Uusperhe apua - vanha sisarus ja uusi vauva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on käytössä ns suunnittele päivä vanhemman kanssa päivä. Jokainen lapsi saa suunnitella oman päivän vanhempansa kanssa kerran viikossa. Esim muu perhe häipyy muualle ja tehdään yhdessä lapsen lemppari ruokaa.

Tää ei ole normaalia arkea, luontevaa tai mitään sinne päinkään.

Kuka sanoo että elämän täytyy olla yhtä arkea? Itsellä ei ole uusioperhettä mutta voisin silti ottas tuon idean käyttöön lasteni kanssa. Kiva lisä normiarkeen!

En minä ainakaan.

Pointti oli se että se lapsi kaipaa sitä jatkumoa, normaalia arkea perheenä.

Pompottelu kahden perheen välillä ja ajoittaiset spesiaalipäivät eivät korvaa sitä.

Normiarkeenhan se olisi kiva lisä.

Mutta tuollainen lapsi ei koe sitä normiarkea kun äidillä vaihtuu miehet ja lapsi ei välttämättä tunne kuuluvansa oikein mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.

Eli siis sinulla ap on nyt neljä lasta kolmen eri miehen kanssa ja tämä vauva on nykyisen miehesi ensimmäinen lapsi.

Kyllä.

Ensimmäinen lapsi on ns. yllätys, ehkäisy petti 18-vuotiaana. Emme siis olleet hänen isänsä kanssa naimisissa tai mitään, nuoruuden poikaystäv kyseessä. Erosimme vauvavuonna, koska mies lähti armeijaan eikä kokenut itseään tarpeeksi vanhaksi ollakseen isä. Onneksi pyörsi päätöksensä myöhemmin ja on ollut jo vuosikausia osallistuva vanhempi.

Toiset kaksi lasta syntyivät avioliitossa. Vanhin poika asui vielä silloin kanssamme, mutta muutimme eri paikkakunnalle hänen mennessä yläasteelle, eikä halunnut vaihtaa koulua ja paikkakuntaa, joten jäi isälleen asumaan. Nuorimmat tietenkin muuttivat kanssamme.

Erosin toisesta miehestäni 5 vuotta sitten ja nykyiselle miehelle oma lapsi oli tärkeä toive. Hän on hieman nuorempi kuin minä, joten siksi ei ole aikaisempia liittoja tai lapsia alla, toki yksi pitkä avoliitto kyllä. Tiesimme siis jo suhteen alussa, että haluamme yhteisen lapsen. Olen itse isosta perheestä, joten en karta isoa lapsikatrasta. Ymmärrän, että moni heti leimaa kun lapsia on paljon, ja etenkin monen miehen kanssa. Olemme kuitenkin miehen kanssa molemmat fiksuja, kouluja käyneitä ja työelämässä. Lasten asuinkuviotkin ovat vain lasten parasta ajatellen. Tietenkin haluaisin kaikki lapseni saman katon alle, mutta minun toivettani tärkeämpää on lasten omat toiveet.

Ap

Ymmärräthän, että lapsi ei näe asioita noin. Hänen mielestään teillä on perheessä 3 eri isää eri lapsille ja jokainen isä on jakamassa sen yhden äidin aikaa. Siinä sivussa kukaan ei oikein huomaa, että täällä olisi tällainen eron kokenut lapsi, joka on joutunut kulkemaan matkan, jolle ei olisi halunnut.

Sinä ja nyxä tiesitte, että halusitte yhteisen lapsen ja nyt sitten näytitte muille lapsille, että sama jatkuu kuin ennenkin, kohta ollaan taas eroamassa ja muuttamassa ja kaikki muuttuu. Ei lapsilla ole mitään takuita sille, etteikö tämänkin lapsen jälkeen kävisi kuin ennenkin on käynyt eli ero ja pohja pois elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika lailla turhaa kuvitella että noille mitään sisaruussuhdetta syntyy kuitenkaan. Ikäero on liian iso.

Jospa se muuttaisi myös sinne isälleen ison sisaruksen luo. Hehän on luonnostaan saman lapsuuden jakavia muutenkin.

Itsellänikin on 12 vuotta vanhempi sisarus ja meillä on kyllä hyvät välit! Toki ei uusperhekuvio kuitenkaan.

Vanhimmalla ja tällä teinillä on eri isät, ja teinin isä ei voi ottaa häntä koko viikoksi asumaan kun vaihtuisi koulu.

Ap

Se sun vauvasi on kuus kun tuo on täysikäinen. Ei niin mitään yhteistä!

