En halua adhd diagnoosia
Häpeän itseäni ja niitä oireita. Olen opetellut elämään oireiden kanssa ja jollain tavalla pärjännyt.
Nyt oma lv ensin alkoi vitsailemaan aiheella minulle ja nyt ruvennut ottamaan asian vakavammin ja uhannut lähettää tutkimuksiin. Onneksi koulu loppui ja koulu vaihtui toisenasteen opintoihin.😀
Toivon ettei ne tiedot mene sinne.
Se oli vissiin pistäny terkkarin tarkastukseen jonku nopeen adhd kyselyn mut vastasin vaa niihin et ei oo mitää ongelmia. Sitte se on vaa alkanu kettuilee asiasta mulle mut se sentää osaa tunneilla aittaa ja ottaa sellaset asiat huomioon. Se on semmonen 30-vuotta alalla ollut ihana opettaja. Tykkäsin hänen opetustavastaan sillä selitti asiat yleensä pari lertaa ensin vähä ripeämmällä tahdilla ja toisen kerran todella hitaasti jolloin antoi mahdollisuuden niille nopeammille oppia heti nopeammalla temmolla ja sitten taas minulle esimerkiksi saattoi yksilöllisesti opettaa jonkun asian joka meni ihan ohi. Siksi kai tiesi miksi suurimman salaisuuteni. Tsemppasi aina mutta patisti niihin tutkimuksiin ja oli vähän pettynyt kun lopulta en mennyt vaikka olin hänelle luvannut. ):
En vain halua sitä diagnoosia, mutta toivon että nyt seuraavissa opinnoissa opettajat olisivat samanlaisia.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on adhd niin kävisin hakemassa diagnoosin. Onpahan helpompi saada apua tulevaisuudessa, jos sitä tarvitsee.
Aikuisena diagnoosin saaminen on todella pitkä ja tuskainen prosessi. Aikuisena yleensä lähdetään hakemaan diagnoosia kun on jo täysin loppu ja avun saamiseen menee todella kauan. Ihmetellään onko adhd, persoonallisuushäiriö, päihdeongelma, ahdistusta, masennusta, itse aiheutettu tila vai mitä. Kun olet täysin loppu ja yrität pyörittää arkea ja jaksaa töissä niin tuo diagnoosin saaminen on yhtä tuskaa. Aikuisena työn ja hektisen arjen keskellä ei ole samalla tavalla aikaa ja paukkuja opetella elämään "uudestaan" uusilla rutiineilla tai alkaa käydä esimerkiksi valmennuksissa.
Nuorena ihmisenä kun arki ei ole hektistä eikä ole vielä työelämässä, on hyvin jaksamista saada diagnoosi. Ja kun on se diagnoosi, oppii tunnistamaan ajoissa milloin ja millaista tukea tarvitsee.
Niin ja saat tietysti eväät diagnoosin kanssa elämiseen. Voit kasvaa ADHD:n kanssa tietoisesti ja saat käytännön vinkkejä miten helpottaa elämää. Et päädy samaan loppuun palamiseen kuin vasta aikuisiällä diagnoosin hankkineet. Diagnoosi tulee helpottamaan elämää paljon.
Vähä epäilyttää vanhempien reaktio asiaan. Veljellä todettu joskus 20-vuotta sitten tarkkaavausuushäiriö eli add nykyiseltä nimeltään joka kuuluu adhd nyt uudistusten myötä. Tottakai ovat huomanneet oireita ja huomautelleet niistö mutta enempi sellaisella vitsillä. En usko että ovat kovin innoissaan asiasta. Ei ihan kauheesti kiinnostais antaa sem psykologin haastatella vanhempia ku ne ei usko tommosiin kuitnekaan.
Odota rauhassa että se koulu alkaa ja miten siellä menee. Apua saa pyytää kun tarvitsee. Ei ADHD tutkimuksiin pääse vaan sillä että itse epäilee sitä, sitä arvioidaan ennen kuin laitetaan lähete psykogille joka tutkii tarkemmin, ellei mene sitten yksityiselle...
Vierailija kirjoitti:
Odota rauhassa että se koulu alkaa ja miten siellä menee. Apua saa pyytää kun tarvitsee. Ei ADHD tutkimuksiin pääse vaan sillä että itse epäilee sitä, sitä arvioidaan ennen kuin laitetaan lähete psykogille joka tutkii tarkemmin, ellei mene sitten yksityiselle...
