Mies ei halua tehdä mitään perheenä
Tämä on varmaan ties monesko aloitus samasta aiheesta, en nimittäin ole ainoa, jolla on tämä tilanne. Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä yhtään mitään yhdessä perheenä. Korkeintaan grillata omassa pihassa, mutta silloinkin niin että hän grillaa ja minä kaitsen lapsia pihassa. Minun kanssa kahden kyllä kelpaisi jotkut ravintolaillalliset, mutta harvoinpa saamme ketään lapsenvahdiksi, joten emme juuri kahdenkaan tee mitään. Mies menee mieluummin vaikka yksin siivoamaan pihavajaa (homma, jota hän inhoaa) kuin lähtee minun ja lasten kanssa jonnekin.
Onko kenenkään parisuhde toipunut tällaisesta? Vai oletko lopulta ottanut eron?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
No metsäähän täytyy hoitaa, jotta se pitää arvonsa ja puusto on kasvukykyistä. Teidän lapsethan sen sitten perii hänen jälkeensä, joten kyllä tuo asia teitä perheenä koskee.
Vastaajana mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenne ovat tosi pieniä, joten onko kyse mahdollisesti pääosin siitä, että miestä ei huvita pikkulapsitouhut eli esim. leikkipuistoissa käyminen, huvipuistossa possujuna-meininki , keittiö- ja kuravellileikit tai lasten altaassa lutraaminen uimahallissa? Ja siksi korostuu se, että haluaa tehdä sinun kanssasi kahdestaan jotain? Vaikka tosiasiassa kyse on siitä, että aikuisten jutut kiinnostaa enemmän. Tämä on minusta ihan normaalia. Varsinkin jos sinä olet lasten kanssa kotona, voi olla että päävastuu lapsista on jo aiemmin valunut sinulle ja lasten kanssa olo tuntuu miehestäsi vieraalta.
Vai, onko kyse siitä että mies ei halua tehdä perheenä niitä asoita, jota SINÄ haluat tehdä/ehdotat?
Omat lapset ovat jo teinejä, mutta tunnen ja muistan osin tuon tuskan. Perhe-elämä vaatii kompromisseja. Oma miehenikin on usein nihkeä ja aloitekyvytön, mutta yleensä lähtee kuitenkin mukaan kun ehdotan/olen jotain valmiiksi suunnitellut. Kaikkeen ei lähde, koska ei kiinnosta eikä esim. koskaan tykännyt muskareista tai uimahallista, minä menin sitten niihin lasten kanssa keskenäni. Nyt ei halua lähteä esim. risteilylle, koska ei tykkää niistä. Sen sijaan harrastaa lasten kanssa, pelaa heidän kanssaan, käy leffassa ja tekee kotihommia heidän kanssaan. Lomamatkoille yleensä lähdemme yhdessä kaikki.
Pointtini siis on, että kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä perheenä ja näkemykset kivasta tekemisestä vaihtelevat perheenjäsenten kesken, ja kaikkien on tehtävä kompromisseja.
Taas näitä lässytilässyti miesten ymmärtäjiä. Jos äiti ei haluaisi/jaksaisi tehdä mitään lasten kanssa, niin eipä tulisi samanlaista ymmärrystä. Kyllä se vaan on niin, että lasten kanssa on PAKKO tehdä myös niitä juttuja, jotka eivät ehkä aikuisia ihmisiä kiinnosta. Valoja tauluun!
Juuri näin. En ymmärrä tätä miesten puolustelua. Mun ystävä sanoi kans mulle, että mun pitäs olla ylpeä omasta miehestä kun se on niin ÄIJÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
No metsäähän täytyy hoitaa, jotta se pitää arvonsa ja puusto on kasvukykyistä. Teidän lapsethan sen sitten perii hänen jälkeensä, joten kyllä tuo asia teitä perheenä koskee.
