Pidetäänkö teidän perheessä sopimuksista kiinni? Siis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Hankin parempia ystäviä.

Juu, sellaisia jotka on pienestä asti opetettu pitämään lupauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Niin sitä joutuu oikeesti olemaan niiden omien lasten kanssa, kun niitä ei saa muiden seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Eikö jokainen huolehdi itse omat retkieväänsä?

Ohesta totean että sama tilanne, ei kenenkään tarvitse pitää sopimusta. Jos meidät kutsutaan juhlin, mies kysyy minulta, sanon ok. Tuleekin muuta, sanon miehelle että ilmoita etten minä tulekaan. Mies ei halua lähteä ilman minua vaan lähtee mukanani baariin. Pitäköön kutsuja juhlansa. Näin olet lapsena oppinut.

Lasten täytyy olla kavereita keskenään, koska äiditkin ovat? Myös perheitten miesten pitää olla kavereita keskenään, koska vaimotkin ovat?

Raskasta on, jos näin on.

Olisko jatkuvat lupausten peruuntumiset merkki siitä, että älä kysele yhteisiin menoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Hankin parempia ystäviä.

Juu, sellaisia jotka on pienestä asti opetettu pitämään lupauksensa.

Pidän enemmän ihmisistä jotka ei ole niin ehdottomia vaan osaavat myös tilanteen mukaan joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Hankin parempia ystäviä.

Juu, sellaisia jotka on pienestä asti opetettu pitämään lupauksensa.

Pidän enemmän ihmisistä jotka ei ole niin ehdottomia vaan osaavat myös tilanteen mukaan joustaa.

Minä heistä joihin voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä itse sopimuksista kiinni, perutaan vasta jos on oikeasti kipeä tai esim. retkipäivänä vettä sataa kaatamalla. Opetan myös omia lapsiani kunnioittamaan luvattua, ja jos eivät jostakin asiasta ole varmoja, eivät sitten mene edes lupaamaan. Inhoan itse kaikkia 'ei huvitakaan' -muutoksia yli kaiken, ja tästä sitten riidelläänkin meillä miehen kanssa. Hänen mielestään on aivan ok jättääkin lähtemättä jonnekin jos ei sillä hetkellä huvita tai väsyttää, ja lastenkin olisi hyvä oppia sietämään pettymyksiä ja sitä että suunnitelmat voivat muuttua lennosta. On aiheuttanut meillä useita riitoja vuosien mittaan. En näe tätä minään paikkakunta- tai maakuntakohtaisena erona, vaan ihan kotikasvatuksesta johtuvana asiana. Joissain perheissä ollaan kovinkin 'joustavia' muiden kustannuksella ja toisissa opetetaan pitämään sovitusta kiinni. Ihan siis (perhe)kulttuuriero, ja joskus myös jos esim. jos perhe on ollut kaoottinen, on lapsi oppinut ettei lupauksiin voi luotta eikä sitten itsekään osaa pitää niistä kiinni. 

Omassa lapsuudenkodissani pidettiin kiinni siitä, mitä oli mun vanhempani olivat sopineet. Ihan sama, haluttiinko me lapset sitä asiaa vai ei. Omia lapsiani en ole kiusannut vastaavalla tavalla. Meillä on kuitenkin menty tilanteen mukaan ja hyvin paljon aina vaikuttanut se, onko se, jolle jotain olen luvannut, nähnyt kovinkin paljon vaivaa meidän vuoksemme. Jos on, mä olen kyllä saanut lahjottua lapseni mukaan. 

Lapsesi oppivat ettei sopimuksia tarvitse pitää. Huono tulevaisuus, kuolevat kohta.

Ei vaan lapseni oppivat, ettei heidän tarvitse noudattaa jonkun toisen (eli minun)  kolmannen osapuolen kanssa tekemiä sopimuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Eikö jokainen huolehdi itse omat retkieväänsä?

Ohesta totean että sama tilanne, ei kenenkään tarvitse pitää sopimusta. Jos meidät kutsutaan juhlin, mies kysyy minulta, sanon ok. Tuleekin muuta, sanon miehelle että ilmoita etten minä tulekaan. Mies ei halua lähteä ilman minua vaan lähtee mukanani baariin. Pitäköön kutsuja juhlansa. Näin olet lapsena oppinut.

Lasten täytyy olla kavereita keskenään, koska äiditkin ovat? Myös perheitten miesten pitää olla kavereita keskenään, koska vaimotkin ovat?

Raskasta on, jos näin on.

Äitini yrittää edelleen tuputtaa minulle hänen parhaimman ystävän poikaa minulle mieheksi. 🤣 Hän oli jo silloin lapsena kahden opettajan lapsena äärestä raskas pikkuvanha nipottaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Eikö jokainen huolehdi itse omat retkieväänsä?

