Lue keskustelun säännöt.
Tajusin vasta yli nelikymppisenä, että minulla on todennäköisesti epävakaa pers.häiriö
18.07.2022 |
En pysty keskittymään mihinkään pitkään, saan päähänpistoja, jotka ei ole järkeviä, mielialani vaihtelee kuin vuoristoradassa ja nuorempana käytin päihteitä liikaa ja olin todella toksisissa parisuhteissa. Mutta toisin kuin tuon oireisiin yleensä kuuluu, en tehnyt siitä kellekään ongelmaa, koska pelkäsin häpeää. Olen alkoholistien lapsi, jolla on taustalla lastenkotijaksokin. Olen siis skitsoillut pääni sisällä, mutta esittänyt ulos että kaikki on ok.
Sain suoritettua yhden aika jämä-ammatin, jota olen kuitenkin tehnyt, mutta vaihtanut työpaikkoja kuin sukkia. En ole ihan tyhmä, joten kaksi kertaa olen päässyt ammattikorkeaankin jatkamaan opintoja, jotka olen keskeyttänyt. Terapiassa kävin pari vuotta, se auttoi jonkin verran, mutta terapeutti ei tätä asiaa jotenkin tajunnut. Hän katsoi että olen väärällä alalla. Niin olenkin, mutta on siinä muutakin. Psykiatri arveli, että minulla on ahdistuneisuushäiriö. On se varmasti sekin, mutta kyllä minä taidan olla epävakaa.
Jotenkin tylyä tajuta, että sehän siellä taustalla on koko ajan ollut. Kaikki ne typerät temput, joista oli vain haittaa itselleni. Ikä on tosin helpottanut sitä jonkin verran, mutta edelleen mielialani saattaa vaihdella nopeasti ja oudoista syistä. En saanut lapsena perusturvaa, koin väkivaltaa ja molemmat vanhempani olivat epäluotettavia juoppoja.
Ajattelin vain kirjoittaa tämän, en tiedä miksi. En tiedä onko tuohon edes mitåän hoitoa, masennuslääkkeitä toki syön, jotka on mielialaa vähän tasanneet. Mutta yhä edelleen en tiedä minkälainen päivä tulee: aamulla sevoi näyttää hyvältä, mutta, joku asia saattaa hetkessä muuttaa sen toiseksi. Ehkä ikä auttaa. Päihteet ja huonot parisuhteet on ohi, hyvä puoliso on, mutta joskus hän kärsii kun olen hiljainen tai sitten kiukkuinen. Saan sen hallittua kohtuullisesti, lähden mieluummin kävelemään ulos kun kiusaan toista. Joskus rauhalliset jaksot kestävät viikkojakin.
Tämmöistä.
Kommentit (34)
Olen ymmärtänyt, että epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kyllä ainakin jonkin verran voi vaikuttaa terapialla. Mun paras ystäväni on muuten epävakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joka mammalla on adhd/add. Omasta mielestään tai bestiksen diagnosoimana. Jättäkää ne sipsit kauppaan ja lähtekää luontoon lenkille. Lähtee mielikuvitusvaivat samalla kun kilotkin.
Terapiaa! Mutta tuli kyllä mieleen voisko olla dissosiaatiohäiriö? Hmm en ole tosin varma meneekö kuvaamasi oireet siihen, mutta tää tuli mieleen kun kuvasit lapsuuttasi. :( Mulla ei noin paha lapsuus, mutta dissosiaatiohäiriö on. Siihenkin kuuluu tilojen vaihtelut.
Tuntuu myös että epävakaa osin sopii, osin ei. Vaikka keskittyminen on haastavaa, pystyn esim lukemaan kirjoja ja tykkään siitä. Kunhan vain on rauhallinen olo. Mutta kaikki pitkäjänteinen on minulle ahdistavaa, töissä saatan alkuun tykätä työstäni, mutta kohta alan etsiä siitä ongelmia ja sitten lähdekin vaihtamaan toiseen. Tuntuu että on äärimmäisen vaikeaa asettua ja vaan olla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä joka mammalla on adhd/add. Omasta mielestään tai bestiksen diagnosoimana. Jättäkää ne sipsit kauppaan ja lähtekää luontoon lenkille. Lähtee mielikuvitusvaivat samalla kun kilotkin.
