Lue keskustelun säännöt.
Joka kerta pyrkimykseni parempaan elämään ajaa minut syvemmälle huonoihin tapoihini
05.05.2024 |
Aivan uskomatonta miten ihmismieli toimii. Tai sitten minulla on vain äärimmäisen huono itsekuri.
Olen näennäisesti terveellisyyden perikuva. Olen hoikka 35-vuotias kahden lapsen äiti. Minulla on vakityö, jonne pyöräilen 9km päivässä. Siinä kaikki hyvä.
Todellisuudessa elän sokerilla, nukun 3-5h yössä ja muuta urheilua en sitten harrastakkaan työmatkapyöräilyn lisäksi. Lisäksi olen koukussa puhelimen selaamiseen. Päivässä olen helposti 4h puhelimella. Olen väsynyt!!!!
Kun aloitan elämäntaparemonttia, poistan ruokavaliosta tietysti herkut ensimmäisenä ja lisään hedelmiä, kasviksia ja vihanneksia. Kaikkea terveellistä. Olo tulee heti paremmaksi ja unenlaatukin paranee. Kun yritän vielä rajoittaa puhelimenkäyttöäkin, riittää jo pari päivää siihen että olen kuin eri ihminen. SILTI en jaksa tätä kauaa. 2 viikkoa on ennätykseni ja sitten repsahdan ja ajaudun taas huonoihin tapoihin. Itseasiassa aina vähän huonompiin. Ruutuaika lisääntyy, karkkia kuluu enemmän ja tietysti unettomuus lisääntyy.
Onko kohtalokavereita tai edes vinkkejä nousta tästä suosta?
Kommentit (11)
Ensin uni kuntoon. Unettomuus tekee nälkää ja siitä johtuu makeanhimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hei. Ainakin on yritystä, se on jo jotain! Ehkä vähän vähemmän radikaaleja muutoksia, ne on helpompi pitää. Vaikka joka päivä voi aloittaa alusta, kyllä se siitä:D
No onko tuo nyt sitten edes jotenkin kovin paha? Moni haaveilisi päästäkseen sun mittoihin ja tilanteeseen. Joku perfektionismi tai muu itsensä ruoskiminen lienee se oikeampi ongelma. Ehkä stressiäkin ja/tai joku huomauttelee sulle noista asioista siten että paisuvat väärän kokoiseen mittakaavaan. Kaipa saat noista tavoistasi nautintoakin kun niihin palaat, ei kantsi ehkä niinkään pyrkiä kokonaan eroon kun tulee vaan niitä patoutumia sitten, vaan pyrkiä ihan vaan keskitielle! :)
Ennen ihmisiä, jotka lukivat liikaa kirjoja, arvosteltiin. Onko ruutuaikasi pois jostain, mitä oikeasti haluaisit muuten tehdä?
Kuulostaa siltä että arvostelet itseäsi kaikkien nykyvaatimusten mukaan, joita puskee joka tuutista. Ja oikeasti, KUKAAN ei pysty niitä täyttämään ja elämä menee hukkaan itseään moittiessa.
Onko työmatka 9 km suuntaansa vai yhteensä? Ehkä et saa "terveyskausilla" tarpeeksi energiaa ja siksi karkit alkaa kiinnostaa. Syötkö tarpeeksi kunnonruokaa, sellaista, joka pitää nälkää? Karkit ja netin selailu voi olla myös tapa rentoutua, lievittää stressiä, helpottaa pahaa oloa, tyhjyyden tunnetta tms. Onko sinulla jotain ongelmia, joita ehkä yrität paikata niillä?
Väsyneenä muuten tekee enemmän mieli makeaa. Tämä on sekä tutkittu asia, että itse koettu.
Uuden elämäntavan ylläpitämisestä tulee helpompaa, kun uusista toimintatavoista tulee rutiini ja rutiini syntyy vaivattomammin, kun uusi tapa on helppo. Ovatko käyttämäsi ruokareseptit helppoja tehdä? Liittyykö niihin esim. vaikeasti käsiteltäviä raaka-aineita, paljon työvaiheita, aineksia, joista et oikeastaan pidä? Mieti muutoksia joita yrität ylläpitää. Mikä niissä on hankalaa ja mihin terveellisen elämän ylläpitäminen yleensä kaatuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Oli yllättävää että osa ajatteli ettei nämä huonot tavat ole niin pahoja mitä olen itse ajatellut.
Sokeri-koukku iskee minuun aina iltapäivisin, vaikka syön kunnon lounaan ja välipalankin. Silti kun tulen töistä kotiin, voisin (ja syönkin) syödä levyn suklaata ja karkkipussin päälle. Sitten syön vielä päivällisen ja sen jälkeen olo onkin lievästi sanottuna täysi. Sen jälkeen alkaa arjen pyöritys ja illalla totaalinen väsymys. Haluaisin olla energinen ja reipas. Sokeri selvästi väsyttää minua ja heikentää unta.
Älä tee niin hurjia muutoksia. Pidä sokeri ja puhelimen selailu mukana elämässä. Ei ole pakko luopua kaikesta mistä tykkää. Uuteen totuttelu kannattaa tehdä järkevästi, koska uusien tapojen omaksuminen vie aikaa.
Itsekurillakin on kolme pientä pointtia, mutta vain pieniä pointteja.
