Onko täällä pienikokoisena syntyneiden äitejä jotka ovat kuitenkin olleet täysiaikaisia
Meidän poika painoi syntyessään rv 40+3 (kuukautisten mukaan 39+3) 3260g ja oli 51cm pitkä. Kasvun pysähtymistä alettiin epäillä rv 38 ja sen jälkeen kävin viikottain polilla, jossa kontrolloitiin sydänääniä ja istukan virtauksia.
Istukan virtauksissa oli jonkinasteista häikkää, mutta ei mitään hälyttävää (RI 0.59-0.69) ja sydänäänissä oli piikkimäisiä alenemia. Parhaimmillaan ottivat kolmekin erilaista käyrää yhdellä polikäynnillä, mutta joka kerta passitettiin kotiin odottamaan. Synnytys käynnistyi lopulta itsekseen supistuksilla ja synnytys sujui mutkattomasti.
Synnytyskertomuksessa lukee jälkeisten painaneen 480g 15% (minkä kokoinen on normaali istukka ja mikä tuo 15% tuon painon jälkeen tarkoittaa?), istukka oli täydellinen, mutta siinä oli lohkovälirepeämä (mitäs se sitten tarkoittaa?).
Näistä polikäynneistä huolimatta synnytyksen jälkeen postitetussa lääkärin lapussa (ilmoitus jatkohoitoa varten) lukee, että äidillä EI erityistä raskausaikana, eikä lapussa lukenut enää mitään vauvan pienestä koosta?
Kommentit (67)
mut kerron itsestäni silti.
aloin odottaa vauvaa kesällä 2006 yllätyksenä, taustalla keskenmen 96 raju sellainen jonka jälkeen sain arvion etten saisi lapsia luultavasti koskaan.
koko raskaus sujui ihmeellisesti. minun painoni tippui reilusti vaikka maha kasvoikin.muutkin noprmaalit raskausvaivat puuttui minulta täysin. joulun aikaan huomattiin ettei maha ole kasvanut lisää lähiviikkoina ja silloin otettiin kontrolliultra. vauvan todettiin olevan viikkoihin nähden pieni mutta kasvavan omaan tahtiinsa. olin siis käynyt 2 normaalia ultraa, yhden muiden vaivojen yhteydessä ns. varmistuksena et kaik ok ja sit tämä kokotarkkailu. lääkäri sanoi et kaikki hyvin, mun painon lasku ei haittaa ja et ei lisäkontrolleja.
maaliskuun 1 päivä klo.00.30 mulla tuli lapsivefdet kotona ja mentiin sairaalaan. ultrattiin ja totesivat et vauva on max 2kg painoinen.
yritin synnyttää 18 tuntia normaalisti, supistukset 2-3 minuutin välein ja vahvoja, taju meni usein ja tehostavaa tippaa sain viimeiset 10 tuntia mut väli ei muuttunut tiheämmäksi siitä.
koko aikana kohdun suu ei alkanut auta yhtään, ei edes sormen kärjelle.
Petettyjen lupausten (lääkärin osalta) ja sinnikkään riitelyn tuloksena sain epiduraalin ihan hiukan ennen klo.24 1.3.07 ja ennen kuin se ehti edes vaikuttaa tuli kätilö kiireesti kertomaan et vauvan sydän äänet on romahtanut, nyt on kiire.
Vauva syntyi klo.00.27 2.3.2007. Painoi 2098g ja oli 45cm pitkä.
Terve ja jäntevä 9 pisteen poika.
Oli osastolla mun vieressä koko ajan, keltaisuutta ja verensokereita tarkkailtiin mut ne oli ok koko ajan.
kotiin päästiin viikko synnytyksesytä, olis päästy aiemmin mut mun haavan takia halusin olla mahd pitkään sisällä.
pojan pienuuden syyksi selvisi pieni istukka, kokoa vain alle 400g. mulla ei ollut kuumeilua tai antibiootteja alkuraskaudesta jolloin ne olisi voineet istukkaan vaikuttaa, kissa meillä oli mut pojalta otettiin pisu koe ennen kotiutumista ja se joku virus jonka voi kissoista saada olisi siinä silloin vielä näkynyt mut ei ollut sekään syy.
lasten lääkäri kotiuttaessaan kritisoi saman talon äippäpolin lääkäreitä kun ei oltu otettu tarkkailuun, istukan koko oli ollut kuulemma heti ekassa ja kaikissa muissakin ultrissa hälyttävän pieni.
no, poika on terve ja kasvaa. 8 viikkoisena painoi 4340g ja oli 52 cm pitkä. Nyt ikää 10 vko ja kasvu kait yhtä nopeaa, ens viikolla ns. 2kk lääkäri (täällä ajat aika myöhässä),muita lääkäri tarkastuksia ei ole määrätty kuin normaalit neuvolalääkärit ja yksi kasvukontrolli kesäkuussa sairaalalla.
Masumamma ja Benjamin ens yönä 10viikkoa
yritin synnyttää
äskeisestä että lastenlääkärin mielestä mun oma painon laskukin olisi viitannut siihen että istukka/vauva on pienet.
Mulla tosiaan tippui ensin paino noi 12kg ekasta neuvola käynnistä, sit alkoi hiljalleen kohota ja kun lähdin sairaalalle olin noin 500g alle lähtötilanteen.
