinä on juurikin tuollainen aamusta iltaan. En ole itse ajatellut tekeväni erityisesti mitään väärin. Hän vain on sen luonteinen. Voi olla jotain erityispiirrettäkin, en tiedä.
En lähde itse mukaan kiukutteluun. Jos ei ruoka maistu, kerron milloin on seuraava ateria. Välissä ei tarjoiluja. Jos ei osaa käyttäytyä (sanoo tyhmä äiti tms), ohjaan omaan huoneeseen. Kerron, että saa olla vihainen mutta se ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti. Jos ryttäisi sivuja kirjoja lukiessa, niin lopettaisin lukemisen ja jatkettaisiin sitten paremmalla hetkellä uudestaan.
Lomalla näitä kiukkupäiviä on meillä useammin kuin arkena. Uskon, että hän häiriintyy rutiinien muutoksista ja reagoi sitten käytöksellä näin.
Kiitos tästä kommentista. Lohduttavaa kuulla, että emme ole ainoita, joilla on tällaista.
Ap
Muistan että meilläkin oli vaikea kesä tytön kanssa kun hän oli saman ikäinen. Jatkuvasti oltiin napit vastakkain. En ollut tyhmä äiti mutta leikit piti mennä just niin kuin hän halusi ja jos ei niin kauhea meteli. Jäi sitten usein barbit ja ponit kesken kun en jaksanut sitä pomotusta. Syksyllä sitten juteltiin omahoitajan kanssa päikyssä että laitetaan hänelle aina pariksi joku voimakastahtoinen lapsi ja se pomotus loppui parissa kuukaudessa. Ei tarvinnut liikaa moittia tai nolata lasta, oppi ihan muuten. Tuohon mummorytmin palvontaan (aikaisin nukkumaan, kukonlaulun aikaan ylös) en usko pätkääkään paitsi jos lapsi on perusluonteeltaan aamuvirkku. Tarkat rutiinit tärkeät jos erityislapsi, muuten varmaan pieni heitto suuntaan tai toiseen ei maata kaada. Tyttö menee kasille, tulee toimeen ihmisten kanssa eikä valvo öitä puhelimella. Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten se kielletään, kerran siivoaa rätillä ja kunnon uhkaukset (lapsen tasoon sopivat) päälle jos ei meinaa totella vaan uudestaan sotkee. Vaikka jäähylle huoneeseen. Tai joku lempilelu jäähylle. Jne
Jos laitan lempilelun jäähylle, niin lapsi vain nauraa tällaisina päivinä, koska sai minut reagoimaan eli antamaan rangaistuksen. Se, että reagoin hänen huonoon käytökseen tuntuu olevan palkinto. Toisaalta jos en reagoi, niin alkaa sikailemaan yhä pahemmin, kunnes on pakko reagoida. Ja siinä sitten sai haluamansa palkinnon, minun reagoimisen. Ap
Jos lapsen todellinen palkinto on sinun reagointisi, kuten olet hienosti oivaltanut, niin vyyhdin purkaminen kannattaa aloittaa tästä. Eli sinun pitää muuttaa omaa toimintaasi. Joko muuttaa reaktioitasi kun näitä juttuja tapahtuu, tai sitten alkaa reagoida eri tilanteissa. Esim kun lapsi tekee jotain vähänkin myönteistä (esim saa sukan jalkaan, maistaa ruokaa, menee ovesta ulos kun pitääkin) niin anna hänelle myönteistä huomiota. Katso ystävällisesti, sano ystävällisellä äänellä jotain kivaa. Tätä kun jaksat jatkaa niin huomaat että lapsen käytös muuttuu myös. Tätä pitää siis jatkaa loppu elämä. Myönteisen palautteen syy vain muuttuu. Eli sinun reagointisi muutos on avain.
Tämä on just näin. Meidän 4v vaan innostuu kun suutun ja ärisen tai laitan kiukkuisena rangaistuksia. Nauraa päälle. On jotain vallan tai valtavaa huomion hakemista. Muutin siis omaa käytöstä. Pysyn rauhallisena, laitan vaikka kuulokkeet päähän kun meinaa hermot kiristyä. Sitten toimin ja puhun kylmän viileästi, kerron vaikka, että palaan asiaan kun olen itse rauhoittunut.
Nykyään keskityn antamaan positiivista palautetta ja palkintoja rangaistuksien sijaan. Tällaiselle lapselle on toiminut myös huomion keskipisteestä pois sulkeminen. Esim. jäähy siellä omassa huoneessa tms. Kerrottu, että on tervetullut muiden seuraan heti kun käytös on sen mukaista.
Minä en rankaisisi ainakaan sillä tavalla, että ottaisin lelun pois tms. Mikset voi kysyä, mikä lasta vaivaa? Tai suutut ja näytät että sinulla on paha mieli tuollaisesta käytöksestä. Et siis suutu sillä tavoin että kävisit käsiksi tai raivohuutaisit vaan kerrot, että sinua suututtaa ja näytät sen.
