Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjätä masentuneen kumppanin kanssa
18.07.2022 |
Hei,
Olen 18v tyttö. Olen noin vuoden seurustellut 21v pojan kanssa. Kun aloimme seurustelemaan, tiesin kumppanini masennustaustan. Hänen masennuksensa oli kuitenkin melko taakse jäänyttä elämää tuolloin.
Kuitenkin suhteemme aikana masennus on alkanut näyttäytyä 2 vko-1kk mittaisina jaksoina, jolloin kumppanillani on todella vaikeaa. Hän on saanut ammattiapua, mutta niistä ei juurikaan ole ollut apua.
Onko kellään mitään vinkkejä omaan jaksamiseeni? Tuntuu että oma jaksamiseni on lopussa toisesta huolehtimiseen ja olen itsekin usein kumppanini puolesta alakuloinen. Haluan kuitenkin jatkaa suhdetta, sillä ilman häntä olisin hyvin onneton, vielä onnettomampi kuin nyt.
En siis tarvitse mitään neuvoja että jätä se, eroa siitä ennen kun itsekin sairastut. Haluaisin vinkkejä miten selvitä tästä yhdessä poikaystäväni kanssa.
Kommentit (62)
Ei ei ei. Kerron sinulle miesnäkökulmaa pelottavasta 35-vuoden iästä: kadun joka päivä sitä, etten panostanut kaikkeani siihen, että olisin nuorena saanut koskea nuoria kauniita naisia. Sen sijaan tuhlasin parisuhteessa elämäni arvokkaimman ajan, koko 20-29-vuoden ikävälin. Älä tee sitä virhettä, että olet jonkun masentuneen äijän kanssa vain siksi, että hän nyt tuntuu sinulle ainutlaatuiselta. Kadut ihan varmasti ja kerron, että aika menee nopeampaa, kuin kuvittelet sen menevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu vertaistukitoimintaan, missä tapaat muita, joiden läheisellä mielenterveysongelmia. Saat perspektiiviä asioihin.
Tämä, esimerkiksi Finfami. Tuo perspektiivi on tärkeä, ja myös se mitä masentuneen kumppanilta voi vaatia ja mitä ei. Toivottavasti sinulla on myös muita hyviä ihmissuhteita kuin poikaystäväsi.
Vierailija kirjoitti:
Kai teen sitten vaan omat virheeni. En puolisoa vaihda, sillä pidän kumppanistani hyvin paljon enkä aio jättää häntä vaikka tulisi vaikeuksia. En näköjään saanut täältä sellaisia vastauksia joita olisin tarvinnut.
Ap
Täällä 99% ihmisistä on sadistisia trolleja. Älä ota heidän juttujaan todesta. Vertaisryhmästä saat taustatukea teille molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teen sitten vaan omat virheeni. En puolisoa vaihda, sillä pidän kumppanistani hyvin paljon enkä aio jättää häntä vaikka tulisi vaikeuksia. En näköjään saanut täältä sellaisia vastauksia joita olisin tarvinnut.
Ap
Kannattaisi kyllä erota kun ajan kuluessa masennuksessaan ripustautuu sinuun voimakkaammin ja alkaa skitsoilemaan kun edes vihjaat eroa tai kun hän edes mielessään alkaa sellaista ajatella.
Tänhän takia vaimokaupat kukoistaa. Masentuneet ja sosiaalisesti estyneet miehet tilailee kodinkoneita suoraan ovelle.
Vierailija kirjoitti:
Kai teen sitten vaan omat virheeni. En puolisoa vaihda, sillä pidän kumppanistani hyvin paljon enkä aio jättää häntä vaikka tulisi vaikeuksia. En näköjään saanut täältä sellaisia vastauksia joita olisin tarvinnut.
Ap
Se on tämän foorumin kirous, että aina kun tänne tuodaan mikä tahansa parisuhdeongelma, niin elämäänsä kyllästyneet ja entisiä kumppaneitaan kohtaan katkeroituneet mammat on huutamassa kuorossa että pitäisi ehdottomasti ottaa ero.
