Lue keskustelun säännöt.
Ottakaapa puhelin käteen ja soittakaa rakkaillenne nyt heti...
20.10.2006 |
ja sanokaa, että kiva kun olette olemassa. Sanokaa, että välitätte ja kiittäkää siitä, mitä olette saaneet. Ei mene hukkaan.
Minulla kuolee läheinen pian. Tänään, huomenna, ehkä vasta ylihuomenna. Ehdin sanoa rakastavani, välittäväni ja kiitin kaikesta, mitä olen häneltä saanut. Vastaukseksi sain voipuneen halauksen ja surulliset silmät. Jäin vain miettimään, miksi en ole tehnyt sitä ennen, miksi vasta nyt.
Elämä saattaa loppua hyvinkin yllättäen. Oletteko sanoneet siskoillenne, veljillenne, vanhemmillenne, isovanhemmillenne, puolisoillenne ja lapsillenne, ystävillenne.. rakkaillenne, että välitätte? Sanokaa se nyt. Huomista ei ehkä ole.
Kommentit (10)
kaipaan puhelu seuraa soitelkaa mulle numeroon 0452092809
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa raskaaseen tilanteeseen, ap.
Mutta ei minun tarvitse soittaa. Tietävät kyllä ja kuolleena eivät sitä tietoa kaipaa. Ja sen asian kanssa mulla on omatunto ihan puhdas, minun ei tarvitse oman mielenrauhani takia alkaa nyt tekemään rakastamissoittelukierrosta. Tosiaan eletään elämämme ihan tässä arjessa niin että jää hyvä mieli kun on lähdön aika.
44En voi kun mies on naapurihuoneessa, paljastuisi 6v ihana rakkaussuhteeni!
Pitää elää niin, että jättää jälkeensä hyvää! Kyllä minun elämäni jatkuu, vaikka läheiseni kuoleekin.
Onko se sinulta pois, jos kerrot läheisillesi, että välität heistä?
Itse vaan en ala ympäri kyliä soittelemaan JOS vaikka joku sattuu kuolemaan. Elän ja kerron aina tilanteen mukaan. Sulla on silti hyvä juttu kun sait kertoa että välität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron sen, kun siltä tuntuu.
Ap oletko jo täyttänyt 17?
ovella hakemassa lapset huostaan, ajattelisiavt että olen tullut tieni päähän :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolluthan ei toisten tunnustuksia kaipaa. Tuskin edes muistelee tätä elämää siellä bilettäessään. Tunnustukset jaetaan niille joitten kanssa halutaan elää tässä elämässä.
En ole voinut valita sukulaisiani vaan olen joutunut elämään heidän armoillaan. En todellakaan rakasta heitä, joten miksi ihmeessä soittaisin heille valehdellakseni. Voi olla, että jonakin päivänä pystyn antamaan heille anteeksi - sen eteen teen töitä. Mutta rakastaminen on eri asia.
Vierailija: