Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe apua - vanha sisarus ja uusi vauva
17.07.2022 |
Miehellä ja minulla on uusperhe, yhteensä 4 lasta, joista nuorin on meidän ensimmäinen yhteinen (6kk). Lapsista kolme nuorinta asuu kanssamme. Näistä nyt vanhin (ei kokonaisuudessa toiseksi vanhin) 12-vuotiaamme on alkanut reagoimaan negatiivisesti uuteen vauvaan. Ymmärrän, että 12-vuotiaana alkaa hormonitkin hyrräämään ja teiniys nostaa päätään, mutta kuinka vakavasti kiukuttelu pitää ottaa ja mitä vinkkejä teillä on siitä, miten sisarusten välejä voisi parantaa?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.
Tämä suhde ei ole uusi, olemme olleet 5 vuotta yhdessä, josta kaksi naimisissa. Lapset ovat aina tulleet mieheni kanssa hyvin toimeen ja mies on ottanut heidät "omakseen". Aiemmin ei ole ollut mitään ongelmaa.
Teinikin oli tosi innoissaan vauvasta ensin, tämä negatiivisuus on alkanut näkymään vasta nyt kesälomalla.
Ap
No, onko sille teinille annettu sitä aikaa ja tilaa oman vanhempansa kanssa vai alkaako kaikki lauseet sanalla mut ku on toi vauva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika lailla turhaa kuvitella että noille mitään sisaruussuhdetta syntyy kuitenkaan. Ikäero on liian iso.
Jospa se muuttaisi myös sinne isälleen ison sisaruksen luo. Hehän on luonnostaan saman lapsuuden jakavia muutenkin.
Itsellänikin on 12 vuotta vanhempi sisarus ja meillä on kyllä hyvät välit! Toki ei uusperhekuvio kuitenkaan.
Vanhimmalla ja tällä teinillä on eri isät, ja teinin isä ei voi ottaa häntä koko viikoksi asumaan kun vaihtuisi koulu.
Ap
Se sun vauvasi on kuus kun tuo on täysikäinen. Ei niin mitään yhteistä!
Itselläni 10 vuotta vanhempi velipuoli eikä me ole eletty millään tavalla samaa lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat aina tulleet mieheni kanssa hyvin toimeen ja mies on ottanut heidät "omakseen".
Tuskin sun mies oikeasti pitää sun lapsia "kuin omanaan". Eikä pidäkään, heillähän on jo isät.
Meillä on käytössä ns suunnittele päivä vanhemman kanssa päivä. Jokainen lapsi saa suunnitella oman päivän vanhempansa kanssa kerran viikossa. Esim muu perhe häipyy muualle ja tehdään yhdessä lapsen lemppari ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytössä ns suunnittele päivä vanhemman kanssa päivä. Jokainen lapsi saa suunnitella oman päivän vanhempansa kanssa kerran viikossa. Esim muu perhe häipyy muualle ja tehdään yhdessä lapsen lemppari ruokaa.
Lapsella pitää olna kyllä paljon enemmän aikaa vanhemman kanssa kuin kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö niitä ipanoita tehdä aina uuden miehen kanssa?
Noi järjestelyt on lapsille rankkoja.
Aina sanotaan että kyllä lapset tottuu.
Kai nyt tietyllä tavalla kun on pakko!
Moiset uusperheviritelmät pitäis kieltää, lasten etu tuo ei ole.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.
Eli siis sinulla ap on nyt neljä lasta kolmen eri miehen kanssa ja tämä vauva on nykyisen miehesi ensimmäinen lapsi.
Kyllä.
Ensimmäinen lapsi on ns. yllätys, ehkäisy petti 18-vuotiaana. Emme siis olleet hänen isänsä kanssa naimisissa tai mitään, nuoruuden poikaystäv kyseessä. Erosimme vauvavuonna, koska mies lähti armeijaan eikä kokenut itseään tarpeeksi vanhaksi ollakseen isä. Onneksi pyörsi päätöksensä myöhemmin ja on ollut jo vuosikausia osallistuva vanhempi.
Toiset kaksi lasta syntyivät avioliitossa. Vanhin poika asui vielä silloin kanssamme, mutta muutimme eri paikkakunnalle hänen mennessä yläasteelle, eikä halunnut vaihtaa koulua ja paikkakuntaa, joten jäi isälleen asumaan. Nuorimmat tietenkin muuttivat kanssamme.