Tilanteeseesi on vaikeaa antaa muita neuvoja kuin että yrittäkää olla poikaystävänne kanssa avoimia toisianne kohtaan. Tue häntä ja rohkaise häntä puhumaan, jos se yhtään auttaa häntä. Mutta aivan yhtä tärkeää on, että huolehdit myös omasta jaksamisestasi: jos joskus ei ole voimavaroja auttaa poikaystävää, yritä kertoa se hänelle, tai sano jollakin rauhallisella hetkellä että olet kuormittunut tilanteesta ja toivot, että poikaystäväsi saisi toimivaa apua masennukseensa. Täällä välittyy hyvin, että et ole lähdössä suhteesta mihinkään, ja tämäkin on hyvä kertoa poikaystävälle. Voimia teille molemmille, ja toivotaan parempaa tulevaisuutta ilman masennusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata sekaantua mt-ongelmaisiin
Ihmiset varoittelee syystä. Jossain vaiheessa sairastut miehen tavoin masennukseen. Ole varovainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai teen sitten vaan omat virheeni. En puolisoa vaihda, sillä pidän kumppanistani hyvin paljon enkä aio jättää häntä vaikka tulisi vaikeuksia. En näköjään saanut täältä sellaisia vastauksia joita olisin tarvinnut.
Ap
Sinuahan juuri yritetään auttaa, kun ei noissa tapauksissa useinkaan ole onnellista loppua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuullosta mitenkään päin terveeltä tilanteelta, tuossa iässä pitäisi elää ja opetella itsenäistymistä eikä toimia jonain omaishoitajana.
Se on juuri noin. Itse samanikäisenä heivasin mäkeen kaikki poikakaverit jos oli pieniäkään vikoja. Aina löytyi uusia ja parempia. Nykyään kolmekymppisenä pitkässä hyvässä suhteessa.
Uuh mitä valkkaamista, karma is the bitch, toivotaan että sun unelmamies ei swappaa sinua nuorempaan kun alkaa sun nuoruus vähentyä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teen sitten vaan omat virheeni. En puolisoa vaihda, sillä pidän kumppanistani hyvin paljon enkä aio jättää häntä vaikka tulisi vaikeuksia. En näköjään saanut täältä sellaisia vastauksia joita olisin tarvinnut.
Ap
Se on tämän foorumin kirous, että aina kun tänne tuodaan mikä tahansa parisuhdeongelma, niin elämäänsä kyllästyneet ja entisiä kumppaneitaan kohtaan katkeroituneet mammat on huutamassa kuorossa että pitäisi ehdottomasti ottaa ero.
Tilanteeseesi on vaikeaa antaa muita neuvoja kuin että yrittäkää olla poikaystävänne kanssa avoimia toisianne kohtaan. Tue häntä ja rohkaise häntä puhumaan, jos se yhtään auttaa häntä. Mutta aivan yhtä tärkeää on, että huolehdit myös omasta jaksamisestasi: jos joskus ei ole voimavaroja auttaa poikaystävää, yritä kertoa se hänelle, tai sano jollakin rauhallisella hetkellä että olet kuormittunut tilanteesta ja toivot, että poikaystäväsi saisi toimivaa apua masennukseensa. Täällä välittyy hyvin, että et ole lähdössä suhteesta mihinkään, ja tämäkin on hyvä kertoa poikaystävälle. Voimia teille molemmille, ja toivotaan parempaa tulevaisuutta ilman masennusta!
Masennusta ei voi verrata flunssaan. Miehen pitäisi ehdottomasti satsata hoitoon. Kerran kuussa Better Helpin terapeutille ja loppuaika kunnallisella. Muussa tapauksessa moro
Jos olisit vaikka 50 v ja takana vuosikymmenten parisuhde, niin olisi eri asia. Olet kuitenkin niin nuori, ettei tuohon suhteeseen kannata jäädä ja uhrata omaa elämäänsä toisen takia. Sairaudelle ei kukaan mitään voi, mutta jos on jo tuossa vaiheessa noin hankalaa, niin ei se iän myötä helpommaksi muutu. On iso riski, että useamman vuoden tuossa hoivaisit miestäsi ja eräänä päivänä mies vain lähtisi jonkun toisen matkaan. Olisit kaikki nuo vuodet turhaan hoivannut miestäsi ja menettänyt omaa nuoruuttasi.