Mä käyn päivittäin lenkillä luonnossa, mutta ei ole vielä auttanut keskittymishäiriööni. Suosittelen luonnossa lenkkeilemistä sullekin, voi olla, että auttaa tuohon ilkeyteen.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu myös että epävakaa osin sopii, osin ei. Vaikka keskittyminen on haastavaa, pystyn esim lukemaan kirjoja ja tykkään siitä. Kunhan vain on rauhallinen olo. Mutta kaikki pitkäjänteinen on minulle ahdistavaa, töissä saatan alkuun tykätä työstäni, mutta kohta alan etsiä siitä ongelmia ja sitten lähdekin vaihtamaan toiseen. Tuntuu että on äärimmäisen vaikeaa asettua ja vaan olla.
ap
Voisihan ton ajatella liittyvän myös juurikin traumatisoitumiseen ja välttelyyn; itse tein ennen aina koko ajan jotain mikä piti pään täynnä ajatuksia, että ei vaan päässeet muistot ja tunteet nousemaan mieleen. Tosi moni traumatisoitunut "selviää" ylisuorittamisella. Kunnes uupuvat tmv. Niin mullekin kävi. Vasta yli nelikymppisenä traumadiagnoosit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa enemmän adhd:lle.
En tiedä. En ole sillä tavalla levoton, kuten adhd:t on, vaan menen vaihtuvien mielialojen mukaan. Hyvänä päivänä olen rento, huumorintajuinen, sosiaalinen. Huonona päivänä olen kireä, epäsosiaalinen ja hermostunut. Olen onnistunut peittämään tämän, esim töissä, mutta joskus se näkyy esim kavereille ja he ovat ihmeissään: "onko sinulla kaikki ok. Ja minä sanon että on, on vaan vasta kipeä, koska en halua että minua aletaan pitämään minään mielenterveystapauksena. Olen siis myös ulkoisesta maineestani tarkka. Joskus vietän viikonkin yksin, tai vietin ennen kuin tapasin puolisoni. Tuolloin keräsin voimia, olin ihan vaan ja en tehnyt mitään. Sitten takaisin maailmaan. Kun on töissä, se ei onnistu ja tuntuu raskaalle kun pitää vaan jaksaa vaikka olisi mikä olo.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kyllä ainakin jonkin verran voi vaikuttaa terapialla. Mun paras ystäväni on muuten epävakaa.
Voi olla, mutta terapeutti ei koskaan ottanut tätä puheeksi. Hän keskittyi siihen, että heikon itsetuntoni takia en uskalla vaihtaa alaa ja se olisi ollut se oikea ratkaisu, koska minulla oli kapasiteettia parempaankin. Oli varmaan osin oikeassa, mutta silti tuntui ettei hän nähnyt että on siinä muutakin kuin huono itsetunto ja masennus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa enemmän adhd:lle.
En tiedä. En ole sillä tavalla levoton, kuten adhd:t on, vaan menen vaihtuvien mielialojen mukaan. Hyvänä päivänä olen rento, huumorintajuinen, sosiaalinen. Huonona päivänä olen kireä, epäsosiaalinen ja hermostunut. Olen onnistunut peittämään tämän, esim töissä, mutta joskus se näkyy esim kavereille ja he ovat ihmeissään: "onko sinulla kaikki ok. Ja minä sanon että on, on vaan vasta kipeä, koska en halua että minua aletaan pitämään minään mielenterveystapauksena. Olen siis myös ulkoisesta maineestani tarkka. Joskus vietän viikonkin yksin, tai vietin ennen kuin tapasin puolisoni. Tuolloin keräsin voimia, olin ihan vaan ja en tehnyt mitään. Sitten takaisin maailmaan. Kun on töissä, se ei onnistu ja tuntuu raskaalle kun pitää vaan jaksaa vaikka olisi mikä olo.
ap
ADD on eri kuin ADHD. Siinä ei vaan ole keskittymiskykyä. Tai vain yhteen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa enemmän adhd:lle.
