Voiko lääkäri saada selville, että en syö lääkkeitä?
Minulle on määrätty ketipinor-lääkettä, jota en aio syödä. Haen lääkkeen tietenkin apteekista. Eihän sitä voi tai ole tapana testata jotenkin?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Näkevät verikokeista onko otettu. Mikäli eivät ota verikokeita, eivät näe.
Näinhän se on, ketipinor näkyi minullakin verikokeissa verensokeritason nousuna ja olisin lopulta sairastunut diabetekseen. Söin sitä vasta kuukauden pienellä annoksella, enkä huomannut siitä olevan mitään hyötyä, vaikka on kuulemma tehokas ja hyvin siedetty lääke vaivaan kuin vaivaan. Hieno lääke varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksei voi sanoa suoraan että hain lääkkeen, luin kuvauksen ja jätin ottamatta.
Kuntoutustuki voidaan katkaista jos potilaan katsotaan kieltäytyvän hoidosta.
Jos voi niin huonosti, että saa kuntoutustukea, on todella vakavasti sairas, ja kannattaisi noudattaa niitä lääkärin ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin voi lyhentää elämää että tekee jotain varomatonta psykoosin aikana.
En tiedä mihin AP:n pitäii syödä lääkettä, mutta olen nähnyt muutamankin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan päättävän lopettaa lääkkeet omin päin. Elämä on mennyt näissä tapauksissa aina totaalisen sekaisin (eroja, velkoja, kolareita, päihteissä ajamista, eksessiivistä valehtelua läheisille, onnettomuuksia, työpaikkojen menetyksiä, rikoksia, asunnon menetyksiä, you name it...).
Niin ja jokainen sairastettu psykoosi vaurioittaa aivoja pysyvästi, koskaan ei tiedä milloin ei enää paranekaan siitä.
vähän väliä uutisoidaankin ongelmaisista, jotka ovat tappaneet ihmisiä syyntakeettomana.
Aivan oma asia että syötkö lääkkeet vai et. Olisi sen voinut lääkärillekin sanoa, että turhaa kirjottelet reseptejäsi.
Riippuu tosiaan mihin lääke on määrätty. Uniongelmat ja ahdistus talttuu kyllä ilman lääkitystäkin oikeanlaisella ympäristöllä, terveillä elämäntavoilla ja keskusteluavulla.
Psykoosi taas on aivokemiallinen häiriötila, joka vaatii ehdottomasti lääkehoidon, ettei henkilö päädy vahingoittamaan itseään tai muita ihmisiä.