Kun kotiuduin sairaalasta painoin 10kg vähemmän kuin ekalla neuvola kerralla.
Minulla oli raskausdiabetes, enkä noudattanut ruokavaliota (neuvolasta ei kerrottu että pitäisi noudattaa, enkä tyhmänä itse tajunnut...), joten lapsen odotettiin olevan isokokoinen. Yllätys oli aikamoinen, kun syntyikin noin pieni kirppu. Tyttö täyttää pian jo 3 vuotta, kehitys on ollut normaalia (puheen kehitys ikätovereita edellä koko ajan), ja on ikäisekseen pitkä tyttö. Aika hoikka tosin on edelleen, mutta vauvana ehti olla aikamoinen pullerokin :)
Syytä tytön alhaiselle syntymäpainolle en tänä päivänäkään tiedä. Sanottiin, että ehkä istukka ei toiminut kunnolla enää viimeisinä viikkoina, mutta mitään varmuutta siihen ei koskaan saatu. Meillä on nyt 10 kk ikäinen poika, joka oli syntyessään rv 41+3 3590g ja 54 cm, kuulemma aika piipero noinkin yliaikaiseksi ja pituuteen nähden, mutta ei hälyyttävän pieni kuitenkaan. Meille vissiin vaan syntyy pienempiä lapsia.
Eli meidän poikamme syntyi 8.12.06 rv 40+3 ja oli syntyessään vain 2390g ja 47 cm. Puolivuotis neuvolassa edelleen hyvin pieni ikäisekseen 6350g ja 65cm.Onko muiden pienipainoisena syntyneet saaneet äkkiä kiinni ns. normaalipainoisena syntyneet? Meilläkin syynä ilmeisesti pieni istukka 250g.
Eli meille syntyi vajaa 5v sitten poika rv 40+6 ja kokoa oli 2880g ja 47,5cm. Pienihän hän oli mutta mitään syytä ei kai ole. Ei sitä kukaan sen kummemmin ihmetellyt, jotenka en edes kysellyt. On kuitenkin nyt reipas, motorisesti ja kielellisesti hyvin taitava poikanen ja kasvanut hyvin niillä kuuluisilla omilla käyrillään. Vuoden iässä oli 8,6kg ja oliskohan ollut n. 74cm eikä vielä 4v neuvolassakaan ollut suuren suuri; 15kg ja 102cm. Siro, pieni ja niiin ketterä.
Toista odotan parhaillaan loppumetreillä ja pientä veikataan tästäkin. Kovasti itse koitan toivoa jostain syystä, että menisipä 3kg rikki... Vaikka eipä kai tuolla väliä.
Ensimmäinen tyttämme syntyi sektiolla rv 38+2, mitat 2644g ja 46cm, on nyt terve 3-vuotias ja kasvanut ja kehittynyt hyvin.
Toinen tyttömme syntyi rv 38 ja mitat oli 2494g ja 45cm. Kasvua seurattiin loppuraskaudesta tosi tiiviisti, koska kasvua ei tullut viimeisen kuukauden aikana. Ultrattiin melkein viikottain ja aina oli virtaukset hyvät ja "vauva voi hyvin". Syntyessään vaikuttikin ihan terveeltä, joskin aika vaisulta. Istukka oli kai ok (paino muistaakseni 350g), napanuora ok ja muutenkin kaikki vaikutti olevan hyvin.
Sittemmin kasvu on edelleen ollut hyvin huonoa (nyt 1v 9kk mitat on 74cm ja 8,2kg), on ilmennyt ongelmia keuhkoissa ja muutenkin kehityksessä (ei puhu eikä edes jokeltele, ei kävele, näön käytössä ongelmia jne...) Neurologisten ongelmien oletetaan tällä hetkellä johtuvan sikiöaikaisessa hapen puutteesta. Lopullista syytä tytön ongelmille, pienikokoisuudelle ja ennustetta tulevasta ei ole löytynyt.
En sikäli kuulu ketjuun, kun tyttömme syntyi ennenaikaisena. No, joka tapauksessa hän oli viikkoihin nähden pienipainoinen.
Sairaala-aikana (n. 5 viikkoa) mun lypsämääni maitoon sekoitettiin rintamaidon vahvikejauhetta (juuri tuota NPBMF:a). Imetystä kokeiltiin ekan kerran, kun tyttö oli 8 päivän ikäinen, ja lopun sairaala-ajan imetin kerran tai kaksi päivässä.
Tytön kotiutuessa sain imettää muuten vapaasti, mutta keskoskorviketta (Premilon) piti antaa päivittäin ensin kaksi ateriaa, myöhemmin yksi, ja vielä ylimääräisellä jauhelusikallisella vahvistettuna. Premilonia meni 3 kk:n ikään (n. 3,5-4 kg). Aluksi rintamaito ei riittänyt, ja annoin Premilonia imetyksen päälle. Sitten kun päätin olla stressaamatta maidon riittävyydestä, maitoa alkoikin tulla enemmän, ja parin kotona vietetyn viikon jälkeen oma maito riitti. Päivän Premilon-annos menikin sitten yhdellä aterialla, ja lypsin sitten pakkaseen sen kerran.