Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua tehdä mitään perheenä
17.07.2022 |
Tämä on varmaan ties monesko aloitus samasta aiheesta, en nimittäin ole ainoa, jolla on tämä tilanne. Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä yhtään mitään yhdessä perheenä. Korkeintaan grillata omassa pihassa, mutta silloinkin niin että hän grillaa ja minä kaitsen lapsia pihassa. Minun kanssa kahden kyllä kelpaisi jotkut ravintolaillalliset, mutta harvoinpa saamme ketään lapsenvahdiksi, joten emme juuri kahdenkaan tee mitään. Mies menee mieluummin vaikka yksin siivoamaan pihavajaa (homma, jota hän inhoaa) kuin lähtee minun ja lasten kanssa jonnekin.
Onko kenenkään parisuhde toipunut tällaisesta? Vai oletko lopulta ottanut eron?
Kommentit (88)
Kannattaa valita alunperinkin mies joka viihtyy sinun kanssasi eikä muissa asioissa. Silloin sen ei tee mieli jättää sinua yksin myöskään lasten kanssa.
Minun olisi todella vaikea kuvitella että oma mieheni valitsisi tehdä mitään muuta kuin olla meidän kanssamme vapaa-ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on hoitanut hommansa siittämällä naisen.
Evoluutiossa on lukemattomia eläinlajeja, joissa naaras hoitaa kaikki jälkikasvuun liittyvän. Siellä ei voida puhua sukupuolten tasa-arvosta, joten näin se luonto vain toimii.
Deal with it!
Tällaisista miehistä kannattaa ottaa suoraan avioero. He ovat sen oman pienen osuutensa hoitaneet, eikä heistä ole sen jälkeen enää mitään hyötä tai iloa. Lukemattomattomissa eläinlajeissa naaraat eivät uroksia parittelun jälkeen ala katselemaan, joten ei kai siinä sitten muuta kuin että Deal with it!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa valita alunperinkin mies joka viihtyy sinun kanssasi eikä muissa asioissa. Silloin sen ei tee mieli jättää sinua yksin myöskään lasten kanssa.
Minun olisi todella vaikea kuvitella että oma mieheni valitsisi tehdä mitään muuta kuin olla meidän kanssamme vapaa-ajallaan.
Niin valitsinkin sellaisen miehen. Ennen lapsi tehtiin koko ajan asioita yhdessä, ja mies tätä nimenomaan aina ehdotti ja halusi. Ja kyllä hän edelleen haluaisi minun kanssa kaksin tehdä asioita. Ei siitä kaksin tekemisestä voi ennen lapsia mitään päätellä. Ap
Ap vastaa todella puolustelevaan sävyyn hänelle esitettyihin kysymyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää jo, että miehiä ei yleisesti ottaen kiinnosta lapsiperhe-elämä. Ne haluaa vaan siittää sut raskaaksi mutta siihen se sitten jää. Ja eipä se elämä lasten kanssa mitään herkkua ole.
Jaa. Tiedän kyllä paljon isiä, jotka kyllä todellakin tykkäävät viettää aikaa lastensa kanssa. Niitäkin on, jotka puuhaavat ja harrastavat paljon enemmän kuin äiti lasten kanssa.
No todella harvassa tuntuu olevan tällaiset miehet. Jatkuvasti saa kuulla ja lukea miten miestä ei kiinnosta lapset ja mies ei osallistu tarpeeksi lastenhoitoon ja kotitöihin ja blaa blaa. Toki sellaisiakin miehiä on jotka osallistuu, oma isänikin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani mietittynä ei se yhdessä vietetty aika tai yhteiset matkat mitään mukavaa aikaa varsinkaan teininä tai aikaisemminkaan mitään mukavaa ollut. Matkoille pakotettiin mukaan, vaikka olisin mieluiten ollut vain kotona, nukkunut pitkään ja ottanut rennosti ilman kotitöiden tekemistä. Jos halusin tehdä jotakin oli se sellaista, jonka olisin mieluiten tehnyt yksin.
Ja silloin jos halusin jotain yhteistä aikaa vanhemman kanssa kaipasin halusin äitini. Isääni en ole koskaan kaivannut mihinkään. Opin jo varhain vaieta asioistani ja kertomatta jättämisen, mutta muistan hyvin sen, että isälläni en koskaan mitään kertonut. Se oli aina äitini. Kun sitten äitini meni kertomaan asioistani isälleni, jolle en halunnut niistä kertoa ja kun isäni käytti näitä vain itseäni vastaan lopetin kokonaan asioistani puhumisen. Isäni mielestä esim. joku ahdistus, masennus ja autismikirjo ovat vain tekosyitä laiskuuteen ja itse keksittyjä vaivoja. Isä itse sitten kärsiikin suunnilleen kaikista muista vaivoista. Itse olen sinkku velka ja taas tämän keskustelun lukeminen vahvistaa päätöstäni. Toisaalta ei omienkaan vanhempieni olisi pitänyt koskaan hankkia lapsia. Olin tosin vahinko.
