Pidetäänkö teidän perheessä sopimuksista kiinni? Siis

Se riippuu aamusta. Jos on aamusta alkaen ollut huono päivä en ala vääntämään mistään metsäretkestä. Siinä menee kaikkien päivä pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos nro 12. Näin siis voi tehdä. Itse koen, että kun ollaan yhdessä sovittu, niin olisi epäkohteliasta sanoa, että no me ainakin mennään kuitenkkn metsään. Olisi tylyä, mutta ehkä seuraavalla kerralla teen niin.

Miksi olisi tylyä, jos sinne metsäretkelle oli kuitenkin alunperin tarkoitus mennä? 

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Ette sitten sinne metsään voinut mennä ilman tuttavia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Sitten yhteinen meno perutaan ja jokainen menee omilla ehdoillaan. En todellakaan ala raahaamaan lasta väkisin metsään. Mitä siitä tulisi?

Ei niin mitään. Lapsen pitää saada päättää mitä tekee. Kamalinta olisi, että lapsi viihtyisi metsässä ja haluaisi uudelleen.

Jokainen vanhempi tuntee sen lapsensa parhaiten.

Pidän kyllä itse sopimuksista kiinni, perutaan vasta jos on oikeasti kipeä tai esim. retkipäivänä vettä sataa kaatamalla. Opetan myös omia lapsiani kunnioittamaan luvattua, ja jos eivät jostakin asiasta ole varmoja, eivät sitten mene edes lupaamaan. Inhoan itse kaikkia 'ei huvitakaan' -muutoksia yli kaiken, ja tästä sitten riidelläänkin meillä miehen kanssa. Hänen mielestään on aivan ok jättääkin lähtemättä jonnekin jos ei sillä hetkellä huvita tai väsyttää, ja lastenkin olisi hyvä oppia sietämään pettymyksiä ja sitä että suunnitelmat voivat muuttua lennosta. On aiheuttanut meillä useita riitoja vuosien mittaan. En näe tätä minään paikkakunta- tai maakuntakohtaisena erona, vaan ihan kotikasvatuksesta johtuvana asiana. Joissain perheissä ollaan kovinkin 'joustavia' muiden kustannuksella ja toisissa opetetaan pitämään sovitusta kiinni. Ihan siis (perhe)kulttuuriero, ja joskus myös jos esim. jos perhe on ollut kaoottinen, on lapsi oppinut ettei lupauksiin voi luotta eikä sitten itsekään osaa pitää niistä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Ette sitten sinne metsään voinut mennä ilman tuttavia?

Jospa ne apn lapset olivat innoissaan kun kavereitten kanssa pääsee, onhan se pettymys kun kaverit ei viitsi pitää kiinni sovitusta. Kun tuo mamma ehdottaisi minulla joskus uudestaan jotain sanoisin, että katsotaan sitten kun tiedetään mitä mieltä lähdön hetkellä ollaan.

Oli viikonloppuna tosi kivaa vaimon kanssa festareilla kun hän sinne pienen väännön jälkeen lähti. Voin vaan kuvitella mitä se on lasten kanssa. Tai no, lapset varmaan pääse siitä harmistuksesta sentään yli?

Oma havainto on, että lappeenrantalainen tuttu ei pidä sopimuksista kiinni oikeastaan lainkaan, minä varsinaissuomalaisena olen ihmeissäni, että miten tässä pitäisi luovia. Hän ehdottaa jotain, minä sanon, että sopii, täsmennän "huomenna klo 14:00 mennään maauimalaan, minä haen sinut ja lapsen", kaveri vastaa, että OK, hienoa.

Ja huomenna klo 14:00 kaveri ei ole edes kotona, vaan lähtenyt shoppailemaan, kun ei ollutkaan kiva ilma.  Hänestä tuo on ihan luonnollista, ei edes tarvitse ilmoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä itse sopimuksista kiinni, perutaan vasta jos on oikeasti kipeä tai esim. retkipäivänä vettä sataa kaatamalla. Opetan myös omia lapsiani kunnioittamaan luvattua, ja jos eivät jostakin asiasta ole varmoja, eivät sitten mene edes lupaamaan. Inhoan itse kaikkia 'ei huvitakaan' -muutoksia yli kaiken, ja tästä sitten riidelläänkin meillä miehen kanssa. Hänen mielestään on aivan ok jättääkin lähtemättä jonnekin jos ei sillä hetkellä huvita tai väsyttää, ja lastenkin olisi hyvä oppia sietämään pettymyksiä ja sitä että suunnitelmat voivat muuttua lennosta. On aiheuttanut meillä useita riitoja vuosien mittaan. En näe tätä minään paikkakunta- tai maakuntakohtaisena erona, vaan ihan kotikasvatuksesta johtuvana asiana. Joissain perheissä ollaan kovinkin 'joustavia' muiden kustannuksella ja toisissa opetetaan pitämään sovitusta kiinni. Ihan siis (perhe)kulttuuriero, ja joskus myös jos esim. jos perhe on ollut kaoottinen, on lapsi oppinut ettei lupauksiin voi luotta eikä sitten itsekään osaa pitää niistä kiinni. 