Vastaajana mies
Ei, vaan 25-vuotias nainen. Äiti itsekin ja puoliso metsänomistaja. 🤦🏼
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä mahdollistat tollasen käytöksen?
Mitä tarkoitat?
Ap
joku voimaantuja aukoo päätään ja huutelee naistenlehdistä lukemiaan iskulauseita, vaikka ei itsekään ymmärrä niitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
No metsäähän täytyy hoitaa, jotta se pitää arvonsa ja puusto on kasvukykyistä. Teidän lapsethan sen sitten perii hänen jälkeensä, joten kyllä tuo asia teitä perheenä koskee.
Vastaajana mies
Ei, vaan 25-vuotias nainen. Äiti itsekin ja puoliso metsänomistaja. 🤦🏼
No, kuitenkin, tähän vastannut tarkoitti, että metsänhoidosta sovitaan, varsinkin kun matka pitkä , eikä vain ilmoiteta millon on sitä ja tätä
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
Voi itku. Tekee sentään hyödyllistä hommaa, eikä lähde esim. ryyppyreissulle. Sanoit myöskin että hän _suunnittelee_ menevänsä hommiin. Hän siis ilmoittaa hyvissä ajoin suunnitelmistaan sinulle, eikä vaan ilmoita ovesta lähtiessään että menee nyt. Mitä natzivaimoja täällä oikeen piisaa?
Vierailija kirjoitti:
No mietipä nyt ite. Olisitko rääkyvien ja tuhovimmaisten ipanoiden kanssa vai tekisitkö mieluummin jotain muuta? Kuka tahansa tekisi mieluummin jotain muuta ajallaan, joka tällä pallolla on kuitenkin kaikilla rajallinen.
Ei niitä kersoja tarvii 24/7 olla vieressä kaitsemassa. Ottakaa viikko-pari lomaa ihan kahdestaan ja heivatkaa mukulat vaikka isovanhemmille tai hoitokotiin siksi aikaa. Ei ne siitä rikki mene, teidän parisuhde voi mennä.
Tämä. Mies on tajunnut, että on olemassa vain tämä yksi elämä ja ei halua viettää sitä kuraleikeissä. Oikeastaan tilanne näyttää vielä toistaiseksi hyvältä, kun mies haluaisi viettää aikaa ap:n kanssa. Jokaisen lisääntymisestä haaveilevan miehen pitäisi ensin katsoa Pulmusia vähintään kymmenen tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
Voi itku. Tekee sentään hyödyllistä hommaa, eikä lähde esim. ryyppyreissulle. Sanoit myöskin että hän _suunnittelee_ menevänsä hommiin. Hän siis ilmoittaa hyvissä ajoin suunnitelmistaan sinulle, eikä vaan ilmoita ovesta lähtiessään että menee nyt. Mitä natzivaimoja täällä oikeen piisaa?
No tarkoitin tällä suunnittelulla, että hän vain ilmoitti milloin menee, eikä esim kysynyt onko se ajankohta ok
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
Täällä sama tilanne. Mies on sitä mieltä, että tekee älyttömästi perheen eteen, koska tekee todella paljon töitä ja meillä on siksi hyvä elämä. Hän onkin ahkera, menestyvä ja aikaansaava. Ja kieltämättä voimme tehdä ja ostaa mitä haluamme kohtuuden rajoissa. Siksi en viitsi valittaa, vaan olen sallinut itselleni ja lapsilleni mukavan elämän. On matkoja, harrastuksia, mökkeilyä, voi osallistua eri tapahtumiin, retkeillä ja vaikka mitä. Mies ei ole erityisen viitseliäs asioissa mistä ei pidä. Matkoilla ja mökillä on mukana ja tekee osuutensa esimerkiksi kesälomalla. On kiva lapsille ja minulle, mutta mieluiten lukee ja puuhailee omiaan kotona.