Meillä mies halusi lapsia. Nyt kun ne lapset on tehty, huomaan liian usein, ettei hän vain jaksa tätä arkea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
No metsäähän täytyy hoitaa, jotta se pitää arvonsa ja puusto on kasvukykyistä. Teidän lapsethan sen sitten perii hänen jälkeensä, joten kyllä tuo asia teitä perheenä koskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kaikki miehet nyt eivät tuon ikäisten kanssa edes osaa olla. Mikä järki lähteä ulkomaille tai uimarannalle 2 vuotiaan kanssa, kun pitää pelätä, että se lapsi ei tukehdu hiekkaan?
Sitten, kun lapset on oikeassa leikki-iässä eli siinä viiden vanhana jolloin palloa osataan jo heittää tai potkia, niin silloin homma alkaa kiinnostaa.
Joko opetat miehen leikkimään ton ikäisten lasten kanssa tai sitten laitat lapset hoitoon ja käytte useammin kahdestaan jossain.
Lapsenne ovat tosi pieniä, joten onko kyse mahdollisesti pääosin siitä, että miestä ei huvita pikkulapsitouhut eli esim. leikkipuistoissa käyminen, huvipuistossa possujuna-meininki , keittiö- ja kuravellileikit tai lasten altaassa lutraaminen uimahallissa? Ja siksi korostuu se, että haluaa tehdä sinun kanssasi kahdestaan jotain? Vaikka tosiasiassa kyse on siitä, että aikuisten jutut kiinnostaa enemmän. Tämä on minusta ihan normaalia. Varsinkin jos sinä olet lasten kanssa kotona, voi olla että päävastuu lapsista on jo aiemmin valunut sinulle ja lasten kanssa olo tuntuu miehestäsi vieraalta.
Vai, onko kyse siitä että mies ei halua tehdä perheenä niitä asoita, jota SINÄ haluat tehdä/ehdotat?
Omat lapset ovat jo teinejä, mutta tunnen ja muistan osin tuon tuskan. Perhe-elämä vaatii kompromisseja. Oma miehenikin on usein nihkeä ja aloitekyvytön, mutta yleensä lähtee kuitenkin mukaan kun ehdotan/olen jotain valmiiksi suunnitellut. Kaikkeen ei lähde, koska ei kiinnosta eikä esim. koskaan tykännyt muskareista tai uimahallista, minä menin sitten niihin lasten kanssa keskenäni. Nyt ei halua lähteä esim. risteilylle, koska ei tykkää niistä. Sen sijaan harrastaa lasten kanssa, pelaa heidän kanssaan, käy leffassa ja tekee kotihommia heidän kanssaan. Lomamatkoille yleensä lähdemme yhdessä kaikki.
Pointtini siis on, että kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä perheenä ja näkemykset kivasta tekemisestä vaihtelevat perheenjäsenten kesken, ja kaikkien on tehtävä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsenne ovat tosi pieniä, joten onko kyse mahdollisesti pääosin siitä, että miestä ei huvita pikkulapsitouhut eli esim. leikkipuistoissa käyminen, huvipuistossa possujuna-meininki , keittiö- ja kuravellileikit tai lasten altaassa lutraaminen uimahallissa? Ja siksi korostuu se, että haluaa tehdä sinun kanssasi kahdestaan jotain? Vaikka tosiasiassa kyse on siitä, että aikuisten jutut kiinnostaa enemmän. Tämä on minusta ihan normaalia. Varsinkin jos sinä olet lasten kanssa kotona, voi olla että päävastuu lapsista on jo aiemmin valunut sinulle ja lasten kanssa olo tuntuu miehestäsi vieraalta."
No kyllä normaai(älyinen) mies tajuaa, että vaikka pikkulapsitouhu on tylsää, niin silti sitä tulee kuitenkin tehdä kun lapsia kerran hankkinut.
Eikä tuo ole mitään normaalia, vaan itsekästä piittaamattomuutta lasten ja vaimon hyvinvoinnista.
