Mies ei halua tehdä mitään perheenä
Tämä on varmaan ties monesko aloitus samasta aiheesta, en nimittäin ole ainoa, jolla on tämä tilanne. Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä yhtään mitään yhdessä perheenä. Korkeintaan grillata omassa pihassa, mutta silloinkin niin että hän grillaa ja minä kaitsen lapsia pihassa. Minun kanssa kahden kyllä kelpaisi jotkut ravintolaillalliset, mutta harvoinpa saamme ketään lapsenvahdiksi, joten emme juuri kahdenkaan tee mitään. Mies menee mieluummin vaikka yksin siivoamaan pihavajaa (homma, jota hän inhoaa) kuin lähtee minun ja lasten kanssa jonnekin.
Onko kenenkään parisuhde toipunut tällaisesta? Vai oletko lopulta ottanut eron?
Kommentit (88)
Oman miehen vanhemmat olivat eronneet n. 50 v korvilla. Kumpikin oli elänyt jo vuosia ihan omaa elämää. Mieheni on kertonut, mitkä asiat olivat alkanut hänen äitiään tympimään. Tämä miehen isä oli aina menossa omilla menoillaan, ei juurikaan antanut aikaa lapsille. Mieheni usein kertookin, että isänsä aina lupasi, että sitten tehdään sitä ja tätä. Ne jäi sitten toteutumatta. Mieheni isän toilailuita sain seurata muutaman vuoden ajan. Nyt hän on kuollut.
Mutta arvatkaa vaan. Alan nähdä miehessäni samoja piirteitä , kuin hänen edesmenneessä isässään. Eikö sukupolvet opi?
Meillä menee muuten ihan kivasti, mutta jotkut asiat vaivaa. Mm. Se, että mies pitää jotenkin itsestäänselvänä, että minä kokkaan ja pyykkään. Hän rinnastaa autotallin järjestelyn tällaiseksi työksi , joka korvaa kodin perus askareet.
Miten ap on, eikö mies kirjaimellisesti ole koskaan lasten kanssa vai eikö hän halua koko porukalla tehdä sinun ja lasten mielestä kivoja juttuja? Hoitaako lapsia, syöttekö yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
Voi itku. Tekee sentään hyödyllistä hommaa, eikä lähde esim. ryyppyreissulle. Sanoit myöskin että hän _suunnittelee_ menevänsä hommiin. Hän siis ilmoittaa hyvissä ajoin suunnitelmistaan sinulle, eikä vaan ilmoita ovesta lähtiessään että menee nyt. Mitä natzivaimoja täällä oikeen piisaa?
No tarkoitin tällä suunnittelulla, että hän vain ilmoitti milloin menee, eikä esim kysynyt onko se ajankohta ok
No opettele sinäkin vain ilmoittamaan omista menoistasi! Ette te ole toistenne vanhempia, joilta pitää anella erillisiä lupia omiin tekemisiin. Ilmoitat että lähden päivänä x kaverille / ostoksille / kylpylään tai mitä tahansa. Mies pärjätköön lapsien kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
Voi itku. Tekee sentään hyödyllistä hommaa, eikä lähde esim. ryyppyreissulle. Sanoit myöskin että hän _suunnittelee_ menevänsä hommiin. Hän siis ilmoittaa hyvissä ajoin suunnitelmistaan sinulle, eikä vaan ilmoita ovesta lähtiessään että menee nyt. Mitä natzivaimoja täällä oikeen piisaa?
No tarkoitin tällä suunnittelulla, että hän vain ilmoitti milloin menee, eikä esim kysynyt onko se ajankohta ok
No opettele sinäkin vain ilmoittamaan omista menoistasi! Ette te ole toistenne vanhempia, joilta pitää anella erillisiä lupia omiin tekemisiin. Ilmoitat että lähden päivänä x kaverille / ostoksille / kylpylään tai mitä tahansa. Mies pärjätköön lapsien kanssa!
Näin se on kai alettava tekemään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
Voi itku. Tekee sentään hyödyllistä hommaa, eikä lähde esim. ryyppyreissulle. Sanoit myöskin että hän _suunnittelee_ menevänsä hommiin. Hän siis ilmoittaa hyvissä ajoin suunnitelmistaan sinulle, eikä vaan ilmoita ovesta lähtiessään että menee nyt. Mitä natzivaimoja täällä oikeen piisaa?
Naisia, joilla on omakin elämä ja jotka ei automaattisesti jää lasten kanssa olemaan, vaan pitää koordinoida menot niin, että jompi kumpi jää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
Voi itku. Tekee sentään hyödyllistä hommaa, eikä lähde esim. ryyppyreissulle. Sanoit myöskin että hän _suunnittelee_ menevänsä hommiin. Hän siis ilmoittaa hyvissä ajoin suunnitelmistaan sinulle, eikä vaan ilmoita ovesta lähtiessään että menee nyt. Mitä natzivaimoja täällä oikeen piisaa?
No tarkoitin tällä suunnittelulla, että hän vain ilmoitti milloin menee, eikä esim kysynyt onko se ajankohta ok
No opettele sinäkin vain ilmoittamaan omista menoistasi! Ette te ole toistenne vanhempia, joilta pitää anella erillisiä lupia omiin tekemisiin. Ilmoitat että lähden päivänä x kaverille / ostoksille / kylpylään tai mitä tahansa. Mies pärjätköön lapsien kanssa!
Näin se on kai alettava tekemään!
Kyllä! Ihan rohkeasti vaan.
Ystäväni sai vuosi sitten lapsen. Lapsi on ollut vaikea. Äiti on väsynyt ja kärsii kovista mielialan vaihteluista univajeen takia. Koittaa pyörittää arkea kuitenkin niin hyvin kuin jaksaa. Tällä äidillä ei ole omaa aikaa. Mies sanoo aina, että hän saisi ottaa omaa aikaa, mutta kun tilanne tulisi mies ei anna äidille omaa aikaa.
Olen välillä huolissani, ystäväni kertonut, että lapsi ei edes viihdy miehen seurassa. Muutenkin mies pelaa paljon tietokoneella ja tulee ja menee miten huvittaa. Äiti oli kerran sanonut, että hän tarvitsee nyt oman hetken , hän on niin väsynyt. Tämä isä oli sanonut, että ymmärtää ja pukenut salikamat päälle ja häipynyt salille. Tämä äiti olisi myös halunnut hoitaa lasta hieman pidempään kotona, mutta mies ei antanut, vaikka taloudellisesti se olisi ollut mahdollista.
Nyt mies sanoo, että lapsen pitäisi olla pitempää päivää myös päiväkodissa. Ihan oikeasti en tiedä, miksi ystäväni on tämän miehen kanssa. Välillä hän epäilee jopa miehen tapailevan jotakin muuta, käytös on niin omituista