En tiedä. En ole sillä tavalla levoton, kuten adhd:t on, vaan menen vaihtuvien mielialojen mukaan. Hyvänä päivänä olen rento, huumorintajuinen, sosiaalinen. Huonona päivänä olen kireä, epäsosiaalinen ja hermostunut. Olen onnistunut peittämään tämän, esim töissä, mutta joskus se näkyy esim kavereille ja he ovat ihmeissään: "onko sinulla kaikki ok. Ja minä sanon että on, on vaan vasta kipeä, koska en halua että minua aletaan pitämään minään mielenterveystapauksena. Olen siis myös ulkoisesta maineestani tarkka. Joskus vietän viikonkin yksin, tai vietin ennen kuin tapasin puolisoni. Tuolloin keräsin voimia, olin ihan vaan ja en tehnyt mitään. Sitten takaisin maailmaan. Kun on töissä, se ei onnistu ja tuntuu raskaalle kun pitää vaan jaksaa vaikka olisi mikä olo.
ap
Voi olla dissosiaatiohäiriö. Mä sanoin psykiatrille, että epäilen olevani epävakaa ja se sanoi, että et sä epävakaa ole. Dissosiaatiohäiriö on.
No, ei voi toki tietää, mutta jos menet lääkärille ota sekin puheeksi, jos tuntuu sopivan vaihtoehtoihin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa! Mutta tuli kyllä mieleen voisko olla dissosiaatiohäiriö? Hmm en ole tosin varma meneekö kuvaamasi oireet siihen, mutta tää tuli mieleen kun kuvasit lapsuuttasi. :( Mulla ei noin paha lapsuus, mutta dissosiaatiohäiriö on. Siihenkin kuuluu tilojen vaihtelut.
Sekin on mahdollista, tosin en ehkä koe sellaista tunnetta, mitä dissossa sanotaan olevan. Olen aina "kartalla" jne. Mutta en tosiaan tunne dissoa kovin hyvin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa enemmän adhd:lle.
En tiedä. En ole sillä tavalla levoton, kuten adhd:t on, vaan menen vaihtuvien mielialojen mukaan. Hyvänä päivänä olen rento, huumorintajuinen, sosiaalinen. Huonona päivänä olen kireä, epäsosiaalinen ja hermostunut. Olen onnistunut peittämään tämän, esim töissä, mutta joskus se näkyy esim kavereille ja he ovat ihmeissään: "onko sinulla kaikki ok. Ja minä sanon että on, on vaan vasta kipeä, koska en halua että minua aletaan pitämään minään mielenterveystapauksena. Olen siis myös ulkoisesta maineestani tarkka. Joskus vietän viikonkin yksin, tai vietin ennen kuin tapasin puolisoni. Tuolloin keräsin voimia, olin ihan vaan ja en tehnyt mitään. Sitten takaisin maailmaan. Kun on töissä, se ei onnistu ja tuntuu raskaalle kun pitää vaan jaksaa vaikka olisi mikä olo.
ap
Voi olla dissosiaatiohäiriö. Mä sanoin psykiatrille, että epäilen olevani epävakaa ja se sanoi, että et sä epävakaa ole. Dissosiaatiohäiriö on.
No, ei voi toki tietää, mutta jos menet lääkärille ota sekin puheeksi, jos tuntuu sopivan vaihtoehtoihin. Tsemppiä!
Kiitos.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joka mammalla on adhd/add. Omasta mielestään tai bestiksen diagnosoimana. Jättäkää ne sipsit kauppaan ja lähtekää luontoon lenkille. Lähtee mielikuvitusvaivat samalla kun kilotkin.
Mä käyn päivittäin lenkillä luonnossa, mutta ei ole vielä auttanut keskittymishäiriööni. Suosittelen luonnossa lenkkeilemistä sullekin, voi olla, että auttaa tuohon ilkeyteen.
En ole ilkeä, tämä vaan on tosiasia. Siellä sohvalla salkkaripsykoosissa on liikaa aikaa miettiä tällaisia. Ulkoilman ja liikunnan on todistettu tuhansissa tieteellisissä julkaisuissa parantavan ja lieventävän mielenterveyden oireita.