Erosin toisesta miehestäni 5 vuotta sitten ja nykyiselle miehelle oma lapsi oli tärkeä toive. Hän on hieman nuorempi kuin minä, joten siksi ei ole aikaisempia liittoja tai lapsia alla, toki yksi pitkä avoliitto kyllä. Tiesimme siis jo suhteen alussa, että haluamme yhteisen lapsen. Olen itse isosta perheestä, joten en karta isoa lapsikatrasta. Ymmärrän, että moni heti leimaa kun lapsia on paljon, ja etenkin monen miehen kanssa. Olemme kuitenkin miehen kanssa molemmat fiksuja, kouluja käyneitä ja työelämässä. Lasten asuinkuviotkin ovat vain lasten parasta ajatellen. Tietenkin haluaisin kaikki lapseni saman katon alle, mutta minun toivettani tärkeämpää on lasten omat toiveet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytössä ns suunnittele päivä vanhemman kanssa päivä. Jokainen lapsi saa suunnitella oman päivän vanhempansa kanssa kerran viikossa. Esim muu perhe häipyy muualle ja tehdään yhdessä lapsen lemppari ruokaa.
Tää ei ole normaalia arkea, luontevaa tai mitään sinne päinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika lailla turhaa kuvitella että noille mitään sisaruussuhdetta syntyy kuitenkaan. Ikäero on liian iso.
Jospa se muuttaisi myös sinne isälleen ison sisaruksen luo. Hehän on luonnostaan saman lapsuuden jakavia muutenkin.
Itsellänikin on 12 vuotta vanhempi sisarus ja meillä on kyllä hyvät välit! Toki ei uusperhekuvio kuitenkaan.
Vanhimmalla ja tällä teinillä on eri isät, ja teinin isä ei voi ottaa häntä koko viikoksi asumaan kun vaihtuisi koulu.
Ap
Se sun vauvasi on kuus kun tuo on täysikäinen. Ei niin mitään yhteistä!
Itselläni 10 vuotta vanhempi velipuoli eikä me ole eletty millään tavalla samaa lapsuutta.
Kuten sanoin, itsellä on yhtä isä ikäero sisarukseen, joten tiedän kyllä millaista se on. Perheitä on erilaisia, minulla on läheiset välit omaan 12-vuotta vanhempaan sisarukseen. Samaa tietenkin toivon myös omilleni, mutta ymmärrän, ettei se automaattisesti mene niin. Nyt on kuitenkin kyse siitä, että teinillä olisi hyvä olla kotona, ei siitä, tuleeko lapsista ylimmät ystävykset.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytössä ns suunnittele päivä vanhemman kanssa päivä. Jokainen lapsi saa suunnitella oman päivän vanhempansa kanssa kerran viikossa. Esim muu perhe häipyy muualle ja tehdään yhdessä lapsen lemppari ruokaa.
Lapsella pitää olna kyllä paljon enemmän aikaa vanhemman kanssa kuin kerran viikossa.
Luulet, että lapsi on muun ajan siirrettynä johonkin syrjään ja vanhempi ei vilkaisekaan häntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytössä ns suunnittele päivä vanhemman kanssa päivä. Jokainen lapsi saa suunnitella oman päivän vanhempansa kanssa kerran viikossa. Esim muu perhe häipyy muualle ja tehdään yhdessä lapsen lemppari ruokaa.
Tää ei ole normaalia arkea, luontevaa tai mitään sinne päinkään.
Kuka sanoo että elämän täytyy olla yhtä arkea? Itsellä ei ole uusioperhettä mutta voisin silti ottas tuon idean käyttöön lasteni kanssa. Kiva lisä normiarkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se teini ap häpeää, kun olet tuollainen nainen ja äiti. Hän miettii varmaan, koska tulee ero ja neljäs mies, jolle teet taas lapsia. Onhan tuo noloa koulussakin
Kaverit varmaan nauraa.
12 v on vaan täysin pettynyt koko tilanteeseen. Se olisi halunnut ja tarvinnut oman kasvurauhan eli murrosikään kuuluvan ja kehitykselle ensiarvoisen tärkeän mahdollisuuden kapinoida vallitsevaa, jo tuttua ja tasaista lapsuuden kotia vastaan. Murrosikä perustuu siihen, "isän murhaan" kuvainnollisesti, että aikuistumaan ja itsenäistymään alkava nuori mylläävine hormoneineen hylkää tutun ja vanhan ja luo uutta, perustaa radikaalin uuden tavan olla, tekee pesäeroa vanhempiinsa ja liittyy ikäistensä joukkoon. Uusi sukupolvi ottaa perheen perustamisen tehtävän omakseen.