Hei ap, et ole ainoa! Meillä nyt 6- ja 8-vuotiaat lapset. Olen aina halunnut tarjota lapsille elämyksiä, käydä ulkomailla, viedä kotimaassa minilomille (esim päivä kylpylässä), käydä elokuvissa, teatterissa jne. Olen siis harrastanut tätä kaikkea ennen lapsia, joten luontevaa harrastaa nyt lasten kanssa. Miehen mielestä tämä on turhanpäiväistä, hänelle riittää, että ollaan kotona, käydään pyörälenkillä, hän tekee etätöitä ja lapset ovat älylaitteilla. Koko aikaa ei tarvitse olla menossa ja myös kotipäivät ovat ehdottoman jees.
Uskon, että meillä tämä johtuu pitkälti siitä, että myös minua on lapsena viety eri paikkoihin, kun taas mieheni on asunut maalla ja siellä on pysytty, ehkä kerran käyty Linnanmäellä (appi oli paljon työmatkoilla ja anoppi käytännössä hoiti talon ja neljä lasta, erosivat, kun kaksi vanhinta lasta täysi-ikäisiä).
Kipuilin tätä asiaa paljon. Nyt olen käynyt katsomassa omaa asuntoa (mies ei vielä tiedä) ja tulen jättämään eropaperit. Ensin päätös itketti (olen miettinyt tätä 1,5 vuotta), nyt on ainoastaan helpottunut olo.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Yhden kerran mies lähti mun ja lasten kanssa keskustan isoon leikkipuistoon ja hänestä oikein näki kuinka vaikea hänen oli siellä olla, nipinnapin tunti saatiin oltua.
Ei tullut uimahalliin kun ei tykkää uida, en minäkään tykkää mutta jos en minä vie lapsia sinne niin eivät he pääse uimaan lainkaan. Sama koski uimarantoja kesällä. Ei ole koskaan käynyt lasten kanssa kirjastossa jne.
Miehellä kaksi omaa, aikaa vievää harrastusta, niihin kyllä riittää aikaa ja energiaa. Meillä oli ikäänkuin kaksi yksikköä perheessä, mies ja sitten minä+lapset, kuulin varmasti kymmeniä kertoja lauseen Menkää te vaan ennen kuin lakkasin ehdottelemasta yhteisiä tekemisiä.Ihan kuin mun lapsuuskoti. No, isää välillä kiinnosti, joku sen omilla ehdoilla tehtävä juttu. Muuten eli omaa elämäänsä ja äiti sai huolehtia kaikesta. Tajusin aikuisena, että isä on umpinarsisti ja olen saanut todella vääristyneen kuvan perhe-elämästä.
Mekään ei tehty perheenä mitään, mutta osallistuin isän juttuihin. Ne oli ihan parhaita. Kaadettiin puita metsässä, käytiin kahvilassa (mulle limsaa), rakennettiin lautta ja melottiin sillä, oltiin yötä saaressa. Paljon kivempaa niin kuin olisi ollut, jos ylivarovainen äitini ois ollut messissä.
Mun mies on rauhaa rakastava introvertti joka varmaan aika usein valitsisi hiljaiselon ja omat puuhat jos voisi itse tosiaan valita. Mutta näitä asioita on ollut pakko käydä läpi että milloin voi ottaa omaa aikaa kun on pieniä lapsia perheessä. Olen kylmästi jättänyt miestä hoitamaan lapsia ja antanut tehdä omalla tavallaan. Mitä enempi viettänyt aikaa lasten kanssa niin sitä tottuneemmin se käy vaikka ruoka-ajat ja käytännöt olisi vähän eri kun mitä itse tekisin. Siitä ne rutiinit ja uudet tottumukset muodostuu, alkaa huomata mikä toimii lasten kanssa ja miten kaikilla voisi olla hetki ihan mukavaa yhdessä. Olen itse tämän myötä voinut hellittää tapahtumanjärjestäjän roolistani. Toki omaa aikaa pitää molempien vanhempien myös saada. Jos ei olis alkanut perhe-elämä maistumaan paremmin niin varmaan ero olis ollut seuraavaksi paras vaihtoehto. Nykyään lapsillakin on luottamusta isään eivätkä vaan huuda koko ajan äidin perään niin hänellekin selvästi luottamus omaan isyyteen vahvistunut. Ja joskus on ollut pakko myös vedota tunteisiin : Huomaaksä, että toinen oli pettynyt kun et vastaa ollenkaan vaan tuijotat omaa kännykkää.. Kaikki me kaivataan rauhaa ja omaa aikaa mut pitää ymmärtää mikä on kohtuullista ja reilua puolison ja lasten kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltani mietittynä ei se yhdessä vietetty aika tai yhteiset matkat mitään mukavaa aikaa varsinkaan teininä tai aikaisemminkaan mitään mukavaa ollut. Matkoille pakotettiin mukaan, vaikka olisin mieluiten ollut vain kotona, nukkunut pitkään ja ottanut rennosti ilman kotitöiden tekemistä. Jos halusin tehdä jotakin oli se sellaista, jonka olisin mieluiten tehnyt yksin.