Mä laittaisin miehen osallistumaan leikkipuisto tms keikkoihin.Jos ei perheenä niin sitten niin että ap saa omaa aikaakin joskus.Jos ei onnistu niin ero on vaihtoehto.Jos mies ei edes yritä niin kertoo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mä laittaisin miehen osallistumaan leikkipuisto tms keikkoihin.Jos ei perheenä niin sitten niin että ap saa omaa aikaakin joskus.Jos ei onnistu niin ero on vaihtoehto.Jos mies ei edes yritä niin kertoo paljon.
Meillä mennyt kova koulutus onneksi perille, mutta töitä ja voimia vienyt. Esim. Tehnyt selväksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua , eikä älylaitteita anneta koko ajan eteen. Myös ruoka-ajoista on jouduttu vääntämään. Kerran en ollut kotona ja mies ei ollut tehnyt lounasta lapsille. Tästä sai kyllä kuulla. Nyt vähän tavat parantunut. Toki asioita jotka vieläkin ärsyttää , mutta koitan antaa olla. Meillä muuten elämä ihan hyvää ja makuuhuoneessa kaikki hyvin
Hei te kaikki jotka tuskailette että olette puhuneet miehelle ongelmista eikä mitään muutosta/ymmärrystä ole tapahtunut. Muistakaa tämä perusasia aina kun miesten kanssa olette tekemisissä: Miehet ei reagoi puheeseen, ne reagoi TEKOIHIN.
Eli valitettavasti ainoa mihin nuo perhevelvollisuuksiaan ja omia lapsiaan pakoilevat isukit saattaisivat reagoida ja muuttaa kurssiaan olisi avioero. Ne kannattaa jättää kuin nalli kalliolle. Silloin typerinkin mies yleensä tajuaa että se vaimo todella tarkoitti mitä sanoi ja on helkkarin onneton minun kanssani. Kun mies tulee kotiin tyhjään kämppään joka päivä niin saattaa alkaa ajatella eri lailla perheestä ja sen tärkeydestä kun se ei enää ole itsestäänselvyys jonka joku muu (siis vaimo) hoitaa automaattisesti taustalla. Ne jotka ei edes tuohon herää oli turhakkeita muutenkin ja joutaakin mennä.
Joten puhua kannattaa aikansa mutta jos/kun se ei johda mihinkään niin parasta nostaa kytkintä jos todella haluaa muutosta elämään.
Luuleeko nämä tänne kirjoittelevat miehet, että naiset jotenkin nauttivat pikkulasten kanssa päivästä toiseen rimpuilusta? Totta kai se on todella ärsyttävää rääkkiä, ei niitä lapsia siksi tehdä että pikkulapsiaika olisi jotain ihanaa hedonistista nautintoa. Ongelma on siinä, miten selvitä tuosta veemäisimmästä vaiheesta ilman että jompi kumpi joutuu yksinään hoitamaan sen koko pas kan. Voihan se tulla jollekin kai yllätyksenä, että vaimo haluaakin sitten erota jos on joutunut yksikseen repimään hiuksiaan siellä vi tun hiekkalaatikoilla vuosikaudet. Kyllä kai minäkin mieluummin vaikka siivoaisin autotallia rauhassa kuin taistelisin lasten kanssa, mutta kun ne on tullut tehtyä niin turha kitistä.
Minun mieheni kehtasi joskus sanoa, että tykkää katsella kun me muut puuhaillaan yhdessä!! Että semmoista yhdessäoloa... kelpais mullekin! No jaamme kuitenkin arkiasiat kuten syömme yhdessä, käydään joskus jossain ja mies hoitaa lapsia, jos minulla on muuta tai sanon tarvitsevani lepoa. Ei perheen yhteinen tekeminen erolla ainakaan lisäänny. Jokaisesta puolisosta jotain vikaa löytyy. Koko perheen yhteinen laatuaika ei ole kuitenkaan kovin iso asia.