Tietyissä tilanteissa minusta pitää vähän myös joustaa. Esim tuo metsäretki vs uimala. Jos sopimisen hetkellä keli oli metsäretkeen suotuisampi, mutta sinä päivänä onkin hellettä.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä itse sopimuksista kiinni, perutaan vasta jos on oikeasti kipeä tai esim. retkipäivänä vettä sataa kaatamalla. Opetan myös omia lapsiani kunnioittamaan luvattua, ja jos eivät jostakin asiasta ole varmoja, eivät sitten mene edes lupaamaan. Inhoan itse kaikkia 'ei huvitakaan' -muutoksia yli kaiken, ja tästä sitten riidelläänkin meillä miehen kanssa. Hänen mielestään on aivan ok jättääkin lähtemättä jonnekin jos ei sillä hetkellä huvita tai väsyttää, ja lastenkin olisi hyvä oppia sietämään pettymyksiä ja sitä että suunnitelmat voivat muuttua lennosta. On aiheuttanut meillä useita riitoja vuosien mittaan. En näe tätä minään paikkakunta- tai maakuntakohtaisena erona, vaan ihan kotikasvatuksesta johtuvana asiana. Joissain perheissä ollaan kovinkin 'joustavia' muiden kustannuksella ja toisissa opetetaan pitämään sovitusta kiinni. Ihan siis (perhe)kulttuuriero, ja joskus myös jos esim. jos perhe on ollut kaoottinen, on lapsi oppinut ettei lupauksiin voi luotta eikä sitten itsekään osaa pitää niistä kiinni. 

Omassa lapsuudenkodissani pidettiin kiinni siitä, mitä oli mun vanhempani olivat sopineet. Ihan sama, haluttiinko me lapset sitä asiaa vai ei. Omia lapsiani en ole kiusannut vastaavalla tavalla. Meillä on kuitenkin menty tilanteen mukaan ja hyvin paljon aina vaikuttanut se, onko se, jolle jotain olen luvannut, nähnyt kovinkin paljon vaivaa meidän vuoksemme. Jos on, mä olen kyllä saanut lahjottua lapseni mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä itse sopimuksista kiinni, perutaan vasta jos on oikeasti kipeä tai esim. retkipäivänä vettä sataa kaatamalla. Opetan myös omia lapsiani kunnioittamaan luvattua, ja jos eivät jostakin asiasta ole varmoja, eivät sitten mene edes lupaamaan. Inhoan itse kaikkia 'ei huvitakaan' -muutoksia yli kaiken, ja tästä sitten riidelläänkin meillä miehen kanssa. Hänen mielestään on aivan ok jättääkin lähtemättä jonnekin jos ei sillä hetkellä huvita tai väsyttää, ja lastenkin olisi hyvä oppia sietämään pettymyksiä ja sitä että suunnitelmat voivat muuttua lennosta. On aiheuttanut meillä useita riitoja vuosien mittaan. En näe tätä minään paikkakunta- tai maakuntakohtaisena erona, vaan ihan kotikasvatuksesta johtuvana asiana. Joissain perheissä ollaan kovinkin 'joustavia' muiden kustannuksella ja toisissa opetetaan pitämään sovitusta kiinni. Ihan siis (perhe)kulttuuriero, ja joskus myös jos esim. jos perhe on ollut kaoottinen, on lapsi oppinut ettei lupauksiin voi luotta eikä sitten itsekään osaa pitää niistä kiinni. 

Omassa lapsuudenkodissani pidettiin kiinni siitä, mitä oli mun vanhempani olivat sopineet. Ihan sama, haluttiinko me lapset sitä asiaa vai ei. Omia lapsiani en ole kiusannut vastaavalla tavalla. Meillä on kuitenkin menty tilanteen mukaan ja hyvin paljon aina vaikuttanut se, onko se, jolle jotain olen luvannut, nähnyt kovinkin paljon vaivaa meidän vuoksemme. Jos on, mä olen kyllä saanut lahjottua lapseni mukaan. 