Ap:n ongelmien kanssa mennään psykiatrille, ei av-palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joka mammalla on adhd/add. Omasta mielestään tai bestiksen diagnosoimana. Jättäkää ne sipsit kauppaan ja lähtekää luontoon lenkille. Lähtee mielikuvitusvaivat samalla kun kilotkin.
No katsos kun epävakaa lievenee ikääntyessä ja ap:n iässä suurin osa on jo niin rauhoittunut että ei enää saisi diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa! Mutta tuli kyllä mieleen voisko olla dissosiaatiohäiriö? Hmm en ole tosin varma meneekö kuvaamasi oireet siihen, mutta tää tuli mieleen kun kuvasit lapsuuttasi. :( Mulla ei noin paha lapsuus, mutta dissosiaatiohäiriö on. Siihenkin kuuluu tilojen vaihtelut.
Dissosiaatio kuuluu myös epävakauteen, yksilöllistä miten pahana (niinkuin muidenkin oirepiirteiden kanssa.) Mulle heittänyt osa lääkäreistä traumaperäisen ja osa epävakaan diagnoosin, jaa-a. :) Molemmista tunnistan itseni ja sinänsä ihan sama kun olen oppinut ne keinot mitkä mulla auttaa ja elämä on TARPEEKSI tasapainoista ja hyvää. En toki täysin oireeton ole eikä musta varmaan ikinä sellaista tule.
Miksi kaikki haluaa itselleen jonkun diagnoosin? Harva on tasainen tunteiltaan, toiset vaan on oppineet hillitsemään itsensä paremmin ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joka mammalla on adhd/add. Omasta mielestään tai bestiksen diagnosoimana. Jättäkää ne sipsit kauppaan ja lähtekää luontoon lenkille. Lähtee mielikuvitusvaivat samalla kun kilotkin.
Mä käyn päivittäin lenkillä luonnossa, mutta ei ole vielä auttanut keskittymishäiriööni. Suosittelen luonnossa lenkkeilemistä sullekin, voi olla, että auttaa tuohon ilkeyteen.
En ole ilkeä, tämä vaan on tosiasia. Siellä sohvalla salkkaripsykoosissa on liikaa aikaa miettiä tällaisia. Ulkoilman ja liikunnan on todistettu tuhansissa tieteellisissä julkaisuissa parantavan ja lieventävän mielenterveyden oireita.
Ap:n ongelmien kanssa mennään psykiatrille, ei av-palstalle.
Olethan ilkeä. Kuvittelet tietäväsi, millaista on niiden elämä, joilla on tarkkaavaishäiriö. Puhut sohvasta, sipseistä ja salkkareista tuntematta ja tietämättä ihmisiä.
En minä sanonut, ettei luonnossa liikkuminen lievennä mielenterveysongelmien oireita – siksi sinunkin kannattaa sitä harrastaa – sanoin, että se ei paranna tarkkaavaisuushäiriötä, joka taas ei ole mielenterveyden ongelma, joskin se helposti aiheuttaa niitä. Siksi luonnossa liikkuminen ei ole minun tarkkaavaisuushäiriötäni parantanut, vaikka liikunkin luonnossa päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki haluaa itselleen jonkun diagnoosin? Harva on tasainen tunteiltaan, toiset vaan on oppineet hillitsemään itsensä paremmin ulospäin.
Koska siitä diagnoosista voi olla apua hoidossa.
Minä olen tunteiltani tasainen, ei ole tarvinnut opetella hillitsemään tunteita ulospäin. Se tulee luonnostaan.
ADD attention deficit disorder (lyh. ADD) tarkkaavuushäiriö, ennen seitsemän vuoden ikää ilmenevä oireyhtymä, jolle ovat ominaisia kehitystasoon nähden poikkeavat vaikeudet mm. keskittymisessä, ohjeiden seuraamisessa, tehtävien suorittamisessa ja ulkopuolisten ärsykkeiden sietämisessä
https://www.terveyskirjasto.fi/ltt03858