Itselläni 10 vuotta vanhempi velipuoli eikä me ole eletty millään tavalla samaa lapsuutta.

Kuten sanoin, itsellä on yhtä isä ikäero sisarukseen, joten tiedän kyllä millaista se on. Perheitä on erilaisia, minulla on läheiset välit omaan 12-vuotta vanhempaan sisarukseen. Samaa tietenkin toivon myös omilleni, mutta ymmärrän, ettei se automaattisesti mene niin. Nyt on kuitenkin kyse siitä, että teinillä olisi hyvä olla kotona, ei siitä, tuleeko lapsista ylimmät ystävykset.

Ap

Onko ne muutenkaan samanlaisia? Onko yhteistä? Luonteet jos ei vielä mene yhteen niin ei voi mitään. Niitä läheisiä välejä ei voi pakottaa

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.

Eli siis sinulla ap on nyt neljä lasta kolmen eri miehen kanssa ja tämä vauva on nykyisen miehesi ensimmäinen lapsi.

Kyllä.

Ensimmäinen lapsi on ns. yllätys, ehkäisy petti 18-vuotiaana. Emme siis olleet hänen isänsä kanssa naimisissa tai mitään, nuoruuden poikaystäv kyseessä. Erosimme vauvavuonna, koska mies lähti armeijaan eikä kokenut itseään tarpeeksi vanhaksi ollakseen isä. Onneksi pyörsi päätöksensä myöhemmin ja on ollut jo vuosikausia osallistuva vanhempi.

Toiset kaksi lasta syntyivät avioliitossa. Vanhin poika asui vielä silloin kanssamme, mutta muutimme eri paikkakunnalle hänen mennessä yläasteelle, eikä halunnut vaihtaa koulua ja paikkakuntaa, joten jäi isälleen asumaan. Nuorimmat tietenkin muuttivat kanssamme.

Erosin toisesta miehestäni 5 vuotta sitten ja nykyiselle miehelle oma lapsi oli tärkeä toive. Hän on hieman nuorempi kuin minä, joten siksi ei ole aikaisempia liittoja tai lapsia alla, toki yksi pitkä avoliitto kyllä. Tiesimme siis jo suhteen alussa, että haluamme yhteisen lapsen. Olen itse isosta perheestä, joten en karta isoa lapsikatrasta. Ymmärrän, että moni heti leimaa kun lapsia on paljon, ja etenkin monen miehen kanssa. Olemme kuitenkin miehen kanssa molemmat fiksuja, kouluja käyneitä ja työelämässä. Lasten asuinkuviotkin ovat vain lasten parasta ajatellen. Tietenkin haluaisin kaikki lapseni saman katon alle, mutta minun toivettani tärkeämpää on lasten omat toiveet.

Ap

Seliseli.

Itselläsikin on osuus noissa päätöksissä.

Turha myöskään vakuutella esim. fiksuutta, kun et edes yhdyssanoja osaa.

Pitäisi tämä esiteini jotenkin saada myös huomioitua paremmin. Vaikeaahan se on, kun on noin pieni vauva talossa. Sain itse uusia sisaruspuolia, kun olin teini-ikäinen ja hankalalta tuntui koko se kuvio. Kävin läpi hyvinkin vaikeita asioita, mutta koin olevani aivan yksin. Ainoa tuki oli pari vuotta vanhempi isoveli, joka joutui kantamaan liian isoa taakkaa ikäänsä nähden. Nuo teini-iän ongelmat ovat jättäneet jälkensä aikuisuuteen asti. Joten hakekaa ja ottakaa vastaan apua.

Ai että vahinkolapsi on sun riesa nyt

Vierailija kirjoitti:

Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.

Tämä suhde ei ole uusi, olemme olleet 5 vuotta yhdessä, josta kaksi naimisissa. Lapset ovat aina tulleet mieheni kanssa hyvin toimeen ja mies on ottanut heidät "omakseen". Aiemmin ei ole ollut mitään ongelmaa.

Teinikin oli tosi innoissaan vauvasta ensin, tämä negatiivisuus on alkanut näkymään vasta nyt kesälomalla.

Ap

Meillä alkoi uusperheongelmat kunnolla vasta viidentenä vuonna. Nyt kahdeksas vuosi ja vasta nyt alkaa näyttää taas valoisammalta. Yhteisiä lapsia ei ole. Tutustu "uusperheen vaiheisiin".