Teidän tapauksessa ne aikuiset tekevät omia juttujaan kierroksella kaksi. Nuoren tehtäväksi jää olla sekaisin ja joko painettuna takaisin pikkulapseksi, jätetty yksin selviämään tai sitten alitajuisesti (nuorelle ilmiselvästi) aikuiset odottaa vaan seuraavan 4-6 vuoden menevän tosi nopeasti, että hankala nuori lähtisi jo pois sieltä häiritsemästä. Fokus on ap:ssä ja siinä miehessä ja heidän tekemisissään, eli aivan väärässä suunnassa. Se uusi parisuhde ja uusi vauva pilaa koko kuvion.
Miten nykyvanhemmat voi olla noin hukassa? Ja valtakunnan tasolla ihmetellään, että miksi suomalaisten nykynuorten pahoinvointi, masennus ja syrjäytyminen vain kasvavat. Miksi "tunnolliset kiltit tytöt" tappavat itsensä anorexiaan ja täydellisyyden tavoitteluun koulutyössä. Miksi päihteiden käyttö ja väkivalta kiinnostavat nuoria. Miksi nuoret kokevat kaiken turhana ja hyödyttömänä. Koska ne on heivattu sinne limboon. Keskiössä ovat aina ja ikuisesti ne niiden vanhemmat uusine suhteineen ja vauvoineen, taloineen ja sijoituksineen, matkoineen ja terapioineen, eroineen ja rahoineen.
No just siksi, eli nuoret eivät ole saaneet elää tuota murrosvaihetta niin kuin vuosituhansien evoluutio, biologia ja kulttuuri on sen muokannut. Tämä huonosti hoidettu uusperhesekoilu on etenkin 2000-luvun juttu. Pitää olla itse vastuunsa kantava ja osaava aikuinen, että nuo kuviot onnistuisi.
T. Alalla töissä, vuosikymmeniä koittanut auttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kolme ensimmäistä lasta on minun aikaisimmista liitoista. Vahin teini asuu isänsä kanssa ja meillä joka toinen viikonloppu. Kaksi keskimmäistä asuu meillä kokopäiväisesti ja joka toinen viikonloppu isällään.
Eli siis sinulla ap on nyt neljä lasta kolmen eri miehen kanssa ja tämä vauva on nykyisen miehesi ensimmäinen lapsi.
Kyllä.
Ensimmäinen lapsi on ns. yllätys, ehkäisy petti 18-vuotiaana. Emme siis olleet hänen isänsä kanssa naimisissa tai mitään, nuoruuden poikaystäv kyseessä. Erosimme vauvavuonna, koska mies lähti armeijaan eikä kokenut itseään tarpeeksi vanhaksi ollakseen isä. Onneksi pyörsi päätöksensä myöhemmin ja on ollut jo vuosikausia osallistuva vanhempi.
Toiset kaksi lasta syntyivät avioliitossa. Vanhin poika asui vielä silloin kanssamme, mutta muutimme eri paikkakunnalle hänen mennessä yläasteelle, eikä halunnut vaihtaa koulua ja paikkakuntaa, joten jäi isälleen asumaan. Nuorimmat tietenkin muuttivat kanssamme.
Erosin toisesta miehestäni 5 vuotta sitten ja nykyiselle miehelle oma lapsi oli tärkeä toive. Hän on hieman nuorempi kuin minä, joten siksi ei ole aikaisempia liittoja tai lapsia alla, toki yksi pitkä avoliitto kyllä. Tiesimme siis jo suhteen alussa, että haluamme yhteisen lapsen. Olen itse isosta perheestä, joten en karta isoa lapsikatrasta. Ymmärrän, että moni heti leimaa kun lapsia on paljon, ja etenkin monen miehen kanssa. Olemme kuitenkin miehen kanssa molemmat fiksuja, kouluja käyneitä ja työelämässä. Lasten asuinkuviotkin ovat vain lasten parasta ajatellen. Tietenkin haluaisin kaikki lapseni saman katon alle, mutta minun toivettani tärkeämpää on lasten omat toiveet.
Ap
Täytyy myöntää, että itsekin tuomitsin ensin, mutta nyt ymmärrän tilannettasi paremmin. Ihan turha ihmisten leimata siksi, että on saanut vahinkolapsen nuorena ja silti päättänyt kantaa vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
12 v on vaan täysin pettynyt koko tilanteeseen. Se olisi halunnut ja tarvinnut oman kasvurauhan eli murrosikään kuuluvan ja kehitykselle ensiarvoisen tärkeän mahdollisuuden kapinoida vallitsevaa, jo tuttua ja tasaista lapsuuden kotia vastaan. Murrosikä perustuu siihen, "isän murhaan" kuvainnollisesti, että aikuistumaan ja itsenäistymään alkava nuori mylläävine hormoneineen hylkää tutun ja vanhan ja luo uutta, perustaa radikaalin uuden tavan olla, tekee pesäeroa vanhempiinsa ja liittyy ikäistensä joukkoon. Uusi sukupolvi ottaa perheen perustamisen tehtävän omakseen.
