Uusperhe apua - vanha sisarus ja uusi vauva

12-vuotias on vielä lapsi, ei mikään teini. Toki se teini-ikä kaikkine draamoineen on sieltä tulossa, mutta tuonikäinen tarvitsee vielä vanhempien tukea, hyväksyntää ja seuraa. Ehkä hän ei osannut odottaa, kuinka paljon uusi vauva vie äidin aikaa ja huomiota. Väkisinkin voi tulla sellaisia ajatuksia, että hän ei ole enää niin tärkeä äidille.

Mitä jos ottaisit tavaksesi tehdä äiti-lapsi -päiviä, esim. kävisitte kahdestaan vaikka vaateostoksilla, syömässä jne?

Mitä sä täällä kysyt? Mitä se jokseenkin monta perhemuutosta läpikäynyt nuori itse sanoo, mikä v**uttaa?

Kyllä 12 v osaa sanoa, mitä on mieltä asioista. Jos haluaa tai kokee, että hänen mielipiteensä otetaan jotenkin konkreettisesti huomioon.

Sitäpaitsi, miksi 12 v:n pitäisi olla millään tavalla kiinnostunut ap:n ja jonkun random miehen vauvasta? Eiköhän 12-vuotiailla ole ihan omat kiinnostuksenkohteet. Pidä ap se oma vauvaprojektisi itselläsi ja anna nuorelle nuoren tarvitsema aika ja huomio. Ilman sitä omaa vauvaasi.

Vierailija kirjoitti:

Ihme kertakäyttöesineitä nuo lapset. Annetaan vanhin pois että saadaan uusia tilalle. Nyt se 12-v miettii että mitäs jos taas kohta muutetaan. Pitääkö jäädä isän luo vai pääsenkö mukaan. Uusin isäpuoli märkä korva niinkuin oli ensimmäisen lapsen isäkin. Joka ei ollut edes vauva/taaperovuosien aikana mukana! Niin hälle jätetään lapsi just tuon ikäisenä kuin teini nyt on. Herranjestas miten vastuutonta. Ihmettele nyt kovin että mikäköhän teiniä vaivaa.

Mitä ihmettä? Meidän vanhin jäi isälleen omasta toiveesta. Ei edes muutettu uusperhekuvioiden takia, vaan oman työpaikkani perässä. Tätä tapahtuu kyllä ihan muissakin perheissä. Ja miten niin mitä jos kohta muutetaan? Olemme muuttaneet tasan kerran lasten elämän aikana. Lapsilla on ollut tasan tämä yksi isäpuoli ja heillä on hyvät ja lämpimät välit, tekevät mielellään asioita myös kaksin. Myös mieheni ja lapsen isä tekevät välillä kolmistaan yhteisiä juttua lapsen kanssa, esimerkiksi käyvät yhdessä urheilutapahtumissa ja katsomassa lapsen turnauksia.

Ensimmäisen lapsen isä oli vauvavuonna 17-vuotias. Otti vastuuta kun oli 19-vuotias. Se on enemmän kuin monesta muusta sen ikäisestä voi sanoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, viiden-kuuden hengen perhe.

Minkä kokoinen asunto teillä on?

Ei ihme jos teini hermostuu ja kiukkuaa pienissä tiloissa, joissa vauva lisäksi itkee ja huutaa.

Mutta aloitushan on provo, pelkkää komenttien ja keskustelun

vonkumista ap:lta.

Kuluu sarjaamme: Satu-tädin tarinioita.

Sorry ap, mutta sinut tunnistaa aina. Aina

Vastasin jo aiemmin, että kaikilla lapsilla on omat huoneet, paitsi vauvalla. Tilaa kyllä on. Lisäksi löytyy puutarha ja ullakko, jonne pääsee karkuun jos naamani alkaa tympimään. Ei ole pienistä tiloista kyse.

Mietin myös, miksi ihmeessä olisi provo, että ihminen kysyy vinkkejä siihen, miten parantaa lapsensa oloa kun hän reagoi negatiivisesti muutoksiin? Olen täällä pyytämässä vinkkejä tuohon, en mainostamaan omaa erinomaisuuttani tai "provoamassa" elämälläni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

12-vuotias on vielä lapsi, ei mikään teini. Toki se teini-ikä kaikkine draamoineen on sieltä tulossa, mutta tuonikäinen tarvitsee vielä vanhempien tukea, hyväksyntää ja seuraa. Ehkä hän ei osannut odottaa, kuinka paljon uusi vauva vie äidin aikaa ja huomiota. Väkisinkin voi tulla sellaisia ajatuksia, että hän ei ole enää niin tärkeä äidille.

Mitä jos ottaisit tavaksesi tehdä äiti-lapsi -päiviä, esim. kävisitte kahdestaan vaikka vaateostoksilla, syömässä jne?

Kyllä meidän 12-v jo huutaa jos sitä kutsutaan lapseksi😅 Hyvin voi kutsua teiniksi, ei se tarkoita että häntä kohdeltaisiin teininä eikä lapsena. Eri

Raha ei ap korvaa sitä, että olet paska äiti.

Tämänkin ajan olisit voinut käyttää keskusteluun teinisi kanssa. Mut ei, pitää saada sanottua joka kommenttiin se viimeinen sana! Ja kalastelella hyväksyttyjä mielipiteitä. Totuus on se että perheesi on yhtä sotkua, palat ympäri Suomea ja tuohon tilanteeseen ei todellakaan olisi pitänyt tehdä enää yhtään lapsia. Piste.

Mene sen teinisi luo NYT!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.

Tämä suhde ei ole uusi, olemme olleet 5 vuotta yhdessä, josta kaksi naimisissa. Lapset ovat aina tulleet mieheni kanssa hyvin toimeen ja mies on ottanut heidät "omakseen". Aiemmin ei ole ollut mitään ongelmaa.

Teinikin oli tosi innoissaan vauvasta ensin, tämä negatiivisuus on alkanut näkymään vasta nyt kesälomalla.

Ap

Meillä alkoi uusperheongelmat kunnolla vasta viidentenä vuonna. Nyt kahdeksas vuosi ja vasta nyt alkaa näyttää taas valoisammalta. Yhteisiä lapsia ei ole. Tutustu "uusperheen vaiheisiin".

Meilläkin oli/on uusperhe. Eli minun kaksi lasta, miehen kaksi lasta, sekä yhteinen lapsi. Miehen lapset olivat esiteinejä ja omani pienempiä kun yhteinen syntyi. Oli kyllä sellaista säätöä, että moni olisi voinut luovuttaa. Jotenkin niistä selvittiin ja yhteisestä lapsesta tosiaan tuli kaikkien lemmikki.

Nyt tilanne siis sellainen, että yhteinen lapsi on jo teini ja muut ovat aikuisia ja muuttaneet pois, osalla jo oma perhe.

Näillä sisaruksilla (vaikka osa "puolikkaita" ovatkin) on omat wa-ryhmät ja sopivat siellä kaikenlaista. Yhteinen luuhaa lähes kaikki viikonloput ja lomat jonkun sisaruksen luona. On siis jo itse myös eno pienelle pojalle ja toimii välillä lapsenvahtina. Ehkä meillä kävi tuuri kun kaikilla on läheiset välit.

Jokatapauksessa, anna aikaa, joskus asiat voivat mennä ihan parhainpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muiden vanhemmat reissaa tuon ikäisten kansaa

Me käydään tivoleissa ja vaelletaan tunturissa ja uidaan

Lapset tekee paljon keskenään

Jne

Ja olisi kyllä kiukkuisia teinejä jos mitään ei voi tehdä kun vauva. Js mihinkään ei riitä rahat kun vauva

Miksi mitään ei voisi tehdä koska vauva? Onhan sillä vauvalla myös isä, joka voi hoitaa. Ja rahaa riittää, ei vauva automaattisesti tarkoita, että kaikkia rahat häviää.

Esimerkiksi tänä vuonna ollaan käyty kolmesti Särkänniemessä vain minä ja kolme vanhempaa lasta, käytiin koko perhe viikonloppureissulla Köpiksessä, jossa vietin kahdenkeskeistä aikaa kahden vanhemman lapsen kanssa. Tämän teinin kanssa käymme yhdessä kaksistaan ratsastamassa kahdesti viikossa.

Ap

Ai, että oikein kolme kertaa Särkänniemessä.

Ja pienen vauvan kanssa Kööpenhaminassa kääntymässä.

Hitsi mitä sontaa koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.

Tämä suhde ei ole uusi, olemme olleet 5 vuotta yhdessä, josta kaksi naimisissa. Lapset ovat aina tulleet mieheni kanssa hyvin toimeen ja mies on ottanut heidät "omakseen". Aiemmin ei ole ollut mitään ongelmaa.

Teinikin oli tosi innoissaan vauvasta ensin, tämä negatiivisuus on alkanut näkymään vasta nyt kesälomalla.

Ap

5 vuotta ei ole pitkä suhde. Teini on joutunut perheeseen johon ei halua, miten hän voi tavata isäänsä ilman että joutuu suurperheeseen?

Estääkö vauva normaalin kesäloman vieton?