Joo yläkoulussa lv epäili ja pisti johonki kartottavii tutkimuksiin mut valehtelin niis et ei ollu mitää ongelmaa et en tiiä riittääkö se
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota rauhassa että se koulu alkaa ja miten siellä menee. Apua saa pyytää kun tarvitsee. Ei ADHD tutkimuksiin pääse vaan sillä että itse epäilee sitä, sitä arvioidaan ennen kuin laitetaan lähete psykogille joka tutkii tarkemmin, ellei mene sitten yksityiselle...
Joo yläkoulussa lv epäili ja pisti johonki kartottavii tutkimuksiin mut valehtelin niis et ei ollu mitää ongelmaa et en tiiä riittääkö se
Ne kartoittavat tutkimukset voi tarvittaessa uusia. Mutta älä nyt mieti sitä. Nauti kesästä.
Kyllä se koulu alkaa vielä ja sitten vasta tietää onko oppiminen siellä helppoa sinulle vai tarvitseeko siihen apua.
Vierailija kirjoitti:
Username1294392 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota rauhassa että se koulu alkaa ja miten siellä menee. Apua saa pyytää kun tarvitsee. Ei ADHD tutkimuksiin pääse vaan sillä että itse epäilee sitä, sitä arvioidaan ennen kuin laitetaan lähete psykogille joka tutkii tarkemmin, ellei mene sitten yksityiselle...
Joo yläkoulussa lv epäili ja pisti johonki kartottavii tutkimuksiin mut valehtelin niis et ei ollu mitää ongelmaa et en tiiä riittääkö se
Ne kartoittavat tutkimukset voi tarvittaessa uusia. Mutta älä nyt mieti sitä. Nauti kesästä.
Kyllä se koulu alkaa vielä ja sitten vasta tietää onko oppiminen siellä helppoa sinulle vai tarvitseeko siihen apua.
Okei joo. Saa nähä mitne tulee menemään..
Mitä ne kartottavat tutkimukset muuten on edes?
Jokainen av-mammaa sellaisen haluaa koska se on muotia ja sillä saa rispektiä ja huomiota muiden mammojen seurassa hiekkalaatikolla.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen av-mammaa sellaisen haluaa koska se on muotia ja sillä saa rispektiä ja huomiota muiden mammojen seurassa hiekkalaatikolla.
Aha, en ole av mamma vaan halusin aikuisilta ongelmaani ratkaisun. Olen reilusti alaikäinen
Vierailija kirjoitti:
Jokainen av-mammaa sellaisen haluaa koska se on muotia ja sillä saa rispektiä ja huomiota muiden mammojen seurassa hiekkalaatikolla.
Enkä muuten todellakaan usko että kukaan tätä voisi haluta itselleen. Mielestäni todella törkeetä edes sanoa jollekkin noin.
Ap, se dg tarkoittais sitä että saat mahdollisesti oireita lievittävän lääkityksen ja apua muutenkin. ADHD-nuoren vanhempana voin kertoa että ero on kuin yöllä ja päivällä lääkityksen saamisen jälkeen. Koulu sujuu paljon paremmin kun nuori pystyy keskittymään yhteen asiaan sen sijaan että aivoissa koko ajan surisisi miljoona ideaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, se dg tarkoittais sitä että saat mahdollisesti oireita lievittävän lääkityksen ja apua muutenkin. ADHD-nuoren vanhempana voin kertoa että ero on kuin yöllä ja päivällä lääkityksen saamisen jälkeen. Koulu sujuu paljon paremmin kun nuori pystyy keskittymään yhteen asiaan sen sijaan että aivoissa koko ajan surisisi miljoona ideaa.
Mitä ajattelit dgstä, minkä ikäisenä lapsellesi todettiin adhd.
Aloittajalla on jostain syystä todella negatiivinen ennakkoasenne. Johtuneeko vanhempien omituista asenteista omna lapsen haasteisiin
Miksi et selvittäisi, onko sinulla ADHD? Jos ei ole, voit saada muuta apua opiskelun tueksi. Ja jos on, voit saada siihenkin apua. Selvästikin sinulla on oppimisen kanssa haasteita, ja toisaalta sinulla olisi opiskelumotivaatiota. Miksi hakata päätä seinään kun ei ole pakko?
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on jostain syystä todella negatiivinen ennakkoasenne. Johtuneeko vanhempien omituista asenteista omna lapsen haasteisiin
Miksi et selvittäisi, onko sinulla ADHD? Jos ei ole, voit saada muuta apua opiskelun tueksi. Ja jos on, voit saada siihenkin apua. Selvästikin sinulla on oppimisen kanssa haasteita, ja toisaalta sinulla olisi opiskelumotivaatiota. Miksi hakata päätä seinään kun ei ole pakko?