Ohesta totean että sama tilanne, ei kenenkään tarvitse pitää sopimusta. Jos meidät kutsutaan juhlin, mies kysyy minulta, sanon ok. Tuleekin muuta, sanon miehelle että ilmoita etten minä tulekaan. Mies ei halua lähteä ilman minua vaan lähtee mukanani baariin. Pitäköön kutsuja juhlansa. Näin olet lapsena oppinut.

Lasten täytyy olla kavereita keskenään, koska äiditkin ovat? Myös perheitten miesten pitää olla kavereita keskenään, koska vaimotkin ovat?

Raskasta on, jos näin on.

Tämä palsta on kyllä joskus niin sitä itseään, peräpään tuotetta. Lähes joka keskusteluun tunkee ihminen, jotka tahallaan aiheuttaa väärinkäsityksiä ja epäsopua. Mitä ihmettä sellaiset ihmiset saavat kirjoituksistaan? Mikä saa levittämään pahaa ympärilleen? Eikö tässä maailmassa ole ihan riittävästi raskasta ja vastoinkäymisiä muutenkin?

Niin kuin tämäkin keskustelu. Mistään ei ole voinut päätellä, että ap olisi kiinnostunut vain omista aikuiskavereista tai että hänen ja tuon tuttavansa lapset eivät haluaisi olla yhdessä tai että ap:tä lapsineen ei olisi toivottu mukaan toiseen paikkaan, vaikka uimaan. Kysymys on kokonaan eri asiasta, toisten ihmisten huomioon ottamisesta mm. pitämällä kiinni siitä mitä on luvannut tai sovittu. Ja että siihen liittyy joustavuuskin, kun on hyvä syy, mitä silkka itsekkyys ei ole.

Mistä senkin joku keksi, että miesten muka pitäisi olla automaattisesti naisen ja/tai lasten kavereidenn kavereita, vaikka ei yhtään kiinnosta? Jokainen aikuinen, nainenkin, kyllä tietää etteivät kaverisuhteet väkisin synny.

Jos on joku oman perheen juttu, joka oli tarkoitus perheen hyödyksi, esim. mennä mustikkaan tai pesemään mummon ikkunat > ei voida perua

Jos on joku oman perheen juttu, joka oli tarkoitus tehdä lasten iloksi esim. mennä uimaan tai Linnanmäelle > voidaan perua, jos ei huvita

Jos on toisten ihmisten kanssa sovittu meno,

esim. mennä uimaan tai Linnanmäelle > neuvotellaan tapauskohtaisesti: miksi lapsi ei yhtäkkiä haluakaan vaikka menoa suunnitellessa oli innoissaan, meneekö toisten päivä pilalle jos meidän perhe jää pois jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä itse sopimuksista kiinni, perutaan vasta jos on oikeasti kipeä tai esim. retkipäivänä vettä sataa kaatamalla. Opetan myös omia lapsiani kunnioittamaan luvattua, ja jos eivät jostakin asiasta ole varmoja, eivät sitten mene edes lupaamaan. Inhoan itse kaikkia 'ei huvitakaan' -muutoksia yli kaiken, ja tästä sitten riidelläänkin meillä miehen kanssa. Hänen mielestään on aivan ok jättääkin lähtemättä jonnekin jos ei sillä hetkellä huvita tai väsyttää, ja lastenkin olisi hyvä oppia sietämään pettymyksiä ja sitä että suunnitelmat voivat muuttua lennosta. On aiheuttanut meillä useita riitoja vuosien mittaan. En näe tätä minään paikkakunta- tai maakuntakohtaisena erona, vaan ihan kotikasvatuksesta johtuvana asiana. Joissain perheissä ollaan kovinkin 'joustavia' muiden kustannuksella ja toisissa opetetaan pitämään sovitusta kiinni. Ihan siis (perhe)kulttuuriero, ja joskus myös jos esim. jos perhe on ollut kaoottinen, on lapsi oppinut ettei lupauksiin voi luotta eikä sitten itsekään osaa pitää niistä kiinni. 

Omassa lapsuudenkodissani pidettiin kiinni siitä, mitä oli mun vanhempani olivat sopineet. Ihan sama, haluttiinko me lapset sitä asiaa vai ei. Omia lapsiani en ole kiusannut vastaavalla tavalla. Meillä on kuitenkin menty tilanteen mukaan ja hyvin paljon aina vaikuttanut se, onko se, jolle jotain olen luvannut, nähnyt kovinkin paljon vaivaa meidän vuoksemme. Jos on, mä olen kyllä saanut lahjottua lapseni mukaan. 

Lapsesi oppivat ettei sopimuksia tarvitse pitää. Huono tulevaisuus, kuolevat kohta.

Ei vaan lapseni oppivat, ettei heidän tarvitse noudattaa jonkun toisen (eli minun)  kolmannen osapuolen kanssa tekemiä sopimuksia. 