Mietit vain omia lapsiasi ja heidän etuaan, kuka miettii teiniä teinin näkökulmasta? Nyt mietit lähinnä omasta näkökulmastasi.

Oi että nämä uusioperhekuviot ovat vaikeita. Miksi, oi miksi pitää tehdä aina uudelle kumppanille lapsi lähes heti ja sitten erotaan, uusi kumppani ja tämän kanssa myös alkuhuumassa lapsi alulle. Sitten ihmetellään miksi lapsia ärsyttää. Minun ex-mieheni on juuri tällainen. Aina uusi nainen, siellä on minun ja sinun lapset, mutta puhutaan sisaruksista, erotaan, uusi nainen ja sitten tehdäänkin heti uusi lapsi ja taas on nämä sinun vanhat, minun vanhat ja tämä uusi.

Vähemmästäkin kiukutellaan kun yksi menee isälleen, toinen äidilleen, kolmas saakin olla kotona ja sitten taistellaan siitä huomiosta, kun ikäeroja alkaa olla jo melkoisesti näiden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.

Tämä suhde ei ole uusi, olemme olleet 5 vuotta yhdessä, josta kaksi naimisissa. Lapset ovat aina tulleet mieheni kanssa hyvin toimeen ja mies on ottanut heidät "omakseen". Aiemmin ei ole ollut mitään ongelmaa.

Teinikin oli tosi innoissaan vauvasta ensin, tämä negatiivisuus on alkanut näkymään vasta nyt kesälomalla.

Ap

Meillä alkoi uusperheongelmat kunnolla vasta viidentenä vuonna. Nyt kahdeksas vuosi ja vasta nyt alkaa näyttää taas valoisammalta. Yhteisiä lapsia ei ole. Tutustu "uusperheen vaiheisiin".

Meilläkin oli/on uusperhe. Eli minun kaksi lasta, miehen kaksi lasta, sekä yhteinen lapsi. Miehen lapset olivat esiteinejä ja omani pienempiä kun yhteinen syntyi. Oli kyllä sellaista säätöä, että moni olisi voinut luovuttaa. Jotenkin niistä selvittiin ja yhteisestä lapsesta tosiaan tuli kaikkien lemmikki.

Nyt tilanne siis sellainen, että yhteinen lapsi on jo teini ja muut ovat aikuisia ja muuttaneet pois, osalla jo oma perhe.

Näillä sisaruksilla (vaikka osa "puolikkaita" ovatkin) on omat wa-ryhmät ja sopivat siellä kaikenlaista. Yhteinen luuhaa lähes kaikki viikonloput ja lomat jonkun sisaruksen luona. On siis jo itse myös eno pienelle pojalle ja toimii välillä lapsenvahtina. Ehkä meillä kävi tuuri kun kaikilla on läheiset välit.

Jokatapauksessa, anna aikaa, joskus asiat voivat mennä ihan parhainpäin.

Ja taas.

Taas ap:n oma sepustus, omaan aloitukseensa.

meidän ydinperheessä on 12v vanhin keskimmäinen 9v ja 1v nuorin. Kyllä mun 12v on kiukunnut koko kesän kun pikkusisarus vie paljon huomiota ja ei tehdä samanlailla asioita ja reissata ym kun ennen kuopusta. kehoittaisin ap.t juttelemaan 12v.n kanssa ja hyväksymään häneltä niitä negatiivisia tunteitakin. meidän perheessä on kyllä vielä 3lasta minusta 12v ei ole vielä teini kohta toki.

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin ajan olisit voinut käyttää keskusteluun teinisi kanssa. Mut ei, pitää saada sanottua joka kommenttiin se viimeinen sana! Ja kalastelella hyväksyttyjä mielipiteitä. Totuus on se että perheesi on yhtä sotkua, palat ympäri Suomea ja tuohon tilanteeseen ei todellakaan olisi pitänyt tehdä enää yhtään lapsia. Piste.

Mene sen teinisi luo NYT!

Teinillä on kaveri käymässä. Totta kai juttelen asiasta teinin kanssa, mutta ei kai se tarkoita, ettei saa kysellä neuvoja?

Ap

No niin ap, huomasit varmaan itsekin, ettei tälle palstalle kirjoittelu tuonut elämääsi muuta kuin pahaa mieltä. Niin aina.

Jaksan ihmetellä mikä ihmisiä vaivaa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös, millainen mies haluaa tieten tahtoen lähteä tuollaiseen kuvioon mukaan? Onko nykyinen miehesi siis lapseton itse? Jos on, niin ihmettelen vielä enemmän.