Vauva vie varhaisteiniltä äidin huomion iässä jossa sitä vielä kaipaisi. Vauva huutaa ja tekee kaikesta toiminnasta vaikeaa ja erilaista kuin ennen.

Kai olet joka käänteessä sanonut teinille, miten iso hän on ja miten hänen pitää olla reipas kun äidin on hoidettava vauvaa? Kaupan päälle voi tietenkin vielä vaatia, että teini hoitaa vauvaa, jolloin vauva pilaa paitsi teidän yhteisen ajan myös teinin omaa vapautta :)

Lapst ovat kokeneet tasan yhden eron. Ensimmäinen lapsi toki on periaatteessa kokenut kaksi, mutta oli alle vuoden, joten ei muistoja siitä. Joten ajatus siitä, että lapset taas luulevat että tulee ero, on aina vieras. Lisäksi olin vastuullinen vanhempi eron sattuessa ja lapset kävivät silloin halutessaan terapiassa purkamassa tunteitaan. Eroja sattuu monessa perheessä, jo avioliitoista puolet päätyy eroon. En tietenkään ole siitä ylpeä, mutta ei yhdessä pysyminen pelkästään lasten takiakaan ole järkevää. Kaikkemme teimme entisen puolisoni kanssa ja olemme edelleen hyviä ystäviä. On kuitenkin väärin sanoa, että nyt lasten elämä on täysin pilalla tuon takia.

Ap

Ihme kertakäyttöesineitä nuo lapset. Annetaan vanhin pois että saadaan uusia tilalle. Nyt se 12-v miettii että mitäs jos taas kohta muutetaan. Pitääkö jäädä isän luo vai pääsenkö mukaan. Uusin isäpuoli märkä korva niinkuin oli ensimmäisen lapsen isäkin. Joka ei ollut edes vauva/taaperovuosien aikana mukana! Niin hälle jätetään lapsi just tuon ikäisenä kuin teini nyt on. Herranjestas miten vastuutonta. Ihmettele nyt kovin että mikäköhän teiniä vaivaa.

Taas pitää todeta, että kyllä nainen on naiselle susi. Miten paljon av:llä onkaan näitä 10+ äitejä, ainkin omasta mielestään. Eivät kyllä osaamuuta kuin haukkua kaikki ihmiset.

Varmasti miettii, että taas hänen elämä laitetaan uusiksi häneltä kysymättä ja hänestä välittämättä. Resurssit täytyy jakaa taas useamman ihmisen kesken ja jälleen tuli todeksi, kuinka hänen vanhempansa "onni" on tärkeämpi, kuin lapsen. Ehkä esiteini miettii, että halutessaan vanhemmilla olisi ollut vielä muutama vuosi aikaa antaa enemmän aikaa ja huomiota hänelle, ennen kuin oma elämä kutsuu ja perheen kanssa vietetty aika vähenee minimiin, kun kaverit ottavat ykköspaikan. Mutta ei, vanhemmilla oli toiset prioriteetit.

Eniten pistää silmään, että 12v:tä kutsutaan teiniksi. Meillä tuon ikäinen saa olla lapsi.

Muiden vanhemmat reissaa tuon ikäisten kansaa

Me käydään tivoleissa ja vaelletaan tunturissa ja uidaan

Lapset tekee paljon keskenään

Jne

Ja olisi kyllä kiukkuisia teinejä jos mitään ei voi tehdä kun vauva. Js mihinkään ei riitä rahat kun vauva

Vierailija kirjoitti:

Ai että vahinkolapsi on sun riesa nyt

Lapsi ei ole vahinko, vaan yllätys. Vahinko on tosi negatiivinen sana ja lapsi on aina iloinen asia, vaikka ei olisikaan suunniteltu. Ja ei ole riesa, hän asuu isällään ettei tarvinnut vaihtaa koulua. Meillä on hyvät ja lämpimät välit ja juttelemme päivittäin.

Hänestä ei ole edes nyt kyse.

Tuomitset ihan turhaan taas olettamusten perusteella.

Ap

Niinpä, viiden-kuuden hengen perhe.

Minkä kokoinen asunto teillä on?

Ei ihme jos teini hermostuu ja kiukkuaa pienissä tiloissa, joissa vauva lisäksi itkee ja huutaa.

Mutta aloitushan on provo, pelkkää komenttien ja keskustelun

vonkumista ap:lta.

Kuluu sarjaamme: Satu-tädin tarinioita.