Olen syntynyt -90 luvulla ja oma isä oli samanlainen. Varsinainen lastenhoito ja kaitseminen oli äidin hommaa ja isä nautti enemmän itse touhuilla omaan tahtiin juttuja kuin lasten kanssa olemisesta. Monen kaverin isä oli samanlainen joten kyseessä lienee kulttuurillinen tapa ja myös luonnekysymys.
Tuskin tuolle mitään voi mikä olisi kestävä ratkaisu. Jos mies ei tykkää pienten lasten seurasta, hän tuskin tulee siitä pitämään tulevaisuudessakaan vaikka mitä erokorttia heiluttelisi.
Jokaisen äidin ja isän ja minkä tahansa muun normaali elämä alkaa tai jatkuu sanomalla lauseen:
"Minä en ole lapsenviihdytyskone".
Vanhempien ei tarvitse olla koko ajan keksimässä lapsille koko ajan tekemistä vaan aikuiset tekee niitä omia hommiaan ja lapset keksii tekemistä itselleen ikävuosien mukaan.
Jos se muksu ei keksi itselleen tekemistä niin sitten se tylsistyy hetken mikä on sinänsä äärimmäisen kasvattava kokemus, aikuisen tehtävä ei ole muuta kuin katsoa että lapsi on turvassa. Välillä voi kehittää oman perheen kesken tekemistä mutta sen päättää aikuinen eikä lapsi. Kuinka moni aikuinen oikeasti haluaa vapaaehtoisesti lähteä leikkipuistoon piknikille?
Sun mies uskaltaa tehdä asioita oikein ja aikuismaisesti.
Johanon kirjoitti:
Jokaisen äidin ja isän ja minkä tahansa muun normaali elämä alkaa tai jatkuu sanomalla lauseen:
"Minä en ole lapsenviihdytyskone".
Vanhempien ei tarvitse olla koko ajan keksimässä lapsille koko ajan tekemistä vaan aikuiset tekee niitä omia hommiaan ja lapset keksii tekemistä itselleen ikävuosien mukaan.
Jos se muksu ei keksi itselleen tekemistä niin sitten se tylsistyy hetken mikä on sinänsä äärimmäisen kasvattava kokemus, aikuisen tehtävä ei ole muuta kuin katsoa että lapsi on turvassa. Välillä voi kehittää oman perheen kesken tekemistä mutta sen päättää aikuinen eikä lapsi. Kuinka moni aikuinen oikeasti haluaa vapaaehtoisesti lähteä leikkipuistoon piknikille?
Sun mies uskaltaa tehdä asioita oikein ja aikuismaisesti.
Oletko nyt ihan tosissasi? Hittoako siellä päiväkodissakaan on mitään erityistä puuhaa lapsille, keksikööt itse siellä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenne ovat tosi pieniä, joten onko kyse mahdollisesti pääosin siitä, että miestä ei huvita pikkulapsitouhut eli esim. leikkipuistoissa käyminen, huvipuistossa possujuna-meininki , keittiö- ja kuravellileikit tai lasten altaassa lutraaminen uimahallissa? Ja siksi korostuu se, että haluaa tehdä sinun kanssasi kahdestaan jotain? Vaikka tosiasiassa kyse on siitä, että aikuisten jutut kiinnostaa enemmän. Tämä on minusta ihan normaalia. Varsinkin jos sinä olet lasten kanssa kotona, voi olla että päävastuu lapsista on jo aiemmin valunut sinulle ja lasten kanssa olo tuntuu miehestäsi vieraalta.
Vai, onko kyse siitä että mies ei halua tehdä perheenä niitä asoita, jota SINÄ haluat tehdä/ehdotat?