Kyllä, ap sanoi, että hänen nykyiselle miehelle vauva on ensimmäinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Oi että nämä uusioperhekuviot ovat vaikeita. Miksi, oi miksi pitää tehdä aina uudelle kumppanille lapsi lähes heti ja sitten erotaan, uusi kumppani ja tämän kanssa myös alkuhuumassa lapsi alulle. Sitten ihmetellään miksi lapsia ärsyttää. Minun ex-mieheni on juuri tällainen. Aina uusi nainen, siellä on minun ja sinun lapset, mutta puhutaan sisaruksista, erotaan, uusi nainen ja sitten tehdäänkin heti uusi lapsi ja taas on nämä sinun vanhat, minun vanhat ja tämä uusi.

Vähemmästäkin kiukutellaan kun yksi menee isälleen, toinen äidilleen, kolmas saakin olla kotona ja sitten taistellaan siitä huomiosta, kun ikäeroja alkaa olla jo melkoisesti näiden välillä.

Lähes heti? Ensimmäisellä ja toisella lapsella on 4 vuotta ikäeroa. Nuorimmalla ja toisiksi nuorimmalla on siitä melkein tuplat. Mieheni kanssa olimme yhdessä 4,5 vuotta ennen lapsen hankkimista. En koe, että se on ihan heti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapst ovat kokeneet tasan yhden eron. Ensimmäinen lapsi toki on periaatteessa kokenut kaksi, mutta oli alle vuoden, joten ei muistoja siitä. Joten ajatus siitä, että lapset taas luulevat että tulee ero, on aina vieras. Lisäksi olin vastuullinen vanhempi eron sattuessa ja lapset kävivät silloin halutessaan terapiassa purkamassa tunteitaan. Eroja sattuu monessa perheessä, jo avioliitoista puolet päätyy eroon. En tietenkään ole siitä ylpeä, mutta ei yhdessä pysyminen pelkästään lasten takiakaan ole järkevää. Kaikkemme teimme entisen puolisoni kanssa ja olemme edelleen hyviä ystäviä. On kuitenkin väärin sanoa, että nyt lasten elämä on täysin pilalla tuon takia.

Ap

Miksi oletat, että se 12v ei hoksaa, että 16v:lla on eri isä kuin hänellä ja kuopuksella on eri isä kuin hänellä eli teillä on perheessä enemmän miehiä kuin naisia! Lapsen kokema perhe kun ei ole vain se yksikkö, jossa hän elää ja asuu, vaan esim. tietoisuus siitä, että esikoisesi asuu muualla oman isänsä kanssa. Miksi oletat, että lapsi ei tajua nimenomaan sinun kulkevan polkua, jossa mallina on lapsi -> ero, niinhän se on mennyt ennenkin.

Puolet avioliitoista ei pääty eroon, Tilastokeskus on jo pitkään yrittänyt saada tätä mediassa esitettyä harhaa kumottua.

Ihme juttu, kun nykyään sanotaan esim 5v liittoa pitkäksi. Meillä on ydinperhe, ollaan oltu 16v miehen kanssa yhdessä. En todellakaan pidä tätä pitkänä liittona. Pitkä liitto on yli 40v ja siitä ylöspäin.

Onko 12 v tyttö vai poika? Ehkä on alkanut kuukautiset, eikä tiedä miten puhua asiasta tai mitä tehdä. Ehkä sinä ap et ole omilta vauvoiltasi ja suhteiltasi tajunnut pitää silmät auki ja valmistaa nuorta muutokseen?

Kesäloma, ehkä nuorella ikävä koulua ja omia kavereita, mielekästä tekemistä, kesäleirejä, jännitystä, festareita, kesätöitäkin, skeittailuja, iltamenoja ja nuorten omissa porukoissa oloa. Riippumatossa roikkuminen yksin koko kesä ei kuulosta minkään ikäiselle hyvältä. Vielä vähemmän joku vauvan hoito.

Liikkuuko netissä sivustoilla, joita et ole edes ajatellut. Ehkä nähnyt tai kuullut asioita, jotka ahdistavat. Onko kiusattu tai kiusaamisessa mukana?

Omina kouluaikoinani luokan 12 v. poika ja 13v tyttö tulivat raskaaksi omissa seurusteluharjoituksissaan. Sen ikäiset todellakin ovat nykyaikana nähneet jo paljon ja kokeilunhalu on totta. Ehkä osa vielä kovin lapsia, osa jo hyvin varttuneita, ainakin ajoittain. Sitähän se teininä olo ja murrosikä juuri on, epätasainen siirtymävaihe lapsuudesta aikuisuuteen. Kestää muutamia vuosia kullakin, jokaisella omassa tahdissaan.