Juuri tuo. Mammat unohtaa nyt sen lapsen kokemuksen, haluaisivat muiden larppaavan ihanaa perheretkeä (jolla kukaan ei oikeasti viihdy).
Vierailija kirjoitti:
"Lapsenne ovat tosi pieniä, joten onko kyse mahdollisesti pääosin siitä, että miestä ei huvita pikkulapsitouhut eli esim. leikkipuistoissa käyminen, huvipuistossa possujuna-meininki , keittiö- ja kuravellileikit tai lasten altaassa lutraaminen uimahallissa? Ja siksi korostuu se, että haluaa tehdä sinun kanssasi kahdestaan jotain? Vaikka tosiasiassa kyse on siitä, että aikuisten jutut kiinnostaa enemmän. Tämä on minusta ihan normaalia. Varsinkin jos sinä olet lasten kanssa kotona, voi olla että päävastuu lapsista on jo aiemmin valunut sinulle ja lasten kanssa olo tuntuu miehestäsi vieraalta."
No kyllä normaai(älyinen) mies tajuaa, että vaikka pikkulapsitouhu on tylsää, niin silti sitä tulee kuitenkin tehdä kun lapsia kerran hankkinut.
Eikä tuo ole mitään normaalia, vaan itsekästä piittaamattomuutta lasten ja vaimon hyvinvoinnista.
Joskus on niinkin, että toinen lapsi suorittaa liikaa sitä vanhemmuutta. Ei jokaiseen tylsään menoon tarvii lasta viedä. Ihan terveellistä lapsenkin olla tylsistynyt kun aikuiset tekee aikuisten juttuja eikä elä lasta varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Täällä ihan samalta kuulostavaa elämää. Ihanaa saada vertaistukea. Perheen edelle menee ihan kaikki. Kun valitan lukuisista asioista jotka ei ole ok, hän kuulemma tekee kaikkea perheen eteen. Nytkin suunnittelee lähtevänsä 200km päähän hoitamaan perinnöksi jäänyttä metsää. En ymmärrä, mitä hän tekee tuossa perheen eteen? Tuntuu, että olen hänelle vain itsestäänselvyys, ihminen joka hoitaa hänen lapsensa.
No metsäähän täytyy hoitaa, jotta se pitää arvonsa ja puusto on kasvukykyistä. Teidän lapsethan sen sitten perii hänen jälkeensä, joten kyllä tuo asia teitä perheenä koskee.
Toki tuo on totta, lähinnä tarkoitan, että ajankohdasta sovitaan, eikä vain ilmoiteta , että milloin menee, eikä kysytä ONKO OK
Vierailija kirjoitti:
Lapsenne ovat tosi pieniä, joten onko kyse mahdollisesti pääosin siitä, että miestä ei huvita pikkulapsitouhut eli esim. leikkipuistoissa käyminen, huvipuistossa possujuna-meininki , keittiö- ja kuravellileikit tai lasten altaassa lutraaminen uimahallissa? Ja siksi korostuu se, että haluaa tehdä sinun kanssasi kahdestaan jotain? Vaikka tosiasiassa kyse on siitä, että aikuisten jutut kiinnostaa enemmän. Tämä on minusta ihan normaalia. Varsinkin jos sinä olet lasten kanssa kotona, voi olla että päävastuu lapsista on jo aiemmin valunut sinulle ja lasten kanssa olo tuntuu miehestäsi vieraalta.
Jos on mennyt hankkimaan lapsia, niin niiden lasten kanssa nyt vain täytyy tehdä niitä pikkulapsijuttuja, vaikka pikkulapsijutut ei itseä huvittaisikaan. Tai aikuisten asiat kiinnostaa enemmän. Ei AP:kaan varmaan itse valitsisi juuri hiekkalaatikon reunalla istuskelua vaan jonkun aikuisten jutun mieluummin. Mutta lasten takia noita nyt joutuu tekemään vaikka ei kiinnostaisi.
Kun olin lapsi, oma isäni vei meitä paljon kaikkialle. Oli mukavaa. Nyt oma mieheni ei tahdo tehdä melkein mitään yhdessä. Koen olevani aika yksin lasten kanssa. Koitan mahdollistaa heille, kun isää ei kiinnosta. Välillä pohdin eroa, olisiko parempi kun lähtisin lasten kanssa. Elintaso tippuisi toki, mutta eipä me nytkään tehdä mitään kummallista, kun mies on niin pihi muutenkin.