Miksi jotkut arastelee pitää vauvaa sylissä?

Tuo on monesti vain tekosyy. Suurinta osaa ihmisistä ei vaan kiinnosta niin paljoa toisten vauvat että haluaisi pitää niitä sylissä.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää pitää ihmistä sylissäni.

Ps. En ymmärrä kun vauvoilla lässytetään.

En minäkään jos se on joku muu kun yksi strippari

tuo on sama kun tunkisi kissanpennun jonkun syliin joka ei tykkää kissoista

se menee rikki

Stripparia en arastele pitää sylissä.

Mieluummin mä stripparia pidän sylissä kun vauvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 46v nainen, enkä ole koskaan pitänyt vauvaa sylissäni. En uskaltaisi pitää pientä vauvaa sylissäni, pelkäisin tiputtavani. Ei kaikilla ole kokemusta vauvoista, ei edes isommista lapsista.

 

Jos istut esim. sohvalla ja lapsen äiti laittaa vauvan syliisi, miten sinä edes teoriassa sen voisit pudottaa? Jos siis kätesi ovat terveet ja olet muutenkin terve ihminen. Suurella osalla äideistäkään ei ole kokoemusta vauvoista ennen kuin oman saavat, mutta silti onnistuvat vauva hoitamaan pudottamatta. Ei se ole rakettitiedettä ja se kuuluisa luontainen vaisto (toimii myös ei-äideillä) auttaa. 

Jos se vaan jotenkin pyörähtää kopsahtaen lattialle? Kai nyt jokaisella on joskus tippunut ja särkynyt jotakin, minkä luuli olevan ihan turvallisesti otteessaan?

Siltähän menee niskat nurin jos sitä liikuttelee väärin.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat syyt sen lisäksi, että en välitä lapsista. Mulle vauvat ei aiheuta mitään lässytyskohtausta eikä hoivaviettiä.

Heh. Tuli mieleen, kun syksyllä eräs työkaveri (ei ollut samassa tiimissä kuin minä) tuli vauvaansa työpaikalle näyttämään. Siinä sitten heti yksi eläkeikää kolkutteleva mummeli katsoi mua merkittävästi ja sanoi äipälle, että tulit sitten tänne herättämään vauvakuumetta! Meinasin muljauttaa silmiäni siinä vaiheessa, mutta olin kuin en olisi kuullut tai nähnyt, jatkoin vaan töitäni. Mua ei voisi vähempää vauvat kiinnostaa. 

Enkä halua kenenkään ei-lähisukulaisen vauvaa syliini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 46v nainen, enkä ole koskaan pitänyt vauvaa sylissäni. En uskaltaisi pitää pientä vauvaa sylissäni, pelkäisin tiputtavani. Ei kaikilla ole kokemusta vauvoista, ei edes isommista lapsista.

 

Jos istut esim. sohvalla ja lapsen äiti laittaa vauvan syliisi, miten sinä edes teoriassa sen voisit pudottaa? Jos siis kätesi ovat terveet ja olet muutenkin terve ihminen. Suurella osalla äideistäkään ei ole kokoemusta vauvoista ennen kuin oman saavat, mutta silti onnistuvat vauva hoitamaan pudottamatta. Ei se ole rakettitiedettä ja se kuuluisa luontainen vaisto (toimii myös ei-äideillä) auttaa. 

Jos se vaan jotenkin pyörähtää kopsahtaen lattialle? Kai nyt jokaisella on joskus tippunut ja särkynyt jotakin, minkä luuli olevan ihan turvallisesti otteessaan?

Ja kyllä niitä vaan on sellaisia tapauksia, että se vauva on pudonnut jostain. Että eipä ne äiditkään aina niin onnistu siinä! Turha väittää muuta.

Vierailija kirjoitti:

Stripparia en arastele pitää sylissä otan mielelläni polvelleni.

Ehkäpä vitsailemalla sylitanssista ja ihanasti pyörivästä persikkaisesta pepusta pääsisikin vauvasta äkkiä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat syyt sen lisäksi, että en välitä lapsista. Mulle vauvat ei aiheuta mitään lässytyskohtausta eikä hoivaviettiä.

Katkeruutesi paistaa.. ;D

Ehka se jos vauvan alkaa itkea enka tietä mita pitaa tekeä. Ja kuinka niskan täytyy tuketa.

En halua kenenkään vauvaa syliini. Niiden liikehdinnästä tulee mieleen lähinnä joku torakka tai kastemato, enkä niihinkään halua koskea. Ajatuskin inhottaa että pitäisi pidellä jotain sätkivää lähmäkasaa.

Kissoja ottaisin syliini vaikka kolme kerralla.

En osaa pitää. Kerran sellainen tyrkättiin kysymättä syliin. Olin paskanjäykkänä kauhusta, en osaa tukea niskaa. En osannut pitää käsiä rentona, kun pelotti, että se muljahtaa alas. No, se alkoi vääntyillä, oli varmaan ikävä olo. Ja mulla kädet väsyä. 

 

Onneksi äiti tajusi, että tilanne on tukala, ja otti kitisevän lapsen syliinsä. 

 

Jotkut ei vaan osaa. 

Hyi hitto että ovat vastenmielisiä otuksia jos eivät ole omia. Se on vielä näkemättä kumpaan kasaan lastenlapset menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat syyt sen lisäksi, että en välitä lapsista. Mulle vauvat ei aiheuta mitään lässytyskohtausta eikä hoivaviettiä.

Katkeruutesi paistaa.. ;D

Taidat nyt vain projisoida. Peukutuksistakin päätellen näet ihan omiasi.

Eri

Pienen vauvan pitäminen sylissä on ihan kamalaa, pelkään että pudotan sen. Ja se mahdollisesti retkahtava niska, hyi että miten sekin ahdistaa. Ahdistaa pitää toisten vauvoja sylissä ja vältän sen jos voin. Vaikka mulla on itsellänikin lapsi. Omakin lapsen pitäminen sylissä vauvana oli pelottavaa.

Pidän enemmän kssanpennuista ja kissoista.

Vauva? Pelkään että heitän sen pois

Kannattaa kieltäytyä ja arastella. Ei ole kiva jos vauvan niska retkahtaa, halvautuu, vauvan niskaan koskee - jos pitää väärin tai tapahtuu jotain. Voi pudota lapsi lattialle, lipsahtaa, luisuvat vatteet. Aikuinen voi liukastua, kaatua, tai nojatuoli keikkaa taaksepäin. Liian paljon riskejä. -Äiti ja kunnollinen isä huolehtikoot. Mikä muiden vauvassa kiinnostaa? Ellei ole erityisen söpö ja voi söpöstellä. Koiranpennut suloisia. Kalju huutava vauva vaippoineen voi olla tätien kauhu.