Sorry ap, mutta sinut tunnistaa aina. Aina

Vierailija kirjoitti:

Taas pitää todeta, että kyllä nainen on naiselle susi. Miten paljon av:llä onkaan näitä 10+ äitejä, ainkin omasta mielestään. Eivät kyllä osaamuuta kuin haukkua kaikki ihmiset.

Ainakaan en hypi suhteesta toiseen, hanki harkitsemattomasti lapsia ja sitten vielä sotke heidän elämäänsä omien halujeni takia.

Kaupanpäälle tuollaiset vielä ihmettelevät miksi lapset oireilevat.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.

Eli siis sinulla ap on nyt neljä lasta kolmen eri miehen kanssa ja tämä vauva on nykyisen miehesi ensimmäinen lapsi.

Kyllä.

Ensimmäinen lapsi on ns. yllätys, ehkäisy petti 18-vuotiaana. Emme siis olleet hänen isänsä kanssa naimisissa tai mitään, nuoruuden poikaystäv kyseessä. Erosimme vauvavuonna, koska mies lähti armeijaan eikä kokenut itseään tarpeeksi vanhaksi ollakseen isä. Onneksi pyörsi päätöksensä myöhemmin ja on ollut jo vuosikausia osallistuva vanhempi.

Toiset kaksi lasta syntyivät avioliitossa. Vanhin poika asui vielä silloin kanssamme, mutta muutimme eri paikkakunnalle hänen mennessä yläasteelle, eikä halunnut vaihtaa koulua ja paikkakuntaa, joten jäi isälleen asumaan. Nuorimmat tietenkin muuttivat kanssamme.

Erosin toisesta miehestäni 5 vuotta sitten ja nykyiselle miehelle oma lapsi oli tärkeä toive. Hän on hieman nuorempi kuin minä, joten siksi ei ole aikaisempia liittoja tai lapsia alla, toki yksi pitkä avoliitto kyllä. Tiesimme siis jo suhteen alussa, että haluamme yhteisen lapsen. Olen itse isosta perheestä, joten en karta isoa lapsikatrasta. Ymmärrän, että moni heti leimaa kun lapsia on paljon, ja etenkin monen miehen kanssa. Olemme kuitenkin miehen kanssa molemmat fiksuja, kouluja käyneitä ja työelämässä. Lasten asuinkuviotkin ovat vain lasten parasta ajatellen. Tietenkin haluaisin kaikki lapseni saman katon alle, mutta minun toivettani tärkeämpää on lasten omat toiveet.

Ap

Aiemmassa viestissä kerroit, että olet ollut nykyisen kanssa 5 vuotta yhdessä, joista 3 naimisissa. Eli vaihdoit lennosta miestä? Kuulostaa kyllä hurjalta ja lasten kannalta todella itsekkäältä Minusta ette kuulosta fiksuilta, sori nyt vaan, vaan siltä että elämänhallinnassa tai vähintään impulssikontrollissa on ongelmia.

Ihmettelen myös, millainen mies haluaa tieten tahtoen lähteä tuollaiseen kuvioon mukaan? Onko nykyinen miehesi siis lapseton itse? Jos on, niin ihmettelen vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Muiden vanhemmat reissaa tuon ikäisten kansaa

Me käydään tivoleissa ja vaelletaan tunturissa ja uidaan

Lapset tekee paljon keskenään

Jne

Ja olisi kyllä kiukkuisia teinejä jos mitään ei voi tehdä kun vauva. Js mihinkään ei riitä rahat kun vauva

Miksi mitään ei voisi tehdä koska vauva? Onhan sillä vauvalla myös isä, joka voi hoitaa. Ja rahaa riittää, ei vauva automaattisesti tarkoita, että kaikkia rahat häviää.

Esimerkiksi tänä vuonna ollaan käyty kolmesti Särkänniemessä vain minä ja kolme vanhempaa lasta, käytiin koko perhe viikonloppureissulla Köpiksessä, jossa vietin kahdenkeskeistä aikaa kahden vanhemman lapsen kanssa. Tämän teinin kanssa käymme yhdessä kaksistaan ratsastamassa kahdesti viikossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Muiden vanhemmat reissaa tuon ikäisten kansaa

Me käydään tivoleissa ja vaelletaan tunturissa ja uidaan

Lapset tekee paljon keskenään

Jne

Ja olisi kyllä kiukkuisia teinejä jos mitään ei voi tehdä kun vauva. Js mihinkään ei riitä rahat kun vauva

Tämä on ap sinun oma kommenttisi, sitähän sinä harrastat.

Vastailet itsellesi ja lähetät kommentteja itsellesi!