Sinulla on oikeus nauttia nuoruudestasi, ei olla kenenkään omaishoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai teen sitten vaan omat virheeni. En puolisoa vaihda, sillä pidän kumppanistani hyvin paljon enkä aio jättää häntä vaikka tulisi vaikeuksia. En näköjään saanut täältä sellaisia vastauksia joita olisin tarvinnut.
Ap
Sait vastauksia joita tarvitset, mutta et saanut sellaisia vastauksia mitä haluaisit. Koeta nyt olla järkevä.
Ihana ap. Voimia! Yhdessä selviätte!
Niin mekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet luuserit kannattaa heivata heti alkuunsa.
Mies sanoi minulle jo joskus 15 vuotta sitten, vaikean masennuskevään jälkeen, että ei olisi jaksanut enää kauan katsella minua. Näin jälkeen päin mietin, että olisi ollut varmaankin kummallekin tosi paljon parempi, jos olisi lähtenyt ja jättänyt minut silloin
Hauskaa, että niin monen mielestä nuoruudessa on mahdollisuus nautiskella ja seurustella eri kumppanien kanssa.
Minullekin kesätyökaveri kerran nuoruudessani ihmetteli, että "sun nuoruutesihan menee ihan hukkaan, kun et biletä etkä käy diskoissa".
Mutta kun en tykännyt olla tanssi- ja biletyspaikoissa!
Ap on tässä ketjussa saanut muutaman hyvän neuvon liittyen avoimeen keskusteluun, vertaistukiryhmään ja siihen, että kaverin pitäisi pyrkiä hoitamaan masennuksensa pois.
Masennukseen liittyy melko varmasti häpeä ja syyllisyys siitä, että ei osaa olla parempi eikä "riitä" puolisolle. Muistuta siitä, että masennus ei haittaa ja että se on vain väliaikaista ja että hän riittää ja on rakastettu. Ja masennus on myöskin merkki siitä, että vielä tuntee jotain ja välittää asioista. Ensi vuosi on parempi. Seuraava jo ehkä ihan hyväkin.
Sulkekaa pois kaikki fysiologiset tekijät kunnon ammattilaisella, kilpirauhasarvot, varastoraudat etc. pitää tsekata. Onko mielen päällä joku masennusta aiheuttava tekijä? Riippuvuuksia tms?
Liikunta ja ruokavalio on PAKKO pitää kunnossa, ei selityksiä.
t. 10v. vaikeasta masennuksesta täysin parantunut
Kaverini alkoi seurustella erikoisen oloisen tyypin kanssa. Heti omassa päässäni soi hälytyskellot, mutta eipä sitä vastaihastuneelle voi mennä omaa huoltaan virkkomaan.
Nyt kohta 20v myöhemmin kaveri on edelleen tämän erikoisen tyypin kanssa, mutta kahden lapsen kera, masentuneena ja väsyneenä. Erikoinen kaveri elelee oman erikoisen elämänsä mukaan muita miettimättä kun taas kaveri uupuu ja väsyy kun ei ole normaalia vastavuoroista parisuhdetta nähnytkään.
Neuvoisin kyllä heti heivaamaan tällaiset ongelmalliset tapaukset pois niin karulta kuin se kuulostaakin. Meillä kaikilla on vain yksi elämä eikä siihen kannata haalimalla haalia ongelmia. Niitä tulee muutenkin ihan varmasti.
Jaksatko itse opiskella ja rakentaa omaa tulevaisuuttasi?
Toivottavasti ette asu yhdessä?
Kyllä tuossa iässä pitäisi kasvaa aikuiseksi, tutustua itseensä ja omiin odotuksiin elämästä.
Älä juutu tuohon suhteeseen velvollisuudentunnosta.
Pidä huoli ehkäisystä, vauva tuohon kuvioon olisi raskasta!
Jeesus, aika brutaaleja vastauksia näin masentuneen näkökulmasta. :D Tulin katsomaan, löytäisikö vinkkejä, joilla voisi itsekin tehdä kumppanin elämästä helpompaa, mutta yikes.
Trolololloo