Omat lapset ovat jo teinejä, mutta tunnen ja muistan osin tuon tuskan. Perhe-elämä vaatii kompromisseja. Oma miehenikin on usein nihkeä ja aloitekyvytön, mutta yleensä lähtee kuitenkin mukaan kun ehdotan/olen jotain valmiiksi suunnitellut. Kaikkeen ei lähde, koska ei kiinnosta eikä esim. koskaan tykännyt muskareista tai uimahallista, minä menin sitten niihin lasten kanssa keskenäni. Nyt ei halua lähteä esim. risteilylle, koska ei tykkää niistä. Sen sijaan harrastaa lasten kanssa, pelaa heidän kanssaan, käy leffassa ja tekee kotihommia heidän kanssaan. Lomamatkoille yleensä lähdemme yhdessä kaikki.
Pointtini siis on, että kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä perheenä ja näkemykset kivasta tekemisestä vaihtelevat perheenjäsenten kesken, ja kaikkien on tehtävä kompromisseja.
Taas näitä lässytilässyti miesten ymmärtäjiä. Jos äiti ei haluaisi/jaksaisi tehdä mitään lasten kanssa, niin eipä tulisi samanlaista ymmärrystä. Kyllä se vaan on niin, että lasten kanssa on PAKKO tehdä myös niitä juttuja, jotka eivät ehkä aikuisia ihmisiä kiinnosta. Valoja tauluun!
Sulla meni nyt pointti kovaa ohi. Äidin käsitys perheen yhteisestä tekemisestä ei välttämättä ole mikään absoluuttinen normi, jota molempien vanhempien pitää noudattaa onnellisen perhe-elämän takaamiseksi. Monet äidit ylisuorittavat ja stressaavat ihan turhista asioista. Ja samalla pyrkivät hallitsemaan ja kontrolloimaan myös puolisoitaan esittämällä ohjelmalistoja ja vaatimuksia lastenhoidosta. Antakaa niiden isien tehdä omanlaisia juttuja lasten kanssa!
Jos sinusta äitinä leikkipuisto on välttämätöntä lasten kanssa, mutta isä ei sinne halua mennä, niin mieti, voisitko itse käyttää lapsia siellä ja/tai, riittäisikö vähempikin? Joka päivä ei tarvitse käydä ulkona, syödä itsetehtyä päivällistä tai laittaa lapsia samaan aikaan nukkumaan. Vähempikin riittää.
Se sitten taas on kokonaan oma juttunsa, jos mies väistää kaikkea vastuuta ja lasten kanssa ajan viettämistä. Esim. tietokoneella pelaaminen 12 h/päivässä, jokapäiväinen alkoholin tissuttelu tai poikien reissujen priorisoiminen oman perheen ohi olisivat itselleni ylitsepääsemätöntä käytöstä mieheltä, ja johtaisivat hyvin nopeasti eroon. Tämän ketjun luettuani en oikeasti ole varma, kummasta tilanteesta ap:llä on kyse. Onko mies vastuuton vauva vai eikö hän suorita vanhemmuuttaan puolison käsityksen mukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenne ovat tosi pieniä, joten onko kyse mahdollisesti pääosin siitä, että miestä ei huvita pikkulapsitouhut eli esim. leikkipuistoissa käyminen, huvipuistossa possujuna-meininki , keittiö- ja kuravellileikit tai lasten altaassa lutraaminen uimahallissa? Ja siksi korostuu se, että haluaa tehdä sinun kanssasi kahdestaan jotain? Vaikka tosiasiassa kyse on siitä, että aikuisten jutut kiinnostaa enemmän. Tämä on minusta ihan normaalia. Varsinkin jos sinä olet lasten kanssa kotona, voi olla että päävastuu lapsista on jo aiemmin valunut sinulle ja lasten kanssa olo tuntuu miehestäsi vieraalta.
Vai, onko kyse siitä että mies ei halua tehdä perheenä niitä asoita, jota SINÄ haluat tehdä/ehdotat?