Voihan siinää hävitäkkin. Vanhwmpani eivät usko mihinkään mt ongelmiin ja vähättelevät niitä keksityiksi. Uskon että lukevat adhd siihen keterologiaan koska minulle ei ole vielä nuorempana sitä todettu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnooseja ei todellakaan kannata ottaa, jos pärjää ilmankin. Ne vaikuttavat koko elämään, työn saamiseen jopa vakuutuksen saamiseen...
Ikinä ei ole työhaastattelussa kysytty onko minulla jotain diagnosoituja sairauksia tai häiriöitä. Eihän se olisi edes laillista!
Kulta mussukka nuo asiat selvitetäänkin katsos työterveyshuollossa työhöntulotarkastuksessa, ei työhaastattelussa
Kellä on työterveydenhuolto. Eipä vaan oo itsellä ykskään pätkätyöfirma tollasista puhunu
No en kyllä keksi yhtään negatiivista asiaa, mikä lapseni adhd-diagnoosista olisi seurannut. Koulujen, työpaikkojen, vakuutusten tai muunkaan suhteen. Dg:n sai 6-vuotiaana ja on nyt 23 vuotias. Yliopistossa opiskelee DI:ksi. Opiskellessa käyttää lääkitystä, mutta esim. nyt raksalla kesätöissä ollessa ei. Aina tilanteen ja tarpeen mukaan.
Vakuutusten saantiin ei ole ollut mitään vaikutusta.
Ilman diagnoosia ja oikeanlaisia tukitoimia moni adhd-tyyppi alisuoriutuu pahasti elämässään.
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä keksi yhtään negatiivista asiaa, mikä lapseni adhd-diagnoosista olisi seurannut. Koulujen, työpaikkojen, vakuutusten tai muunkaan suhteen. Dg:n sai 6-vuotiaana ja on nyt 23 vuotias. Yliopistossa opiskelee DI:ksi. Opiskellessa käyttää lääkitystä, mutta esim. nyt raksalla kesätöissä ollessa ei. Aina tilanteen ja tarpeen mukaan.
Vakuutusten saantiin ei ole ollut mitään vaikutusta.
Ilman diagnoosia ja oikeanlaisia tukitoimia moni adhd-tyyppi alisuoriutuu pahasti elämässään.
Ongan se ny vähän eriasia saada dg 16-vuotiaana tai 6 vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on jostain syystä todella negatiivinen ennakkoasenne. Johtuneeko vanhempien omituista asenteista omna lapsen haasteisiin
Miksi et selvittäisi, onko sinulla ADHD? Jos ei ole, voit saada muuta apua opiskelun tueksi. Ja jos on, voit saada siihenkin apua. Selvästikin sinulla on oppimisen kanssa haasteita, ja toisaalta sinulla olisi opiskelumotivaatiota. Miksi hakata päätä seinään kun ei ole pakko?
Mitem voit olla noin varma että mulla on selvästikkin oppimisen haasteita. Näkyykö se muka jo tämän kitjoittelun perusteella??
No jos et sitä diagnoosia halua, et mene tutkimuksiin. Asia sillä selvä.
Ja eikun eteenpäin elämässä. Mitä sitä velloa asiassa sen enempää
Jos sulla on adhd niin kävisin hakemassa diagnoosin. Onpahan helpompi saada apua tulevaisuudessa, jos sitä tarvitsee.
Aikuisena diagnoosin saaminen on todella pitkä ja tuskainen prosessi. Aikuisena yleensä lähdetään hakemaan diagnoosia kun on jo täysin loppu ja avun saamiseen menee todella kauan. Ihmetellään onko adhd, persoonallisuushäiriö, päihdeongelma, ahdistusta, masennusta, itse aiheutettu tila vai mitä. Kun olet täysin loppu ja yrität pyörittää arkea ja jaksaa töissä niin tuo diagnoosin saaminen on yhtä tuskaa. Aikuisena työn ja hektisen arjen keskellä ei ole samalla tavalla aikaa ja paukkuja opetella elämään "uudestaan" uusilla rutiineilla tai alkaa käydä esimerkiksi valmennuksissa.
Nuorena ihmisenä kun arki ei ole hektistä eikä ole vielä työelämässä, on hyvin jaksamista saada diagnoosi. Ja kun on se diagnoosi, oppii tunnistamaan ajoissa milloin ja millaista tukea tarvitsee.