1. Nukkuminen. Jos sulle sopiva nukkumaanmenoaika on klo 21, laita puhelimeen hälytys klo 19, jolloin alkaa iltatoimet. Iltatoimiin kuuluu tuuletus, hampaiden harjaus, lämmin suihku ja iltasatu.
Nämä rutiinit viestittävät aivoillesi, että on aika mennä nukkumaan. Iltasatu on vähän tylsä tai rauhallinen kirja, jota luetaan yövalo päällä makuuhuoneessa. Jo parissa viikossa voi alkaa muodostua rutiini, joka tehostuu jos et lipsu vapaapäivinä vielä. Edes heräämisajasta..
2. Ruokailu. Syö sitä karkkia niin paljon kuin sielu sietää ja vatsa vastaan ottaa. Ensin ruokaa, jossa on paljon kasviksia/hedelmiä/juureksia. Vatsa täyteen. Sen jälkeen pupellat karkkia niin paljon kuin huvittaa, yritä ensimmäisellä viikolla syödä 10 minuutin ajan. Toisella viikolla yritä syödä karkkia 5 minuutin ajan aterioiden jälkeen. Jos karkkia ei tee mieli, imeskele hitaammin mutta syö silti.
Kolmannella viikolla syö karkkia vain lounaan ja päivällisen jälkeen, määrä jonka päätät etukäteen.
Neljännellä viikolla voit miettiä etukäteen, haluatko jälkiruuaksi karkkia vai jotain muuta. Kunhan syöt jälkiruokaa pääaterioiden jälkeen. Välipala on kasvikunnan tuote, ei kuitenkaan suklaa eikä soijanakki. Syö hitaasti ja nauti.
3. Ruoka-aika ei ole ruutuaikaa, koskee myös jälkiruuan syömistä. Ruutuaika on pakollisten hommien (esim. siivous 15-20 min.) jälkeen. Klo 19 puhelin menee lepäämään, sen uniaika alkaa silloin ja loppuu aamulla aamutoimien jälkeen.
*Loppuyhteenveto, itsekurin pointit:
1. Iltarutiinit, joista ei lipsuta. Jos ajasta lipsutaan, se johtuu sukulaisten tai ystävien tapaamisesta.
2. Älä kieltäydy siitä, mistä tykkäät. Ainoastaan syö se "virallisena ruoka-aikana". Makea on osa ateriaa, aterioita (aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala) on päivässä korkeintaan kuusi.
3. Puhelinaika voi olla palkinto, ei makea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Oli yllättävää että osa ajatteli ettei nämä huonot tavat ole niin pahoja mitä olen itse ajatellut.
Sokeri-koukku iskee minuun aina iltapäivisin, vaikka syön kunnon lounaan ja välipalankin. Silti kun tulen töistä kotiin, voisin (ja syönkin) syödä levyn suklaata ja karkkipussin päälle. Sitten syön vielä päivällisen ja sen jälkeen olo onkin lievästi sanottuna täysi. Sen jälkeen alkaa arjen pyöritys ja illalla totaalinen väsymys. Haluaisin olla energinen ja reipas. Sokeri selvästi väsyttää minua ja heikentää unta.
No olet yksinkertaisesti sokerikoukussa, saatat olla hyvin addiktioherkkä ja saat hillittömät dopamiinihulvahdukset. Mikään muu tuohon ei auta kuin täysi pidättäytyminen sokerista tai älä ainakaan osta itsellesi kotiin herkkuja. Kun pääset koukusta kunnolla irti mitään sokerihimoja ei enää edes tule. Kriittisin aika on n. 2-4 viikkoa. Lue muuten mitä teet tuolla sokerin mättämisellä suolistollesi ja miten se taas vaikuttaa psyykkeeseesi ja koko kehoosi.
Itselläni tehosi vasta se, että velloin huonoissa elämäntavoissani niin kauan, että kyllästyin aivan täysin niihin. Toki kasvoin perheessä, jossa kaikki epäterveellinen oli kielletty ja demonisoitu, joten ei ollut ihme, että meni aivan höpöksi, kun vihdoin olin vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Oli yllättävää että osa ajatteli ettei nämä huonot tavat ole niin pahoja mitä olen itse ajatellut.
Sokeri-koukku iskee minuun aina iltapäivisin, vaikka syön kunnon lounaan ja välipalankin. Silti kun tulen töistä kotiin, voisin (ja syönkin) syödä levyn suklaata ja karkkipussin päälle. Sitten syön vielä päivällisen ja sen jälkeen olo onkin lievästi sanottuna täysi. Sen jälkeen alkaa arjen pyöritys ja illalla totaalinen väsymys. Haluaisin olla energinen ja reipas. Sokeri selvästi väsyttää minua ja heikentää unta.
No olet yksinkertaisesti sokerikoukussa, saatat olla hyvin addiktioherkkä ja saat hillittömät dopamiinihulvahdukset. Mikään muu tuohon ei auta kuin täysi pidättäytyminen sokerista tai älä ainakaan osta itsellesi kotiin herkkuja. Kun pääset koukusta kunnolla irti mitään sokerihimoja ei enää edes
Näkemyksesi on hyvin erilainen kuin koulutetuilla ravintotetapeuteilla. Ap:n tilanne itse asiassa todistaa ravintoterapeuttien teorian.
Ap on yrittänyt totaalikieltäytymistä sokerista monta kertaa ja tilanne on huonontunut. Sokerikoukusta voi päästä eroon paremmillakin tavoilla.
Mitä pakenet noihin addiktioihisi?