Lapsesi oppivat ettei sopimuksia tarvitse pitää. Huono tulevaisuus, kuolevat kohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Ette sitten sinne metsään voinut mennä ilman tuttavia?

Jospa ne apn lapset olivat innoissaan kun kavereitten kanssa pääsee, onhan se pettymys kun kaverit ei viitsi pitää kiinni sovitusta. Kun tuo mamma ehdottaisi minulla joskus uudestaan jotain sanoisin, että katsotaan sitten kun tiedetään mitä mieltä lähdön hetkellä ollaan.

Miten äidit voi päättää ketkä ovat kavereita keskenään? Perheystävyys ei oikein toimi kuin hyvällä tuurilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä itse sopimuksista kiinni, perutaan vasta jos on oikeasti kipeä tai esim. retkipäivänä vettä sataa kaatamalla. Opetan myös omia lapsiani kunnioittamaan luvattua, ja jos eivät jostakin asiasta ole varmoja, eivät sitten mene edes lupaamaan. Inhoan itse kaikkia 'ei huvitakaan' -muutoksia yli kaiken, ja tästä sitten riidelläänkin meillä miehen kanssa. Hänen mielestään on aivan ok jättääkin lähtemättä jonnekin jos ei sillä hetkellä huvita tai väsyttää, ja lastenkin olisi hyvä oppia sietämään pettymyksiä ja sitä että suunnitelmat voivat muuttua lennosta. On aiheuttanut meillä useita riitoja vuosien mittaan. En näe tätä minään paikkakunta- tai maakuntakohtaisena erona, vaan ihan kotikasvatuksesta johtuvana asiana. Joissain perheissä ollaan kovinkin 'joustavia' muiden kustannuksella ja toisissa opetetaan pitämään sovitusta kiinni. Ihan siis (perhe)kulttuuriero, ja joskus myös jos esim. jos perhe on ollut kaoottinen, on lapsi oppinut ettei lupauksiin voi luotta eikä sitten itsekään osaa pitää niistä kiinni. 

Omassa lapsuudenkodissani pidettiin kiinni siitä, mitä oli mun vanhempani olivat sopineet. Ihan sama, haluttiinko me lapset sitä asiaa vai ei. Omia lapsiani en ole kiusannut vastaavalla tavalla. Meillä on kuitenkin menty tilanteen mukaan ja hyvin paljon aina vaikuttanut se, onko se, jolle jotain olen luvannut, nähnyt kovinkin paljon vaivaa meidän vuoksemme. Jos on, mä olen kyllä saanut lahjottua lapseni mukaan. 

Lapsesi oppivat ettei sopimuksia tarvitse pitää. Huono tulevaisuus, kuolevat kohta.

Niin, sinne uimaan mennään vaikka sataisi vanhoja ämmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Eikö jokainen huolehdi itse omat retkieväänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Multa ainakin sujuu kalsarikännit yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Hankin parempia ystäviä.

Jos on jonkun perheen ulkopuolisen kanssa sovittu jotain, niin siitä pidetään kiinni.

Jos on perheen sisällä, niin silloin voidaan joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn, koska alkaa kypsyttää tuttavien tapa perua sovitut menot viime hetkellä. Syynä on nimenomaan, että lapset ei haluakaan tai haluavat metsäretken sijasta vaikka leikkipuistoon tms. Eri asia tietysti sairastumiset ja muut, mutta siitä ei siis ole kyse. Esim. tämä metsäretkitapaus, olin hommannut eväät, pukenut lapset ym. metsäretkeä ajatellen, niin ärsyttää kun puoli tuntia ennen lähtöä tulee soitto, että mentäiskö sittenkin maauimalaan kun ei meidän lapset nyt haluakaan metsään.

Onko tällainen normaalia vai olenko minä vain auttamattoman nipo?

Silloin kannattaa mennä omien lapsien kanssa metsäretkelle.

Niin, sinä olet kutsunut juhliin kuusi ihmistä, kaikki lupaavat tulla mutta sitten tuleekin kivempaa juttua ja ilmoittavat että mennäänkin baariin. Menet mukaan tai juhlit ruokinesi ja juomineen yksin?

Eikö jokainen huolehdi itse omat retkieväänsä?

Ohesta totean että sama tilanne, ei kenenkään tarvitse pitää sopimusta. Jos meidät kutsutaan juhlin, mies kysyy minulta, sanon ok. Tuleekin muuta, sanon miehelle että ilmoita etten minä tulekaan. Mies ei halua lähteä ilman minua vaan lähtee mukanani baariin. Pitäköön kutsuja juhlansa. Näin olet lapsena oppinut.