Teidän tapauksessa ne aikuiset tekevät omia juttujaan kierroksella kaksi. Nuoren tehtäväksi jää olla sekaisin ja joko painettuna takaisin pikkulapseksi, jätetty yksin selviämään tai sitten alitajuisesti (nuorelle ilmiselvästi) aikuiset odottaa vaan seuraavan 4-6 vuoden menevän tosi nopeasti, että hankala nuori lähtisi jo pois sieltä häiritsemästä. Fokus on ap:ssä ja siinä miehessä ja heidän tekemisissään, eli aivan väärässä suunnassa. Se uusi parisuhde ja uusi vauva pilaa koko kuvion.
Miten nykyvanhemmat voi olla noin hukassa? Ja valtakunnan tasolla ihmetellään, että miksi suomalaisten nykynuorten pahoinvointi, masennus ja syrjäytyminen vain kasvavat. Miksi "tunnolliset kiltit tytöt" tappavat itsensä anorexiaan ja täydellisyyden tavoitteluun koulutyössä. Miksi päihteiden käyttö ja väkivalta kiinnostavat nuoria. Miksi nuoret kokevat kaiken turhana ja hyödyttömänä. Koska ne on heivattu sinne limboon. Keskiössä ovat aina ja ikuisesti ne niiden vanhemmat uusine suhteineen ja vauvoineen, taloineen ja sijoituksineen, matkoineen ja terapioineen, eroineen ja rahoineen.
No just siksi, eli nuoret eivät ole saaneet elää tuota murrosvaihetta niin kuin vuosituhansien evoluutio, biologia ja kulttuuri on sen muokannut. Tämä huonosti hoidettu uusperhesekoilu on etenkin 2000-luvun juttu. Pitää olla itse vastuunsa kantava ja osaava aikuinen, että nuo kuviot onnistuisi.
T. Alalla töissä, vuosikymmeniä koittanut auttaa
No onpa paksua tuubaa nyt taas.
Miksi sillä 12v ikäisellä ei saisi olla negatiivisia tunteita? Kun täällä selitetään, että kyllä äiti saa huutaa lapsille, äiti saa paiskoa ovia ja sitten selittää, että äidillä on tunteet ja ne pitää näyttää, niin miksi 12v:lla ei saisi olla tunteita? Ihan normisettiä inhota vauvaa, isäpuolta, naapurin koiraa tms., joten anna teinille rauha kokea asioita niin kuin kokee ja ymmärrä, että häntä on tässä vuosien varrella riepoteltu sen verran paljon, että ei ihme, että sieluun sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytössä ns suunnittele päivä vanhemman kanssa päivä. Jokainen lapsi saa suunnitella oman päivän vanhempansa kanssa kerran viikossa. Esim muu perhe häipyy muualle ja tehdään yhdessä lapsen lemppari ruokaa.
Lapsella pitää olna kyllä paljon enemmän aikaa vanhemman kanssa kuin kerran viikossa.
Totta kai se lapsi saa aikaa ja huomiota muutenkin.🤦
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika lailla turhaa kuvitella että noille mitään sisaruussuhdetta syntyy kuitenkaan. Ikäero on liian iso.
Jospa se muuttaisi myös sinne isälleen ison sisaruksen luo. Hehän on luonnostaan saman lapsuuden jakavia muutenkin.
Itsellänikin on 12 vuotta vanhempi sisarus ja meillä on kyllä hyvät välit! Toki ei uusperhekuvio kuitenkaan.
Vanhimmalla ja tällä teinillä on eri isät, ja teinin isä ei voi ottaa häntä koko viikoksi asumaan kun vaihtuisi koulu.
Ap
Se sun vauvasi on kuus kun tuo on täysikäinen. Ei niin mitään yhteistä!
Itselläni 10 vuotta vanhempi velipuoli eikä me ole eletty millään tavalla samaa lapsuutta.
Ohis. Minulla on 13 vuotta vanhempi sisko, joka muutti kotoa 17-vuotiaana (eli minä olin 4v.). Kävin siskon luona säännöllisesti viikonloppuisin, isompana olin yötäkin. Hän oli sellainen varaäiti. Vei minua ostoksille, syömään, auttoi pankissa (se oli sitä aikaa kun konttorissa asioitiin). Nyt aikuisina asutaan lähekkäin ja pidetän tiiviisti yhteyttä. Enemmän kuin sen sisaruksen kanssa, jonka kanssa kasvoin.
Ap on varmaan jo suunnitellut että isompi hoitaa, halusi tai ei.