Lapsi voi reagoida esim. teidän parisuhteeseen. Jos iskä on poissaoleva eikä anna lapselle tai äidille huomiota, lapsi purkaa huolensa siihen vanhempaan, joka hänestä enemmän kantaa vastuuta.
Kysy, mikä lapsella on. Jos hän on sivukorvalla kuullut rahahuolista tai pelkää, että vanhemmat ovat eroamassa, hän on siitä kauhuissaan eikä osaa reagoida järkevällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
En tiedä toimiiko tämä teillä, mutta meillä ainakaan en antanut jäähyjä enkä ottanut pois lempileluja. Säännöt oli olemassa, niitä noudatettiin ja oli selvä, että aikuiset päättää.
Toki joihinkin pieniin asioihin voi lapsikin vaikuttaa, kuten että haluatko vihreän vai sinisen mukin aamulla. Olisin kyllä huolestunut, jos lapsi ei olisi tyytyväinen, vaan kiukuttelisi mukivalinnastaan.
Aloittakaa vaikka säännöllisestä päivärytmistä. Muista kehua lasta aina kun siihen on aihetta, monta kertaa päivässä.
Mitäs lapsen isä tekee asialle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten se kielletään, kerran siivoaa rätillä ja kunnon uhkaukset (lapsen tasoon sopivat) päälle jos ei meinaa totella vaan uudestaan sotkee. Vaikka jäähylle huoneeseen. Tai joku lempilelu jäähylle. Jne
Jos laitan lempilelun jäähylle, niin lapsi vain nauraa tällaisina päivinä, koska sai minut reagoimaan eli antamaan rangaistuksen. Se, että reagoin hänen huonoon käytökseen tuntuu olevan palkinto. Toisaalta jos en reagoi, niin alkaa sikailemaan yhä pahemmin, kunnes on pakko reagoida. Ja siinä sitten sai haluamansa palkinnon, minun reagoimisen. Ap
Jos lapsen todellinen palkinto on sinun reagointisi, kuten olet hienosti oivaltanut, niin vyyhdin purkaminen kannattaa aloittaa tästä. Eli sinun pitää muuttaa omaa toimintaasi. Joko muuttaa reaktioitasi kun näitä juttuja tapahtuu, tai sitten alkaa reagoida eri tilanteissa. Esim kun lapsi tekee jotain vähänkin myönteistä (esim saa sukan jalkaan, maistaa ruokaa, menee ovesta ulos kun pitääkin) niin anna hänelle myönteistä huomiota. Katso ystävällisesti, sano ystävällisellä äänellä jotain kivaa. Tätä kun jaksat jatkaa niin huomaat että lapsen käytös muuttuu myös. Tätä pitää siis jatkaa loppu elämä. Myönteisen palautteen syy vain muuttuu. Eli sinun reagointisi muutos on avain.
Tämä on just näin. Meidän 4v vaan innostuu kun suutun ja ärisen tai laitan kiukkuisena rangaistuksia. Nauraa päälle. On jotain vallan tai valtavaa huomion hakemista. Muutin siis omaa käytöstä. Pysyn rauhallisena, laitan vaikka kuulokkeet päähän kun meinaa hermot kiristyä. Sitten toimin ja puhun kylmän viileästi, kerron vaikka, että palaan asiaan kun olen itse rauhoittunut.
Nykyään keskityn antamaan positiivista palautetta ja palkintoja rangaistuksien sijaan. Tällaiselle lapselle on toiminut myös huomion keskipisteestä pois sulkeminen. Esim. jäähy siellä omassa huoneessa tms. Kerrottu, että on tervetullut muiden seuraan heti kun käytös on sen mukaista.
Ennen vanhaan kun oli kunnon rangaistukset niin niistä ei todellakaan innostuttu. Toista on nykyaikana, kun vankilatkin on muutettu hotelleiksi jotta vangit eivät vaan traumatisoidu.