Miksi teet sopimuksia kysymättä heiltä? Oletko vajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Hankin parempia ystäviä.

Juu, sellaisia jotka on pienestä asti opetettu pitämään lupauksensa.

Pidän enemmän ihmisistä jotka ei ole niin ehdottomia vaan osaavat myös tilanteen mukaan joustaa.

Minä taas en tykkää valehtelijoista ja tyhjän lupaajista

Se, että on sovittu, luvattu ja joku meitä odottaa, on riittävä syy toteuttaa suunnitelma vaikka just silloin ei nappais. Suunnitteluun lapset iän ja persoonan mukaan osallisiksi.

Pidetään kiinni ainakin jos perumisesta olisi jotain haittaa jollekin. 11-vuotiaan olen jättänyt kelkasta jos seurue on sellainen ettei hänen poissaolonsa aiheuta kenellekään mielipahaa (eli esim. kaveriperheessä ei ole lasta joka kaipaisi häntä seuraksi). Ja tuosta 9-10v+ olen myös enemmän kysellyt suunnitteluvaiheessa että tuletko ja haluatko tai sanonut tilanteen salliessa että voi vasta lähtiessä päättää tuleeko mukaan (on sosiaalisesti kuormittuvat ja välillä on vähän hakusessa mitä kaikkea jaksaa ja kavereiden kanssa vietetty aika alkaa olla tärkeää). Nuorempi (nyt 8v) muuttaa mieltään vartin välein ja usein katuu jälkikäteen valintaansa, joten hänen kohdallaan en kysele mutta huomioin hänet tuntien hänenkin mieltymyksensä suunnitelmia tehdessä. Esim. lauantaina raahasin "väkisin" museoon jossa olikin niin hauskaa että kun muut olisi olleet kypsiä lähtemään pois niin tämä olisi halunnut uuden kierroksen.

No, vähenivätkö sairaspoissaolot, jotka johtuvat hengitystieinfektioita aiheuttavista tartuntataudeista.

Ainakin "totaalisiin poissaoloihin" vaikutti päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Se, että on sovittu, luvattu ja joku meitä odottaa, on riittävä syy toteuttaa suunnitelma vaikka just silloin ei nappais. Suunnitteluun lapset iän ja persoonan mukaan osallisiksi.

Pidetään kiinni ainakin jos perumisesta olisi jotain haittaa jollekin. 11-vuotiaan olen jättänyt kelkasta jos seurue on sellainen ettei hänen poissaolonsa aiheuta kenellekään mielipahaa (eli esim. kaveriperheessä ei ole lasta joka kaipaisi häntä seuraksi). Ja tuosta 9-10v+ olen myös enemmän kysellyt suunnitteluvaiheessa että tuletko ja haluatko tai sanonut tilanteen salliessa että voi vasta lähtiessä päättää tuleeko mukaan (on sosiaalisesti kuormittuvat ja välillä on vähän hakusessa mitä kaikkea jaksaa ja kavereiden kanssa vietetty aika alkaa olla tärkeää). Nuorempi (nyt 8v) muuttaa mieltään vartin välein ja usein katuu jälkikäteen valintaansa, joten hänen kohdallaan en kysele mutta huomioin hänet tuntien hänenkin mieltymyksensä suunnitelmia tehdessä. Esim. lauantaina raahasin "väkisin" museoon jossa olikin niin hauskaa että kun muut olisi olleet kypsiä lähtemään pois niin tämä olisi halunnut uuden kierroksen.

Tarkennus tähän: Pidetään kiinni ainakin jos perumisesta olisi jotain haittaa jollekin. -> Tietysti pitää käyttää järkeä ja pelisilmää, jos on sattunut jotain poikkeuksellista, lapsi on vaikka aivan tolkuttoman väsynyt tai tietysti jos on kipeän oloinen. Mutta sellaisia "tänään ei kiinnostakaan uinti, haluaisinkin mieluummin pelata Mineä" -perumisia emme harrasta.

Leffa tms on hupia, ei todellakaan mennä jos lapset eivät halua, yleensä mennään leffaan kerran vuodessa jos sitäkään joten säästän mielelläni rahat.

Uinti kuuluu harrastuksena elämäämme joten sinne mennään viikottain kun halli on auki ja kesäisin järveen (rannalla voivat kyllä leikkiä hiekkaleikkejä uimisen sijasta)

Muut menot ns. hupi menot jää pois jos lapset eivät halua mennä, toki niin harvoin on mahdollisuus että todellakin haluavat lähteä.

Uimaan/leffaan voidaan perua jos lapsi ei halua. Mustikkametsään mennään jos on tarkoitus kerätä mustikoita, sitä ei lapsilta kysytä. Jos on sovittu jotain muiden kuin oman perheen kesken, niin pidetään siitä kiinni, paitsi jos sääennuste heittää häränpyllyä... kaatosateessa ei ulkoilla tai uida.