Myydäänkö missään enää MAKEAA mansikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Senga Sengana oli pitkään valtalajike Suomessa, se oli hyvin makea ja Polka ja Zephyr sitten alkoivat korvata sen. Senga oli aika pehmeä, eikä kestänyt kuljetusta niin hyvin, kuin nämä kovat uudet lajikkeet.

Mansikka- ja muutkin lajikkeet degeneroituvat ja tulevat ajan kanssa alttiiksi tuholaisille ja taudeille.

Zephyr taisi olla senganan ensimmäinen korvaaja, sitäkin moitittiin, että ei ole makean makuinen.

Polka on se joka seuraaavana suosituista varmaan häviää.

Uudet lajikkeet valitaan kuljetuskestävyyden ym tuotannollisten syiden takia ja mansikat muuttuvat jatkuvasti kovemmiksi ja väkevämmiksi, koska silloin niitä on helppo kerätä ja myydä, makeat pilaantuvat sokeripitoisuuden takia nopeammin.

Ovat melkein kuin omenia jo nytkin.

Itse voi kasvattaa vaikka kuukausimansikoita, niissä on vielä vanhan ajan mansikan makua.

Meillä kyllä oli zephyr ennen sengaa, mutta toki en tiedä muiden viljelyksistä.

Tänä kesänä mansikka on ollut huonos. Polka ollut suuri pettymys.

En tiedä, mitä lajikkeita oon viimeiset kaksi vuotta Suomessa ostanut, mutta surkeaksi on mennyt. Eri paikoista kokeillut sattumanvaraisesti ja marjat hienoja, isoja, punaisia ja kiiltäviä, mutta vetisen mauttomia. Lähes kuin lapsuudessa ulkomaiset mansikat. Harmittaa vietävästi.

Ainoat hyvät mansikat olen nyt kumpanakin kesänä saanut Norjassa, täällä ihan satunnaiset ruokakaupasta ostetut mansikkarasiatkin maistuvat vielä makeille ja onpa jopa sitä metsämansikkamaista aromaattisuuttakin marjoissa. Mikä vikana kun suomalainen mansikka ei enää olekaan maailman parasta?

Viljellään lajikkeita jotka tuottaa hyvän sadon, maku on sivuseikka.

Osaisiko joku mansikanviljelijä vastata tähän? Eli miksi ihmeessä ei enää viljellä makeita lajikkeita, kun kysyntää varmasti olisi?

Senga sengana on vanha perinteinen makea lajike.

Naapuri kasvatti mansikkaa. Hyvin loivasta etelärinteestä tuli parhaat marjat. Viereiseen peltoon ei aamuaurinko päässyt. Olivat vetisempiä ja vähemmän makeita