Mitäs jos lähtisit vaikka käymään sun vanhemmilla? Laita viesti miehelle, kun oot jo matkalla. Vaikuttaa että tarviit pari päivää lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna isänsä hoitaa muutama viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on tehnyt itsestään hovinarrin eli täysipäiväisen viihdyttäjän ja lapsi ottaa tilanteesta ilon irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
Ei toki saisikaan, mutta sekin nyt vaan kuuluu osaksi aikuiseksi kasvamista, että välillä menee asioita rikki, kun ei lapsi osaa hillitä tunteitaan. Ei maailma siihen kaadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Rytisti kirjan sivuja rikki, heitteli vaatteita, heitteli tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten se kielletään, kerran siivoaa rätillä ja kunnon uhkaukset (lapsen tasoon sopivat) päälle jos ei meinaa totella vaan uudestaan sotkee. Vaikka jäähylle huoneeseen. Tai joku lempilelu jäähylle. Jne
Jos laitan lempilelun jäähylle, niin lapsi vain nauraa tällaisina päivinä, koska sai minut reagoimaan eli antamaan rangaistuksen. Se, että reagoin hänen huonoon käytökseen tuntuu olevan palkinto. Toisaalta jos en reagoi, niin alkaa sikailemaan yhä pahemmin, kunnes on pakko reagoida. Ja siinä sitten sai haluamansa palkinnon, minun reagoimisen. Ap
Jos lapsen todellinen palkinto on sinun reagointisi, kuten olet hienosti oivaltanut, niin vyyhdin purkaminen kannattaa aloittaa tästä. Eli sinun pitää muuttaa omaa toimintaasi. Joko muuttaa reaktioitasi kun näitä juttuja tapahtuu, tai sitten alkaa reagoida eri tilanteissa. Esim kun lapsi tekee jotain vähänkin myönteistä (esim saa sukan jalkaan, maistaa ruokaa, menee ovesta ulos kun pitääkin) niin anna hänelle myönteistä huomiota. Katso ystävällisesti, sano ystävällisellä äänellä jotain kivaa. Tätä kun jaksat jatkaa niin huomaat että lapsen käytös muuttuu myös. Tätä pitää siis jatkaa loppu elämä. Myönteisen palautteen syy vain muuttuu. Eli sinun reagointisi muutos on avain.
Tämä on just näin. Meidän 4v vaan innostuu kun suutun ja ärisen tai laitan kiukkuisena rangaistuksia. Nauraa päälle. On jotain vallan tai valtavaa huomion hakemista. Muutin siis omaa käytöstä. Pysyn rauhallisena, laitan vaikka kuulokkeet päähän kun meinaa hermot kiristyä. Sitten toimin ja puhun kylmän viileästi, kerron vaikka, että palaan asiaan kun olen itse rauhoittunut.
Nykyään keskityn antamaan positiivista palautetta ja palkintoja rangaistuksien sijaan. Tällaiselle lapselle on toiminut myös huomion keskipisteestä pois sulkeminen. Esim. jäähy siellä omassa huoneessa tms. Kerrottu, että on tervetullut muiden seuraan heti kun käytös on sen mukaista.
Hauska kuulla että muillakin on samanlaista. Meillä 4v10kk hakee jotain reaktiota, ja joskus olen kyllä ihan hukassa miten itse pitäisi toimia.
Itse lasken kyllä huoneeseen komentamisen rangaistukseksi. Se on kuitenkin meillä ainoa mikä toimii, jonkun lelun poisottaminen ei todellakaan tätä lasta hetkauta.
Joskus se huoneeseenkin joutuminen näyttää olevan myös saavutus. Mutta pidän voittona edes sitä, että itsellä ei mene hermo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
Ei toki saisikaan, mutta sekin nyt vaan kuuluu osaksi aikuiseksi kasvamista, että välillä menee asioita rikki, kun ei lapsi osaa hillitä tunteitaan. Ei maailma siihen kaadu.
4v osaa kyllä olla systemaattisesti kiusaamatta äitiään jos häneltä sitä edellytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Etkö lukenut aloitusta? Lapsi oli rikkonut ja heittänyt tavaroita sekä repinyt kirjan sivuja. Ja siis kastellut koko vessan lattian saippuavedellä.
Niin? Ei tuo nyt mitenkään kamalalta kuulosta. Käytännössä kaikki lapset jossain vaiheessa jotain rikkovat ja sotkevat. Sellaista se on lapsiperhe-elämä. Sotkuista opitaan, että niin ei saa tehdä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
Ei toki saisikaan, mutta sekin nyt vaan kuuluu osaksi aikuiseksi kasvamista, että välillä menee asioita rikki, kun ei lapsi osaa hillitä tunteitaan. Ei maailma siihen kaadu.
4v osaa kyllä olla systemaattisesti kiusaamatta äitiään jos häneltä sitä edellytetään.
Kuka sitä häneltä EDELLYTTÄÄ???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap itse joka päivä Anna-Aurinkoinen, joka hymyilee aamusta iltaan? Jos ei, miksi vaadit sellaista lapselta? Lapsi vasta opettelee asioita, ei silloin voi aina olla iloinen ja tottelevainen.
Vaikka olisi huono päivä niin ei silti saa kiusata toisia tai laittaa paikkoja hajalle.
No mitä tässä nyt on laitettu hajalle? Vähän saippuaa lattialle. Onpa hurjaa :D
Rytisti kirjan sivuja rikki, heitteli vaatteita, heitteli tavaroita.
No voi kamala. Niin teit sinäkin pienenä.
Alue: Aihe vapaa
Vaikuttaa siltä, että elämäsi pyörii sen ympärillä, että lapsella on kivaa. Lopputulos on koko elämän pyöriminen lapsen oikuttelun ympärillä. Hänellä on ohjakset, äiti juoksee perässä.