Omat lapset ovat jo teinejä, mutta tunnen ja muistan osin tuon tuskan. Perhe-elämä vaatii kompromisseja. Oma miehenikin on usein nihkeä ja aloitekyvytön, mutta yleensä lähtee kuitenkin mukaan kun ehdotan/olen jotain valmiiksi suunnitellut. Kaikkeen ei lähde, koska ei kiinnosta eikä esim. koskaan tykännyt muskareista tai uimahallista, minä menin sitten niihin lasten kanssa keskenäni. Nyt ei halua lähteä esim. risteilylle, koska ei tykkää niistä. Sen sijaan harrastaa lasten kanssa, pelaa heidän kanssaan, käy leffassa ja tekee kotihommia heidän kanssaan. Lomamatkoille yleensä lähdemme yhdessä kaikki.
Pointtini siis on, että kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä perheenä ja näkemykset kivasta tekemisestä vaihtelevat perheenjäsenten kesken, ja kaikkien on tehtävä kompromisseja.
Taas näitä lässytilässyti miesten ymmärtäjiä. Jos äiti ei haluaisi/jaksaisi tehdä mitään lasten kanssa, niin eipä tulisi samanlaista ymmärrystä. Kyllä se vaan on niin, että lasten kanssa on PAKKO tehdä myös niitä juttuja, jotka eivät ehkä aikuisia ihmisiä kiinnosta. Valoja tauluun!
Sulla meni nyt pointti kovaa ohi. Äidin käsitys perheen yhteisestä tekemisestä ei välttämättä ole mikään absoluuttinen normi, jota molempien vanhempien pitää noudattaa onnellisen perhe-elämän takaamiseksi. Monet äidit ylisuorittavat ja stressaavat ihan turhista asioista. Ja samalla pyrkivät hallitsemaan ja kontrolloimaan myös puolisoitaan esittämällä ohjelmalistoja ja vaatimuksia lastenhoidosta. Antakaa niiden isien tehdä omanlaisia juttuja lasten kanssa!
Jos sinusta äitinä leikkipuisto on välttämätöntä lasten kanssa, mutta isä ei sinne halua mennä, niin mieti, voisitko itse käyttää lapsia siellä ja/tai, riittäisikö vähempikin? Joka päivä ei tarvitse käydä ulkona, syödä itsetehtyä päivällistä tai laittaa lapsia samaan aikaan nukkumaan. Vähempikin riittää.
Se sitten taas on kokonaan oma juttunsa, jos mies väistää kaikkea vastuuta ja lasten kanssa ajan viettämistä. Esim. tietokoneella pelaaminen 12 h/päivässä, jokapäiväinen alkoholin tissuttelu tai poikien reissujen priorisoiminen oman perheen ohi olisivat itselleni ylitsepääsemätöntä käytöstä mieheltä, ja johtaisivat hyvin nopeasti eroon. Tämän ketjun luettuani en oikeasti ole varma, kummasta tilanteesta ap:llä on kyse. Onko mies vastuuton vauva vai eikö hän suorita vanhemmuuttaan puolison käsityksen mukaisesti?
No ketjuun kommentoineet turhautuneet vaimot raportoivat että isän "omanlaiset jutut" lasten kanssa on sitä että vetäydytään jonnekin omiin oloihin ja lapsiin ei kiinnitetä mitään huomiota, ei anneta edes ruokaa vaikka ovat nälissään. Pointti on se ettei ne tee yhtään mitään lastensa kanssa, eli mitään "omia juttuja" ei edes siis ole. Eikä ehdoteta, kun ei haluta viettää minuuttiakaan aikaa sen lapsen kanssa.
Mutta pojot sulle kun sait tämänkin miehen saamattomuuden ja itsekkyyden vieritettyä naisen syyksi.
Taas näitä lässytilässyti miesten ymmärtäjiä. Jos äiti ei haluaisi/jaksaisi tehdä mitään lasten kanssa, niin eipä tulisi samanlaista ymmärrystä. Kyllä se vaan on niin, että lasten kanssa on PAKKO tehdä myös niitä juttuja, jotka eivät ehkä aikuisia ihmisiä kiinnosta. Valoja tauluun!